"Käsikirjoittajat esille!"

Suomalaiset elokuvaohjaajat korostivat Blue Sea Film Festivalin lauantaisessa toriparlamentissa  käsikirjoituksen merkitystä suomalaisen elokuvan menestystekijänä.

- Suosio ei tule laskelmoidusti, leffoja on tehtävä henkilökohtaisesta kiinnostuksesta. Yritykset miellyttää markkinoita ovat tuomittuja floppaamaan, argumentoi Petri Kotwica.

Ohjaajat kaipaavat suomalaisiin elokuviin persoonallisempaa tarjontaa. Aiheen ei aina tarvitsisi liittyä esimerkiksi Suomen sotiin tai tunnettuihin muusikoihin. Ongelmakohtana he pitävät käsikirjoittajien saamaa heikkoa rahoitusta ja näkymättömyyttä julkisuudessa. Mustan jään ohjaajan mukaan käsikirjoittaminen ei kannata ammatillisesti tai taloudellisesti.

- Käsikirjoittamiseen uhrataan vuosi noin 9000 euron palkkiolla eikä lopputulosta välttämättä viedä tuotantoon asti, Kotwica kertoo.

Tunnettuuttakaan käsikirjoittajat eivät nauti samalla lailla kuin näyttelijät ja ohjaajat. He eivät esiinny tähtien kanssa parrasvaloissa tai julkkispirskeissä.

- Heitä ei myöskään kutsuta filmifestivaaleille, Dome Karukoski vihjaa.

Ohjaajapaneeli syyttää tiedotusvälineitä leffatähtien yksityiselämän käsittelystä elokuvien sisällön puimisen kustannuksella. Tuottajat saavat oman osuutensa kritiikistä.

- Kuinka moni tuottaja käyttää Elokuvasäätiön yli 45 000 katsojaa saaneille elokuville myöntämän jälkituen tuleviin tuotantoihin, Kotwica kysyy.

Hahmot lähellä katsojaa

Keskustelun johtaja, elokuvaopiskelija Mazdak Nassir, pyytää ohjaajia perustelemaan oikeutusta kotimaisille elokuville. Ohjaajat kokevat hahmojen läheisyyden suomalaiskatsojille merkittäväksi.

- Kyllä minun on esimerkiksi helpompi samaistua helsinkiläisen naispuolisen sinkkutoimittajan kuin newyorkilaisen Carrie Bradshaw'n elämään, Karukoski sanoo.

Lastenelokuva Risto Räppääjän ohjaaja Mari Rantasila taas pitää omaa kieltä tärkeänä.

- En koe olevani eurooppalainen ja olisi hirveää joutua opiskelemaan jokin toinen kieli. Suomalaisuus on osa identiteettiäni. Eikä muualta tule samanlaisia sankareita kuin Suomesta. Esimerkiksi olympiavoittaja kulta-Mari olisi upea hahmo leffassa, Rantasila lataa.

Illuusio aukaisee silmiä

Myös hyvän elokuvan kaavaan haetaan aineksia parlamentissa. Kotwican mielestä onnistunut teos ei jenkkileffojen tapaan esitä valmista mustavalkoista asetelmaa, vaan keskustelee yleisönsä kanssa. Tekijänä hän muiden ringin ohjaajien tapaan suosii itseään koskettavia aiheita.

- Vaikka ei kerrota omasta elämästä, on tiedettävä mistä tunne-elämästä puhuu, hän sanoo.

Karukosken mukaan elokuvat toimivat todellisuuspakona, joka parhaimmillaan avaa ovet toisenlaiseen ajatusmaailmaan.

- Hyvässä leffassa on koettava toisenlaisen maailman sääntöjen mukaan eläminen. Elokuvan on myös haastettava katsojan vahvat mielipiteet jostain asiasta. Haen elokuvia katsomalla uutta omaan ajatteluun, hän kertoo.

EIRA TALKA

Päivitetty: 26.08.2008