Rauman pitsiviikkoa sävähdyttivät tänä vuonna erikoiset pitsit sekä ulkomaalaiset vieraat, joista osa esiintyikin kaikelle kansalle. Pitsiviikon ohjelmatarjonta oli kohdistettu sekä lapsille, nuorille ja aikuisille että kaikenikäisillekin. Esiintymispaikkojakin oli kymmenkunta. Viikko alkoi virallisesti lauantaina 20.7. ja päättyi sunnuntaina 28.7., mutta jotkut näyttelyt ottivat varaslähdön jo alkamisviikon  keskiviikkona.

Pitsimissi Raisiosta

Tämän vuoden Pitsimissiksi valittiin raisiolainen kevään ylioppilas Inka Nurmisto, joka esiintyi numerolla kuusi. Hän ei vielä osaa nyplätä, mutta aikoo opetella taidon.
Ensimmäiseksi perintöprinsessaksi valittiin numerolla yksi kilpaillut Cheryll Karri Helsingistä. Hänellä olikin jo aiempaa kokemusta kauneusmittelöistä. Toiseksi perintöprinsessaksi tuli  noormarkkulainen Veera Vallin, jonka kilpailunumero oli 9. Yleisön suosikkityttö oli numerolla kolme kilpaillut Anne Leppäluoma Turusta.
Pitsimissikisan juonsi Hannu Heino.

Erikoinen materiaali - toinen menetelmä

Rauman museossa Vanhalla raatihuoneella esiteltiin Sveitsiläistä Aargaun olkipitsiä ja kroatialaista Pagin ommeltua pitsiä. Näyttelyt ovat esillä vielä syyskuun alkupuolelle asti, joten niihin ehtii hyvin tutustumaan näin pitsiviikon jälkeenkin.

Olkisäiepitsien valmistus opittiin Euroopassa joskus 1200-luvulla. Taito siirtyi Italiasta mm. Sveitsin Aargauhun, jossa pitsien kukoistuskausi oli 1800-luvulla. Yli 60 000 miestä, naista ja lasta sai Aargaussa näistä pitseistä toimeentulonsa kyseisen vuosisadan lopulla. Aluksi materiaalina oli rukiinolki, myöhemmin rinnalle tulivat vehnäolki, manilla, hamppu sekä hevosenhäntäjouhet. Sittemmin olkipitsien valmistus hiipui.

Ommeltu pitsi on toinen pitsinvalmistuksen päätekniikoista – Raumalla harjoitettava pitsinnypläys on toinen. Pagin pitsi, joka on kotoisin Pagin kaupungista Pagin saarelta Kroatiasta, on juuri tätä ensiksi mainittua ommeltua pitsiä. Pagin pitsiä tehtiin alunperin ilman piirrettyä mallia. Näin ollen se oli aina valmistajansa luovan työn tulos. Pagin  ensimmäinen pitsikoulu perustettiin 1907 ja ensimmäiset suunnitellut pitsimallit olivat peräisin Wienin keskuspitsikursseilta. Mallit oli kuitenkin sopeutettu perinteiseen geometriseen ornamentiikkaan. Toisen maailmansodan jälkeen organisoidussa tuotannossa seurasi tauko, jota kesti melkein näihin päiviin asti. Ensimmäinen yksivuotinen  pitsikurssi järjestettiin 1994. Päämääränä on kehittää kurssitoiminta kouluksi.

Belgialaisen Betty Boulez-Cuykx:n töitä sai ihailla Pitsiviikon ajan kulttuuritalo Posellissa. Tekijä on työskennellyt maansa pitsiperinteen pohjalta, mutta ilmaisu on kaukana perinteisestä monotonisesta käsityöstä, sillä hän käyttää pitsitekniikoita kokeellisesti ja uudella tavalla.

Suurlähettiläitä ja muita vieraita

Pitsiviikon vieraina nähtiin kaksi suurlähettilästä. Toinen oli Sveitsin Suomen suurlähettiläs Pierre Chrzanovski, joka perheineen tutustui varsinaisen pitsiviikon aattona Vanhaan Raumaan sekä avasi olkipitsinäyttelyn. Puolan Suomen suurlähettiläs Stanislaw l. Stebelski vieraili puolestaan puolisonsa kanssa perjantaina 26.7. nähtävyyksiin tutustuen.

Samana päivänä kaupunginvaltuuston istuntosalissa pidettiin pohjoismainen kulttuurikokous, johon osallistui edustajia Rauman ystävyyskaupungeista Gävlestä Ruotsista, Gjövikistä Norjasta ja Naestvedistä Tanskasta. Kaupungin virallisina vieraina olivat myös kolme edustajaa ystävyyskaupunki Kaposvárista Unkarista sekä ystävyyskaupunki Kolpinosta Venäjältä kuusi edustajaa

Naestvediläisten vieraiden joukkoon kuului myös tanssiryhmä, joka kahdessa osassa – kaksin tanssivat nuorimmaiset sekä suuremmalla joukolla esiintyvät varttuneemmat tytöt viihdyttivät yleisöä Kauppatorilla ja Kalatorilla. Kauppatorin musisoinnista huolehti mm. ukrainanalaisten nuorten naisbanduristien yhtye Bereginja, joka soittamisen lisäksi myös lauloi – jopa suomeksi Rullaati rullaa... Yhtye viipyy Suomessa elokuun lopulle asti.

Pitsiviikolla vieraili myös Belgian pitsijärjestön puheenjohtaja, Pitsiakatemian johtaja Pierre Pestiaux, joka mm. osallistui pitsiseminaariin sekä laski kukkia nyplääjäpatsaalle. Pitsiseminaarissa oli mukana lisäksi Kroatian edustajana mm. Nerina Eckhel.

Palkittuja nyplääjiä ja muita raumalaisia

Pitsiviikolla oli järjestetty kahdenlaiset pitsikilpailutkin, joista nopeuskilpailu pidettiin Vanhan raatihuonen pihalla. 

Raumalainen Impi Alanko sai kansainvälisen pitsiseminaarin yhteydessä vastaanottaa Käsi- ja taideteollisuuden kultaisen ansiomerkin. Lisäksi 90-vuotias raumalainen  Eeva Hallio, jonka pitseistä oli kulttuuritalo Poselliin järjestetty 50-vuotisjuhlanäyttely, nimettiin vuoden 2002 nyplääjäksi.

Pitsiviikolla löytyi muutakin raumalaisuutta. Esimerkiksi Hannu Heino ja Tapio Niemi esiintyivät dosentti Nils Branderina ja apteekkari Samuel Nyberginä, kun vuorossa oli Raumlaist suvilysti Spärrin pihalla tai Kauppatorilla. Mirkun Flika esittivät Rauman Pelimannien säestyksellä mm. Pitsitanssin Kalatorilla ja Rauman Eläkeläisten  tanhuryhmä pyörähteli nyplääjäpatsaan kukituksessa ja Kauppatorin riennoissa, joissa esiintyi myös The Zyx.

Keskuspuiston Rojohoppe –lavalla oli yhtenä iltana paikallisten esiintyjien vuoro, minkä lisäksi Janne Mäkisen haitari soi ainakin kolmessa paikassa ja perjantain myöhäisillan tanssittaja kaupungintalon pihalla oli kaupungin oma poika, tangokilpailuista tuttu Riku Lätti.

Tähtiä lavalla

Suomalaisia tähtiä tuikki Rauman pitsiviikolla. Eeva Litmanen esitti yhden naisen monologin ”Naisen 11. käsky” Rauma-salissa. Hän ei myöntänyt yhtään jännittävänsä ennen esityksen alkua, vaikka oli vetänyt monologinsa viimeksi keväällä ravintolaympäristössä.

Toinen Rauma-salin tähdistä oli Ami Aspelund, jolla oli latinon lisäksi muunkinlaista tarjottaavaa yleisölle. Aluksi säestäjänä toimi Jasse Varpama yksin ja toisessa osiossa oli mukana koko Rio Herné.

Ankkuripuiston lavalta löytyivät puolestaan Sonja Lumme & Rytmin ruhtinaat sekä trubaduuri Pasi Goodman, jonka ohjelmistona oli suomalaista laulelmaa ja iskelmämusiikkia: Juokse sinä Humma, niin Käyn ahon laitaa, koska  Ei tippa tapa...

Teattereissa valinnanvaraa

Pitsiviikolla nähtiin kolmen eri teatteriryhmän esityksiä. Juhlavuoden tilaustyö oli Kanalin rannassa Rauma-salin luona esitetty Kalle Luotosen historiallinen Rauma -näytelmä Lahden herra, jolle oli tavallisuudesta poiketen rakennettu neljä katsomoa ja yhtä monta näyttämöä. Kenraaliharjoituksissa vielä keskeneräinen produktio tiivistyi näytösten myötä.

Avenue-Teatteri esitti puolestaan Lönnströmin kotimuseon pihalla Jarmo Kosken ohjauksessa Jukka Lahtisen kirjoittaman ja Rauno Tuunan säveltämän Rauma-aiheisen musiikkihupailun Kanalim Barttalt, jonka kantaesityksestä on kulunut 20 vuotta. Tekstiä oli luonnollisesti muunnettu nykypäivää vastaavaksi.

Kolmas kesäteatteriesitys löytyi Fåfängasta: Rauman Iltanäyttelijöiden valinta Suviteatterin tämän kesän näytelmäksi oli Vetelys.

Intiaaneja ja peikkoja

Lasten tapahtumiin Parpansalissa osallistui noin 1.000 henkilöä. Heille oli tarjolla leikkinäytelmiä – Pörrit seikkailivat metsässä  ja intiaanit olivat liikennekannalla - Lastenorkesteri Kengurumeiningin tahteja sekä opettavainen tarina Kari Kiille ja Hammaspeikko. Mukaan mahtui jopa vuolukoulu. Peppi Pitkätossu ja kumppanit viihdyttivät puolestaan kaupungintalon pihalla, jossa luikerteli musiikkeineen myös Sähköankerias –lastenorkesteri. Kalatorilta lapset pääsivät hevosajelulle.

Parpansalissa oli myös Toivonkerho Kulttuuri - ja Perinneyhdistyksen järjestämiä yhteislaulutilaisuuksia. Yhdistys huolehti myös kaupungintalon pihan kuvaelmista, joissa esiteltiin vanhoja työtapoja.

Kreikkalaiset kansantanssit löysivät myös tiensä Parpansaliin. Niitä esitti Suomi-Kreikka –yhdistyksen paikallisosasto otsikolla Margaritari.

Urheilun ystäville pitsiviikon aikana oli tarjolla aina golfista jääkiekkoon asti.

Pitsiviikon alun iltasoitoista kaupungintalon tornista huolehti Annika Haarte ja kolmen viimeisen päivän osalta Timo Laes. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun iltasoittoperinne aloitettiin.

Pitsiviikko alkoi ja päättyi, kun Pyyrman Reino Peippo trumbutti.