Kaupungin kesätyöt helpottavat työllistymistä

’’Olin jo ehtinyt luopua toivosta, mutta yllätyin positiivisesti saatuani töitä vielä kesäkuussa’’, iloitsee 16-vuotias Saku Kopteff. Kaupungilla jaossa olleet 149 kesätyöpaikkaa ovat olleet monen nuoren pelastus. Kesken työpäivän tavoitetut matkailuneuvoja Outi Lehtorinne, vanhustenhoitaja Kerttu Koskinen ja puistotyöntekijä Saku Kopteff ovat yksimielisiä siitä, että taantuma on vaikeuttanut työnhakua.

Kopteffilla oli hyvä syy hakeutua kaupungille: ’’En edes lähettänyt hakemusta muualle, sillä yritykset harvemmin palkkaavat näin nuoria’’. Kuukauden pituisessa pestissä parasta ovat tähän asti olleet mukavat työkaverit. ’’Työtehtävistä inhottavinta on nokkosten repiminen, mutta haravointi on toisaalta rentoa puuhaa’’, puistotyöntekijä analysoi työnkuvaansa.

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Matkailuneuvoja Outi Lehtorinteeltä haastattelu ei irtoa pikkusormea napsauttamalla: ’’Meillä on kauhea kiire, mutta ehkä ehdin vaihtaa pari sanaa’’. Kun haastattelupöytään vihdoin päästään, entinen raumalainen toteaa työn olevan tuplavoitto: ’’Opiskelen Malmön yliopistossa kansainvälistä politiikkaa, joten työtehtävät tukevat opintojani – lisäksi halusin myös palata kesäksi Raumalle’’. 22-vuotias Lehtorinne työskenteli Rauman matkailuinfossa jo edellisenä kesänä, jolloin hän ihastui tehtävässä erityisesti ihmisläheisyyteen ja haastavuuteen. Välillä vierailijoita askarruttavat asiat vaativat matkailuneuvojalta salapoliisikykyjen lisäksi pokerinaamaa. ’’Minulta on kysytty nopeinta kävelyreittiä Kylmäpihlajan majakalle tai astellaan sisään kysymään, missä on Vanha Rauma’’, Lehtorinne hymyilee. Selvennettäköön vielä, että matkailuneuvojan työpiste sijaitsee Raatihuoneella – Vanhan Rauman ytimessä.


Mukana viimeisissä hetkissä

Kun matkailuneuvoja auttaa ihmisiä irrottautumaan arjesta, Sinisaaren palvelukeskuksessa työskentelevän Kerttu Koskisen tehtävänä on pitää heidät siinä kiinni. Aivan perinteisestä vanhainkodista ei ole kysymys: vanhuksilla on omat asunnot ja he voivat ostaa kaupungilta esimerkiksi siivous- ja ruokapalveluita tarpeen mukaan. Koskisen tehtävänä on huolehtia vanhusten perustarpeista. Aina hoitajan työpäivät eivät ole auringonpaistetta: ’’Haluaisin ehtiä juttelemaan asukkaiden kanssa pidempään - olen huomannut, että vanheneminen ei ole helppoa fyysisesti – eikä henkisesti’’.

Antoisimpia hetkiä työssä kokee silloin, kun vanhukset intoutuvat kertomaan menneisyydestään: ’’Kiltinnäköisestä mummosta ei aina heti arvaisi, että hänelläkin on ollut joskus villi nuoruus!’’, 21-vuotias sosionomiopiskelija hymyilee. Koskinen kuiskaa, että ensimmäisen kuolemantapauksen kohtaaminen jännittää häntä jonkin verran. Varsinkin silloin, jos kyseessä on tutustumisen myötä läheiseksi tullut ihminen.
 

Päivitetty: 30.07.2009