sivuston alkuun  | Köyliön vanhakartano | Rauman kuninkaankartano| Suurvalta-aika ja läänitykset | 
Rautaruukki ja patruunan kartano | Vuojoen kartano | Rauman seudun etusivulle

Lallin uskotaan liittyvän Köyliön Vanhakartanon historiaan. Hänen arvellaan asuneen Köyliön-
järven suurimmassa saaressa, nykyisessä Kirkkosaaressa. Uskotaan, että piispan surman jälkeen Lallin omistamat maat siirtyivät kirkon haltuun. Kustaa Vaasan aikana Köyliön kartanon maat siirtyivät kruunulle, kuten muukin kirkon omaisuus. Kustaa Vaasan poika, Juhana III, teki tilasta kuninkaankartanon ja se oli suvun sivu-
haarojen hallissa aina 1700-luvun puoliväliin asti.

Kuva: Museovirasto
Rautakauden lopun löytöjä Köyliön kirkkosaaresta

Köyliönjoen varressa sijaitsevassa Köyliön Tuiskulan kylässä on säilynyt paljon vanhaa rakennus-
kantaa. Maatalouden menneisyydestä ja torppareiden elämästä kertoo 1934 perustettu Tuiskulan torpparimuseo. Ensimmäinen paikalle tuotu rakennus on luhtirivi Köyliön Kankaanpään Rantalasta. Myöhemmin museoon on tuotu sotamiehen aitta, sepän paja, puuliiteri sekä viimeksi Ojalan torppa Tuiskulasta. Torppa on sisutettu ja kalustettu alkuperäiseen tapaan.

Kustaa Vaasan aikana valtakunnassa luovuttiin roomalaiskatolisesta uskosta ja käännyttiin luterilaisuuteen. Uskonpuhdistus merkitsi luostareiden lopettamista, niin myös Raumalla. Entisestä luostarista päätettiin tehdä kuninkaankartano, joka tuottaisi viljaa, voita ja muita elintarvikkeita sotaväen tarpeisiin. Se sai luostarin rakennukset ja maat ja uusia rakennuksia tehtiin, mm. lasi-ikkunoilla ja savupiipuilla varustettuja uudenaikaisia asuinrakennuksia, viisi navettaa ja kaksi tallia.

Kuninkaankartano sai tehtäväkseen verojen keräämisen lähialueeltaan. Kartanossa viljeltiin maata ja kasvatettiin karjaa. Kartanon karja vastasi viiden – kuuden talonpoikaistalon karjaa. Rauman kuninkaankartano erikoistui pian hevosten kasvatukseen. Hevosten laitumiksi otettiin Rauman edustan saaria. Tallimestarein ja –renkien lisäksi kartanon henkilökuntaan kuului ylin tallien tarkastaja, ”Kuninkaallisen majesteetin tammojen vartija Suomessa”. Kuninkaankartanolla oli myös oma laivaveistämö.

Juhana-herttua yöpyi kerran Rauman kuninkaankartanossa 120-henkisen seurueensa kanssa vuonna 1558. Seurueen ruokailuun kului 5 leiviskää ja 6 naulaa voita, 109 kananmunaa, 11 lammasta, 41 kanaa, 4 leiviskää 13 naulaa silavaa, riistalintuja, yli 4 puntaa viljaa ja 19 tynnyrillistä olutta.

1600-luvulla Ruotsi oli suurvalta lähes 100 vuoden ajan. Asemansa Ruotsi saavuttu 30-vuotisessa sodassa, mutta mitä pidemmäksi sota venyi, sitä enemmän sen vaikutus tuntui Rauman seudulla asti: veroja jäi rästiin, rahan arvo heikkeni ja miehiä otettiin sotaväkeen ja heitä kaatui sodassa. Lisäksi sattui katovuosia. Kolmen vuoden verorästeistä tila siirtyi kruunun omistukseen. Rauman seudulla oli autiotiloja harvinaisen paljon, 1600-luvun akussa jopa 70 % kaikista tiloista. Esim. Eurajoelle vuonna 1605 tehdyssä tarkastuksessa todettiin, että 101:stä tilasta vain 21 maksoi veronsa täydellisinä.

Sodassa ansioituneet aatelismiehet sen sijaan saivat korvaukseksi läänitettyjä maa-alueita, joilta he saivat koota itselleen verot. Kamreeri Michel von Jordan sai Lahden, Sorkan ja Uotilan kylissä Rauman ympäristössä olevien tilojen veronkanto-oikeuden. Pian Jordan otti Lahden kylässä ja lähikylissä autioiksi jääneet tilat omistukseensa. Lahdelle Jordan rakennutti asuinkartanon.

Kolmikymmenvuotisen sodan sankari, sotamarsalkka ja kreivi Åke Tott sai kuninkaaltaan lisänimen Lumiaura sodassa osoittaman rohkeuden vuoksi. Tott oli auttanut kuningasta vielä palkkaamalla ja huoltamalla omalla kustannuksellaan kaksi komppaniaa ratsumiehiä ja pari sataa hevosta. Tott sai tästä kiitokseksi läänityksiä Eurajoelta, Lapista ja Hinnerjoelta. Muutamat tilat, jotka Eurajoella jäivät Tottin läänitysten ulkopuolelle, läänitettiin pian muille niin, että 1600-luvun puolivälin jälkeen Eurajoella oli vain neljä läänittämätöntä tilaa. Vain harva aatelinen kuitenkin asettui asumaan tiluksilleen. Rauman seudun kartanoiden asuinrakennukset jäivät tästä syystä vaati-
mattomiksi. Tilat olivat vuokralla tai niitä hoiti palkattu tilanhoitaja, vouti.

Kun kruunun verotulot läänitysten vuoksi olivat pienentyneet niin, että valtion talouden hoito kävi vaikeaksi, peruutettiin lahjoituksia takaisin valtiolle. Peruutusten yhteydessä asuinkartanoista tehtiin ratsutiloja, jotka säilyivät entisillä omistajilla.

Kauttuan Ruukinpuiston alueella on pitkä teollinen historia. Vuonna 1689 maaherra Lorenz Creutz perusti paikalle Kauttuan rautaruukin Kauttuankosken rannalle. Creutzien jälkeen ruukki oli Timm-suvun omistuksessa ja naimakaupan kautta ruukki siirtyi vuonna 1801 salaneuvos Anders Henrik Falckille. Ruukki oli pahoin rappiolla ja tilanne monin tavoin huono, kun patruuna ja talonpojat riitelivät jatkuvasti hiilenpoltosta.

Kauttuan ruukin alueen kehitys sai piristysruiskeen, kun Antti Ahlström osti alueen vuodesta 1873. Raudanjalostus Kauttualla päättyi vuonna 1907, jolloin tilalle tuli paperinvalistus ja tämän lisäksi vuodesta 1937 alueella on toiminut myös pakkaustehdas.  Alue on yksi Satakunnan edustavim-
mista historiallisista teollisuusalueista.

Ruukin uusklassinen päärakennus, nykyinen Kauttuan Klubi, on Falckin ajalta vuodelta 1802, päätysiivet on lisätty 1824. Talon liepeillä liikkuu tarinan mukaan kummitus, Valkea neito ja aikoinaan kuiskuteltiin Falckin olleen liitossa itse paholaisen kanssa. kartano oli ruukin patruuna asuintalo, myöhemmin se oli toimistona, nyt talossa toimii ravintola.

Klubin vieressä on kahdeksankulmainen, puinen kellotorni tiettävästi 1830-luvulta. Kellossa ei ole minuuttiviisaria, joten ihan minuutin päälle ei aikaa seurattu. Aluetta halkovan Sepäntien varrella on rivi 1800-luvulla rakennettuja vasaraseppien tupia, joissa asuivat ruukin arvostetuimmat ammattimiehet. Muu tehtaan väki asui mäen rinteessä, kauempana päätiestä. Ruukin tuotanto-
rakennuksista on jäljellä enää hiilisuuli vuodelta 1876 ja ilmalietso jokirannassa. Vanha saha joki-
rannassa on myös kunnostettu.

Ruukin patruunan mielestä asuinrakennus sijaitsi liian lähellä teollisuutta, joka aiheutui meteliä. Niinpä Villa Ahlström rakennettiin arkkitehti Jarl Eklundin suunnitelman pohjalta paperitehtaan johtajan asunnoksi vuonna 1911. Tässä lähellä Pyhäjärven rantaa sijaitsevassa ja ennallistetun puiston ympäröimässä rakennuksessa toimii nykyisin Pyhäjärvi-Instituutti, täydennyskoulutus- ja tutkimusyksikkö.

1930 – 40 -luvuilla alueelle toteutettiin useita arkkitehti Alvar Aallon suunnittelemia rakennus-
hankkeita, joista tunnetuin on maaston muotoa myötäilevä porras- eli terassitalo vuodelta 1939. Ruukinpuisto on siis myös arkkitehtonisesti arvokas kokonaisuus.

sivun alkuun

Vuojoen kartano

Björkenheimien jälkeen kartanosta muodostettiin osakeyhtiö, Vuojoki Gods Ab, vuonna 1911. Yhtiön omistajat aloittivat aiemmin tarkasti säästetyissä Vuojoen metsissä laajat hakkuut ja puun kuljettamiseksi rakennettiin Verkkokariin satama ja sieltä 23 km mittainen rautatie Nakkilaan. Radanura eli paana erottuu vieläkin maastossa. Savotta-ajoista on muistona myös Kämpän kaffe-
tupana tunnettu entinen Etukämpän asema- ja metsätyökämppä.

1900-luvun alussa kartanoon kuului runsas kolmannes koko pitäjän pinta-alasta. Vuonna 1918 Eurajoella oli 190 torppaa, 28 lampuotitilaa ja 396 mäkitupaa. Tuona vuonna eduskunnassa hyväksytty torpparilaki mahdollisti sen, että kartanon torpat itsenäistyivät ja uusia tiloja muodostui kartanon maille 308. Vuosina1936 - 2003 kartanossa on toiminut vanhainkoti. Vuonna 1999 tehtiin päätös kartanon tilojen kunnostamisesta palvelemaan alueen yrityksiä, matkailua ja kulttuuria ja se valmistuu vuonna 2005.

Kunnan omistamaa Välimaan torppaa ollaan kunnostamassa torppariaikaa esitteleväksi kokonaisuudeksi. Se tulee olemaan kokemuksellinen torppariajan ja itsenäisyyden alkuajan perinnetorppa erityisesti koululaisten vierailuja varten.  

Torpan vaiheet alkavat ilmeisesti vuodesta 1853, jolloin porvarin poika Raumalta tuli isännäksi tähän Lavilan kartanon torppaan.  Se toimii rinnakkaiskohteena Vuojoen kartanossa vieraileville ryhmille, sillä torpat ja kartano ovat kulkeneet rinnan satoja vuosia Eurajoen historiassa.