sivuston alkuun  | Eura | Eurajoki | Kiukainen | Kodisjoki | Köyliö | Lappi | Rauma | Säkylä | Rauman seudun etusivulle

MERKITTÄVIÄ HISTORIALLISIA KOHTEITA

Kauttuan Ruukinpuisto
Ainutlaatuinen historiallinen ruukkiympäristö. Alueella on ollut teollista toimintaa yhtäjaksoisesti yli 300 vuoden ajan. Rakennuskanta on pääosin 1800-luvulta. Uudempaa tuotantoa edustavat Alvar Aallon suunnittelemat rakennukset. Opastukset: Alasatakunnan oppaat/Juhani Eskola
puh. 0500 786 622.

Luistarin muinaispuisto
Luistarin rautakautinen kalmisto on Suomen suurin tutkittu kalmisto. Näyttelytilassa on esillä valokuvanäyttely Luistarin kaivauksista 1969-92 ja kaivauslöydöistä. Alueella on opasteita, joiden perusteella voi tutustua tärkeimpien hautojen löytöihin. Avoinna kesäisin ti – su 12 – 18, ma suljettu, muina aikoina tilauksesta. Tiedustelut: Euran kulttuuritoimi puh. (02) 8399 0267.

Kauttuan Linnavuori
Kauttuan linnavuorelta vartioitiin rautakaudella Eurajoen ja Pyhäjärven liikennettä. Kävijä voi kavuta linnavuoren laelle katsomaan mäen lakea kiertävää kivistä varustusta. Esihistoria-
opastuksia voi tiedustella Esihistorian opastuskeskus Nauravasta Lohikäärmeestä
puh. (02) 8399 0269 tai Alasatakunnan oppailta/Pentti Kunnas puh. 050 591 8938.

Käräjämäki
Euran käräjämäen laella käytiin tarinan mukaan keskiajalla käräjiä. Tuomarinympyrän käräjäkivet ovat kuitenkin osoittautuneet arkeologisissa kaivauksissa myös rautakautiseksi hautakiveykseksi. Mäen kymmenet painanteet ovat merkkejä rautakauden lopun ruumishautauksista. Esihistoria-
opastuksia voi tiedustella Esihistorian opastuskeskus Nauravasta Lohikäärmeestä
puh. (02) 8399 0269 tai Alasatakunnan oppailta/Pentti Kunnas puh. 050 591 8938.

Euran Pirtti
Taiteilija Jalmari Karhulan suunnittelema Euran Pirtti on Suomen vanhimpia ja kulttuuri-
historiallisesti arvokkaimpia nuorisoseurantaloja. 1900-luvun alussa valmistunut rakennus
edustaa jugend-tyyliä. Nykyään Pirtti toimii juhla- ja näyttelypaikkana. Tiedustelut kotiseutuyhdistys Euran Pirtti ry puh. (02) 865 2601 tai laila.ruohomaa@dnainternet.net.

Euran kirkko
Kivestä ja tiilestä rakennettu Euran nykyinen kirkko on valmistunut vuosina 1896-98. Sen
on suunnitellut arkkitehti Josef Stenbäck. Alttaritaulun on maalannut taidemaalari Aleksandra Soltin vuonna 1899, aiheena on ylösnousemus. Yhteystiedot: Euran kirkkoherranvirasto
puh. (02) 8378 5853.

Honkilahden kirkko
Puukirkko on rakennettu v.1759. Kirkko sai nimekseen Pyhän Mikaelin kirkko.
Yhteystiedot: Honkilahden kirkkoherranvirasto puh. (02) 8378 5876.

Hinnerjoen kirkko
Puukirkon rakensi Jaakko Hollender v,1755. Hinnerjoen kirkko oli alunperin lähellä jokea, josta sen piti siirtää sortumavaaran takia nykyiselle paikalleen, jolloin se muutettiin myös ristikirkoksi. Yhteystiedot: Hinnerjoen kirkkoherranvirasto puh. (02) 8378 5871.

MUSEOT

Hinnerjoen museot
Kokonaisuuteen kuuluu monipuolinen maatalousmuseo, johon on koottu maatalouskoneita ja maataloudessa käytettyjä työkaluja vuosikymmenten varrelta. Valon museo on 1800-luvun lopulla rakennetun torpan ympärille rakennettu pienesineistömuseo.  Museoon kuuluu myös kuparisepän paja työvälineineen. Esillä Avoinna 1.6. – 31.8. su klo 13 -15 ja muulloin sopimuksesta. Yhteyshenkilöt: Arto Lamminen puh. (02) 8665 195, Lea Heikkilä puh. (02) 8665 153,
Raimo Vainio puh. (02) 866 5009.

Kauttuan tehtaiden museo
Kauttua on ainutlaatuinen paikka Suomessa, sillä kylässä on ollut teollisuutta yhtäjaksoisesti jo
yli 300 vuotta. Vuosisatojen aikana kerääntynyttä esineistöä on esillä Ruukinpuistossa Kauttuan tehtaanmuseossa. Avoinna tilauksesta: Alasatakunnan oppaat/Juhani Eskola puh. 0500 586 622.

Mannilan museo
Perinteinen kotiseutumuseo Euran Mannilan kylässä. Avoinna heinäkuussa sunnuntaisin
klo 12 – 14 ja tilauksesta. Yhteyshenkilö Anitta Valtola puh. (02) 866 9280.

Suontaustan museo
Euran pohjoiskulmalla, Hongistonmäellä, toimiva Erkki A. Nurmisen yksityismuseo on keräilijän koti. Kauniissa mäenrinteessä sijaitsevassa kotiseutumuseossa kohtaavat menneisyys ja nykyisyys  kahdeksassa ulkomuseorakennuksessa. Upeassa kaksikerroksisessa Lankkulinnassa toimii myös juhlatilaisuuksia järjestävä tilauspalvelu. Puh. (02) 865 4505 tai 050 567 0120.

Esihistorian opastuskeskus Naurava Lohikäärme
Opastuskeskuksessa on esillä tuhat vuotta vanhoja viikinkiaikaisia esineitä, vaihtuvia näyttelyitä sekä löytöjen perusteella valmistettuja tekstiilejä sekä esineitä. Nauravassa Lohikäärmeessä voi kokeilla mm. muinaisia tekstiilinvalmistustekniikoita.  Opastuskeskuksen myymälässä on myytävänä laadukkaita esihistoriaan liittyviä tuotteita. Avoinna kesäaikana ti – su klo 12 – 18, ma suljettu, muulloin ke – pe klo 13 – 17, la klo 11 – 14. Puh. (02) 8399 0269.

Luistarin muinaispuiston näyttelytila
Näyttelytilassa on esillä valokuvanäyttely Luistarin kaivauksista 1969-92 ja kaivauslöydöistä. Avoinna kesäisin ti – su 12 – 18, maanantaisin suljettu, muina aikoina tilauksesta. Tiedustelut: Euran kulttuuritoimi puh. (02) 8399 0267.
 

OPPAITA JA MUITA PAIKALLISHISTORIAN ASIANTUNTIJOITA

• Alasatakunnan oppaat ry:     
  Juhani Eskola puh. (02) 865 2587, 0500 786 622
  Pirjo Mäkinen puh. (02) 865 4890, 050 5573 997

• Esihistoriaopastuksia voi tiedustella Esihistorian opastuskeskus Nauravasta Lohikäärmeestä puh.(02) 8399 0269 tai Alasatakunnan oppailta/Pentti Kunnas puh. 050 591 8938.

• Pohjolan Muinaiselämys Oy
  Järjestää toivomusten mukaisen muinaiselämyksen mm. Härkänummen viikinkikylässä muinaisleirikouluja lapsiryhmille ja aikuisten visiittejä viikinkiaikaan yksityisille, yrityksille tai yhdistyksille. Tiedustelut ja tilaukset Marja Kynnysmaa puh. 044 533 1561 tai marja.kynnysmaa@muinais.info.Alasatakunnan Perinneyhdistys Osma ry
  Järjestää koulutusta muinaistekniikoissa sekä historiamatkailuun liittyviä retkiä ensisijaisesti jäsenilleen. Tiedustelut Osma ry:n sihteeri Maritta Rinne puh. (02) 865 4530, 040 511 2069.Kotiseutuyhdistys Euran Pirtti ry
  Järjestää mm. kotiseutuviikon vuosittain Euran Pirtillä sekä vuokraa Pirtin tiloja esim. juhlatilaisuuksiin. Tiedustelut: puh. (02) 865 2601 tai laila.ruohomaa@dnainternet.net.Hinnerjoen kotiseutuyhdistys ry
  Ylläpitää Hinnerjoen kotiseutumuseoita ja järjestää mm. kesäisin Hinnerjoki-päivän museolla. Yhteyshenkilöt: Raimo Vainio puh. (02) 866 5009, Lea Heikkilä puh. (02) 866 5153.

• Pekka Helander puh. (02) 8652 149. Tuntee laajasti koko kunnan historiaa.

• Aaro Ritvo puh. (02) 8669 234. Honkilahden, erityisesti Mannilan, historia.

• Lea Heikkilä puh. (02) 866 5153. Hinnerjoen historia.

EURAN HISTORIAAN LIITTYVIÄ TAPAHTUMIA (lisätietoja tapahtumista: www.eura.fi)

• Wanhan ajan leikkipäivä helatorstaina

• Muinaisaikaan-tapahtuma heinäkuun 1. viikonvaihde Härkänummen viikinkikylässä Mannilassa

• Kotiseutuviikko heinä-elokussa Euran Pirtillä

• Pyhäjärviseudun museopäivä elokuussa

• Valtakunnalliset arkeologian päivät syyskuun alussa
   

LISÄTIETOA

Eura on varsinainen esihistorian aarreaitta.  Erityisesti rautakauden loppupuoli (600 – 1200 jKr) eli merovingi- viikinki- ja ristiretkiaika ovat olleet loisteliasta aikaa.  Euran seudulla otettiin käyttöön vuoden 600 tienoilla uusi hautaustapa, ruumishautaus, kun muualla Suomessa vainajat poltettiin 1000-luvulle asti.  Euralaisissa ruumishaudoissa vainajat oli asetettu hautoihin juhla-asuissa, koruineen, työvälineineen ja aseineen.  Polttamatta haudattaessa hauta-antimet ja vaatteiden jäännökset ovat säilyneet paremmin kuin muualla Suomessa.  Esimerkiksi Euran muinaispuku eli viikinkiaikainen naisen puku on rekonstruoitu Luistarin kalmistosta tehdyn hautalöydön pohjalta.  Puku on esillä mm. esihistorian opastuskeskuksessa Nauravassa lohikäärmeessä, jossa kerrotaan vaihtuvien näyttelyiden avulla viikinkiajan elämästä Eurassa.  Opastuskeskuksen yhteydessä on myös myymälä.

Luistari on yksi Suomen merkittävimmistä rautakauden kalmistoalueista ja pohjoismaiden laajin.  Noin puolen hehtaarin alueelta on tutkittu yli 1300 hautaa.  Nykisin alueella on muinaispuisto, jossa kesällä laiduntavat lampaat.  Opastetun reitin varrella pääsee tutustumaan tärkeimpiin löytökohteisiin.  Muinaispuiston yhteydessä on myös näyttelytila, jossa kerrotaan Luistarin kaivauksista.

Toinen hyvin tunnettu muinaisjäännös Eurassa on Käräjämäki.  Käräjämäellä uskotaan olleen tuomioistuimen paikka, jossa on aikoinaan käyty oikeutta.  Mäen laella oleva 12 kiven muodostama ympyrä on kuitenkin alun perin hauta, viimeinen tunnettu polttohautaus Eurassa 500 – 600 –lukujen taitteesta.  Käräjäkiviä ympäröi laaja rautakauden kalmisto, jonka hautasyvennykset näkyvät vieläkin maastossa.  Ehkä kiinnostavin mäen tutkituista haudoista on ns. päällikön hauta, jossa vainaja oli haudattu puuarkussa kilpineen, miekkoineen, väkipuukkoineen ja keihäineen.  Tämä rikkaasti varustettu hauta on kansainvaellusajan ja merovingiajan taitteesta (500 – 600 –luvun vaihde).

Rauman seudun ainoa muinaislinna löytyy Eurasta.  Kauttuan linnavuorelta valvottiin Eurajoen ja Pyhäjärven liikennettä yli 1000 vuotta sitten.  Linnavuori on osin jyrkkäseinäinen mäki, jossa loivempien rinteiden puolella on vielä nähtävissä kivivallit.  Niiden päällä on luultavasti ollut vielä hirsivarustus.  Euralaiset ovat ilmeisesti käyttäneet linnaa pakopaikkana vihollisten hyökätessä.  Kaivauksissa tehdyt esinelöydöt osoittavat sen olleen käytössä ainakin merovingiajalla (600 – 800 jKr).

Euran monista runsaista muinaisjäännöksistä voidaan mainita vielä mm. Pappilanmäen kalmisto, josta on löydetty mm. hieno hopeakoristeinen miekka noin vuodelta 1200.  Mäeltä on löydetty myös toinen loistomiekka merovingiajalta.  Samasta haudasta tämän germaanisella eläinornamentiikalla varustetun miekan kanssa löytyi joukko ns. permalaiseen vyöhön kuuluvia vyönheloja.  Haudan löydöt ovat osoitus euralaisten vilkkaista kauppayhteyksistä Keski-Eurooppaan ja Venäjälle.  Nykyään Pappilanmäkeä hallitsee vuonna 1843 arkkitehti P.J. Gylichin piirustusten mukaan valmistunut empiretyylinen pappilan päärakennus.

Euraniittyyn eli Euran isoon viljelysaukeaan on kansanperinne liittänyt tarinoita suurista taiteluista.  Historialliset lähteet eivät ole pystyneet näitä todistamaan.  Eurassa 1700-luvun puolivälissä kirkkoherrana ollut Laihiander on kertomuksissaan liittänyt tarinoiden taistelut ristiretkien aikaan, jolloin suomalaisia pakotettiin miekankin voimalla kuuliaisuuteen ja uuteen uskoon.  Tarinat kertovat niitun lainehtineen verestä niin, että sitä oli nilkkoihin asti.  taisteluissa kaatuneita taas väitetään haudatun mm. Pappilanmäkeen.

Eurasta tunnetaan myös tarinoita hiisistä ja jättiläisistä.  Kauttualle Hiittenkariin hiidet ovat aloittaneet sillanrakennuksen yli Pyhäjärven.  Kalevan pojan viikatteentikku, joka seisoo Laitilassa Untamalan kirkkomaalla, on joutunut sinne Eurasta – heittämällä.  Kalevan poika oli ollut Euraniitulla niittämässä ja viikate piti hio viikatteentikulla.  Kun emäntä oli hidastellut apua antaessaan, oli Kalevan poika suuttunut ja heittänyt koko viikatteentikun.  Näin se joutui Untamalaan.

Kauttuan Ruukinpuiston alueella on pitkä teollinen historia.  Myllytoiminta paikalla alkoi 1500-luvulla.  Vuonna 1689 maaherra Lorenz Creutz perusti paikalle Kauttuan rautaruukin.  Ahlströmien suku on hallinnut alueen maita ja rakennuksia vuodesta 1873.  Raudanjalostus Kauttualla päättyi vuonna 1907, jolloin tilalle tuli paperinvalistus ja tämän lisäksi vuodesta 1937 alueella on toiminut myös pakkaustehdas.   Alue on yksi Satakunnan edustavimmista historiallisista teollisuusalueista.

Ruukin uusklassinen päärakennus, nykyinen Kauttuan Klubi, on vuodelta 1802, päätysiivet on lisätty 1824.  Sen vieressä on kahdeksankulmainen, puinen kellotorni tiettävästi 1830-luvulta.  Aluetta halkovan Sepäntien varrella on rivi 1800-luvulla rakennettuja vasaraseppien tupia.  Ruukin tuotantorakennuksista on jäljellä enää hiilisuuli vuodelta 1876 ja ilmalietso jokirannassa.  Vanha saha jokirannassa on myös kunnostettu.  Ruukinpuiston teollisuuden historiaan voi tutustua tehtaanmuseossa, jossa on esillä niin rautaruukin kuin paperi- ja pakkausteollisuuden historiaa.

Villa Ahlström rakennettiin arkkitehti Jarl Eklundin suunnitelman pohjalta  paperitehtaan johtajan asunnoksi vuonna 1911.  Tässä lähellä Pyhäjärven rantaa sijaitsevassa ja ennallistetun puiston ympäröimässä rakennuksessa toimii nykyisin Pyhäjärvi-Instituutti, täydennyskoulutus- ja tutkimusyksikkö.  1930 – 40 -luvuilla alueelle toteutettiin useita arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemia rakennushankkeita, joista tunnetuin on maaston muotoa myötäilevä porras- eli terassitalo vuodelta 1939.  Ruukinpuisto on siis myös arkkitehtonisesti arvokas kokonaisuus.

Euran keskustaajamassa sijaitsee vuonna 1989 valmistunut uusgoottilainen kirkko, jonka on suunnitellut Josef Stenbeck.  Vastapäätä kirkkoa seisoo taiteilija Jalmari Karhulan suunnittelema jugendtyylinen nuorisoseurantalo Euran Pirtti, joka valmistui vuonna 1908.  Iso-vahenkylän raitilta löytyy vanha Ali-Nuoranteen talon päärakennus, joka on tiettävästi pisin talonpoikainen asuinrakennus Satakunnassa, ehkä koko maassa.  Rakennus edustaa muuten tyypillistä satakuntalaisen talon päärakennusta: se on pitkä, kapea ja punamullalla maalattu.

Euran Hinnerjoki ja Honkilahti ovat tunnettuja kivikautisista asuinpaikoistaan.  Tunnetuin näistä on Honkilahden Kolmhaara, jossa on tehty laajoja arkeologisia kaivauksia.  Alueelta on löytynyt mm. 11 paasiarkkuhautaa, joita Kolmhaaran lisäksi tunnetaan Suomesta vain Mynämäeltä.  Esinelöydöt ovat olleet rikkaita, mm. runsain määrin meripihkakoruja. 

Mannilan kylässä historiaan voi tutustua viikinkiajan mallin mukaan tehdyssä kylässä, jossa järjestetään muinaisleirikouluja ja visiittejä viikinkiaikaan myös aikuisryhmille.  Mannilan museossa on mm. kokoelma naisten vanhoja pukuja.  Vaikka Mannilan kalastuksen historia alkaa viimeistään 1500-luvulta, Mannilan idyllisen kalasataman rakennuskanta on melko nuorta.  Kalankäsittely- ja verkkohuoneet noudattavat kuitenkin perinteisestä mallia ja sijoittelua rantaviivaan nähden.

Hinnerjoki on arkeologien piirissä tunnettu vasarakirveiden valmistuskeskuksena.  Alueen kallioperässä on diapaasia, joka on erinomainen vasarakirveiden materiaali.  Hinnerjoella valmistettuja kivikauden kirveitä on levinnyt pitkälle Suomen rannikon vasarakirveskulttuurin asuinpaikoille.

Hinnerjoen kotiseutuyhdistyksen kokoama maatalousmuseo esittelee seudulle tyypillisiä maataloustyökaluja ja –koneita.  Samassa pihapiirissä on myös Valon museo, 1800-luvun lopulla rakennetun torpan ympärille rakennettu museo, sekä kyläsepän paja ja kuparipaja.

                                                                                 sivun alkuun

MERKITTÄVIÄ HISTORIALLISIA KOHTEITA

Liinamaan linnan rauniot
Linnamäellä vallihaudat ja linnanpaikka selvästi nähtävillä. Puu/tiililinna sijainnut ko. paikalla
1300-luvun jälkipuoliskolla.

Vuojoen kartano
Vuojoella jokirannassa.1836 rakennettu empiretyylinen kartanolinna, jonka on suunnitellut Carl Ludwig Engel. Erikoisuutena kolmen linnan kokonaisuus, 1840-luvun kasvihuone ja englantilais-
tyylinen puutarha. www.vuojoki.com

Välimaan torppa
todennäköisesti 1853 rakennettu Lavilan kartanon torppa Tarvolan kylässä. Torppaa on ’hellästi’ entisöity pärekatolla ja punamullalla. Tärkeä kytkentä seudun kartanohistoriaan. Jatkossa elämyksellisesti koettava paikka 1900-luvun alun elämästä torpparin perheessä.

Kahmon ja Pullakallion hiidenkiukaat
yksityisten mailla, retkikäyntejä ei ole sovittu maanomistajien kanssa.

Kaunissaari
v. 1874 -1923 saarella on sijainnut A.Ahlströmin saha sekä yli 300 ihmisen kylä.  Mielenkiintoista teollisuus- ja yhdyskuntahistoriaa vielä jäljellä olevin talon perustuksin, kaivoin ja tanssikallioin. Opastettuna mielenkiintoisin.  Myös retkeilysaari, laavut, polut, käymälät ja polttopuut.

Kustaa Adolfin kirkko
v. 1803,uusklassistyylinen ristikirkko, jossa ei ole ristiä katolla. Kirkossa mm. kartanonherra Axel von Fersenin vaakuna.

Irjanteen kirkko
Satakunnan vanhin puukirkko v. 1731. Samalla paikalla oli keskiajalla Pyhälle Pietarille omistettu kirkko, jonne johti ns. ruumistie. Kirkon vieressä kellotapuli v. 1758. Vanha hautausmaa ja kirkkopuisto ympäröi kirkkoa.
 

MUSEOT

Maatalousmuseo
Maatalousmuseon kokoelmat yhdet Suomen laajimmista maatalouskoneiden ja –työkalujen kokoelmista.  Lisäksi kalastusvälineitä esittelevä osasto sekä kuulujen eurajokelaisten Munakarin veljesten huone. Museon alakerrassa asemuseo, jossa laajat kokoelmat metsästysaseita. 

Kotiseutumuseo
Vuonna 1833 rakennetussa lainamakasiinissa on esillä mm. kotitalous- ja käsityöläisesineistöä.

Koulumuseo
kaksi luokkahuonetta esineistöineen, keittola ja käsityöluokka.

Eurajoen museot avoinna 17.6. – 17.8. ti – su klo 13 – 19, muulloin sopimuksesta. Pääsy-
maksu 2 €. Kauko Kaunisto puh. (02) 868 0684, Anja Tuominen puh. (02) 868 4090 tai Viljo Ketola puh. (02) 868 1452. http://museo.eurajoki.fi
 

OPPAITA JA MUITA PAIKALLISHISTORIAN ASIANTUNTIJOITA

• Eurajoen oppaat
  Pirjo Jaakkola puh. (02) 869 4266 tai 044 3124 266
  Auli Rauvola  puh. (02) 868 3125 tai 040 559 0955
  Anja Tuominen puh. (02) 868 4090

• Villi Pohjola /Metsähallitus, Saukonniemen Pirtti ja Kämppä
  Jyri Makkonen, vanhanajan savotta elämysmatkailua sekä Levänsuon talli ratsastusretkiä Saukonniemeen Vuojoen kartanon entisiin metsiin ja metsästysmajalle. Jyri Makkonen
  puh. (03) 378 9811.

• Eurajoen Kotiseutuyhdistys, perinteisiä työnäytöksi ja näyttelyjä. Pj. Anja Tuominen
  puh. (02) 868 4090. http://museo.eurajoki.fi/yhdist02.html
• Kauko Kaunisto, Kotiseutumme Eurajoki-kirjojen toimittaja ja Eurajoen vanhojen asioitten tuntija puh. (02) 868 0684
• Paavo Kallikari, murrepakinoija ja perinteisten rakennustaitojen taitaja puh. 868 1720

EURAJOEN HISTORIAAN LIITTYVIÄ TAPAHTUMIA (lisätietoja www.eurajoki.fi)

• Kartanon suviehtoo elokuun puolivälissä Vuojoen kartanolla.
• Lavilan Makasiinin ja Välimaan torpan näyttelyt heinäkuun viimeisellä viikolla,         käsityöperinneviikolla.   
• Perinnetyönäytökset museoilla.
• Euroopan Rakennusperintöpäivän tutustumiset paikallisiin kohteisiin.
• Juhannuksen maistonkin rakentaminen ja nosto Kaukomäen kylässä.
   

LISÄTIETOA 

Vuonna 1367 kuningas Albrekt Mecklenburgilainen myöntyi satakuntalaisten pyyntöön ja määräsi Kokemäelle rakennetun linnan purettavaksi.  Tilalle tuli kaksi uutta linnaa: Aborchiin ja Vreghdenborchiin eli Liinmaan linna.  Vreghdenborch-nimi tulee todennäköisesti linnan rakennettujana toimineesta saksalaisesta ylimyksestä Didrich Vereggrestä.

Liinmaan linna sijaitsi keskiajalla, kuten sen jäännökset edelleen, lähellä merta Lapi- ja Eurajokien lasku-uomien välisellä niemellä.  Linnamäellä on nähtävissä kahden maavallin välinen vallihauta, joka on ehkä ollut täytetty vedellä.  Etäämpänä linnaa suojasi kolmas, matalampi vallitus.  Linnaan on kuulunut myös puurakenteisia varustuksia.  Kaivauksissa on todettu, että ainakin osittain kivetyllä linnanpihalla on sijainnut tiilinen rakennus.  Kaivauksissa on löytynyt myös mm. rahoja, keramiikkaa, veitsiä, kirves, lukon osia ja neljä luista arpanoppaa.  Linnan varusväki on käsittänyt kahdeksan miestä.  Linna jäi käytöstä 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa, kun kruunun hallinto keskitettiin suuriin keskuslinnoihin. 

Liinmaan linnaan liittyy useita mieltä kiehtovia tarinoita.  Yhden mukaan Liinmaan viimeinen linnanisäntä ammutti vahingossa vieraaksi sota-alukseksi luullun, tiililastissa olleen poikansa aluksen linnan edustalla.  Erehdyksen huomattuaan hän masennuksissaan tuhosi koko linnan.  Kansanperinteen mukaan linna on ollut myös merirosvojen pesäpaikkana.  Tämä tarina liittynee Pohjoismaissa 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa käytyyn valtataisteluun, jonka aikana vitaaliveljiksi kutsuttu joukko aiheutti rauhattomuutta koko Itämeren piirissä.  Mahdollisesti tarinoiden merirosvot ovat olleet juuri Liinmaan linnaakin pesäpaikkanaan pitäneitä vitaaliveljiä.  Yksi tarinoista taas kertoo linnaan kätketystä aarteesta.  Kansanruno kertoo elämästä Eurajoella linnan aikaan: ”Ei silloin hyvin eletty, Cuin oli Linna Lijnamaisa, Cuisti Cumolan kedolla.  Silloin leipä lehmän maxoi, Murun mullinen vasicka, Carpion härkä Calosarvi.”

Eurajoen Irjanteen kylä on asutettu viimeistään varhaiskeskiajalla.  Irjanteen vuonna 1731 rakennettu yksinkertainen, tyypiltään lounaissuomalainen pitkäkirkko on Satakunnan vanhin puukirkko. Kansa on puhunut Irjanteen kirkosta myös ”seitsemän pitäjän kirkkona”.  Kirkon barokkityylinen kellotapuli on vuodelta 1758 ja sen läpi kuljetaan kirkkomaalle, jossa on säilynyt taottuja hautamuistomerkkejä.  Kirkonmäellä, lainamakasiinin vieressä, sijaitsevat vuonna 1837 rakennettu lainamakasiini, joka toimii nykyisin kotiseutumuseona ja pieni ”pruuttahuone” sekä koulumuseo.  Viereisessä uudisrakennuksessa toimii Eurajoen kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä maatalousmuseo, jossa on maatalousesineistön ohella mm. Munakarin veljesten huone sekä asekokoelmat. Kirkonmäellä on myös Åke Tottin muistokivi.  Irjanteen kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen kylämiljööseen kuuluvat myös Eurajoen koskimaisemat Faltun myllyineen.

Euranjoen kirkonkylässä sijaitsee empiretyylinen Lavilan viljamakasiini, jonka on suunnitellut P.J. Gylich, Pappilankosken voimalaitos vuodelta 1924 ja mylly.  Vuonna 1803 valmistunut Kustaa Aadolfin kirkko on nimitetty kirkon vihkimispäivän 6.11. mukaan kantamaan 30-vuotisessa sodassa tuona päivänä kaatuneen sankarikuninkaan Kustaa II Aadolfin nimeä. 

Kunnan omistamaa Välimaan torppaa ollaan kunnostamassa torppariaikaa esitteleväksi kokonaisuudeksi.  Se tulee olemaan kokemuksellinen torppariajan ja itsenäisyyden alkuajan perinnetorppa erityisesti koululaisten vierailuja varten.   Välimaan torpalla on jo nyt  kesäisin näyttelyjä ja työnäytöksiä.  Torpan vaiheet alkavat ilmeisesti vuodesta 1853, jolloin porvarin poika Raumalta tuli isännäksi tähän Lavilan kartanon torppaan.   Se toimii rinnakkaiskohteena Vuojoen kartanossa vieraileville ryhmille, sillä torpat ja kartano ovat kulkeneet rinnan satoja vuosia Eurajoen historiassa.

Vuojoen kartano on muokannut voimakkaasti Eurajoen historiaa 1500-luvulta lähtien.  Kartanon suuruuden aika alkoi, kun kuningas Kustaa II Aadolf lahjoitti eversti Åke Tottille Eurajoelta laajat läänitykset vuonna 1630.  Sittemmin sotamarsalkaksi nimitetty Åke Tott kuoli Eurajoen Lavilassa vuonna 1642.  Julmana pidetyn ja vihatun Tottin maine oli paikkakunnalla hirmuinen: ”Sitte rupesi tuota ankaraa herraa vaivaamaan kova tauti; lääkärit laskivat hänestä vettä monta korvollista – oikeinpa ammeittain, mutta ei siitäkään apua ollut – hän kuoli.  Kun hänen ruumiinsa vietiin Eurajoen kirkkomaahan haudattavaksi, oli se niin raskas, että sitä vetämään tarvittiin hevoset ja härjät.  Kun tultiin lähelle kirkkoa, purskahti kreivin ruumiista niin paljon verta, että siitä tuli tien vieressä oleva kivikin punaiseksi, mutta samalla tuli ruumis keveämmäksi.  Tuon mahtavan herran veri, joka oli koottu monen köyhän ja kärsivän hiestä, ei saanut tulla siunattuun multaan.”  Tarinan verikivi sijaitsee Pappilankylässä, kirkonkylästä Irjanteelle vievän tien varressa.  Todellisuudessa Åke Tott on haudattu Turun tuomiokirkkoon.

Vuojoen kartano siirtyi vuonna 1829 kapteeni Lars Magnus Björkmanille, myöh. Björkenheim.  Hän rakennutti vuonna 1836 kolmikerroksisen kartanolinnan siihen liittyvine siipineen kuuluisan arkkitehdin, C.L: Engelin piirustusten mukaan.  Päärakennus on yksi maamme komeimmista herraskartanorakennuksista.  Björkenheimien aika oli kartanon kukoistuksen aikaa.  Heidän jälkeensä kartanosta muodostettiin osakeyhtiö, Vuojoki Gods Ab, vuonna 1911.  Yhtiön omistajat aloittivat aiemmin tarkasti säästetyissä Vuojoen metsissä laajat hakkuut ja puun kuljettamiseksi rakennettiin Verkkokariin satama ja sieltä 23 km mittainen rautatie Nakkilaan.  Radanura eli paana erottuu vieläkin maastossa.  Savotta-ajoista on muistona myös Kämpän kaffetupana tunnettu entinen Etukämpän asema- ja metsätyökämppärakennus.

1900-luvun alussa kartanoon kuului runsas kolmannes koko pitäjän pinta-alasta.  Vuonna 1918 kartanon torpat itsenäistyivät ja uusia tiloja muodostui kartanon maille 308.  Vuosina1936 - 2003 kartanossa on toiminut vanhainkoti.  Vuonna 1999 tehtiin päätös kartanon tilojen kunnostamisesta palvelemaan alueen yrityksiä, matkailua ja kulttuuria ja se valmistuu vuonna 2005.

Eurajoella Lapijoen ylittää yksi Satakunnan museosilloista, vuonna 1883 valmistunut kolmiaukkoinen Lapijoen kivisilta.  Sillan rakensi panelialainen torppari Isak Piennessuo.

                                                                                               sivun alkuun

MERKITTÄVIÄ HISTORIALLISIA KOHTEITA

Kuninkaanhauta
Pohjoismaiden suurin pronssikaudelta säilynyt hiidenkiuas.  Koko pituus n. 40 m, leveys n. 30 m ja korkeus n. 4 m.  Muita hiidenkiukaita Kiukaisissa on noin 100.

Sepänmäki
avoin paasiarkkuhauta

Kiukaisten kirkko 
Pyhän Mikaelin kirkko.  Kirkko rakennettiin 1761 Rantoonmäelle Lapin lukkarin Juhana Höckertin johdolla.  Kirkko korjattiin ja rakennettiin nykyiseen muotoonsa 1846 P.J. Gyllichin piirustusten  mukaan. Auki kesä-, heinä- ja elokuun 9.00 – 15.00. Tiedustelut (02) 864 5038.

Panelian kirkko  
Panelian Rukoushuoneyhdistys rakensi talkoovoimin rukoushuoneen 1909 kylän keskustaan.
Torni  valmistui 1950 ja samana vuonna rukoushuone vihittiin kirkoksi. Kirkon omistaa Rukous-
huoneyhdistys, joka toimii läheisessä yhteistyössä seurakunnan kanssa. Tiedustelut Antero
Hiitiö (02) 864 7249 tai 050 593 975.

Panelian meijeri
rakennettu 1908 graniitista ja punatiilestä talkoovoimin.  Meijerin sisätilat ovat uusittu ja niissä toimivat Panelian Kotiseutumuseo sekä seurakuntakoti.  

Rivimylly
koostuu neljästä itsenäisestä myllystä: Prunnimylly, Keskimylly, Maamylly ja Rantoomylly. Rivimyllyn rakentaminen aloitettiin 1850-luvulla ja myllytoiminta päättyi 1970-luvulla.  1990-luvulla ovat kyläläiset kunnostaneet kaksi myllyä toimintakuntoon. Avoinna kesäajan arkisin 12-16 ja tiistai-iltaisin 18-20. Vesiratas pyörii lauantaisin 12–14. Tiedustelut Kari Kuusisto (02) 864 7533 tai 0400 720 550 Jaakko Heiska (02) 864 7203 tai 050  572 7304.

Panelian kivisilta
rakennettu 1832. Kaksiholvinen silta on edelleen kevyen liikenteen käytössä. 

Voimalaitos  
1921 rakennettu ”Sähkötehdas”. Jugendtyylinen rakennus.

Lallin kaivo ja Lallin itkukivi 
Lallin kaivo on sijainnut Harolan kylässä, Pertun mailla, mutta on nyt jo kuivunut.   Lallin itkukivi on Harjavallan puolella ihan Kiukaisten rajaa lähellä.  Kivi on edelleen kostea Lallin kyyneleistä.
 

MUSEOT

Wanha pappila
Kotiseutu- ja museoyhdistys Kiukaisten Kilta ry ylläpitää kotiseutumuseota Kiukaisten vanhassa kappalaisen pappilassa, joka on rakennettu vuonna 1865. Pääteemana 1900-luvun alkupuolen asuminen pappilassa. Lisäksi on kirkon vanhaa esineistöä. Auki kesällä 9.6.-12.8.2007
(ma-pe klo 12-17 ja la 12-16. Tiedustelut Eeva Mäkikalli 050 302 0497.

Panelian kotiseutyhdistyksen kotiseutumuseo
Panelian kotiseutuyhdistys on koonnut Vanhaan meijeriin oman kotiseutuaiheisen kokoelmansa. Esillä mm. vanha suutarin verstas. Avoinna kuten rivimylly. Paneliankotiseutuyhdistys
 

OPPAITA JA MUITA PAIKALLISHISTORIAN ASIANTUNTIJOITA

• Alasatakunnan oppaat, Elina Mäkipere, puh. 864 5599 tai 050 541 5187
• Juha Alho, köydenpunoja Ulvilan köysipunomo, (02) 865 5156 tai 040 507 5081
  Hiirijärventie 571, 29200 Harjavalta
• Jaakko Heiska, mylläri maaseudun vanhat työtavat, Panelian kylä, 050 5727 3404 tai
  (02) 864 7203
• Maija Nieminen, kudonnaiset, olki- ja risutyöt sekä korut, puh. (02) 865 3133 tai
  044 278 7454
• Marja-Leena Haapaniemi, nyplättyjä käsitöitä, puh. (02) 864 5294
• Hanne Malmi, syntynyt 1913, "puuseppä taitaa monta vanhaa asiaa"
• Rivimyllyllä jauhetaan viljaa, myös pärehöylän käyttö mahdollista.

KIUKAISTEN HISTORIAAN LIITTYVIÄ TAPAHTUMIA (www.kiukainen.fi)

• Wanhassa pappilassa  kesäkuulla Achrenius -lauluilta
• Molemmat museot osallistuvat Rauman seudun käsityöperinneviikkoon
• Kirkossa kerran kuukaudessa Jumalanpalvelus Wanhan käsikirjan mukaan
• Myllyllä on tapahtumia Rakennusperinnepäivän aikoihin, samoin joulumyyjäiset.
   

LISÄTIETOA

Kiukaisten Panelian alueella sijaitsee kaikkiaan satakunta pronssikautista (n. 1500 - 500 eKr) hautaröykkiötä.  Hiidenkiukaat on rakennettu pronssikauden asukkaille otolliseen merelliseen ympäristöön Panelian muinaislahden rannalle.  Koko Kiukaisten kunta on saanut nimensä hiidenkiukaiden mukaan.  Suomen kivimäärältään suurin pronssikautinen hautaraunio, ns. Panelian kuninkaanhauta, on halkaisijaltaan vajaa 40 metriä ja korkeutta sillä on nelisen metriä.

Panelian kirkko, joka on paikallisen rukoushuoneyhdistyksen omistama, on valmistunut vuonna 1909 - torni vuonna 1950.  Kirkon vieressä sijaitseva graniitista ja tiilestä rakennettu jugendmeijeri valmistui samana vuonna kuin kirkko.  Meijeri on kunnostettu, juhlatilan lisäksi siinä toimii kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä museo. Panelian kivisilta valmistui vuonna 1832, ja se on yksi Satakunnan vanhimpia kivisiltoja.  Aikoinaan Panelialle oli tyypillistä yhteismaille syntynyt tiivis mäkitupalaisasutus.  Tätä omaksi tilakseen 1900-luvun alussa erotettua aluetta kutsuttiinkin osuvasti Kaupungiksi.

Panelian rivimyllyn rakentaminen on aloitettu vanhalle myllypaikalle 1850-luvulla.  Se käsittää neljä eri myllyä: Prunnimyllyn, Keskimyllyn, Maamyllyn ja Rantoomyllyn.  Aikoinaan kaikkiin myllyihin liittyi myös myllykamari, jollainen on säilynyt vain Rantoomyllyssä.    Myllykamareissa myllytysvuoroaan odottavat isännät vaihtoivat kuulumisiaan ja joskus niissä kerrotaan vietetyn ”huonoa elämää”.   Panelian voimalaitoksen rakentamisen myötä 1920-luvulla myllyt menettivät vesivoimansa ja ne sähköistettiin.  Lopullisesti myllytoiminta päättyi 1970-luvulla.  !990-luvun alussa Panelian kotiseutuyhdistys aloitti rivimyllyn kunnostustyön.

Kiukaisten kirkko Eurakoskella on vuodelta 1761 ja se on saanut nykyisen muotonsa ja empiretyylisen torninsa vuonna 1846.  Eurakoskella sijaitsee myös Vanha Pappila, kotiseutumuseoksi muutettu entinen kappalaisen virkatalo vuodelta 1865.  Päärakennuksen sisustus kertoo 1900-luvun pappilan elämästä.  Museoon on tallennettu myös kirkon vanhaa esineistöä ja piharakennuksessa on esillä maatalousesineistöä.

                                               sivun alkuun

MERKITTÄVIÄ HISTORIALLISIA KOHTEITA

Kirkko
Kodisjoen nykyinen ristinmuotoinen kirkko on valmistunut vuonna 1906. Kirkon torni paloi vuonna 1943. Torni uusittiin saman vuoden kesällä.

Tuulimylly
Tarkkaa rakentamisajankohtaa ei ole tiedossa, mutta lähellä olevan tilan rakennukset on rakennettu runsaat kaksisataa vuotta sitten ja mylly on kuulunut aina tilan yhteyteen. Myllyn takana ovat ns. käräjäkivet, joiden mukaan mäki on nimetty.

Hiidenkiukaat
Kodisjoen kunnan alueelta tunnetaan 68 hiidenkiuasta ja kiviröykkiötä, joita paikkakunnalla kutsutaan myös hiittenvareiksi tai vareiksi. Pääosa näistä kiviröykkiöistä on pronssikaudelta,
osa vasta rautakauden esiroomalaiselta ajalta (n. 500 eKr. - 50 jKr.). Osa muinaishaudoista on viitoitettu. Opaskarttoja saa kunnanvirastosta. Lisätietoja hiittenvarekierroksesta: Mirja Mattila, puh. (02) 823 2336.
 

MUSEOT 

Kotiseutumuseo
Lainajyvästömakasiinissa toimiva museo, jota vartioi vaivaisukko Latsarus eli Makasiini-Jussi, jonka on veistänyt Juho Nieminen vuonna 1905. Laitilantie 28.  Avoinna 15.6. – 11.8. su klo 11–14, muutoin Mirja Mattila puh. (02) 823 2336.

Sepän torppa
Sepän asuinrakennus ja varastoaitta 1800-luvun puolivälistä vanhaan tapaan saman katon alla.  Museorakennuksessa on täydellinen kyläsuutarin verstas ja pihapiirissa toimiva paja. Laitilantie 100. Avoinna 15.5. – 11.8. la klo 13–17, su 12–17, muutoin Mirja Mattila puh. (02) 823 2336.

Ylenin kansanperinnetaidenäyttely
Väinö ja Hilma Ylenin kansanperinnetaidenäyttelyssä on esillä betonista ja kipsistä tehtyjä ihmis- ja eläinhahmoja erilaisissa arkipäivän askareissa. Avoinna kesäisin la ja su. Muulloin sopimuksesta.
 

OPPAITA JA MUITA PAIKALLISHISTORIAN ASIANTUNTIJOITA

• Johanna Lassila-Pärkö,  kaikki kohteet
  puh. 050 552 2143, (02) 823 2252, Kotirannantie 54, 27310 Kodisjoki
• Mirja Mattila, kaikki kohteet, puh. (02) 823 2336
• Sinikka Suominen ja Kaija Malmivaara-Mäntylä, Ylenin kansanperinnetaidenäyttely
• Kaitila Maili,  kudontatöitä, Silontie 74, Kodisjoki
• Kylä-Kierola Sirkka, nyplättyjä käsitöitä, Saharannantie 6, Kodisjoki
• Toronen Hilkka, nyplättyjä käsitöitä, Nummentie 34, Kodisjoki

KODISJOEN HISTORIAAN LIITTYVIÄ TAPAHTUMIA www.kodisjoki.fi
 

LISÄTIETOJA

Kodisjoelta tunnetaan liki 70 pronssikautista ja varhaisrautakautista kiviröykkiötä, joita paikkakunnalla kutsutaan hiittenvareiksi tai vareiksi.  Yksi näistä on Vadelmakallion ns. hiidenkirkko, jossa on nähtävänä matalaa kivivallia.  Kansan perimätieto tulkitsee muodostelman hiisien kirkkomaan aidan jäänteeksi, mutta paikkaa on arveltu myös muinaislinnaksi.

Sepän torppa sijaitsee 300 metrin päässä keskustasta Laitilaan päin.  Entinen seppä Isak Grundströmin ja hänen perheensä asuinrakennus on nykyisin museona. Torpan yhdessä huoneessa on täydellinen kyläsuutarin verstas ja pihapiirissä on toimiva paja. Kesäaikana torpalla järjestetään vuosittain vaihtuvia näyttelyitä.

Kodisjoen kotiseutumuseossa, kirkon vieressä sijaitsevassa vanhassa lainajyvästömakasiinissa, on monipuolinen esineistö. Museon edustalla on Kodisjoen uudempi vaivaisukkoveistos, Latsarus eli Kirkon Jussi, jonka on veistänyt Juho Nieminen vuonna 1905. Vanhempi vaivaisukko on Sepän torpan eteisessä keräämässä vapaaehtoista pääsymaksua.

Kodisjoen nykyinen ristinmuotoinen kirkko on valmistunut vuonna 1906. Kirkon torni paloi vuonna 1943. Torni uusittiin saman vuoden kesällä.

Kodisjokilainen kansantaiteilija Väinö Ylen teki vuosina 1972 - 1990 yli 500 työtä, jotka on sijoitettu Ylenin pihalle ja vanhaan navettaan, joka palvelee näyttelytilana.  Näyttelyssä on esillä Väinö Ylenin kipsistä ja betonista tekemiä ihmis- ja eläinhahmoja erilaisissa arkipäivän askareissa.  Monet teokset kuvaavat entisajan elämää, mm. pellavan tai villan käsittelyn eri vaiheita tai peltotöiden tekoa entisajan menetelmin. Veistosten hahmoina ovat kyläläisten ja työläisten lisäksi monet kuuluisat urheilijat ja poliitikot. Useat työt on sähköistetty, joten ne ovat "toimivia". 

                                                                                      sivun alkuun

MERKITTÄVIÄ HISTORIALLISIA KOHTEITA

Pyhän Henrikin muistokivi Kirkkokarilla
paljastettu 1955 kristinuskon Suomeen tulon 800-vuotismuistoksi

Lallin patsas
Kepolan keskustassa, professori Aimo Tukiainen, paljastettu elokuussa 1989

Köyliön kirkko
vuodelta 1752 Kirkkosaaressa

Köyliön Vanhakartano
nykyisin yksityiskoti

MUSEOT

Tuiskulan Torpparimuseo
perustettu 1934. Paikalla on vanha torppa Tuiskulasta, lisäksi mm. sepän paja, luhtirivi ja sotamiehen aitta. Luetteloituja esineitä on noin parituhatta. Avoinna kesä-, heinä- ja elokuussa sunnuntaisin klo 12 -16, tiedustelut Paula Härkälä (02) 554 6230

Yttilän museokoulu
Ollut koulukäytössä 1880 -1979. Koululle on museoitu vanhaa opetusvälineistöä, jota esitellään yleisölle haluttaessa, tiedustelut Riitta Vännilä (02) 554 1284
 

OPPAITA JA MUITA PAIKALLISHISTORIAN ASIANTUNTIJOITA

• Auktorisoitu matkailuopas Ulla Kolu
  puh./faksi (02) 867 3341 , 0400 478 771, ulla_kolu@luukku.com
• Tilausravintola Korkea Tammi Yttilässä
  Riikka Palonen 040 561 9041
  Tilat 54 hengelle, avoinna sopimuksen mukaan, järjestää myös rautakautisia pitoja www.pyhajarviseutu.net/matkailu/palvelut/korkeatammi.htm

KÖYLIÖN HISTORIAAN LIITTYVIÄ TAPAHTUMIA (lisätietoja www.koylio.fi)

• Talvi-Henrikki tammikuussa
• Katolinen messu Kirkkokarilla viikkoa ennen juhannusta
• Köyliön juhannus Polsussa
   

LISÄTIETOJA

Köyliönjärvellä on poikkeuksellinen asema maamme kansallismaisemien joukossa. Piispa Henrikin marttyyrikuolema Köyliönjärven jäällä vuonna 1156 on muodostunut esihistoriallisen ja historiallisen ajan taitekohdaksi. Järven keskellä sijaitseva Kirkkosaari on ollut arkeologisten löytöjen perusteella huomattava keskus jo rautakaudella.

Koko Suomen kirjoitettu historia alkaa talonpoika Lallista, hänen emännästään Kertusta ja piispa Henrikistä. Ensimmäinen tapahtuma, jonka aika, paikka ja päähenkilöt joltisellakin varmuudella tiedetään, on piispa Henrikin surma Köyliönjärven jäällä tammikuun 19. päivänä 1156.  Lalli oli legendan mukaan Köyliön nykyisessä Kirkkosaaressa sijainneen kartanon isäntä.

Kuntakeskuksessa Kepolassa on professori Aimo Tukiaisen veistämä Lallin patsas, joka paljastettiin vuonna 1989.

Kirkkokarilla on sijainnut Köyliön ensimmäinen kirkko, joka on ollut käytössä vielä 1420-luvulla. Paikalle on pystytetty vuonna 1955 muistokivi, joka kertoo kristinuskoon Suomeen tulosta. Kirkkokari on nykyisin ainoa roomalaiskatolisten pyhiinvaelluspaikka Pohjolassa. Vuosittain ennen juhannusta saarella pidetään katolinen muistomessu.

Köyliön ja Nousiaisten välillä kulkenut muinaistie on tunnettu Pyhän Henrikin eli Sant Henrikin tienä. Nimensä se on saanut Henrik-piispan ruumissaatosta. Noin 140 kilometrin pituinen Pyhän Henrikin tien retkeilyreitti on merkitty maastoon muovinauhoin.  Pyhän Henrikin tien varrella Yttilän kylässä sijaitsee Museokoulu. Köyliön ensimmäinen koulurakennus valmistui vuonna 1881.

Kirkkosaareen johtaa Kepolasta rehevä, yli kaksi kilometriä pitkä koivukuja. Vanhalla hautausmaalla, ikihongikon keskellä sijaitseva kirkko on valmistunut vuonna 1752. Vuonna 1890 rakennettiin nykyinen kellotapuli.  Kirkkosaaren rannassa ovat Papinportaat, joita myöten sielunpaimen on saapunut mantereella sijainneesta pappilasta.

Köyliönjoen varressa sijaitsevassa Tuiskulan kylässä on säilynyt paljon vanhaa rakennuskantaa. Maatalouden menneisyydestä kertoo 1934 perustettu Tuiskulan torpparimuseo. Ensimmäinen paikalle tuotu rakennus on luhtirivi Kankaanpään Rantalasta. Myöhemmin on saatu sotamiehen aitta, sepän paja, puuliiteri sekä viimeksi Ojalan torppa Tuiskulasta. Torppa on sisutettu ja kalustettu alkuperäiseen tapaan. Tuiskulan kesäteatteri on vuodesta 1974 lähtien esittänyt Tuiskulan Torpparimuseolla kotiseutuaiheisia näytelmiä, jotka ajoittuvat vuosisadan alkupuoliskolle.

Kankaanpään kylässä on 1,5 hehtaarin suuruinen Kuninkaanlähde. Lähteen rannalla on 1800-luvulta peräisin oleva hirsinen myllyrakennus. Nimeään Kuninkaanlähde on kantanut juhannuksesta 1775, jolloin Ruotsi-Suomen kuningas Kustaa III vieraili kylässä. Kankaanpäässä oli tuolloin armeijan leiripaikka, ja kuningas oli Köyliössä tarkastaakseen kuninkaallisen henkirakuunarykmentin harjoituksia.

                                                                                            sivun alkuun

MERKITTÄVÄT HISTORIALLISET KOHTEET

Sammallahdenmäen pronssikautiset hautaröykkiöt
Lapin Kivikylässä
UNESCOn maailmanperintökohde vuodesta 1999.  Kallioalueella n. 800:n matkalla 36 kivistä ladottua hautaröykkiötä pronssikauden (1500 – 500 eKr) eri ajanjaksoilta. Alueella kaikkien skandinaavisten röykkiömuotojen edustajia, tunnetuimmat Kirkonlaattia ja Huilun pitkä raunio.

Huilun asuinpaikka
Inventoinnissa kesällä 2002 löytynyt esiroomalaisen ajan asuinpaikka, joka on Museoviraston kaivaus- ja tutkimuskohteena elokuussa 2003.

Ylisen haudan röykkiöt
Eurajoen tien varrella kallionreunalla 5 pronssikautista hautaröykkiöta, joista suurimman ø 15 m, korkeus 2 m. Sen pohjalla näkyvissä hyväkuntoinen parin metrin pituinen paasiarkku. Koko kunnan alueelta tunnetaan n. 160 hautaröykkiöitä.
Opastus: Tiedustelut Lapin kunnanvirastosta puh. (02) 8387 2136 tai 044 387 2136/Ulla Antola. 

Lapin kirkko
on maakunnan vanhimpia puukirkkoja, se on rakennettu v. 1760. Tyypiltään se on länsi-
suomalainen pitkäkirkko. Viimeisin laaja korjaustyö on toteutettu 1998. Avoinna kesäaikaan
arkisin klo 9-15 sekä tilauksesta srk-mestari Antti Karonen puh. 050 524 7795

Kivisilta
Ylittää Lapinjoen aivan kunnan keskustassa. Rakentanut v. 1875 mestari Stenfors eli lappilaisittain Kivi-Koskinen
 

MUSEOT

Lapin kotiseutumuseo
Kunnan entinen lainamakasiini sekä kirkkotallit ja Jokisen talo samalla mäellä. Lainamakasiinissa (rak. mestari Stenfors v. 1876) vanhaa talonpoikaisesineistöä, aseita, valokuvia ja pienoismalleja ym., kirkkotalleissa (rak. 1900-luvun alussa) maatalouskalustoa, koneita, sepän työvälineitä ja

Jokisen talossa koti-irtaimistoa, sota-ajan esineitä ja vanhan kaupan artikkeleita.  Museotie 2. Avoinna heinäkuussa su klo 12-14 sekä sopimuksen mukaan.
Tied. Antti Saaristo puh. (02) 826 0088

Hakalan torppa
Kuljun kylässä Kotiseutumuseoyhdistykselle lahjoitettu torppa pihapiireineen
 

OPPAITA JA MUITA PAIKALLISHISTORIAN ASIANTUNTIJOITA

• Ulla Antola, Sammallahdenmäen opastukset,  puh. 044 387 2136
• Vaajala Arvo, puh. (02) 826 0680
• Saaristo Antti, puh. (02) 826 0088
• Tamminen Arto, Lapin sekä lähiseudun historia, puh. 050 343 4746 ja (02) 826 2216
• Nokka Hannu, puh. (02) 826 1687, 0400 717 158
  (tuntee erityisen hyvin Kodiksamin kylän ja vanhoja maatalouden työtapoja)
• Nokka Unto, puh. 826 1619 Kodiksami (laaja maatalousesineiden ym. kotimuseo)
• Hautamäki Mauri, valmistaa erilaisia pärekoreja Kylmäkorventie 11, 27220 Ala-kieri,
  puh. (02) 823 4091
• Häyrinen Kaija, kutoo kangaspuilla poppanoita, pyyhe- ja pöytäliinoja, saaleja jne.
  puh. (02) 826 0821
• Mattila Mauno, rakentaa hirsistä sekä uusilla että vanhoilla työtavoilla, muurari puh. 044 032 7724
• Mikola Seppo, kelloseppä, erikoistunut vanhojen kellojen korjauksiin
  Mikolan Kello ja Kulta Oy, Sahamäentie 26,  puh. (02) 822 5875
• Niskala Lempi, kehrää villoja ja pellavaa puh. (02) 826 1406
• Saari Ulla, kutoo kangaspuilla mattoja, saaleja ym. hoitaa ja keritsee lampaita,
  villalankaa saatavilla Suotie 283, 27230 Lappi puh. (02) 826 1425 (varmimmin ilt.)

LAPIN HISTORIAAN LIITTYVIÄ TAPAHTUMIA (lisätietoja www.lappi.fi)

• Lapin Löylypäivät vuosittain viikonlopulla, johon sattuu elokuun ensimmäinen lauantai
• Kauklaisten kirkkopolku, Kauklaisten ja Yli-Kieren kirkkopyhä. Ikiaikainen kirkkopolku, jota pitkin on kävelty sunnuntaisin kirkkoon. Perinteinen kirkkomatka tehdään joukolla elokuun toisena sunnuntaina.
   

LISÄTIETOJA

Sammallahden pronssikautinen hautaröykkiöalue hyväksyttiin 1.1.1999 Suomen ensimmäisenä arkeologisena kohteena Unescon Maailmanperintöluetteloon. Kalliolla, vajaan kilometrin mittaisella alueella, on 36 pronssikautista (1500 - 500 eKr.) hautaröykkiötä: matalia, pyöreitä pikkuröykkiöitä, suuria kekomaisia hiidenkiukaita ja pyöreitä kehäröykkiöitä. Alueen tunnetuimmat muinaisjäännökset ovat lähes nelikulmainen hautaröykkiö "Kirkonlaattia" ja nk. "Huilun pitkä raunio", joka on muurimainen, 24 metriä pitkä hautaröykkiö.  Röykkiöalueen länsipuolella pilkottaa ruohottunut Saarnijärvi, joka vielä pronssikaudella oli meren lahti.

Lapista on muistiinmerkitty tarina, joka kertoo hiisien aikoinaan rakentaneen "Kirkonlaattian". "Lapin pitäjän Kivikylän alueella Saarnijärven rannalla kallioisella kummulla on 15-30 metrin suuruinen kivilatomus, jolla on nimenä Kirkonlaattia. Siihen aikaan kun hiidet mainitulla seudulla asustivat, saapui paikkakunnalle myös kristinoppia tunnustava kansanheimo. Tämän heimon ja hiidenväen välille oli tullut kinaa ja epäsopua paikkakunnalla olon vuoksi. Sitten oli kerran tehty sellainen välisopimus, että kumpikin heimo alkaa rakentaa kirkkoa ja kumpi ehtii rakennuksessaan niin pitkälle, että ensiksi saa kirkkonsa kellot soimaan, se heimo jääköön pysyväisesti paikkakunnalle ja toinen poistukoon. Mutta kristityt juksauttivat vuorenväkeä pahanpäiväisesti. Ensitöikseen he kirkkonsa rakennustontille pystyttivät kaksi pylvästä sekä asettivat niiden väliin kirkonkellon ja alkoivat sillä soittaa. Hiidenväki oli aloittanut ensiksi rakentaa kirkkoonsa lattiaa kivistä. Tämä lattia heillä vasta oli valmiina, kun alkoi kristinheimo kirkonkellojen ääni kaikua. Silloin oli hiidenväen päällikkö kauheasti suuttunut ja karjaissut: "kuulkaas, kun kristittyin katit naukuu!" ja samalla siepannut maasta kolme suurta kiven järkälettä ja heittänyt ne kohti kirkonkellojen kaikua. Välimatkaa oli noin kolme kilometriä ja kukin kivi oli osunut aivan lähelle kristittyjen kirkkoa. Yksi niistä oli niin suuri, että kun se viime vuosisadan lopulla rikottiin, siitä saatiin monta metriä hyvää rakennuskiveä Kirkkala-nimisen talon navettarakennukseen. Toiset kaksi kiveä ovat vielä samassa paikassa, mihin hiisi oli ne kerran viskannut, lähelle nykyisen Lapin kirkkoa. Kansantaru kertoo edelleen, että hiidenväki sen jälkeen oli poistunut paikkakunnalta, jättänyt jälkeensä kirkkonsa lattian muistoksi jälkimaailmalle olemassaolostaan."

Lapin kirkonkylän miljöö on säilynyt erityisesti joen etelärannalla.  Joen ylittävä kaksiaukkoinen kivisilta on rakennettu vuonna 1875 mestari Stenforsin toimesta.  Lapin kirkko on valmistunut vuonna 1760 ja se on malliltaan keskiajalta periytyvää tyyppiä.  Kirkkoon on myöhemmin tehty useita muutostöitä.  Tapuli on vuodelta 1806.  Kirkon seudun miljööseen liittyvät harvinaiset kirkkotallit 1900-luvun alkupuolelta.  Kirkkotalleihin voitiin aikoinaan panna hevonen suojaan valjaistaan riisuttuna pitkäänkin kestäneiden kirkonmenojen ajaksi.  Kirkkotallin vieressä sijaitsee vanha kivinen lainajyvästömakasiini, johon on sijoitettu Lapin kotiseutumuseon kokoelmat.

Lapissa elää nykyaikaisen pienteollisuuden ohella vanha käsityöperinne.  Paikkakunta onkin ollut kuuluisa mm. pyssysepistään (Rengmannin pyssyseppäsuku) sekä puukon- ja puntareiden valmistajistaan.  Käsiteollisuutta harjoitettiin vanhastaan etenkin sivuelinkeinona.  Nyt käsityötuotteita voi ostaa Pyörniltä.

                                                                                      sivun alkuun

MERKITTÄVÄT HISTORIALLISET KOHTEET

Vanha Rauma
Vanha Rauma on valittu UNESCOn maailmanperintöluetteloon  vuonna 1991 ainutlaatuisena esimerkkinä vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista.  Kaupunginosa on säilynyt historiallisten rajojensa puitteissa kokonaisuutena,  jossa asuminen, työnteko ja sosiaalinen elämä yhdistyvät toimivaksi kokonaisuudeksi. 

Alue on pinta-alaltaan lähes 30 hehtaaria. Kaupunkirakenne on säilyttänyt osittain keskiaikaisia piirteitä,  joita ovat kapeat ja mutkittelevat kadut ja kujat sekä epäsäännölliset tontit. Rakennukset ovat peräisin enimmäkseen 1700- ja 1800-luvuilta.   Asuin,  liike- ja ulkorakennuksia on yhteensä noin 600 ja asukkaita noin 800

Tammela
Vanhan Rauman korjausrakentamiskeskus Tammela on toiminnallinen näyttelykeskus Vanhan Rauman ytimessä, parin korttelin päässä torilta etelään. Tammelassa esitellään sitä, miten vanhaa kulttuurihistoriallisesti arvokasta hirsirakennusta korjataan ja ylläpidetään. Eteläpitkäkatu 17.

Pyhän Ristin kirkko
Pyhän Ristin kirkko on entinen fransiskaaniluostarin kirkko ja  rakennettu 1400-luvun lopussa. Kaksilaivaisen harmaakivikirkon kuorissa on keskiaikaiset seinä- ja holvimaalaukset.

Pyhän kolminaisuuden kirkon rauniot
Pyhän kolminaisuuden kirkko rakennettiin 1400-luvulla seurakuntakirkoksi. Se tuhoutui tulipalossa vuonna 1640, jonka jälkeen Pyhän Ristin kirkko on palvellut seurakuntalaisia.

Alfred Kordelinin siunauskappeli
Vanhalla hautausmaalla oleva kappeli on arkkitehti Lars Sonckin vuonna 1919 suunnittelema. Se on mielenkiintoinen esimerkki kansallisromanttisesta arkkitehtuurista.

Vasaraisten Kylmänkorvenkallio
Pronssikauden röykkiöalue ja ainutlaatuiset kivipöydät, opastetaulut maastossa. 
 

MUSEOT

Rauman Museo Lisätietoja kohteista www.rauma.fi/museo

• Kirsti – merimiehen koti
  1700-luvulta peräisin oleva tyypillinen Vanhan Rauman parituparakennus, joka kertoo asumisesta ja elämisestä 1800- ja 1900-luvulla. Asukkaina on ollut mm. merimiehiä,  pistinnyplääjiä,  seppä ja palomies. Kesäkohde.

• Vanha Raatihuone
  Rakennus on peräisin vuodelta 1776 ja sijaitsee Kauppatorin laidalla. Rauman museo pitää tiloissa esillä nyplättyjä pitsejä ja raumalaiseen merenkulkuun liittyvää esineistöä.

• Marela
  Raumalaisen merenkulun huippukauden,  1800- ja 1900-luvun vaihteen laivanvarustajan koti.
   

• Savenvalajan verstas
  Uunikaakelintekijän työhuone ja asunto 1900-luvun alusta. Kesäkohde.

Kotiseutumuseo Muina
Yhdistyksen ylläpitämä kotiseutumuseo Muina, joka sijaitsee Raumalla Vasaraisten kylässä. Talonpoikainen pihapiiri aidossa maalaisympäristössä. Museon kokoelmissa on 1500 maalaiselämään kuuluvaa esinettä 1800-luvulta ja 1900-luvun alusta. Kesäkohde.

Teresia ja Rafael Lönnströmin Kotimuseo
Syväraumankadulla sijaitseva kotimuseo on teollisuusneuvos Teresia Lönnströmin ja hänen miehensä kapteeni Rafael Lönnströmin museoitu koti. Museossa on esillä laaja kokoelma suomalaista ja ulkomaista kuvataidetta, hopea- ja posliiniesineitä, taidelasia ja tyylihuonekaluja. Lisätietoja www.lonnstromintaidemuseo.fi

OPPAITA JA MUITA PAIKALLISHISTORIAN ASIANTUNTIJOITA

Museot palvelevat mielellään kouluja kaikissa paikallishistoriaan liittyvissä kysymyksissä.

• Rauman museo,  puh. (02) 834 3525
• Lönnströmin museo,  puh. (02) 838 4700
• Kotiseutuyhdistys Muina,  puh. (02) 534 6056
• Rauman Oppaat, Rauman matkailutoimisto, puh. (02) 834 4551
• Riikilä Aku, lappilaissyntyinen Rauman ja Lapin murteen taitaja, puh. (02) 823 5264
• Lehtinen Lilja, valmistaa olkikoristeita ja himmeleitä puh. 0400 478279

RAUMAN HISTORIAAN LIITTYVÄT TAPAHTUMAT (lisätietoja www.rauma.fi)

• Rauma-päivä 17.4.
• Pitsiviikko heinäkuun lopussa
   

LISÄTIETOJA

Rauman vanhin privilegio on vuodelta 1442 eli Rauma on saanut kaupunkioikeudet suomalaisista kaupungeita viidentenä Turun, Porvoon, Ulvilan ja Viipurin jälkeen.  Keskiajalla kaupungin asutus keskittyi vielä Pyhän Kolminaisuuden kirkon tienoille, jossa Kalatori muodostui keskeiseksi kauppapaikaksi.  Keskiaikaisen kaupungin kadut olivat kapeita, mutkikkaita ja tonttien muoto ja koko vaihtelivat.  Vanhassa Raumassa on säilynyt poikkeuksellisen hyvin tämän keskiaikaisperäisen asemakaavan piirteitä.

Rauman varhaisvaiheita muokkasivat useat tulipalot 1500- ja 1600-luvuilla.  Viimeisin suuri kaupunkipalo oli vuonna 1682. Vanhimmat puurakennukset periytyvät tämän palon jälleenrakentamisen ajalta.  Nykyasunsa Vanha Rauma on saanut kuitenkin vähitellen lisärakentamisen ja muutostöiden seurauksena.  1800-luvun lopulla purjelaivamerenkulku eli viimeistä kukoistustaan ja loi vaurautta myös Raumalle.  Vanhan Rauman rakennukset saivatkin tuolloin kaupunkikuvalle vieläkin leimallisen uusrenessanssityylisen ilmeensä.  Tyypillistä vanhalle Raumalle ovat myös pihoille johtavat komeat portit sekä vanhat, käytössä säilyneet talojen nimet.

Vanha Rauma on Pohjoismaiden laajin yhtenäisenä säilynyt puukaupunkialue. Se on yhä kaupungin sydän, jossa asutaan, eletään ja tehdään työtä ympäri vuoden. Vanhassa Raumassa on 28 hehtaarin alueella 600 rakennusta, joista suurin osa on yksityishenkilöiden omistamia. Asukkaita Vanhassa Raumassa on 800. Vilkas kaupankäynti on keskittynyt torin ympärille.  Vanha Rauma on yksi viidestä Suomen maailmanperintökohteesta.

Keskiajalla Raumalla vaikutti fransiskaaniluostari, jonka kirkoksi rakennettiin 1400-luvun alkupuolella Pyhän Ristin kirkko.  Kaksilaivaisen harmaakivikirkon kuoria koristavat Neitsyt Mariasta kertovat kalkkimaalaukset.  Kirkon uusklassinen torni valmistui vuonna 1816.  Se tehtiin osaksi Pyhän Kolminaisuuden kirkon raunioista saaduista kivistä.  Tämä toinen Rauman keskiaikaisista kirkoista tuhoutui tulipalossa vuonna 1640.  Fransiskaaniluostari lakkautettiin uskonpuhdistuksen seurauksena.  Luostarin ajoista muistuttavat kuitenkin mm. muutamat munkki-alkuiset paikannimet Rauman seudulla (esim. Eurajoen Hankkilan Munkkila-niminen tila).

Torin laidalla on myös Vanha Raatihuone, joka on ollut Rauman museon käytössä 1900-luvun alusta asti.  Rakennus on valmistunut vuonna 1776.  Rauman vanha raatihuone edustaa lähinnä barokkityyppiä, mutta rakennuksen perusmuoto, kaksikerroksinen tornilla varustettu raatihuone on tuttu jo keskiajan kaupungeissa. Alkuperäisessä asussaan säilyneitä 1700-luvun raatihuoneita on Rauman lisäksi ainoastaan Porvoossa.  Tällä hetkellä on Vanhalla Raatihuoneella esillä kaupungin historiaan, merenkulkuun ja pitsinnypläykseen liittyvää esineistöä.

Marelan kiinteistö kauppakadulla on yksi Rauman museokohteista. Talo on kuulunut raumalaiselle laivanvarustajasuvulle.  Rakennuksen nykyinen ulkoasu on peräisin 1800-luvun lopulta, jolloin päärakennus sai komean uusrenessanssivuorauksensa.  Sisällä esitellään varakkaan varustajaperheen elämänpiiriä.  Piharakennuksessa olevassa leivintuvassa järjestetään toimintaa mm. koululaisille.  Toinen asuinkiinteistö, joen varrella oleva Kirsti kertoo talon omistaja- ja vuokralaisperheiden asumisesta ja elämästä 1800-luvun lopulta 1970-luvulle.  Myös Kirstin asukkaista moni on saanut elantonsa merenkulusta.  Lähes jokaisesta raumalaisperheestä joku on ollut merimiehenä ainakin lyhyen ajan.  Kirstissä järjestetään myös työnäytöksiä, esimerkiksi kehruuta, verkonpaikkausta tai nypläystä.  Syksyllä Rauman koululaiset tutustuvat Kirstissä siihen, miten Raumalla elettiin ennen.  Rauman museon kohteita ovat myös Savenvalajan verstas ja näköalapaikaksi rakennettu Kiikartorni.

Rauman taidemuseo toimii Pinnalan kiinteistössä, joka on yksi Vanhan Rauman parhaiten säilyneitä talokokonaisuuksia. 200-vuotias kivinen päärakennus on Rauman vanhin yksityinen kivitalo.

Vuonna 1993 toimintansa aloittanut Lönnströmin taidemuseo sijaitsee yhdessä kauneimmista Rauman kaupungin keskustassa säilyneistä vanhoista kivirakennuksista. Arkkitehti Onni von Zansenin suunnittelemassa alunperin yksityiskodiksi 1912 valmistuneessa rakennuksessa toimi 1920-luvulta alkaen poliisilaitos ja kaupungin raatihuone.  Syväraumankadulla sijaitseva Lönnströmin kotimuseo on teollisuusneuvos Teresia Lönnströmin ja hänen miehensä kapteeni Rafael Lönnströmin museoitu koti, joka on ollut avoinna yleisölle vuodesta 1988. Kotimuseossa on nähtävillä myös säätiön taidekokoelma.

Raumalla on nyplätty ainakin 1700-luvun puolivälistä lähtien. Vuonna 1772 kirjoitti raumalainen Sven Mellenius, että nypläystä harjoitettiin melkein joka talossa. Pienet tytöt alkoivat jo 6-7-vuotiaina opetella nypläämistä ja useat naiset nypläsivät koko elinaikansa.  Tykkimyssyjen muotikausi muodostui raumanpitsin varsinaiseksi loistokaudeksi.  Tykkimyssyissä suosituin pitsimalli Frimodigilai saattaa olla Raumalla kehitetty, kun useimmat muut leveät pohjapitsit perustuivat melko suoraan ulkomaisiin esikuviin. Tykkimyssyjen jäätyä vähitellen käytöstä 1850-luvulta lähtien, väheni hienojen pitsien kysyntä. Pitsien käytön painopiste siirtyi liinavaatteisiin.  1900-luvulla pitsinnypläystä on elvytetty monin tavoin.  Nyt Rauman pitsinnypläystaitoa ylläpitää mm. Nyplääjät ry.  Yhdistyksellä on oma toimitila, Pits-Priia, joka toimii pitsien ja mallien myyntipaikkana ja jossa myös pidetään lasten nypläyskursseja.

Vanhaan merikoulurakennukseen ollaan parhaillaan rakentamassa Rauman merimuseota.  Talon suunnitteli arkkitehti Otto F. Holm, ja se valmistui vuonna 1900.

Raumalla, oikeammin kaupunkiin vuonna 1992 liitetyn entisen Rauman maalaiskunnan alueella, on säilynyt vanhoja kylämiljöitä ja kulttuurimaisemia.  Kaupungin keskustasta pohjoiseen sijaitseva Sorkan kylä on jo varhaiskeskiajalla asutettu ja säilyttänyt erittäin hyvin perinteisen leimansa. 

Unajaa on pidetty Rauman kaupungin edeltäjänä, sillä eräissä lähteissä on Raumasta käytetty nimeä Unio.  Kylässä on mm. tarunomainen kirkonpaikka, Unajan Papintanhua eli Kirkkotanhua.  Keskiajalla Unajassa oli myös satama.  Kylä on säilyttänyt varsin hyvin perinteisen asunsa vanhakantaisine pihapiireineen.

Vasaraisten Kylmänkorvenkalliolla on 500 metrin matkalla kymmenkunta pronssikautista hautaröykkiötä ja viisi harvinaislaatuista kivipöytää, jotka on tulkittu uhripöydiksi.  Alueen muinaisjäännöksistä kerrotaan maastoon sijoitetuissa opastauluissa.  Vasaraisten kylässä sijaitsee myös kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä museo Muina, talonpoikainen pihapiiri aidossa maalaisympäristössä.  Museo kertoo elämästä tällä seudulla 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa.

                                                                                  sivun alkuun

MERKITTÄVÄT HISTORIALLISET KOHTEET

Säkylän kirkko
kuningas Kustaa III:n nimikkokirkko vuodelta 1776. www.evl.fi/skr/sakylan_seurakunta

Kunnianpolku
Muistomerkkien lehto Huovinrinteellä, esikunnan ympärillä. Kunnianpolkua reunustavat sodanaikaisten joukko-osastojen
teoista puhuttelevat jyhkeät muistokivet.

Pyhäjoella
on arkeologisissa kaivauksissa löytynyt merkkejä raudanvalmistuspaikasta

Säkylän kansallispuvut
Kirjastossa nähtävänä Säkylän miehen kaksi eri kansallispukua ja kolme erilaista naisen kansallispukua.

Tuulimylly
Kirkkoaukiolla, Säkylän tunnus

MUSEOT

Kotiseutumuseo
Pyhäjärven rannalla sijaitseva Säkylän historiaa kuvaava museoalue, jonne on sijoitettuna Mäntylän torppa, vilja-aitta, lainamakasiini, mäkitupalaisen pirtti, savusauna, aitta ja navetta/
karjasuojarakennus. Lehmuuntie 25. Avoinna sopimuksen mukaan. Voit sopia maksuttomasta esittelystä ottamalla yhteyttä Raimo Kotsaloon puh. (02) 867 0527 tai 0500 528353. 

Korvenkylän alinen mylly
Toimintakuntoinen vesimylly. Virttaantie 213.  Avoinna sopimuksen mukaan. Voit sopia maksuttomasta esittelystä ottamalla yhteyttä Raimo Mäkelään puh. (02) 867 3713.

Kivirannan kotimuseo
Sydänmaalla noin 100 vuotta vanha asuinrakennus, kammio, kanala, kellari, sauna, navetta,
liiteri, aitta, riihi ja suuli. Avoinna sopimuksen mukaan. Yhteyshenkilö: Pertti Kiviranta
puh. (02) 867 4655. Lisätietoa  www.sataviestinta.fi/kivirannan_kotimuseo

Talvi- ja jatkosotamuseo
Köörnummella. Avoinna ti-pe 10-17 sekä la 10 -15. Kesäaikaan 1.5.-30.9. myös su 12-16.
Oy Milpro Ltd puh. (02) 867 0431. Lisätietoja www.milpro.fi.

Porilaismuseo 
Säkylän Huovinrinteellä, Porin Prikaatissa sijaitsee Suomen mittavin joukko-osastomuseo.
Avoinna sopimuksen mukaan. Yhteyshenkilö: Veikko Halkivaha puh. (02) 1815 2377. www.mil.fi/joukot/porpr/porilaismuseo.html
 

OPPAITA JA MUITA PAIKALLISHISTORIAN ASIANTUNTIJOITA

• Seurakunta
  Rantatie 254, 27800 Säkylä. Puh. (02) 838 2100, faksi (02) 838 2114
  sakylan.seurakunta@evl.fi
• Varuskunta/Porin Prikaati/Porilaismuseo
  PL 38, 27801 Säkylä. Museo: puh. (02) 1815 2946.
  Varaukset: puh. (02) 1815 2377 / Veikko Halkivaha h-os.porpr@westcom.mil.fi
• Alasatakunnan oppaat ry
  Eeva-Liisa Kotsalo, Oravantie 2, 27800  Säkylä. Puh. (02) 867 0527, 050 5857227, elsalo@surfeu.fi
• Säkylän kulttuuritoimi, kirjastokulttuurivirkailija Mirja Vuorinen, puh. (02) 832 8426,  mirja.vuorinen@sakyla.fi

SÄKYLÄN HISTORIAAN LIITTYVÄT TAPAHTUMAT (lisätietoa www.sakyla.fi)

• Pyhäjärviseudun museopäivä elokuussa (kulttuuritoimi)
• Säkylä-viikko, viiden vuoden välein (kulttuuritoimi)
• Tervatapahtuma heinäkuussa (Sydänmaan Kyläyhdistys / Taina Markkula 0500 235 746)
   

LISÄTIETOJA

Säkylän esihistoriaa tunnetaan vielä melko huonosti, mutta mm. Pyhäjoella tehdyissä kaivauksissa on löytynyt merkkejä raudanvalmistuslaitoksesta

Säkylästä on saatu talteen poikkeuksellisen paljon tietoa kansanelämästä 1800-luvulla: kun Satakuntalainen osakunta teki etnograafisia tutkimusretkiä 1870-luvulla, niistä ensimmäinen ja merkittävin tehtiin Säkylään vuonna 1876.  Säkylä oli valittu kohteeksi siksi, että paikkakunta oli tunnettu vanhakantaisesta pukeutumisestaan ja omalaatuisista elintavoistaan.  Paikkakunnasta tuli näin alkuperäisen länsisuomalaisuuden ikoni.  Säkylästä saatiin talteen mm. hieno materiaali kansanpukuja, joiden perusteella on myöhemmin koottu kaksi miesten ja kolme naisten kansallispukua.  Kansallispuvut ovat nähtävänä Säkylän kirjastossa.  Säkyläläinen Antin talo on siirretty Seurasaareen.

Korvenkylän alinen vesimylly on kunnostettu toimintakuntoiseksi, Säkylän yksi tunnus, tuulimylly, löytyy keskustaajamasta.

Porin Prikaatin perinteet ulottuvat aina kolmekymmenvuotisen sodan aikoihin saakka. Prikaatin perinnejoukko-osasto, Kuninkaallinen Porin Rykmentti perustettiin Kustaa II Adolfin käskystä 16.2.1626. Tuota päivää vietetään edelleen Porin Prikaatin vuosipäivänä. Rykmentti kuului Ruotsi-Suomen armeijaan lähes 200 vuotta ja osallistui taisteluihin kolmekymmentävuotisesta sodasta Suomen Sotaan 1808 - 1809. Rauhan tultua rykmentti palasi kotikaupunkiinsa Turkuun, jossa se sai nykyisen nimensä Porin Prikaati vuonna 1957. Turun kaupungin laajenemisen seurauksena Porin Prikaatin oli siirryttävä Säkylän Huovinrinteelle, jonne kohosi uusi ajanmukainen varuskunta vuosina 1959 - 1966.  Porin Prikaatissa sijaitsee Suomen mittavin joukko-osastomuseo.  Porilaismuseon näyttelykokonaisuuteen kuuluu ase- ja perinnepuoli. Lisäksi museossa on valokuva-arkisto ja kirjasto.

Säkylän kirkko on omistettu rakennusluvan antaneelle kuningas Kustaa III:lle. Kirkon vihkimisen toimitti 4.8.1776 arkkipiispan estyneenä ollessa Loimaan rovasti G.G. Haartman. Kirkon rakensivat tunnetut kirkonrakentajat, isä Antti ja poika Mikael Piimänen. Länsitornisen pitkäkirkkotyypin sopusuhtaisissa muodoissa kellotapulin barokin kaareva torni yhdistyy sulavasti itse kirkkoon.

Pyhäjärven rannalla sijaitsee Säkylän historiaa kuvaava kotiseutumuseoalue, jonne on sijoitettuna Mäntylän torppa, vilja-aitta, lainamakasiini, mäkitupalaisen pirtti, savusauna, aitta ja navetta / karjasuojarakennus. 

Huovinrinteellä Kunnianpolun varrella, prikaatin esikunnan vieressä, on varsin mittava joukko suomalaisten joukko-osastojen teoista kertovia muistomerkkejä. Niistä kertova esite on myynnissä asiakaspalvelupisteessä, sotilaskodissa, Porilaismuseolla sekä varuskuntakerhoilla.

sivuston alkuun  | Eura | Eurajoki | Kiukainen | Kodisjoki | Köyliö | Lappi | Rauma | Säkylä | Rauman seudun etusivulle

07.12.2009