Impi Alangon muistokirjoitus

Mestarinyplääjä Impi Emelia Alanko (os. Jalonen) nukkui luotamme pois pitsiviikolla 2007, 82 vuoden ikäisenä.

Impi Alanko, loistava nyplääjä, vanhojen mallien kehittäjä, uusien mallien luoja ja vaikeistakin nypläysteknistä ongelmista voiton ottaja, on lähtenyt. Suru Impin menetyksestä on valtava, mutta ilo siitä, että saimme kulkea hetken täällä rinnakkain ja omaksua ja oppia kaikki ne hienoudet, jotka tämä suuri pitsirouva jätti meille perinnöksi tekee meistä kiitollisia ja nöyriä.

Impi tutustui pitseihin ensi kertaa vuonna 1971 lähtiessään kansalaisopiston nypläyskurssille sairaseläkkeelle jäätyään. Nyplätessään malleja hän huomasi, että pitsit eivät olleet symmetrisiä, joten hän alkoi heti kehitellä malleista symmetrisiä. Impi ei myöskään hyväksynyt vanhaa tapaa yhdistää pitsejä, vaan kehitti uuden lähes huomaamattoman yhdistämistekniikan. Samoin hänen kehittämä kiinnitystapa on niin hieno, että näyttää kuin pitsi olisi nyplätty suoraan kankaan langoista. Näiden taitojen vuoksi Impistä tuli maankuulu pitsin yhdistäjä ja kiinnittäjä.

Vuonna 1981 Impi tutki Suomen Kulttuurirahaston stipendillä raumanpitsien mallit ja piirsi ne uudelleen. Tämä työ painettiin Nyplääjät ry:n perusmallit -vihkoseen vuonna 1984. Impin ansiosta malleista tuli paitsi symmetrisiä, myös jatkuvalankaisia. Impille ei riittänyt perusmallien uusiminen, vaan hän alkoi suunnitella pitseihin kulmia sekä työstää malleista myös pyöreitä ja ovaaleja. Pyöreiden, soikeiden ja ovaalien mallien piirtäminen vaati todellista taituruutta, matematiikkaa ja kolmiulotteista hahmotuskykyä.

Vuonna 1978 Impi sai tehtäväkseen reaktoripitsin suunnittelun. Impi nypläsi ydinvoimalan kiehutusvesireaktorin sydämen pitsiksi. Työ valmistui vuonna 1980 ja muistuttaa erehdyttävästi esikuvaansa. ”Reaktorin sydän”-pitsi poiki taitavan nyplääjän käsissä uusia johdannaispitsejä. Vuonna 1981 Impi voitti pitsinsuunnittelukilpailun johdannaispitsillä ”Ipa” ja nenäliinapitsillään ”Emelia”.

Suurimman selvitystyön Impi Alanko teki vanhan tykkipitsin, Frimodigilain, kanssa. Malli julkaistiin 1986 Suomen Kansallispukuneuvoston hyväksymänä. Tässä mallissa Impi sai työvoiton nypläysteknisistä yksityiskohdista, jotka olivat jo kadonneet nykynyplääjiltä.

Impi oli suosittu opettaja ja hän jaksoi kärsivällisesti auttaa ja neuvoa innostuneita oppilaita.

Impi tutustui erilaisiin ihmisiin niin kotimaassa kuin ulkomailla; pitsit ja nypläystekniikka olivat kieli jolla kommunikoitiin. Impi sanoikin saaneensa pitsistä suuren lahjan, uuden elämän.

Nypläyksen harrastajat ry:n, sittemmin Nyplääjät ry:n, toimintaan Impi osallistui innokkaasti, ja opetettuaan miehensä Erkki Alangon nypläämään oli Alangon pariskunta tuttu näky Pitsisopen ja Pits Priian tiskin takana.

Impi Emelia Alanko oli Pitsikeskus Emelia ry:n perustajajäsen. Hän antoi toisen etunimensä nenäliinapitsille ”Emelia” ja Pitsikeskus Emelia ry sai ottaa tämän nimen ja pitsin nimikkopitsikseen. Impi oli kunniajäsen ja loppuun asti mukana toiminnassa.

Pitsien lisäksi Impi Alanko oli perustajajäsen Satakunnan Syöpäyhdistyksen Rauman seudun paikallisosastossa ja monikymmenvuotinen tukihenkilö syöpää sairastaville.

Impin valoisa, iloinen ja lämmin ystävyys ja tekninen taitavuus johdattavat meitä pitsin tuntemuksessa eteenpäin.

Impiä jäivät kaipaaman tytär, sukulaiset sekä runsaslukuinen ystävien ja tuttavien joukko.

Kirsi-Marja Siltavuori-Illmer
Rauman museonjohtaja
Pitsikeskus Emelia ry:n varapuheenjohtaja

Päivitetty: 06.08.2007