2005

  

Bryson, Bill

Lyhyt historia lähes kaikesta

 

Matkakirjoistaan tunnettu Bill Bryson huomasi eräänä päivänä, että ei tiedä oikeastaan mitään maapallosta, jolla elämänsä elää. Hän otti yhteyttä eri alojen asiantuntijoihin ja pyysi näitä selittämään itselleen teorioita, ilmiöitä ja tapahtumia niin selkeästi ja yksinkertaisesti, että pystyi siirtämään tietonsa kirjalliseen muotoon. Asioiden sulattamiseen meni kolme vuotta, mutta niinpä teos onkin helppolukuinen ja todella hauska.

 

Ihmeen ymmärrettävästi Bryson pystyy selvittelemään sellaisia vaikeita asioita kuin alkuräjähdys, planeettojen liikkeet ja ihmisen kehityksen eri vaiheet. Monta värikästä persoonaa ja ihmeellistä sattumaa on tarvittu, että tieteen salaisuudet ovat avautuneet ihmiskunnalle.  Ihmisen itsensä historia maapallolla on ollut suhteellisen lyhyt, mutta osoittautunut jo tuhoisaksi.  Näkemys tulevaisuuden suhteen on tiedemiesten keskuudessa pessimistinen, miltei lohduton.

 

Caldwell, Ian

Neljäs siirto

 

Kahden opiskelijanuorukaisen teos ”Neljäs siirto” on saanut vaikutteita Dan Brownin ja Arturo Perez-Reverten teoksista, mutta selviää hyvin vertailussa esikuviensa kanssa. Opiskelijaelämän kuvaus on eloisaa ja juonenkehittely jäntevää. Myös keskiajalla vallalla olleiden teorioiden ja uskomusten esittely tuntuu asiantuntevalta.

 

Kaiken keskipisteessä on 1400-luvun loppupuolella ilmestynyt teos ”Hypnerotomachia Poliphili”, jonka ennätysmäisen pitkäpiimäisen tarinan uskotaan kätkevän useita arvoituksia ja merkittävän salaisuuden.  Salaisuutta etsivien tiedemiesten joukko on halki vuosisatojen ollut suppea, mutta sitäkin innostuneempi. Teos tuntuu kietovan tutkijansa täysin valtaansa, niin että muu elämä ja ihmissuhteet käyvät merkityksettömiksi. Kilpailussa ratkaisun löytämiseksi ei kaihdeta likaisiakaan keinoja, ei edes murhaa.

 

Tarina alkaa suhteellisen rauhallisesti, mutta loppupuolella alkavat tapahtumat vyöryä. Realismissa kuitenkin pysytään koko ajan, yliluonnollisuus ei kuulu tämän kirjan tehokeinoihin.

 

Carpelan, Bo

Kesän varjot

 

”Kesän varjot” voitti vuoden 2005 Finlandia-palkinnon. Se on runollisen kuulas ja moniulotteinen kertomus siitä, kuinka menneisyys voi ulottaa varjonsa nykyhetkeen asti. Joskus asioita jää selvittämättä ja ihminen kantaa syyllisyydentunteita vuosikaupalla.

 

Kirjassa kuljetaan rinnakkain kahdessa aikatasossa. Vuoteen 1944 sijoittuva taso kertoo kahdeksanvuotiaan Mattias Bergmarkin saapumisesta Helsingistä perheen vanhaan sukutaloon. Talo on painajaismainen pimeine komeroineen ja sokkeloineen. Ehkä se symboloi ahdistusta, jota koko Suomen kansa – ja Bergmarkin perhe muiden joukossa - joutuu kesällä 1944 kokemaan.

 

Toinen aikataso on nykyhetki. Mattias palaa viidenkymmenenviiden vuoden jälkeen lapsuutensa maisemiin tapaamaan vielä elossa olevia sukulaisiaan ja tuttaviaan. Näiden joukossa on omalaatuinen velipuoli Jonas ja ikinaisellinen Sonja, johon Mattias oli kahdeksanvuotiaana syvästi rakastunut. Loppujen lopuksi vuosikausien ahdistuksen aiheuttaja paljastuu lapsen viattomaksi väärinkäsitykseksi.

 

Teksti muistuttaa proosarunoa siinä määrin, että paikoittain sanamaalailu alkaa tuntua itsetarkoitukselta. Henkilöt ja heidän välisensä suhteet hahmottuvat vähän kerrassaan kirjan edetessä.

  

Cortázar, Julio

Ruutuhyppelyä

 

Julio Cortázaria pidetään yhtenä 1900-luvun tärkeimmistä kokeellisista kirjailijoista, joka nousi maailmanmaineeseen vuonna 1963 ilmestyneellä teoksellaan ”Ruutuhyppelyä”. Teosta voi lukea kahdella kirjailijan ehdottamalla tavalla: joko alusta tiettyyn lukuun asti tai sitten hypellen annetussa järjestyksessä luvusta toiseen. Kirja vaatii lukijalta mielikuvitusta ja syventymistä, jotta tarina hahmottuisi. Henkilöitä ei kuvailla suoraan, vaan heistä on muodostettava kuva repliikkien ja ajatusten kautta.

 

Kertomus alkaa 1950-luvun Pariisista, jonne eri maista tulleet opiskelijat ja taiteilijat kerääntyvät ja jossa ilmapiiri on vapaa ja suvaitsevainen. Pieni ystäväjoukko kokoontuu keskustelemaan erilaisista ismeistä, kuuntelemaan jazzia ja nauttimaan mate-nimistä juomaa. Joukon henkinen johtaja on argentiinalainen Horacio Oliveira, jonka suhde montevideolaiseen Magaan on varsin monipolvinen ja päättyy traagisesti. Teoksen loppuosa sijoittuu Argentiinaan, minne Horacio palaa murtuneena. Hieman yllättävän sirkusuran jälkeen hän päätyy mielisairaalaan - lukijan arvattavaksi jää, onko hän siellä hoitajana vai potilaana.

 

Kirja on täynnä absurdeja tapahtumia ja enemmän tai vähemmän syvällisiä mietteitä. ”Onnesta syntyy huonoa kirjallisuutta” tai ”proosa voi pilaantua kuin pihvi”.

 

Dahl, Kjell Ola

Pieni kultainen sormus

 

”Pieni kultainen sormus” sai vuonna 2000 Riverton -palkinnon parhaana norjalaisena rikosromaanina. Teoksesta kuvastuu kirjailijan perehtyneisyys psykologiaan ja lainsäädäntöön. Henkilöissä on enemmän syvyyttä kuin dekkareissa yleensä ja poliisintyön kuvaus vaikuttaa luotettavalta. Loppuratkaisukin yllättää.

 

Katrine on kaunis nuori nainen, joka huumekierteestä vapauduttuaan on pääsemässä normaalin elämän alkuun. Menneisyydestä kuitenkin nousee asioita, jotka lopulta tuhoavat Katrinen. Murhatutkimusta johtavat poliisit törmäävät yhä uusiin salaisuuksiin, valheisiin ja kieroutuneisiin tunteisiin. Kukaan ei loppujen lopuksi ole täysin viaton – joidenkin salaisuudet vain ovat suurempia kuin toisten.

 

Durling, Ulf

Vanha juusto

 

Ulf Durling on ruotsalainen psykiatri ja rikoskirjailija. Ruotsin dekkariakatemia valitsi hänen esikoisteoksensa ”Vanha juusto” vuoden 1971 parhaaksi esikoisdekkariksi, ja palkintoja on tullut myöhemmistäkin teoksista. ”Vanha juusto” mainitaan aina, kun laaditaan luetteloita Ruotsin parhaimmista tai merkittävimmistä rikosromaaneista. Pienestä vanhahtavuudesta huolimatta – tai ehkä juuri siitä syystä - kirja onkin mukavaa luettavaa.

 

Kirja jakaantuu kolmeen osaan, joista kussakin on eri kertoja. Ensimmäisessä osassa ”kolme viisasta miestä” eli kolme salapoliisiromaaneihin erikoistunutta eläkeläistä kehittelee paikkakunnalla sattuneesta kuolemantapauksesta huimia murhateorioita, jotka kirjan toisessa osassa puolestaan tyrmää naureskellen kertojana toimiva nuori poliisi.  Viimeisessä osassa yksi ikämieskolmikon jäsenistä esittelee vielä yhden ratkaisumallin, joka vaikuttaa vakuuttavalta – kunnes jälkikommentti asettaa senkin kyseenalaiseksi.

 

”Vanha juusto” leikittelee lempeästi salapoliisikirjallisuuden lajityypeillä ja ratkaisumalleilla. Huumori on hienovaraista. Henkilöt hahmottuvat lukijalle oman äänensä kautta, selväksi tulevat kunkin pienet erikoisuudet ja ajatusmaailman koukerot.

  

Fowler, Karen Joy

Jane Austen –lukupiiri

 

Viisi naista ja yksi mies perustavat lukupiirin, jossa keskitytään yksinomaan Jane Austenin teoksiin. Jokaisella on niistä oma näkemyksensä. Jonkun mielestä Jane Austen kirjoitti mainioita romaaneja rakkaudesta, joku toinen taas arvostaa huumoria. Joitakin miellyttää tarkkanäköisyys ja kriittisyys, joitakuita nämä piirteet saattavat suorastaan pelottaa.

 

Lukupiirin jäsenten oma elämä limittyy kokoontumisissa käytyihin keskusteluihin. Valotetaan menneisyyden vaikutusta ihmisten tekemiin ratkaisuihin, kuvataan tunteiden muuttumista olosuhteiden vaihtuessa, ristiriitoja ja epävarmuutta, mutta myös selkiintymistä ja kasvamista. Keskustelut sinänsä eivät ole kovin syvällisiä ja niissä pysyy kärryllä sellainenkin, jolle Austenin teokset eivät ole tuttuja.

 

Kirja on hengeltään hyvin austenilainen, vaikka sijoittuukin nykypäivään. Loppupuolella on hyödyllistä tietoa Jane Austenin teoksista: lyhyet juoniselostukset ja eri aikakausilta poimittuja kommentteja. Huomata kannattaa myös ovelasti lähdeviitteiden jälkeen sijoitettu ”Lukupiireille pohdittavaksi” -osuus, jossa kirjan henkilöt esittävät kysymyksiä niin lukijoille kuin itse teoksen kirjoittajallekin.

 

Hirsi Ali, Ayaan

Neitsythäkki: islam, nainen ja fundamentalismi

 

Ayaan Hirsi Ali syntyi Somaliassa, mutta joutui jo kuusivuotiaana isänsä kanssa maanpakoon. Perheen piiristä hän pakeni 22-vuotiaana Alankomaihin jouduttuaan pakkonaitetuksi kanadalaisen serkkunsa kanssa. Opittuaan hollannin kielen Hirsi Ali työskenteli tulkkina ja opiskeli valtio-oppia yliopistossa. Tammikuussa 2006 hänet valittiin Vuoden eurooppalaiseksi.

 

Hirsi Alilla on missio: musliminaisten aseman parantaminen. Hänen mukaansa aikoinaan edistyksellisestä islamista on tullut jälkeenjäänyt ja vanhakantainen uskonto, joka haluaa pitää kaiken sillä tasolla kuin oltiin paimentolaiskansojen aikaan.  Kehityksen jarruna on paljolti se, että lasten kasvatuksesta huolehtivat naiset, joille ei ole sallittu mahdollisuutta opiskella ja sivistyä. Islamiin liittyy naisten kohdalla myös monta eurooppalaisittain katsottuna kyseenalaista piirrettä, kuten tyttöjen sukuelinten silpominen ja kunniamurhat.

 

Hirsi Ali on raivostuttanut kirjoituksillaan ja lakialoitteillaan muslimit eri puolilla maailmaa. Tappouhkausten takia hän on poliisisuojelussa vuorokauden ympäri.

 

Horowitz, Anthony

Joka leikistä suuttuu

 

Anthony Horowitzin aiemmat menestysteokset ovat olleet nuortenkirjallisuutta, mutta ”Joka leikistä suuttuu” on aikuiselle lukijalle. Kirjassa on jännitystä ja huumoria sekoittuneena täysin absurdeihin ja kammottaviinkin piirteisiin.

 

Kirja alkaa suhteellisen realistisena kertomuksena Guy Fletcheristä, joka kuulee pubissa mauttoman vitsin ja ryhtyy mielenjohteesta jäljittämään sen alkulähdettä. Tie kulkee ristiin rastiin Englantia erilaisten vitsinkertojien parissa. Sitten Guyta aletaan kiusata ja uhkailla mitä mielikuvituksellisimmin keinoin. Hänen keitossaan on kärpänen. Nunnat ja rabbit ajavat häntä takaa. Mitä kliseisimmät brittihahmot - englantilainen, irlantilainen ja skotti – putkahtelevat esiin ja käyttäytyvät väkivaltaisesti. Tapahtuu murhia. Mikä voi olla salaisuus, jota suojellaan näin voimaperäisin keinoin? Onko vitsien vääntäminen suorastaan kuolemanvakava asia?

 

Isomäki, Risto

Sarasvatin hiekkaa

 

”Sarasvatin hiekkaa” oli yksi vuoden 2005 Finlandia-ehdokkaista.  Se on jännittävä ekotrilleri, joka saa lisää syvyyttä siitä, että sen kuvaamat tapahtumat saattaisivat todellisuudessakin toteutua.

 

Kirjan henkilöhahmot eivät ole kovin moniulotteisia. Heidän tehtävänään on lähinnä selittää lukijalle kansantajuisesti maapallon historiaa, luonnonilmiöiden taustoja ja ihmisen tekojen vaikutusta tulevaisuuteen. Tapahtumat lähtevät liikkeelle tarunomaisen Atlantiksen arvoituksen selvittelystä. Jotkut tutkijat uskovat, että vuonna 2001 Intian länsirannikolta merenpohjasta löydetyn jättimäisen kaupungin rauniot ovat nimenomaan Atlantiksen. Mitä kaupungille tapahtui 9000 vuotta sitten? Asiaa selvittelee Intiassa kansainvälinen tutkijaryhmä. Samaan aikaan muilla tahoilla etsitään uutta tietoa jääkausista ja tarkkaillaan mannerjäätikön kiihtyvää sulamista. Mitä yhtäläisyyksiä näillä ilmiöillä on? Totuus on hyytävä.

 

Itkonen, Juha

Anna minun rakastaa enemmän

 

Summer Maple on maailmankuulu rocklaulaja, joka vetää kaikkialla stadionit täyteen kuulijoita ja aiheuttaa sodanvastaisilla lauluillaan harmaita hiuksia presidentti Bushille. Alun perin hän oli Suvi Vaahtera, tavallisesta perheestä lähtöisin oleva pikkukaupungin tyttö. Summer Maplen tarinaa kertovat vuorotellen Suvin äiti ja entinen poikaystävä Antti. Kummallakin on oma äänensä. Antin puhe on rajua ja kaunan sävyttämää. Omasta mielestään hän loi perustan Summerin musiikille ja toimi innoittajana lauluihin – sitten Summer petti hänet. Leena-äidin ajatukset puolestaan syöksähtelevät epätoivoisesti sinne tänne. Hän rakensi kodin ja piti sitä pystyssä vaikeinakin lama-aikoina. Sitten tyttärestä tuli idoli ja aviomiehestä tyttären menestykselle kateellinen nuoruuden tavoittelija.

 

Juha Itkosen muusikontausta näkyy kirjassa. Hän kuvaa asiantuntevasti rockmaailmaa laulujen syntymisestä lavaesiintymisten yllätyksiin asti. Median vaikutus mielikuvien luomisessa tulee hyvin esille; ihaileeko fani todellista taiteilijaa vai taitavasti rakennettua mielikuvaa? Myös taiteilijan egon kasvamiseen medialla on oma vaikutuksensa.

 

Kirja on hyvin rakennettu. Henkilöistä kuoriutuu koko ajan esiin enemmän ja pienet yksityiskohdat löytävät selityksensä jossakin vaiheessa. Loppukin yllättää ja ensin jopa epäilyttää, mutta on loppujen lopuksi aivan looginen.

 

Juvonen, Riikka

Väinämöisen viettelys : kalevalainen keittokirja

 

Ajat muuttuvat, mutta miehet ja miesten makutottumukset pysyvät samoina. ”Väinämöisen viettelys” esittelee 18 kalevalaista mieshahmoa puheliaasta Väinämöisestä ujoon Seppo Ilmariseen ja jäätävästä Pakkasesta öykkärimäiseen Ruotukseen. Jokaiselle on tarjolla herkullisia aterioita kattausvinkkeineen kaikkineen. Väinämöinen nauttii ukkohauesta, Joukahainen läskisoosista, Lemminkäinen hometomaateista, Seppo Ilmarinen maksapihveistä… Teksti on hauskaa, kuvat tukevat tekstiä ja ruokaohjeet ovat toteutuskelpoisia.

 

Kidd, Sue Monk

Mehiläisten salaisuudet

 

Romaanin tapahtumat sijoittuvat johonkin USA:n etelävaltioon vuonna 1964. Neljätoistavuotias Lily Owen kuuluu valkoiseen keskiluokkaan eli taloudellisesti turvattuun väestönryhmään.  Muuten hänellä ei mene hyvin: äiti on kuollut epäilyttävissä olosuhteissa, isästä on kehkeytynyt pirullinen sadisti ja ainoa luotettava ystävä on mustaihoinen kotiapulainen Rosaleen. Rosaleenkin joutuu selkkaukseen valkoisten rotukiihkoilijoiden kanssa yrittäessään hankkia äänioikeuden itselleen ja joutuu Lilyn avustamana pakenemaan vankilasta.

 

Vaikka ”Mehiläisten salaisuudet” on realistinen kuvaus 1960-luvun Yhdysvalloista, sisältyy teokseen myös mystiikkaa. Mehiläisillä on tapahtumien kulussa merkittävä osuus. Lukijakin tutustuu mehiläistenhoidon ja hunajanteon salaisuuksiin sekä omalaatuiseen Mustan Madonnan kulttiin. Kirja on Lilyn kehityskertomus – hän aikuistuu ja oppii hyväksymään sen, ettei hän itse sen paremmin kuin kukaan muukaan ole täydellinen.

   

Koivukari, Tapio

Missä aallot murtuvat

 

”Missä aallot murtuvat” jatkaa siitä, mihin vuonna 2002 ilmestynyt ”Luodetuulen maa” -kirja loppui. Uudessa teoksessa käydään läpi Topi Erikssonin elämää syntymästä vanhuusvuosiin ja samalla lähihistoriaa ensimmäisen maailmansodan jälkeisistä vuosista sotien jälkeiseen kasvun aikaan. Samaa tapahtumaa saatetaan käsitellä parin ihmisen näkökulmasta, sillä kirjassa syvennytään vuoron perään eri henkilöiden elämäntarinaan. Tällä tekniikalla kerrontaan saadaan vivahteikkuutta. Toisaalta voi syntyä pirstaleisuutta ja jännite katketa.

 

Elämä saaristossa on ankaraa. On puutetta, suuria onnettomuuksia ja sairauksia. On mielisairaalareissua ja pirtun salakuljetusta. Muutoksia tapahtuu, moottoriveneet tulevat soutupaattien tilalle ja kalastus käy kannattamattomaksi.  Sitkeimmät kestävät ja karaistuvat, heikommat sortuvat.  Miehet joutuvat sotaan ja naiset kantavat vastuun kotona. Koivukari kuvaa vaikeitakin asioita hiljaisella huumorilla. Viehättävää on vanhojen tapojen ja tavaroiden kuvaus. Oman lisänsä tuovat teoksen hieman vanhahtava kieli ja länsirannikon asukkaiden murre. Rauman seudulta oleville lukijoille se on kotoisaa, samaten tuttujen henkilöiden ja paikkojen esiintyminen kertomuksessa.

 

Korolainen, Tuula

Kuono kohti tähteä

 

”Kuono kohti tähteä” on vuoden 2005 Finlandia Junior –palkinnon voittajateos. Kirjailija törmäsi kesämökillä hiirenpapanoihin ja ryhtyi tutkimaan, onko hiiristä aiemmin kirjoitettu jotain. Kirjoitettu on paljonkin, ihan kansansaduista lähtien. Syy tähän on se, että hiiri sopii hyvin edustamaan ihmistä. Se ei ole liian hieno, vaan joustava ja selviytyvä.

 

Runoteoksessa edetään vuodenaikojen mukana keväästä talveen ja samalla syntymästä kuolemaan. Nuoriso kapinoi ja uranvalinta on vaikeaa. Internet ja plasmatelevisio kuuluvat nykyhiiren elämään, samaten harmaa talous. Toki kansanperinnettäkin hiirillä on: viisaan hiirivaarin tarinat ja hiirikansan vanhat laulut.

 

Suomalaisen lyriikan klassikot – esimerkiksi Koskenniemi, Hellaakoski, Harmaja ja Rasa – ovat antaneet vaikutteita runoihin. Marjo Nygård-Niemistön kuvitus tukee tekstiä oivaltavasti, koska hiiristä on kuvituksessakin tehty varsin ihmismäisiä. Parhaiten kirjan hienoista vivahteista nauttii aikuinen lukija.

 

Kortelainen, Anna                              

Päivä naisten paratiisissa

 

 Anna Kortelaisen teos ”Päivä naisten paratiisissa” oli yksi vuoden 2005 Tieto-Finlandia -ehdokkaista. Tässä kirjassa on paljon tietoa tavarataloista ja samalla myös kulutuksen eri puoliin liittyvästä filosofiasta.

 

Kortelainen on nokkelasti nimennyt kirjansa luvut tavaratalon osastojen mukaan ja käsittelee kussakin luvussa osastoon sopivaa teemaa. Katutaso sisältää tavaratalojen syntyhistoriaa ja arkkitehtuuria eri puolilla maailmaa - Suomesta esimerkkinä toimii vuonna 1862 perustettu Stockmann. Eteisvahtimestarin kohdalla esitellään kirjoja ja elokuvia, joiden aiheena on tavaratalo. Näistä Émile Zolan kirja ”Naisten paratiisi” on Kortelaisen mukaan kulutustutkimuksen perusteos, joten sitä siteerataan pitkin matkaa kuljettaessa osastolta toiselle. Naisten alusvaateosasto vie aivan ymmärrettävästi ajatukset erotiikkaan ja tavarataloetsivän työhuone myymälävarkauksiin ja muihin rötöksiin.

 

Tavaratalojen filosofian ydin on se, että ne ovat naisten omaa maailmaa. Kun tavarataloja alettiin rakentaa 1800-luvulla, ne olivat ensimmäisiä ja ainoita vain naisille tarkoitettuja julkisia tiloja. Siellä naiset saattoivat valmentautua moderniin elämään ja luoda uraa. Nykyäänkin tavaratalo on paikka, johon naisen on helppo mennä kuluttamaan aikaa tai unelmoimaan.

  

Kyrö, Tuomas

Liitto

 

Tuomas Kyrön Finlandia -ehdokaana 2005 ollut kirja alkaa vuodesta 1939 ja loppuu sodan jälkeisiin vuosiin. Tarkat lukijat ovat löytäneet kirjasta asiavirheitä, mutta virheet eivät ole olennaisia kirjan sisällön kannalta. Kyseessä on ennen kaikkea kahden nuoren kehitystarina.

 

Mies on hieman yksinkertainen ja tapahtumista hämmentynyt, mutta valmis rakastamaan. Tytölle avioliiton miehen kanssa on lähinnä keino paeta tyrannimaista isää. Sodan vuoksi yhteiselo on kaiken kaikkiaan katkonaista ja hapuilevaa ja kun lapsetkaan eivät jaksa elää, suhde loppuu pian rauhan tultua. Mies saa kuitenkin hoivattavakseen sisarensa orvoksi jääneen tyttären ja tämä suhde on kuvattu hyvin lämpimästi.

 

Hieman irralliseksi jäävänä sivujuonena on miehen siskon tarina. Sisko rakastuu Berliinin olympialaisissa Hitleriin ja koettaa Suomeen palattuaan opettajantyössä levittää kansallissosialistisia ihanteita. Romahdus on väistämättä edessä. Rakastuminen puolalaiseen sotavankiin ei auta asiaa.

 

Kirja on kovin surumielinen. Ihmiset eivät osaa puhua toisilleen ja tulkitsevat väärin toistensa sanoja ja tekoja. Paljon onnea on tarjolla, mutta jää saavuttamatta.

 

Känkänen, Juhani       

Toivon mukaan

 

Juhani Känkäsen romaani ”Toivon mukaan” voitti Helsingin Sanomien palkinnon vuoden 2005 parhaana esikoisteoksena. Kyseessä on veijarimainen taiteilijaromaani, josta ei puutu vakaviakaan piirteitä.

 

Ovelaa huumoria on jo kirjan nimessä. Romaani nimittäin rakentuu dialogille haastattelijan ja Toivo Päählö -nimisen taiteilijan välillä. Haastattelijan kysymykset ovat varsin korkealentoisia ja Toivon vuolaat vastaukset puolestaan erittäin maanläheisiä. Syntyy kuva ihmisestä, joka syventyy täysillä kaikkeen tekemäänsä ja sulkee muun maailman täysin pois tietoisuudestaan. Hänet on helppo houkutella vaikka taideteoksia väärentämään, koska hänen ymmärryksensä tosielämästä on niin olematon. Taide on Toivolle ennen kaikkea hakemista ja tekemistä, tutkimista ja kokeilua. Lukijakin saa pikakurssin taiteenfilosofian suuntauksista ja eri tekniikoista.

 

Kirjan sivuhenkilö ovat omalaatuisia. Eno uskoo puolukoiden kaikenparantavaan voimaan ja rakentaa hyppyrimäkeä keskelle metsää. Toivon paras ystävä on tunnettu huonoista hampaistaan ja siitä, että haluaa juoksennella ympäriinsä ilman housuja – kirjan henkeen sopivasti hänestä tulee aikuisena hammaslääkäri. Henkilöt joutuvat kaiken aikaa tapahtumiin, jotka ylittävät kaikki inhimilliset mittasuhteet.

 

Némirovsky, Irène

Ranskalainen sarja

 

”Ranskalainen sarja” on keskitysleirillä vuonna 1942 kuolleen Iréne Némirovskyn postuumina julkaistu teos. Kirjailijan suunnitelmien mukaan teoksessa olisi ollut viisi osaa ja se olisi edennyt Ranskan miehityksestä sodan loppumiseen. Nyt ennätti toteutua vain kaksi osaa, joista ensimmäinen käsittelee ihmisten pakenemista Pariisista natsiarmeijan lähestyessä ja toinen miehitysaikaa pienessä kaupungissa.

 

Kirjailijan näkemys ihmisistä on melko kyyninen. Kriisitilanteessa kaikilla on etusijalla oma henki ja heti sen jälkeen tavara ja omaisuus. Ne, joilla on rahaa tai suhteita, etuilevat sumeilematta. Ne, joilla ei ole mitään, yrittävät laittomia keinoja. Miellyttäviä hahmoja kirjassa on vain muutama. Näistä esimerkkinä nuori pappi, jonka surmaavat hänen suojatteinaan olevat orpopojat jouduttuaan yllätetyiksi ryöstöpuuhissa. Tai vaatimaton pariskunta, joka pelkää haavoittuneen poikansa puolesta. Tai ranskalaisen sotavangin vaimo, joka löytää sielunsukulaisen natsiupseerista. Voisi sanoa, että saksalaiset valloittajat on esitetty paljon myönteisemmässä valossa kuin kaksinaamaisiksi kuvatut ranskalaiset.

 

Kirjan loppuun on poimittu Iréne Némirovskyn muistikirjasta mietteitä Ranskan tilasta ja suunnitelmia ”Ranskalaisesta sarjasta” sekä vuosina 1936 -1945 eri tahoilla käytyä Némirovskyyn liittyvää kirjeenvaihtoa. Se on ehkä lukijalle kirjan järkyttävin osa.

 

Niffenegger, Audrey

Aikamatkustajan vaimo

 

Viime vuosien aikana on ilmestynyt parikin teosta, joissa joku henkilöistä siirtyilee ajasta toiseen joko tahtoen tai tahtomattaan. Niffeneggerin kirjassa puhutaan aikasiirtymähäiriöstä (ASH) eli geeneihin liittyvästä harvinaisesta poikkeamasta. Mies, Henry, tempautuu alastomana ja pahoinvoivana nykyhetkestä milloin menneisyyteen, milloin tulevaisuuteen. Aikamatkat ovat yleensä kestoltaan lyhyitä, mutta pistävät silti Henryn ja hänen läheistensä elämän pahasti sekaisin. Lukijakin joutuu lujille yrittäessään ymmärtää kaikkia aikamatkailun omituisuuksia – Henry saattaa tavata aikuisen hahmossa tulevat vanhempansa tai keskustella itsensä kanssa lähivuosien tapahtumista.

 

Tavatessaan tulevan vaimonsa ensimmäisen kerran Henry on kolmekymmentäkuusivuotias ja Claire kuusi vuotta vanha. Oikeasti Henryn pitäisi tuolloin olla neljätoistavuotias. Tästä alkaa suhde, joka kestää vankkumatta kaikki vaikeudet ja tuo jonkinlaista normaaliutta Henryn muuten epävakaaseen elämään.

 

Niffenegger vie taiturillisesti kahta eri aikajanaa vierekkäin ja lomittain. Tarina voisi helposti olla sentimentaalinen, mutta hiljainen huumori tuo tarvittavaa raikkautta surumieliseen kertomukseen.

 

Paasonen, Markku

Lauluja mereen uponneista kaupungeista

 

”Lauluja mereen uponneista kaupungeista” on viiden proosarunosarjan muodostama kokonaisuus, jossa liikutaan niin merellä kuin kaupungissakin.  Kaupunkia kuvataan merellisin kuvin, merestä puhutaan kuin ihmisruumista ja ihminen puolestaan on kuin robotti painajaiskaupungissa. Runot kertovat murheellisesti ihmisen vaikutuksesta ympäristön tuhoutumiseen ja saastumiseen. Toisaalta puhe on selvästikin kielestä. Kirjaimet liittyvät toisiinsa kuin korallit ja sanoista muodostuu kone, joka nostaa alitajunnasta esiin erilaisia asioita. Monet näistä mielikuvista ovat raadollisia ja iljettäviä. Loppurunoissa kuitenkin nousee esiin kirkkaampia sävyjä. Rakkaus toiseen ihmiseen tuo uskoa tulevaisuuteen – rakkaus jää, vaikka maailma tuhoutuisi.

 

Näissä proosarunoissa käytetään taitavasti toistoa, samaten rytmiä. Kielikuvat ovat varsin lihallisia ja suorasukaisia. Usein puhutaan mätänemisestä ja pilaantumisesta, kuolemasta ja vihasta. Yksi ja sama lause saattaa sisältää viittauksia historiaan, myytteihin, luonnontieteisiin ja tekniikkaan. Näin syntyy myös omalaatuista huumoria, joka keventää kirjan synkähköä tunnelmaa.

 

Paolini, Christopher

Eragon                                                   

 

”Eragon” on uuden tasokkaan fantasiasarjan aloitusosa. Sarjan kohderyhmänä lienevät nuoret, mutta tarpeeksi jännitystä ja filosofiaa on aikuisillekin. Fantasiakirjallisuudelle tavanomaiseen tapaan ”Eragon” sijoittuu jonnekin menneisyyteen, johonkin länsimaiseen maahan. Nimistössä on paljon lainoja skandinaavisista kielistä.

 

Tietenkin käydään taistelua hyvän ja ylivoimaiselta tuntuvan pahan välillä. Tavallisesta maalaispojasta Eragonista kehittyy vähitellen muinaisten sankarien perillinen, lohikäärmeratsastaja. Ystävyys viisaan lohikäärmeen ja hämmentyneen pojan välillä on kuvattu kauniisti. Kirja korostaa sitä, ettei kukaan voi olla sankari yksinään – vahvin ja viisainkin tarvitsee muiden apua. Toimintaa on paljon, uhkaavat tilanteet seuraavat toisiaan hengästyttävää tahtia.

 

Puustinen, Sari

Koteja Fiskarsissa

 

Fiskarsissa itsekin asuva Sari Puustinen esittelee kirjassaan parikymmentä Fiskarsin taiteilijayhteisön kotia. Hän on ottanut mukaan niin vanhoja työväenasuntoja kuin huippuarkkitehtien suunnittelemia moderneja uudisrakennuksia ja penkonut perusteellisesti talojen historiaa ja remontoinnin eri vaiheita. Näitä koteja ei ole rakennettu suurella rahalla, vaan kekseliäästi mielikuvitusta käyttäen. Tunnelman ja alkuperäisen ilmeen säilyttäminen on ollut ohjenuorana kautta linjan. Lukijalle annetaan vinkkejä esimerkiksi oikeaoppisen maalin käyttämisestä tai lattian rakentamisesta.

 

 Ilkka Ärrälän kuvissa kodit ovat kuulemma juuri siinä asussa, kuin ne tavallisestikin ovat. Hämmästyttävän siisteiltä paikat kyllä näyttävät… Kuvakulmat ovat kekseliäitä.

 

Quasthoff, Thomas

Minun ääneni

 

Saksalainen Thomas Quasthoff syntyi vuonna 1959 talidomilapsena. Nyt hän on koko maailman tuntema bassobaritoni, joka tulkitsee yhtä hyvin liediä ja oopperaa kuin jazziakin. Myös esiintyminen poliittisessa kabareessa on tuttua.

 

Quasthoff kertoo itseironisesti vammansa tuomista vaikeuksista ja kohtaamistaan ennakkoluuloista. Se, että hän ylipäätään pääsi kouluun ja musiikkia opiskelemaan, johtui perheen sinnikkyydestä ja horjumattomasta uskosta lahjakkaan lapsen mahdollisuuksiin. Toki onnekkaita sattumiakin on tarvittu. Kiinnostavia ovat luvut, joissa Quasthoff analysoi syvällisesti ja samalla terävästi itselleen läheisiksi tulleita musiikkikappaleita. Laaja saksalaisen kirjallisuuden, filosofian ja sosiologian suuntausten tuntemus kuvastuu kirjassa ja on pohjana nykyhetken henkistä ilmapiiriä kohtaan suunnatulle kritiikille.

 

Joitakin lukijoita voi häiritä kirjan poikamainen huumori, mutta luultavasti näin henkilökohtaisista asioista on ollut vaikea puhua millään muulla tavalla.

 

Qiu, Xiaolong

Punaisen sankarittaren kuolema

 

”Punaisen sankarittaren kuolema” ei ole niinkään salapoliisiromaani, vaan kuvaus kiinalaisesta yhteiskunnasta 1990-luvun alkupuolella. Politiikka tunkeutuu kaikkialle, myös murhatutkimuksiin. Mitään Puolueelle vaarallista ei saa päästä julkisuuteen, mutta varsin monet asiat voidaan loppujen lopuksi tulkita Puolueelle myönteisesti. Jopa työn sankarittaren murha.

 

Päähenkilö Chen Cao on Shanghain poliisin erikoistapausosaston päällikkö. Häntä voi verrata P.D. Jamesin sankariin Adam Dalglieshiin. Kumpikin on tunnustusta saanut runoilija ja pohdiskelija, joka suhtautuu pessimistisesti tulevaisuuteen, mutta pyrkii kaikesta huolimatta toimimaan oikeudenmukaisesti ja rehellisesti. Chenin luovuus ja taipumus epäsovinnaisiin ratkaisuihin vievät törmäyskurssille järjestelmän kanssa. Uskollisia tukijoita ilmaantuu kuitenkin kiperissä tilanteissa hyvinkin vaikutusvaltaisista piireistä.

 

Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt: Lucy M. Montgomeryn Runotyttö- ja Anna-kirjat suomalaisten naislukijoiden suosikkeina

 

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuusarkisto, Jyväskylän yliopiston Kirjallisuuden laitos ja Nykykulttuurin tutkimuskeskus pyysivät vuonna 2003 suomalaisia kertomaan L. M. Montgomeryn teosten herättämistä lukukokemuksista. Vastaajista lähes kaikki olivat naisia. Liikuttavin on kuitenkin kuvaus siitä, miten jatkosodan aikana miehet korsussa kierrättivät Anna-sarjaa.

 

Monenlaista nautintoa ja apua ovat lukijat vuosien saatossa Runotyttö- ja Anna-kirjoista saaneet. Vaikeina aikoina on esikuvien sisukkuus lisännyt omia voimia ja innostunut luonnonkuvaus on opettanut katsomaan luontoa uusin silmin. On koettu sukupolvien välistä jatkuvuuden tunnetta, sillä samoja kirjoja ovat lukeneet äidit ja tyttäret. Sankarittarista Anna kuvataan aina valoisana ja myönteisenä, ehkä liiankin hyvänä ja jopa tekopirteänä. Runotyttö Emilia taas koetaan ristiriitaisempana ja synkempänä, mutta myös määrätietoisempana ja vahvempana. Yllättävän voimakkaita tunteita nämä sankarittaret ovat lukijoissa herättäneet.

  

Wagner, Jan Costin

Jääkuu

 

Saksalainen kirjailija Jan Costin Wagner kirjoittaa vaimonsa kotimaahan Suomeen sijoittuvia salapoliisiromaaneja. ”Jääkuu” –teosta on Saksassa pidetty kirjallisena löytönä ja kirjailijan esikoisteos ”Nachtfahrt” palkittiin vuoden 2002 parhaana saksalaisena dekkarina.

 

”Jääkuun” tapahtumat sijoittuvat Turkuun ja Naantaliin. Kirja ei ole oikeastaan murhamysteeri, vaan pohdintaa siitä, miten läheisen kuolema vaikuttaa ihmiseen. Onko lopultakaan eroa siinä, kuoleeko rakas ihminen väkivallan vai riuduttavan sairauden seurauksena? Tätä näkökulmaa korostaa sekin, että lukijan tiedossa murhaaja on lähes alusta lähtien. Murhaajan järkkyneen mielen liikkeitä seurataan limittäin murhatutkimuksen kanssa – ensin vallantunnetta, sitten pelkoa ja lopuksi katumusta. Vastaavasti rikosta tutkiva poliisi käy läpi vaimon kuoleman tuomaa ahdistusta. Murhasarjan selvittämisestä tulee hänelle oikeutus jatkaa elämää. Murhaajan lopullisessa kohtalossa on teoksen talviseen tunnelmaan sopivaa surullista vääjäämättömyyttä.

 

Vuori, Suna

Hirveää, parkaisi hirviö

 

Pohjoismaisen kuvakirjakilpailun satoa olevassa teoksessa pikkuhirviö näkee painajaista ja herää pohtimaan hyvin syvällisiä asioita. Voisiko käydä niin, että pikkuhirviö lakkaakin yhtäkkiä olemasta? Kenties ihmiset eivät enää uskokaan hirviöihin tai hirviöistä kertovat kirjat hävitetään? Entä voiko pikkuhirviön isä tai äiti kuolla? Näitä asioita käsitellään lempeästi ja rohkaisevasti. Myöskään hirviöt eivät ole hirveästä ulkonäöstään huolimatta pelottavia, vaan sympaattisia.

 

Pienelle lukijalle teoksessa saattaa olla liikaa tekstiä. Parhaiten lapsi pääsee kirjaan sisälle tutkimalla sitä aikuisen kanssa.

 

  
 

15.12.2009