ALI, Monica

Brick Lane

Entisessä Itä-Pakistanissa vuonna 1967 syntynyt Monica Ali pääsi lupaavimpien nuorten brittikirjailijoiden listalle ennen kuin oli julkaissutkaan mitään. Esikoisteos ”Brick Lane” lunasti odotukset ollen todellinen arvostelu- ja myyntimenestys. 

Kirja sijoittuu Lontooseen siirtolaisten asuttamaan kerrostalolähiöön vuosituhannen vaihteeseen. Sinne saapuu bangladeshilaisesta pikkukylästä 18-vuotias muslimityttö Nazneen mennäkseen naimisiin itseään puolta vanhemman miehen kanssa. Uuteen kieleen ja kulttuuriin tottuminen vie aikansa, samaten sopeutuminen avioliittoon. Aviomies on itsekeskeinen haihattelija, jonka kaikki energia menee suurisuuntaisten ja epärealististen ideoiden rakenteluun, mutta hän on kuitenkin hyväluontoinen.  Nazneenin kertomukseen limittyvät hänen pikkusiskonsa Bangladeshista lähettämät kirjeet, joiden perusteella hahmottuu kuva naisesta, joka rakkautta hakiessaan ajautuu toistuvasti erilaisten hyväksikäyttäjien uhriksi. Kirja loppuu myönteisesti, sillä sisarukset löytävät kumpikin oman itsenäisen tiensä. 

Monica Alin kerronta on huumorintajuista ja sujuvaa. Länsimainen lukija huomaa, miten paljon samankaltaisuuksia on länsimaisen ja islamilaisen kulttuurin välillä – kaikesta huolimatta. 

ALVARI, Armas

Varmat tapaukset 

”Varmat tapaukset” voitti Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon vuoden 2006 parhaana esikoisteoksena. 

Teos on nimellisesti novellikokoelma, mutta yhtä hyvin kirjan novellit voisivat olla romaanin lukuja. Novellien päähenkilöt vaihtuvat ja yhden tarinan sivuhenkilö saattaa myöhemmin olla toisen tarinan pääkertoja. Jollakin tavalla henkilöt kuitenkin ovat (tai ovat ainakin jossain vaiheessa olleet) kosketuksissa toistensa kanssa. Kyseessä voi olla opettaja ja oppilas, mies ja vaimo, vanhemmat ja lapset, naapurukset. Lukija saa aivovoimistelua yhdistellessään henkilöitä keskenään. 

Useimmat ”Varmat tapaukset” – kirjan henkilöistä vaikuttavat kovin yksinäisiltä. Heidän elämä ei suinkaan ole varmalla pohjalla, vaan täynnä epäilystä ja pelkoa. Suhde lähimpiin ihmisiin on joskus niin ahdistava, että kertoja haaveilee kuolemasta – joko omastaan tai lähimmäisensä. Alvari kertoo näistä asioista rauhallisesti, ulkopuolelta tarkkaillen. 

BUCAY, Jorge

Kuuntele tämä tarina (59.562) 

Argentiinalainen psykiatri ja hahmoterapeutti Jorge Bucay käyttää terapiassa apuna eri maiden kansantarinoita, kaskuja, vertauksia ja mietelmiä. Tarinoiden tarkoituksena on ohjata ihmisiä tarkastelemaan ongelmiaan uudesta näkökulmasta, jolloin ahdistuksen varsinainen syy saataa selvitä ja ratkaisu löytyä. Aiheita on erilaisia – seuraavassa joitakin esimerkkejä. Olisi opittava olemaan huomaavainen toisia kohtaan, mutta samalla säilytettävä oma itsenäisyys. Etukäteen ei saisi mitään asiaa pitää toivottomana, mutta sinnikkään yrittämisen lisäksi täytyisi myös levätä. Valehtelemisesta ei ole koskaan hyötyä, mutta rehellisyys ei ole sama kuin vilpittömyys.  Terapiassa esille tulevat asiat ovat tuttuja, mutta silti ratkaisun oivaltaminen omalla kohdalla saattaa olla vaikeaa. 

DONNER, Jörn

Isän jalanjäljillä (48.17) 

Jörn Donnerin isä Kai Donner kierteli nuoruudessaan vuosina 1911–1913 ja vuonna 1914 Siperiassa kartoittamassa paikallisten suomensukuisten kansojen elämää, kulttuuria ja kieltä. Matkustelu tiettömillä taipaleilla Siperian talvessa oli raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin, mutta paljon katoavaa kulttuuriperintöä tuli Kai Donnerin ansiosta tallennettua viime tingassa. Jörn Donner puolestaan seurasi isänsä kulkemia reittejä huomattavasti helpommin vuosina 2003–2005 saadakseen jonkinlaisen kosketuksen mieheen, joka oli jäänyt hänelle vain varjoksi. Matkan aikana kirkastui myös näkemys Venäjän nykyisestä tilasta. 

Kirja koostuu osittain Kai Donnerin ennen julkaisemattomista valokuvista, päiväkirjamerkinnöistä ja kirjeistä ja osittain Jörn Donnerin omista mietteistä ja analyyseistä. Teos on näyttävä ulkoasultaan ja antoisa sisällöltään, vaikka Jörn Donnerin kärjistetyt kannanotot eivät kaikkia miellyttäisikään. 

DUNMORE, Helen

Ingo : Meren kansa

Ingo : Vuorovetten vartija (nuortenosasto, fantasia) 

Helen Dunmore on aiemmin kirjoittanut aikuisille, mutta trilogia ”Ingo” on suunnattu ennen kaikkea nuorille lukijoille. Lajityyppi on fantasia, mutta ei ihan tavanomaisinta laatua.  

Eräänä yönä Sapphiren ja Connorin isä katoaa jäljettömiin. Meri alkaa tämän jälkeen vetää vastustamattomasti lapsia puoleensa ja vetovoima vain lisääntyy, kun sisarukset tutustuvat kahteen ikäiseensä meren ”ihmiseen”. Etenkin Sapphire oppii pian liikkumaan vedessä kuin kotonaan ja kommunikoimaan Meren kansan kanssa. Vaikuttaa siltä, että ystävykset on määrätty toimimaan välittäjinä Ilman ja Meren välillä ja oikomaan molemmin puolin vallitsevia ennakkoluuloja ja vääriä uskomuksia.  

Dunmore kuvaa herkkävaistoisesti henkilöidensä tunteita tilanteessa, jossa kaikki tuttu kyseenalaistetaan. Saphire on tarinan kertoja, mutta hänen havainnointiensa välityksellä tulevat muutkin henkilöt tutuiksi.

ELSDALE, Bob

Harmaa aine : miksi vanhana on hauskaa! (17.3) 

Lukuisilla palkinnoilla palkittu valokuvaaja Bob Elsdale halusi uutta näkökulmaa vanhuuteen ja keksi asettaa norsut ikääntyneiden rooliin. Kouluttajien avulla norsut saatiin asettumaan epätavallisiin asentoihin ja epätavallisiin tilanteisiin. Kuulemma niin norsut kuin kouluttajat ja kuvaajatkin nauttivat kahdeksan kuukautta kestäneestä kuvausjaksosta… Kuviin on liitetty aiheeseen sopivia lyhyitä lauseita – toiveena on saada vipinää vapinaan ja räppiä ryppyihin. 

EMERSON, Jayne

New from old : how to transform and customize your clothes (65.4) 

Vaatteiden tuunaus tai kustomointi on yhtäkkiä noussut muotiasiaksi. Vanhoista vaatteista ja kengistä muokataan uudennäköisiä erilaisilla menetelmillä, esimerkiksi leikkaamalla, kirjomalla ja värjäämällä. Suomenkielistä opasta odotellessa voi ideoita hakea Jayne Emersonin englanninkielisestä teoksesta. Siinä tehdään esimerkiksi vanhoista nahkahousuista laukku ja pesussa vanuttuneesta villapuserosta bolero, pitsipöytäliinasta juhlahame ja vanhasta hameesta vyö. Tarkat ohjeet kaavakuvineen selventävät työn eri vaiheita.

FALCK, Ilkka                             

Kodin neljä vuodenaikaa (68.4) 

Kirja esittelee koteja eri puolilla Suomea. Mukana on muun muassa ullakkohuoneisto kaupungin keskustassa, rivitaloasunto meren rannalla, vanha maatila Satakunnassa ja entinen pappila. Kotien sisustustyylit vaihtelevat viileästä ja minimalistisesta kimaltavaan ja eksoottiseen. Kirjan kirjoittajat ovat valinneet jokaiseen kotiin ja sen tyyliin sopivia ruokareseptejä ja sovittaneet kaiken tämän vuodenaikojen kiertoon. Kirja alkaa pääsiäisestä merenrannalla ja päättyy jouluun pappilassa. Tunnelmalliset kuvat tukevat tekstiä. Sisustusvinkkejäkin kirjasta voi saada. 

HIRVIKORPI, Helinä

Linnan juhlat kautta aikojen (92.7) 

Helinä Hirvikorven kirja kattaa Linnan juhlat vuodesta 1919 vuoteen 2005, mutta on muistettava, että sotavuosina 1939–1945 ei Linnassa juhlittu tai järjestetty vastaanottoja. Aluksi esitellään itse Linna ja sen isännät ja emännät eri vuosikymmenillä omine erityispiirteineen ja mieltymyksineen. Seuraavaksi seurataan juhlien valmistelua kutsun lähettämisestä tarjoiluun (kuuluisan boolin reseptiä ei saada nytkään) ja luodaan silmäys juhlapukeutumisen muutoksiin. Mikään pukuloiston esittely tämä kirja ei kuitenkaan ole. Median osuutta juhlatunnelman välittäjänä kartoitetaan, samaten juhlien merkitystä suomalaisille. Loppuun on koottu joidenkin henkilöiden muistoja Linnan juhlista, muistelijoina mm. Kyllikki Virolainen ja Assi Koivisto.  

Kirja on ulkoasultaan komea ja kirjoitustyyliltään lennokas. 

HOTAKAINEN, Kari

Huolimattomat 

Näkökulma siihen, miten nykyään kaikkien pitäisi vapaa-aikanaan kovasti osallistua ja suorittaa. Etenkin miehille on seksistä ja intiimiydestä tullut stressi. 

Rikoskomisario Antero Mokka on täysin työlleen omistautunut. Sosiaalista elämää ei ole, ei myöskään kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen. Erään rikostutkimuksen yhteydessä Mokka tutustuu Leila Korhoseen, jonka firma tarjoaa yksinäisille miehille hellyyttä ja läheisyyttä, muttei kuitenkaan varsinaista seksiä. Yksi asiakkaista on ollut liian innokas, ja Leila on nyt syytteessä pahoinpitelystä ja heitteillejätöstä. Rikoskomisariolta vaaditaan jonkinasteista huolimattomuutta työtehtävissään, jotta voisi vastata kuulusteltavansa kanssa syttyneisiin tunteisiin. 

Hotakainen on taitava kielenkäyttäjä ja tyylilajien vaihtelija. Erityisen herkullinen on kuulustelupöytäkirja edetessään lakonisista vuorosanoista kiihkeätempoiseen vyörytykseen. ”Huolimattomat” oli yksi vuoden 2006 Finlandia–kirjallisuuspalkintoehdokkaista. 

IRVING, John                     

Kunnes löydän sinut 

John Irvingin teosta ”Kunnes löydän sinut” on markkinoitu paljolti sen omaelämäkerrallisuudella ja etenkin sillä, että kirjailija vasta teosta työstäessään muisti tulleensa lapsena raiskatuksi. Kirja kertoo siitä, miten lapsena koetut asiat voivat vielä vuosikymmenien päästä ohjata ihmisen valintoja ja käyttäytymistä. 

Jack Burnsin lapsuuteen kuuluu kiertely Pohjanmeren ja Itämeren satamakaupungeissa etsimässä isää. Isä on urkuri ja hullaantunut tatuointeihin, äiti puolestaan lahjakas tatuoija. Jack kasvaa uskoen isänsä olevan vastuuton naissankari, joka sitoutumista paetessaan särkee äidin sydämen. Vasta äidin kuoltua hän alkaa epäillä kaikkea, myös omia muistojaan. Samalla hän tulee puineeksi sisäoppilaitoksissa kokemaansa seksuaalissävytteistä ahdistelua, jota häneen kohdistivat niin isommat tytöt kuin aivan aikuiset naisetkin. Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksista Jack ammentaa osittain tiedostamattaan inspiraatiota näyttelijäntyössään. Kuvaus Hollywoodin kiemuroista on mehukasta luettavaa. 

Irving hallitsee tarinankerronnan. Lukija kokee yllätyksiä pitkin matkaa ja jännitys säilyy loppuun asti. Kirjan seesteinen loppu saattaa hieman hämmästyttää, mutta jättää toki hyvän mielen. 

JUNGERSEN, Christian

Poikkeus säännöstä

”Poikkeus säännöstä” valittiin Tanskassa vuoden 2004 merkittävimmäksi kirjaksi. Se käsittelee työpaikkakiusaamista helppolukuisella ja jännittävällä tavalla. Kertoja vaihtuu vähän väliä ja samalla vaihtuu lukijan mielikuva siitä, kuka kiusaa ja ketä kiusataan. 

Tanskan Kansanmurhien tiedotuskeskuksen ilmapiiri järkkyy, kun toimiston muutaman hengen henkilökunnasta jotkut saavat pahaenteisen sähköpostiviestin. Uhkailujen takana voisi tietysti olla joku keskuksen paljastamista terroristeista tai sotarikollisista, mutta työntekijät epäilevät enemmän toisiaan. Vainoharhaisuus lisääntyy sitä mukaa kun tapahtumat saavat yhä traagisempia käänteitä. Työntekijät vakoilevat toisiaan, etsivät toistensa teoista ja puheista salattuja viestejä ja muodostavat keskenään yhä uusia liittoutumia. 

Jungersen kuvaa taitavasti ihmismielen vähittäistä järkkymistä. Jatkuvan hyljeksiminen, vähättely ja syyttely voi murtaa vahvankin ihmisen ja toisaalta näennäisesti terve ja itsetuntoinen ihminen voi pinnan alla olla aivan hajalla.

KERÄNEN, Jari

Valkokankaan herkkuja (68.2)

Tekijöiden mukaan tällaista kirjaa ei ole aikaisemmin ilmestynyt koko maailmassa. Kirjassa esitellään kaksikymmentä elokuvaa, joissa ruoka on erityisen tärkeässä asemassa. Tällaisia ovat esimerkiksi Suklaata iholla, Kummisetä, Kreikkalainen naimakauppa tai Porvariston hillitty charmi. Suomalaisia elokuvia ei teoksessa ole, koska suomalaisissa elokuvissa ei juurikaan syödä.

Jokaisesta elokuvasta on terävä yleisanalyysi ja lisäksi lyhyt luonnehdinta nimenomaan ruoanlaiton tai syömisen kannalta.  Mukaan on liitetty elokuvassa syödyn ruoan resepti, joka on muokattu sellaiseksi, ettei ruoan tekeminen vaadi erityisiä taitoja tai raaka-aineita. Ulkoasultaan kaunis kirja.

KUEGLER, Sabine

Viidakkolapsi (99.1) 

Sabine Kuegler vietti lapsuutensa ja nuoruutensa Länsi-Papuan viidakossa, missä hänen vanhempansa toimivat lähetyssaarnaajina ja kielentutkijoina 1970-luvulla löydetyn fayu-heimon parissa. Tämän kivikautiselle tasolle jääneen heimon toisinaan raakojenkin tapojen ja uskomusten esittely lapsen kritiikittömästä näkökulmasta on eloisa ja kiehtova. Aarniometsässä vietetyn huolettoman ajan jälkeen Sabinelle on todellinen shokki tulla 17-vuotiaana sisäoppilaitokseen Sveitsiin ja törmätä länsimaiseen kulttuuriin. Mukavuuksiin kuitenkin tottuu nopeasti ja paluu viidakkoon ei ole enää itsestään selvää, vaikka kaipuu hiljaisuuteen ja ystävien pariin on voimakas.

LARSSON, Stieg

Miehet jotka vihaavat naisia (dekkarit)

Stieg Larsson oli ruotsalainen toimittaja ja kirjailija, joka tuli tunnetuksi rasisminvastaisesta työstään. Hän kuoli äkillisesti sydänkohtaukseen 50-vuotiaana, mutta jätti jälkeensä valmiin käsikirjoituksen romaanitrilogiaa varten. ”Miehet jotka vihaavat naisia” on tämän trilogian ensimmäinen osa. 

Taloustoimittaja Mikael ”Kalle” Blomkvist tuomitaan kunnianloukkauksesta vankilaan. Kaikesta päätellen hänelle on syötetty väärää tietoa, mutta kuka on kaiken takana? Avuksi astuu merkittävän sukufirman entinen johtaja, joka pestaa Mikaelin kaksitahoiseen tehtävään – ensinnäkin Mikael kirjoittaisi Vangerin värikkään suvun historiikin ja toisekseen hänen pitäisi yrittää ratkaista, miksi ja miten veljentytär Harriet katosi jäljettömiin kolmekymmentäkuusi vuotta aikaisemmin. Mikaelin avustajaksi löytyy sosiaalisilta kyvyiltään avuton, mutta tutkijanlahjoiltaan nerokas nuori tyttö.  Rauhallisesti alkanut tarina yltyy vähitellen vimmaiseen vauhtiin ja esiin nousee mitä karmaisevimpia asioita.

”Miehet jotka vihaavat naisia” pitää lukijan otteessaan alusta loppuun asti. Kirjoitustyyli on rento. Teema on vakava eli naisiin kohdistuva väkivalta Ruotsissa.

LUNDÁN, Reko & Tina

Viikkoja, kuukausia

Kirjailija itse on luokittanut teoksensa kertomakirjallisuuteen, mutta useimmat lukijat tietävät kyllä sen omaelämäkerrallisuudesta. Teoksen mies ja vaimo, Aki ja Minna, kertovat vuorotellen miehen viimeisten elinvuosien tapahtumista ja tunteista. Ote on realistinen ja avoin, miltei vailla katkeruutta. Vähäeleisyydessään kirja on varsin vaikuttava.

Nuorella kirjailijalla ja teatteriohjaajalla todetaan pahanlaatuinen aivokasvain, jonka oireita ja hoitoja hän kuvaa päiväkirjamerkinnöissään. Miehen vaimo puolestaan keskittyy enemmän perheen arjen kuvailuun, koska suurin vastuu kaikesta kaatuu yhtäkkiä hänen harteilleen. Kumpikin puhuu uupumuksestaan ja pelostaan, itsesäälistään ja tuen tarpeestaan. Kuolema on koko ajan läsnä perheen arjessa, vaikka ajatuksen yrittäisikin torjua. Vasta katsominen totuutta suoraan silmiin tuo surumielisen rauhan.

MCLARTY, Ron

Polkupyörällä ajamisen taito

”Polkupyörällä ajamisen taito” ilmestyi ensin omakustanteisena äänikirjana ja herätti suurempaa huomiota vasta sitten, kun Stephen King ylisti sitä kolumnissaan..

Päähenkilö on Smithy Ide, 43-vuotias ja 127-kiloinen alkoholin ja roskaruuan suurkuluttaja. Vanhempien yhtaikaisen ja äkillisen kuoleman jälkeen hän saa tietoa vuosikymmeniä aikaisemmin kadonneesta siskostaan ja löytää myös rakkaan vanhan polkupyöränsä. Seuraavaksi hän onkin jo matkalla - sekä maantieteellisesti että omassa sisimmässään. Mieli kelaa vanhoja tapahtumia, ennen kaikkea siskon skitsofrenian koko perheelle aiheuttamia ahdistuksen ja surun kausia. Matkalla tapaa myös monenlaisia ihmisiä: ennakkoluuloisia, lämminsydämisiä, murheellisia, rohkeita. Ajan mittaan nousee yhä enemmän esille myös rakkaus, ja viimein Smithy tietää tulleensa perille.

”Polkupyörällä ajamisen taito” on lempeä kirja. Hyvä voittaa pahan, vaikka välillä takapakkia tulisikin.

NUOTIO, Eppu

Musta (dekkarit)

”Musta” on viihdealan monitoiminaisen ensimmäinen dekkari. Teos on hyvin kirjoitettu ja sujuva, vaikkei mitään uutta tarjoakaan. Mukana on teemoja, joita nykykirjallisuudessa varsin usein käytetään, kuten rasismi ja homoparit. Loppuratkaisu on ovela. Lukijan mielenkiintoa lisää asiantunteva televisio- ja radiomaailman esittely.

Päähenkilö Pii on televisiossa kummajainen – ensimmäinen mustaihoinen uutisankkuri. Joidenkin katsojaryhmien äänekkään vastustuksen vuoksi hänet siirretään vaivihkaa aluetoimitukseen Lounais-Suomeen, mutta häirintä ja uhkailu jatkuvat sielläkin. Toimittajan ominaisuudessa Pii tutustuu raskaana olevan papin murhaan ja löytää taustatöitä tehdessään aikaisemmilta vuosilta samankaltaisia tapauksia. Pii itsekin joutuu vaaraan lähentyessään lopullista ratkaisua. Yllättäen tapahtumat saavat hänet kuitenkin löytämään henkisen tasapainon kaikkien työhön ja yksityiselämään liittyvien kolausten jälkeen.

PALOSUO, Hannu

Hannu Palosuo : unelma joka ei rohkene kertoa nimeään (74.92)

Hannu Palosuon maalauksissa on tuoli aiheena niin usein, että sitä voisi pitää jo pakkomielteenä. Itse asiassa tuoli symboloi taiteilijaa itseään. Maalauksia voi katsoa kuin perhealbumin kuvia: lapsuus, rakastuminen, perheen perustaminen, surun aika. On myös materiaalikokeiluja, esimerkiksi metallipinnat ja niiden hapettaminen tai sementin yhdistäminen öljyväriin. Valolla on maalauksissa suuri merkitys. Ensin ehkä hieman yksitoikkoisilta vaikuttavista maalauksista löytyykin runsaasti kauneutta ja sisältöä.

PARKKOLA, Seita

Viima (nuortenosasto, nuorille aikuisille)

Yksi vuoden 2006 Finlandia Junior – ehdokkaista. Teosta voi lukea kuin jännittävää vaikkakin tunnelmaltaan ahdistavaa fantasiaa. Sen voi myös tulkita murrosikäisen lapsen näkemykseksi aikuisten mielivaltaisesta maailmasta.

Viima on kuriton poika, mutta on hänellä murheitakin. Äiti on lähtenyt omille teilleen ja isän uusi avopuoliso on todellinen sadisti – sisarpuolesta puhumattakaan. Viima laitetaan tekemään parannusta ”Mahdollisuuksien talo” – nimiseen kouluun, joka vaikuttaa lähinnä vankilalta. Häntä vainoavat niin opettajat kuin oppilaatkin ja rankaisevat nöyryyttävästi teoista, joita Viima ei ole edes tiennyt rikollisiksi. Onneksi Viima tutustuu Intia-nimiseen tyttöön ja tämän ystäviin, jotka elävät vapaina kadulla pakoillen kuria ja pakkovaltaa. Vähitellen nuoret pystyvät selvittämään ”Mahdollisuuksien talon” synkät salaisuudet.

PARVELA, Timo

Keinulauta (nuortenosasto, lasten romaanit)

Vuoden 2006 Finlandia Junior – palkinnon voittaja. Kirja on varsin syvämietteinen kertomus ystävän etsimisestä ja siitä, että elämä menee joskus ylös ja sitten taas alas. Osa tekstiin piilotetuista hienouksista menee luultavasti pieneltä (ja suuremmaltakin) lukijalta ohi, mutta jännittävästä seikkailusta voi jokainen nauttia. Virpi Talvitien reipas raapetekniikalla tehty kuvitus tukee kertomusta erinomaisesti, etenkin pikkukarhujen kasvot ovat ilmeikkäät.

Pikkukarhu Pii odottelee jotakuta keinumaan kanssaan, mutta ei kuu sen paremmin kuin honkkeli, kalakki tai haitara ole halukas leikkimään keinulaudalla. Pii oppii, että saadakseen kumppanin on myös itse osattava avautua ja tarpeen tullen pyytää anteeksi. Ystävän kanssa voi rohkaistua riisumaan pelottavan karhunturkinkin.

PICOULT, Jodi

Sisareni puolesta

Kolmetoistavuotias Anna uskoo saaneensa syntyä vain sen takia, että harvinaista leukemiaa sairastavalle isosisko Katelle saatiin siten geneettisesti sopiva kudos- ja solupankki. Nyt Annan pitäisi luovuttaa toinen munuaisistaan, mutta hän ryhtyykin taisteluun saadakseen lääketieteellisen itsemääräämisoikeuden omaan ruumiiseensa. Perheen jokainen jäsen joutuu tämän jälkeen katsomaan omia ratkaisujaan ja motiivejaan uudella tavalla eikä kuva välttämättä ole aina miellyttävä.

Jodi Picoult kirjoittaa helppotajuisesti ja vetävästi siitä, miten lapsen vaikea sairaus vaikuttaa koko perheeseen. Vanhemmat eivät pysty irtaantumaan hetkeksikään tilanteesta eivätkä rentoutumaan. Terveiltä lapsilta odotetaan uhrauksia ja auliutta eikä suinkaan huomionkipeyttä ja sisarkateutta. Tunteiden tukahduttamisesta voi seurata pahoja käyttäytymishäiriöitä tai masennusta. Kirjailija pyrkii valottamaan tasapuolisesti niin vanhempien kuin lasten näkemyksiä.

PULKKINEN, Riikka

Raja

Riikka Pulkkisen esikoisteos ”Raja” sai paljon julkisuutta käsittelemiensä aiheiden vuoksi, joista mainittakoon Alzheimerin tautia sairastavan henkilön oikeus eutanasiaan, nuorten paha olo ja opettajan seksisuhde alaikäiseen oppilaaseen.

Kirjan kertoja vaihtuu joka luvussa. Ensin henkilöt vaikuttavat täysin toisistaan irrallisilta, mutta vähitellen heidän välisensä suhteet alkavat selvitä. Tapahtumiin saadaan aina parin henkilön näkökulma, mikä lisää kertomuksen ulottuvuutta. Tarina pysyy hyvin koossa loppuun asti ja säilyttää rauhallisen, tasapuolisen otteen.

Anja on antanut miehelleen lupauksen: hän auttaa tätä kuolemaan sitten kun miehen Alzheimerin tauti on edennyt siihen vaiheeseen, ettei mies enää tunnista läheisimpiäänkään. Voiko tällaista lupausta kuitenkaan lunastaa? Anjan lähipiirissä on toinenkin kuolemankaipuinen ihminen, hänen sisarentyttärensä Mari. Normaalia herkempi ja älykkäämpi lukiolaistyttö ei tunne sopeutuvansa ikäistensä joukkoon, vaan löytää tarvitsemaansa vastakaiun äidinkielenopettajastaan. Suhteessa on kyse enemmänkin ruumiillisesta halusta ja henkisestä vallankäytöstä kuin rakkaudesta, mutta nuoren tytön se ajaa syvään masennukseen.

Kirja päättyy yllättävän valoisasti useimpien henkilöidensä kohdalla. Jokainen on päätynyt johonkin ratkaisuun.

SÁNCHEZ PIÑOL, Albert

Kylmä iho

Albert Sánchez Piñol on espanjalainen Afrikan-tutkimukseen erikoistunut antropologi. ”Kylmä iho” on hänen esikoisromaaninsa ja samalla suunnitteilla olevan trilogian ensimmäinen osa. Kirja on ollut sekä arvostelu- että myyntimenestys ja voittanut mm. Ojo Crítico de Narrativa  – palkinnon vuonna 2003.

Kertomuksen päähenkilö on menneisyyttä pakoileva irlantilainen vapaustaistelija, joka saapuu sääaseman hoitajaksi yksinäiselle saarelle lähellä Etelämannerta. Saarella asuu entisestään vain yksi henkilö ja tämäkin vaikuttaa täysin seonneelta. Miesten on pakko yhdistää voimansa merestä nousevien salaperäisten olentojen yöllisiä hyökkäyksiä vastaan, mutta onko heillä silti pitemmän päälle mitään mahdollisuuksia?

Suomalaisen lukijan mieleen tulee ”Kylmästä ihosta” Johanna Sinisalon teos ”Ennen päivänlaskua ei voi”, joka voitti Finlandia-kirjallisuuspalkinnon vuonna 2000. Kummassakin on näennäisesti aiheena ihmisen suhde jonkinlaista vierasta olomuotoa edustavaan hirviöön, mutta tosiasiallisesti kyse on ihmisen omasta alitajunnasta ja siellä asustavista pimeistä voimista. Kieleltään ja tyyliltään ”Kylmä iho” muistuttaa 1800-luvun romaaneja.

SEE, Lisa

Lumikukka ja salainen viuhka

Lisa See teki kirjaansa varten runsaasti taustatöitä. Hän tutustui Kiinan käsityöperinteeseen, ruokakulttuuriin, kansantapoihin ja sellaisiin vuosikymmeniä sitten noudatettuihin traditioihin kuin naisten jalkojen kutistamiseen ja järjestettyihin avioliittoihin. Sattumalta hän törmäsi myös jo lähes kadonneeseen naisten käyttämään nu shu -kirjoitukseen, jolla naiset kertoivat toisilleen elämänsä iloisista tai traagisista käänteistä. Tuloksena on dokumentintarkka kuvaus 1800-luvun Kiinasta, mutta samalla myös runollisen kaunis kertomus kahden naisen ystävyydestä.

Lilja on vaatimattomasta maanviljelijäperheestä, mutta täydellisten jalkojensa ansiosta hän pääsee avioon seudun johtavaan sukuun. Hänelle hankitaan myös elinikäiseksi ystäväksi vauraasta perheestä lähtöisin oleva Lumikukka. Tytöt opettavat toisilleen osaamiaan asioita ja ovat toistensa tukena kokiessaan miniän kurjan aseman, äitiyden onnen, läheisten kuoleman ja sodan kauheuden. Viuhkassa säilyy kummankin elämäntarina vielä sittenkin kun väärinkäsitykset ovat murskanneet luottamuksen ja rakkauden.

TIAINEN, Arja

Tää tojota ei lähe liikkeelle (82.2)

Runokirja siitä, miten viisikymppisestä naisesta voi ajokorttia ajaessaan tulla yhtäkkiä ”sekä bimbo että blondi”. Lyhyissä runoissa kartoitetaan sitä, miten monella tavalla nainen ja auto voivat kohdata. Huumoria ja oivaltavia näkemyksiä.

TUSSET, Pablo

Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua (dekkarit)

Aiemmin kirjallisuuskriitikkona toiminut Pablo Tusset voitti esikoisteoksellaan ”Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua” arvostetun Premio Tigre Juan – kirjallisuuspalkinnon. Teos on satiirinen mukaelma perinteisestä dekkarista, täynnä yllättäviä käänteitä ja omalaatuisia henkilöhahmoja. Henkilöiden sanailu kutkuttaa nauruhermoja.

Päähenkilö Pablo on yksityisetsivän irvikuva eli lihava, laiska ja epäsovinnainen. Vaikka Pablo onkin älykäs, käyttäisi hän aikansa mieluummin juopotteluun, huumeiden vetämiseen, syömiseen ja seksiin kuin ajatteluun. Omasta mukavuudesta on kuitenkin tingittävä, kun sovinnaisuuden perikuvana pidetty isoveli katoaa ja onnettomuuksia sattuu muillekin sukulaisille. Onko ratkaisu keskiaikaisessa käsikirjoituksessa, jota koskevat tiedot Pablo löytää internetistä?

VAITE, Célestine Hitiura

Tahitin tyttäret

”Tahitin tyttäret” perustuu kirjailijan omiin lapsuudenkokemuksiin tahitilaisessa kylässä. Lukija tutustuu saarelaisten kuohahtelevaan temperamenttiin, ikivanhoihin uskomuksiin ja omalaatuisiin tapoihin.

Kirja kuvaa naisen aseman vähittäistä muuttumista Tahitilla päähenkilön Materenan silmin. Materena ei ole enää valmis sopeutumaan pelkäksi miehen lisäkkeeksi, vaan haluaa oman työn ja hieman päätäntävaltaa omasta elämästään. Materenan tytär puolestaan on jo varsin moderni länsimainen nainen, jolle koulutus ja ammatti ovat itsestäänselvyyksiä. Äidiltä tyttärelle siirtyvät viisaudet pätevät silti yhä.

”Tahitin tyttäret” on mielenkiintoinen kansanelämän kuvaus samaan tapaan kuin Alexander McCall Smithin Botswanaan sijoittuvat ”Mma Ramotswe tutkii” – teokset. Vaiten tapa ilmaista asioita on miellyttävä.

WATERS, Sarah

Silmänkääntäjä

Sarah Waters valittiin vuonna 2003 parhaimpien nuorten brittikirjailijoiden listalle ja hänelle on myönnetty lukuisia palkintoja etenkin 1800-luvun loppupuolelle sijoittuvasta romaanistaan ”Silmänkääntäjä”. Jos lukija on aistivinaan kirjassa vaikutteita niin Charles Dickensiltä kuin Wilkie Collinsilta, se selittyy ainakin osittain sillä, että Sarah Waters on Englannin kirjallisuuden tohtori.

”Silmänkääntäjä” tekee silmänkääntötempun kirjanakin. Aluksi 17-vuotias Sue kuvaa matkaansa lontoolaisesta pikkurikollisten yhteisöstä synkkään maaseutukartanoon, missä hänen on määrä juonitella ikäiseltään orpotytöltä tämän omaisuus. Kylmäverinen juoni kääntyy kuitenkin ihan muuksi kuin Sue on odottanut ja myös tarinan kertoja vaihtuu. Petokset ja yllättävät juonenkäänteet seuraavat toisiaan ennen kuin päästään suhteellisen seesteiseen loppuun. Jonkin verran kohua on aiheuttanut se, että kirjan romanssi on lesbolaista rakkautta.

”Silmänkääntäjä” tihkuu salamyhkäisyyttä ja pahaenteisyyttä. Tapahtumapaikat niin suurkaupungissa kuin maaseudullakin ovat rähjäisiä ja synkkiä. Ihmiset ovat rujoja ja ahneita. Silti kirja on helppolukuinen ja viihdyttävä.

WESTÖ, Kjell

Missä kuljimme kerran

Kjell Westö voitti vuoden 2006 Finlandia – kirjallisuuspalkinnon teoksellaan ”Missä kuljimme kerran”.

Kirjaa varten Westö tutki Suomen ja ennen kaikkea Helsingin historiaa vuodesta 1905 aina vuodenvaihteeseen 1938–1939. ”Missä kuljimme kerran” kartoittaa tuolta ajalta niin poliittiset tapahtumat kuin kulttuurin eri puolet. Jazz tulee Yhdysvalloista Suomeen, maalaustaide ja kirjallisuus ottavat mallia Euroopan suuntauksista ja muodin muutoksia seurataan Pohjolassakin tarkkaan.  

Henkilöitä on paljon. Westö on omimmillaan suomenruotsalaisen sivistyneistön kuvaajana, mutta ei unohda hellahuoneissa elävää työväestöäkään. Todellisten henkilöiden sijoittaminen fiktiivisten hahmojen joukkoon lisää uskottavuutta. Suurin vaikutus ihmisten elämään on vuoden 1918 kansalaissodalla. Sen tuomat traumat tuntuvat vielä pitkään ja joidenkin elämän tuhoavatkin. Pakokeinoina monella on alkoholi ja pidäkkeetön huvittelu. Huumoria kirjassa ei paljon ole, tunnelma pysyttelee kautta linjan alakuloisena ja tuhoa enteilevänä. Onnen ja hellyyden hetket ovat lyhyet.

Westön kieli on toteavaa, miltei kuivakasta. Nykyhetken suositun tyylisuuntauksen mukaan kertoja vaihtuu usein, mikä tuo tapahtumiin moniulotteisuutta. Onneksi aina on selvästi merkitty, kuka kertoja kulloinkin on vuorossa. Pienetkään yksityiskohdat eivät jää irrallisiksi, vaan nivoutuvat jossain vaiheessa tarinaan.

ÖRSTAVIK, Hanne 

Pappi

Hanne Örstavik voitti vuonna 2005 teoksellaan ”Pappi” Brage-palkinnon, joka Norjassa vastaa Finlandia-kirjallisuuspalkintoa. Perusteluissa mainitaan, että kyseessä on kirjailija ”joka suhtautuu kirjoittamiseen kunnianhimoisesti eikä sorru kompromisseihin”.

Liv on vastavalmistunut pappi pohjoisnorjalaisessa saamelaiskylässä. Hän haluaisi tarjota seurakuntalaisille sanaa ja läsnäoloa, mutta on kyvytön lähestymään kanssaihmisiään luontevasti. Nuoren tytön itsemurha ja toisen itsemurhayritys palauttavan Livin mieleen opiskeluajan, jolloin hän itsekeskeisyydessään ei havainnut ystävänsä ahdistusta ja kuolemankaipuuta. Kaiken kaikkiaan Liv tuntuu olevan enemmän teoreetikko ja tutkija kuin sielunhoitaja.

Teos seurailee Livin ajatuksia, jotka vyöryvät ajoittain epäloogisena sekavana massana. Mennyt ja nykyhetki limittyvät toisiinsa vaikka kesken lauseen. Teoksessa on paljon tärkeää asiaa, mutta helppolukuinen se ei ole.

15.12.2009