BARKER, NICOLA

Apposen avoinna

"Apposen avoinna" on lukuelämys, joskin vaikeasti määriteltävällä tavalla. Kirja on paikoin vastenmielinen ja paikoin taas hyvin runollinen. Henkilöt ovat eriskummallisia ja aika epämiellyttäviä. Tapahtumat saavat outoja käänteitä eikä kaikkea pysty edes järjellä selittämään. Kirjan määrittelyssä voisi käyttää sanoja surrealistinen, absurdi, makaaberi. Symboliikkaa käytetään paljon, merelliset ilmiöt kuvaavat myös ihmisiä.

Tarina alkaa Ronnysta. Hän ottaa täysin edes syytä ymmärtämättä hoiviinsa oudosti puhuvan ja käyttäytyvän yksinäisen miehen, joka sanoo olevansa nimeltään myös Ronny. Vähitellen näiden kahden henkilön persoonat alkavat sekaantua ja ensimmäinen Ronny muuttuu Jimiksi. Arvoituksellinen Ronny numero kaksi puolestaan vetää mukanaan yksinäiselle saarelle kirjan kaikki muut henkilöt. Aluksi tuo yksinkertainen mies vaikuttaa haavoittumattomalta, mutta loppujen lopuksi juuri hän murtuu – koska on apposen avoinna.

BROWNE, ANTHONY

Ääniä puistossa

Tämän kuvakirjan avulla voivat testata hoksaavaisuuttaan niin lapset kuin aikuisetkin. Itse tarina on yksinkertainen: hieno rouva menee puistoon poikansa Kaarlen ja koiran kanssa. Kaarle tutustuu puistossa ikäiseensä tyttöön nimeltä Suttu ja koira puolestaan saa seuraa Sutun koirasta. Hetken leikkimisen jälkeen on aika mennä kotiin. Tämä pieni tapahtuma kerrotaan neljästä eri näkökulmasta eli hienon rouvan, Sutun työttömäksi joutuneen isän, Kaarlen ja Sutun kannalta.

Kirjan idea piilee siinä, että tekstin lisäksi myös kuvien esittämä näkemys tapahtuneesta vaihtuu kertojan mukaan. Hienon rouvan näkemys on tyylikäs, Sutun taas väriä ja elämää pullollaan. Kaikista kuvista löytää jotain erikoista, mutta tarkkana pitää olla. Browne on selvästi ottanut ideoita surrealistisilta taiteilijoilta, esimerkiksi René Magrittelta.

FABER, MICHEL

Veripunainen, lumivalkoinen

"Veripunainen, lumivalkoinen" sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle Lontooseen. Saadaan läpileikkaus tuon ajan yhteiskunnasta, tapakulttuurista ja ajatusmaailmasta. Tutkitaan naisen asemaa eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien kolmen naisen vaiheiden kautta ja päädytään lopputulokseen, että nainen on aina ympäristönsä odotusten ja tapojen kahlehtima.

Sugar on prostituoitu. Hän on älykäs ja sivistynyt, lukee paljon ja kirjoittelee. Hän tiedostaa selkeästi miesten hallitseman maailman epäoikeudenmukaisuuden. Hän yrittää olla laskelmoiva ja kova parantaakseen asemaansa, mutta hyväsydämisenä päätyy pitämään huolta niistä, joista pitäisi hyötyä.

Agnes on hienostorouva. Hän on saanut perinpohjaisen koulutuksen seuratavoissa, muttei mitään eväitä arkielämässä selviytymiseen. Hänen elämästään päättää aina joku muu: isä, isäpuoli, aviomies. Poikkeaminen hyväksytyistä käyttäytymismalleista leimataan mielisairaudeksi.

Rouva Fox on ylempään keskiluokkaan kuuluva leskirouva. Uskonnollinen vakaumus saa hänet auttamaan langenneita naisia säikkymättä mitään, mutta seurauksena on seurapiirien ulkopuolelle joutuminen.

Kirja loppuu aika erikoisesti. Osa päähenkilöistä yksinkertaisesti vain häipyy eikä heidän kohtalostaan anneta mitään vihjettä. Olisikohan kirjaan tulossa jatko-osa?

FINLAY, VICTORIA

Värimatka

"Värimatka" on hengästyttävä sekoitus taidehistoriaa, kulttuurihistoriaa, anekdootteja ja värikkäitä matkakertomuksia. Hongkongilainen sosiaaliantropologi Finlay selvittelee, missä ja milloin ja miksi joitakin väriaineita on ruvettu käyttämään. Asiaa selventääkseen hän käy tutustumassa Australiassa alkuasukkaiden pyhänä pitämään okraan, Afganistanissa kalleudestaan kuuluisaan ultramariiniin, Meksikossa kilpikirvoista saatavaan punaväriin, Libanonissa legendaariseen purppuraan. Hän kokeilee kotona muinaisia reseptejä, joiden mukaan pitäisi syntyä tiettyjä värejä. Jotkin asiat jäävät edelleenkin mysteereiksi.

Victoria Finlayn kirjassa on paljon tietoa, mutta kepeän sujuva tyyli, huumori ja tuoreet oivallukset tekevät lukemisesta nautinnon. Toivottavasti kirjan löytävät myös ne, joilla ei ole tapana käydä tutkimassa kirjastossa luokkaa 63.5 eli Kemianteollisuus.

HAMMESFAHR, PETRA

Syysuhri

Petra Hammesfahrin salapoliisiromaanit ovat Saksassa hyvin suosittuja. Usein niissä käsitellään naisen selviytymistä henkisesti raskaissa tilanteissa - näin myös "Syysuhrissa". Päähenkilö Karen on kouluikäisenä joutunut raiskatuksi ja synnyttänyt lapsen. Myöhemmin hän syyllistyy liikennerikkomukseen, jonka seurauksena kuolee ihminen. Onnettomuus ja siihen johtaneet syyt pyyhkiytyvät Karenin mielestä, koska ovat liian raskaita kantaa. Muuten hän pääsee kyllä vähitellen jaloilleen, perustaa perheen ja elää normaalia elämää ajoittaisia painajaisia lukuun ottamatta. Kun selvittämättömiä murhia alkaa tulla ilmi eri puolilla Saksaa, Karen onkin polttopisteessä. Hänen muistinsa palaamisesta riippuu paljolti se, saadaanko murhaaja kiinni ja tuomituksi.

Hammesfahr kiristää taitavasti jännitystä. Hän tarjoaa jo alkuunsa kaksi ehdokasta, jotka voisivat olla syyllisiä, ja kallistaa vaakakuppia puolelta toiselle uusien todisteiden myötä. Juonen rakentelu on hyvää, mutta ihmisen sielunelämän kuvaus hieman laimeaa ja yksioikoista.

HOSSEINI, KHALED

Leijapoika

Kirja alkaa Afganistanin itsenäisyyden ajasta 1970-luvulla, jolloin maa vaurastui ja modernisoitui vauhdilla. Päähenkilö Amir on varakkaan kauppiasperheen poika, jolla on ulkonaisesti kaikki hyvin, mutta sisimmässä kipeää. Hän kaipaa suunnattomasti isänsä hyväksyntää, mutta jää sitä ilman, koska arkana kirjatoukkana ei nouse toveripiirin johtajaksi tai urheilukenttien sankariksi. Perheen reipas ja uskollinen palveluspoika Hassan sen sijaan on Amirin isän suosiossa. Tiedostamaton kauna johtaa siihen, että Amir kerran jättää Hassanin selviämään yksinään fyysisesti uhkaavassa tilanteessa. Häpeä pelkuruudesta seuraa Amiria vuosikausia. Hän pääsee sopuun itsensä kanssa vasta sovitettuaan petoksensa: hän palaa uudesta kotimaastaan Yhdysvalloista pelastamaan oman henkensä uhalla Hassanin pojan talibanien kynsistä.

"Leijapoika" valottaa hyvin Afganistanin kansan historiaa ja kärsimyksiä. Raakuuksilla ei mässäillä, vaikka päähenkilöt törmäävätkin väkivaltaan monessa eri muodossa. Kirjailija ei kuvaa henkilöitään mustavalkoisesti, vaan ymmärtää ihmismielen ristiriitaisuuden ja tekojen ennakoimattomuuden. "Leijapoika" on ennen kaikkea kirja ystävyydestä ja rakkaudesta, selviytymisestä.

JALONEN, RIITTA

Tyttö ja naakkapuu

Finlandia Junior -palkinnon 2004 voittanut "Tyttö ja naakkapuu" on kirja kaipuusta. Tyttö halaa lohduttaen puuta, josta naakkaparvi on lentänyt pois, sillä hän uskoo puun ikävöivän naakkoja samalla lailla kuin hän itse ikävöi kuollutta isää. Kirjan sävy on positiivinen. Tyttö on niin tomera, että hän tulee varmasti selviämään isän kuoleman aiheuttamista suurista muutoksista.

Kristiina Louhen kuvitus tukee tarinaa. Värit ovat toisaalta herkät ja toisaalta vahvat, murretut ja tummansävyiset.

KHEMIRI, JONAS HASSEN

Ajatussulttaani

Ajatussulttaani tarkoittaa ihmistä, joka näkee valheiden ja korulauseiden läpi. Halim on ajatussulttaani, mutta myös teinipoika erityisluokalla Tukholmassa. Hän uhoaa, on kapinassa perussvenssonilaisuutta vastaan, kannattaa fundamentalistisia islamilaisia oppeja. Hän varastelee, piirtelee tageja. Hän unelmoi kuuluisuudesta, on rakastunut, kirjoittaa kirjaa. Suhde isään on ristiriitainen. Aikoinaan isä oli toisinajattelija ja kansankiihottaja eli Halimin silmissä sankari. Nyt isä on menettänyt uskonsa kaikkeen muuhun paitsi rahaan. Sankarista on tullut petturi. Onneksi Halim on kehityskelpoinen ja oppii vähitellen katsomaan asioita muidenkin näkökulmasta.

Khemirin esikoisromaania on Ruotsissa kiitetty ennen kaikkea kielestä, jossa kielioppi sanajärjestyksineen saa kyytiä. Suomennos ei luonnollisestikaan voi tavoittaa kaikkia alkuperäisteoksen oivalluksia, koska Suomesta puuttuu maahanmuuttajaslangi. Puhekielenomainen tyyli tukee kuitenkin hyvin kertomusta.

LEHTO, MARJA-LIISA

Tyttösille huviksi ja hyödyksi – kaksi vuosisataa paperinukkeleikkien lumoissa

Marja-Liisa Lehto on kerännyt kirjaansa kaiken mahdollisen tiedon paperinukeista. Paperinuket ovat osa kulttuurihistoriaa, sillä ne kuvastavat aina selkeästi omaa aikaansa. Tämä näkyy niin kampauksissa kuin puvustuksessa, niin nukkien esittämissä harrastuksissa kuin ammateissakin. Paperinukkeja on tehty itse ja ostettu merkittävien taiteilijoiden suunnittelemina. Niitä on tuotu Saksasta ja Yhdysvalloista, mutta painettu myös Suomessa. Arkistoista on löytynyt yllättävän paljon materiaalia, kuvitus on hieno.

Valitettavasti paperinukeilla leikkiminen on nykyisin vähäistä. Niiden leikkaaminen lehdistä tai arkeista kehittäisi omalla tavallaan käden tarkkuutta, keskittymiskykyä ja kärsivällisyyttä.

LINNILÄ, KAI

Isomummin keittiö: Elsa Helmisen ruokavuosi 1896

Taloudenhoitaja Elsa Helminen kirjasi päivittäin muistiin, mitä kartanon ympyröissä tapahtui ja mitä ruokaa hän kulloinkin tarjosi. Kai Linnilä on liittänyt näihin päiväkirjamerkintöihin ruokalajien reseptit ja yleistietoa vuotuisista juhlista ja merkkipäivistä. Kuvituksena on käytetty vanhoja postikortteja, kiiltokuvia, ruokalistoja ja lehtiartikkeleita. Tuloksena on tunnelmallisen kaunis katselukirja. Reseptit tosin saattavat olla nykyihmiselle liian raskaita ja suuritekoisia.

MÄNTYJÄRVI, JUKKA

Paholaisen huilu

"Paholaisen huilu" on hyvä kotimainen fantasiaromaani, jossa jännittävän seikkailun varjolla käsitellään suuria aatteellisia ongelmia. Miten hyväksyä ihmisen tappaminen, vaikka kyseessä olisikin oman hengen pelastaminen? Miten reagoida epäoikeudenmukaisuuteen? Miten löytää tasapaino elämään? Miten pitää jotakin valtarakennelmaa tai uskontoa toista parempana?

Tarinassa seurataan pienen palkkasoturijoukon vaiheita heidän etsiessään legendaarista Paholaisen huilua. Joukkoon kuuluu salaperäinen puolihaltija, lähetyssaarnaajan urasta haaveileva pappi, kokenut palkkasoturi, naiivi maalaispoika ja varkaan taidoista kuuluisa nuori nainen. Heillä kullakin on jokin taito, joka hyödyttää koko retkikuntaa. Jotta matkan tavoite saavutettaisiin, pitäisi yksilöiden oppia luottamaan yhteistyön voimaan. Mutta ovatko kaikki luottamuksen arvoisia?

NIINISALO, SUVI

Suvi Niinisalo tutkii, miten käsitys keijukaisista on vuosisatojen mittaan muuttunut. Kansanperinteessä keijukaiset yhdistettiin useimmiten kuolemaan ja painajaisiin. Keijut olivat tuolloin pahanilkisiä ja houkuttelivat ihmisiä vaarallisille teille. Jossain vaiheessa keijukaisia ruvettiin kuvaamaan balettitanssijatarmaisen sulokkaina ja erotiikkaa säteilevinä nuorina naisina. Nykyaikana keijukaiset ovat usein viattomia tyttösiä.

Keijukaiskuvan muuttumiseen ovat voimakkaimmin vaikuttaneet englantilaiset satukirjojen kuvittajat 1800-luvulla. He innoittivat ensin saksalaisia kuvittajia, sitten ruotsalaisia ja viimein suomalaisiakin. "Keijukaisten lähteillä" –kirjaan on valittu runsaasti esimerkkejä eri kuvittajilta, joten tiedon lisäksi saa myös taidenautinnon.

NUMMI, MARKUS

Kiinalainen puutarha

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Itä-Turkestanin ruotsalaiselle lähetysasemalle 1900-luvun alkuun. Lähetysasema on rauhan ja hyvinvoinnin tyyssija seudulla, jossa erilaiset uskonnolliset ja kansalliset ryhmittymät selvittelevät väkivaltaisesti välejään.

"Kiinalainen puutarha" on kertomus rakkaudesta, vallanhimosta ja erilaisuuden pelosta. Kirja rakentuu kahden henkilön muistoille. Iäkäs marsalkka Mannerheim tutkiskelee valokuvaa, jonka otti lähetysaseman kiinalaisessa puutarhassa matkatessaan seudulla venäläisten vakoojana. Toinen muistelija, Kamil, puolestaan on mukana Mannerheimin valokuvassa - taustalla, piilossa. Aikuiseksi varttunut Kamil joutuu rosvojoukon vangiksi paetessaan terrorin riepottamasta kotikaupungista vuorten yli Intiaan. Varmaa kuolemaa odotellessaan hän kertoilee pienelle suojatilleen, Noralle, lähetysaseman lasten vaiheista ja etenkin tytöstä "jonka silmät ovat kuin gasellin". Mannerheimin valokuva otetaan esiin ja ihme tapahtuu: se pelastaa Noran ja Kamilin hengen.

"Kiinalainen puutarha" on vaatinut paljon taustatyötä. Selvitettävänä on ollut muun muassa Mannerheimin elämä, Turkestanin historia ja ruotsalaisten lähetysseurojen toiminta. Kaikki kerrottu on tavallaan totta, mutta Markus Nummi on onnistunut luomaan dokumentaarisesta aineistosta kiehtovan monisyisen tarinan.

PARKKINEN, JUKKA

Sananjalkoja metsäpolulla

"Sananjalkoja metsäpolulla" oli yksi Finlandia Junior –palkinnon voittajaehdokkaista. Luontoaiheiset runot on suunnattu lapsille, mutta taiturillisista sanaleikeistä ja assosiaatioista nauttii aikuinenkin. Moni tuttu runo saa uudenlaisen tulkinnan, esimerkiksi hepokatin ja muurahaisen kohdalla vanhat opetukset eivät enää pädekään. Kiiltomato lähettelee tekstiviestejä, vyötiäisellä on eksistenssiongelma, lehmä perustaa osuusmeijerin. Todella hauskaa luettavaa!

RIMMINEN, MIKKO

Pussikaljaromaani

Mikko Rimmisen esikoisromaani kuvaa yhden päivän tapahtumat Marsalkan, Lihin ja Hennisen elämästä Kallion kaupunginosassa Helsingissä: tavataan aamulla ja juodaan kaljaa, käydään vippaamassa rahaa ja juodaan kaljaa, ajetaan raitiovaunulla ja juodaan kaljaa. Sitten alkaakin jo uusi päivä.

Kertojan roolissa on toisaalta kaikkitietävä kertoja ja toisaalta minäkertoja, joka ilmeisesti on Marsalkka. Kertoja kommentoi kaikkea: puheita, ihmisiä, ympäristöä, tapahtumia. Kieli on juhlavaa ja asiat tarkennetaan moneen kertaan hieman eri sanoin. Päähenkilöt ovat sympaattisia; he pitävät huolta toisistaan ja suhtautuvat hyväntahtoisesti tapaamiinsa ihmisiin. Kovin suuriin ruumiillisiin ponnisteluihin he eivät ryhdy, mutta ovat valmiita tarjoamaan henkistä tukea tarvitseville. Paljon filosofoidaan ja mietitään elämän tarkoitusta.

Tätä kirjaa kannattaa lukea vähän kerrassaan, jotta jaksaa havaita kaikki yksityiskohdat. Niitä nimittäin riittää.

RUIZ ZAFÓN, CARLOS

Tuulen varjo

Carlos Ruiz Zafón muistuttaa kertojana Arturo Pérez-Reverteä. Hän luo tarinaansa mystisen pelon ja uhan ilmapiirin, vaikka selittääkin lopuksi lähes kaikki yliluonnolliselta tuntuneet asiat realistisella tavalla. Monipolvinen juoni vetää mukaansa.

Tarinan alkaa 1950-luvulta, jolloin Espanja on pikku hiljaa toipumassa maailmansodan kauhuista. Daniel saa 10-vuotislahjaksi isältään pääsyn "Unohdettujen kirjojen hautausmaalle" eli suunnattomaan varastoon, jonne on talletettu kaikkialta muualta jo hävinneet teokset. "Hautausmaalle" pääsevät vain tarkoin valitut ihmiset, joiden tehtäviin kuuluu jonkin varastoon sijoitetun kirjan muistaminen ja hoivaaminen. Daniel valitsee kauhuromanttisen "Tuulen varjo" –nimisen kirjan, jonka tekijästä kukaan ei tunnu tietävän mitään. Asioita selvitellessään Daniel joutuu jopa hengenvaaraan, mikä vain yllyttää häntä jatkamaan vuosikausia kestäviä tutkimuksia. Hän törmää kauhistuttaviin tapahtumiin ja julmiin ihmisiin, mutta löytää myös uskollisia ystäviä ja rakkauden.

SAHLBERG, ASKO

Tammilehto

"Tammilehto" tarttuu kipeään aiheeseen eli vuoden 1918 tilanteeseen. Asko Sahlberg ei kuvaa sankareina sen paremmin punaisia kuin valkoisiakaan.

Kirja alkaa kolmen päähenkilön esittelyllä. Aarne on punaupseeri, muttei vakaumuksesta vaan ympäristön painostuksen vuoksi. Hän ei usko punaisten voittoon, mutta käyttää sekasortoista tilannetta kostaakseen entiselle isännälle sekä todellisia että kuviteltuja vääryyksiä.

Martin on rapistuneen kartanon rapistunut isäntä. Hän on menettänyt otteen elämästä jo ankeassa lapsuudessa, eikä sisällissota herätä hänessä suurtakaan kiinnostusta.

Emma on Aarnen pikkusisko. Häntäkin elämä kohtelee kaltoin, mutta miehisistä päähenkilöistä poiketen Emma elää rohkeasti ja pystyy tukemaan muita.

Romaani on rakennettu taidokkaasti. Henkilöistä esitellään vähän kerrassaan uusia puolia, kun sukelletaan syvemmälle heidän menneisyyteensä. Jännite kestää. Vasta loppuluvussa paljastetaan sekin, miksi tammilehto on niin merkittävä paikka, että koko kirja on saanut siitä nimensä.

SINERVO, HELENA

Runoilijan talossa

Helena Sinervo sai vuoden 2004 Finlandia-palkinnon romaanistaan "Runoilijan talossa". Teosta varten Sinervo keräsi kaiken mahdollisen tiedon kirjailija Eeva-Liisa Mannerista, kävi läpi arkistoja, jäljitti kirjeenvaihtoa ja haastatteli aikalaisia. Vähitellen Manner alkoi elää hänen mielessään omaa elämäänsä niin, että oli vaikea erottaa faktaa fiktiosta. Muotoutui kuva ihmisestä, jonka on vaikea hyväksyä itseään, joka janoaa rakkautta mutta pelkää läheisyyttä ja joka surullisena ja väsyneenä ajautuu harhojen maailmaan.

Romaani lähtee liikkeelle tapaninpäivästä 1971, jolloin Eeva-Liisa Manner astuu Andalusian-taloonsa ja havaitsee katon romahtaneen maanjäristyksen seurauksena. Sotkua raivatessaan hän löytää kirjeitä ja valokuvia, jotka vievät ajatukset menneeseen. Keskustelut ystävien kanssa palaavat mieleen, samoin monet tapaamiset ja suhteet.

"Runoilijan talossa" on herättänyt pohdiskelua siitä, voiko kirjailija laittaa tunnettuja henkilöitä tekemään tekoja joita he eivät ole tiettävästi tehneet tai esitellä heidän ajatuksinaan ajatuksia joilla ei ole vastinetta todellisuudessa. Jonkinlaista kohua syntyi myös Eeva-Liisa Mannerin biseksuaalisuuden paljastumisesta. "Runoilija talossa" –teosta pitäisi lukea nimenomaan romaanina. Silloin pystyy arvostamaan sen taidokasta rakennetta, intensiivistä henkilökuvausta ja kielen runollisuutta.

SOMOZA, JOSÈ CARLOS

Clara ja varjot

Somozan kirja on dekkari eli siinä tapahtuu murhia, joita sitten selvitellään. Se voisi olla myös tieteisromaani, vaikka sijoittuukin lähitulevaisuuteen eli vuoteen 2006. Kirjan kuvaama maailma on varsin outo ja ahdistava. Siinä maalaukset ja veistokset ovat käyneet vanhanaikaisiksi ja elävät ihmiset ottaneet taideteoksen roolin. Ihmisiä "pingotetaan" ja "pohjustetaan" eli heitä muokataan niin ruumiillisesti kuin henkisestikin. Heitä myydään ja vuokrataan kuin esineitä. Kenties kirjailijan tarkoitus onkin kritisoida oman aikamme kaupallisuutta ja kaiken esineellistämistä?

TAIDEKERAMIIKKA SUOMESSA

Åsa Hellmanin toimittama komea kirja valottaa taidekeramiikan historiaa Suomessa 1800-luvun lopusta nykypäivään. Teoksen alussa selvitellään mm. Arabian tehtaiden vaikutusta keramiikkataiteen kehitykseen ja esitellään taiteilijoita, joiden vaikutus alalla on ollut erityisen suuri. Seuraavaksi käydään yksitellen läpi taiteilijoita, kerrotaan kunkin työmenetelmistä ja tekniikoista sekä saavutuksista. Runsas kuvitus esittelee sellaisiakin töitä, joita ei aiemmin ole julkisuudessa nähty.

Kirjan lopussa on kattava signeerausten ja leimojen luettelo.

Jonkun tietyn taiteilijan etsiminen kirjasta on hieman hankalaa. Taiteilijat esitellään kronologisessa järjestyksessä suurin piirtein syntymävuoden mukaan.

 VANDERBES, JENNIFER

Pääsiäissaari

"Pääsiäissaari" koostuu kolmesta tarinasta, jotka kulkevat rinnakkain näennäisen irrallisina mutta solmiutuvat lopussa yhteen melko yllättävällä tavalla.

Ensin on Elsan tarina, joka alkaa vuodesta 1913. Orvoksi jäänyt Elsa menee naimisiin isänsä tutkijakollegan kanssa taatakseen turvatun elämän itselleen ja autistiselle pikkusiskolleen. Koko perhe matkustaa Pääsiäissaarelle selvittelemään salaperäisten patsaiden arvoitusta.

Myös toinen tarina ajoittuu vuoteen 1913. Amiraali von Speen saa käskyn luotsata laivueensa Kiinasta kotimaahan Saksaan. Valmistaudutaan maailmansotaan. Matka on epätoivoinen, turvasatamat vähissä. Pääsiäissaari on yksi levähdyspaikoista.

Kolmas tarina tapahtuu 60 vuotta myöhemmin. Amerikkalaisen siitepölytutkija Greerin avioliitto kollegan kanssa on päättynyt katastrofiin niin henkilökohtaiselta kuin tutkijanurankin kannalta. Päästäkseen taas elämän alkuun Greer anoo tutkimuslupaa Pääsiäissaarelle.

" Pääsiäissaari" on hyvä lukuromaani. Kerronta on sujuvaa ja sisältöäkin löytyy. Kirjan henkilöillä matka Pääsiäissaarelle on myös matka ihmisen sisimpään.

VÄISÄNEN, HANNU

Vanikan palat

Hannu Väisäsen omaelämäkerrallinen romaani "Vanikan palat" sijoittuu kasarmialueelle 1950-luvun Ouluun. Väisänen kuvaa lapsen näkökulmasta perhettä, josta äiti on kuollut ja huikentelevainen isä jäänyt kantamaan vastuuta. Isä laususkelee mieluiten klubilla runoja alkoholin innoittamana ja on melkoinen tyranni kotona ollessaan. Tiuhaan vaihtuvat äitipuoletkaan eivät tuo turvaa. Kuitenkin kerronnassa on viatonta huumoria ja suvaitsevaisuutta, sillä kaikkea katsotaan lapsen silmin. Vertailukohdaksi voisi ottaa Frank McCourtin kirjan "Seitsemännen portaan enkeli". Kummassakin teoksessa on sama ongelmakin: kertomus menettää jonkin verran otettaan loppua kohti.

Kertoja, lapsi, kokee maailman ympärillään hyvin kokonaisvaltaisesti, kaikilla aisteillaan. Aikuinen taiteilija on onnistunut pukemaan sanoiksi sen, minkä lapsi on hahmottanut muotoina ja väreinä. Kirjassa on myös kiitos opettajalle, joka havaitsi pienen oppilaan lahjakkuuden ja ryhtyi tätä kannustamaan.

15.12.2009