ALAKOSKI, SUSANNA

Sikalat 

Ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken esikoisteos Sikalat osoittautui menestykseksi. Se voitti vuonna 2006 sekä August-palkinnon (joka on Ruotsin merkittävin kirjallisuuspalkinto) että Ruotsin kirkon jakaman palkinnon. Se oli vuoden myydyin kirja. Se tulee olemaan pohjana elokuvalle. Menestyksen syynä lienee kirjan sanoma: myös Ruotsissa on luokkaeroja, köyhyyttä, alkoholismia, rasismia ja väkivaltaa.

Kirja sijoittuu 1960- ja 1970-luvuille maahanmuuttajien ja pienipalkkaisten työläisten asuttamaan lähiöön Ystadiin. Kertoja, Leena, on kirjan alussa toiveikas ja terhakka kahdeksanvuotias tyttö, jolla on uutuuttaan hohteleva koti, viisas äiti ja viehättävä isä.  Muutamassa vuodessa aikuisten alkoholinkäyttö riistäytyy kuitenkin hallinnasta ja seurauksena on ensin työttömyyttä ja sitten perheväkivaltaa. Poliisit ja sosiaalivirkailijat tulevat Leenalle valitettavan tutuiksi. Tapahtumien ahdistavuudesta huolimatta teoksessa on paljon huumoria, viisaita ajatuksia ja toiveikkuutta. Kieli on kekseliästä, myös käännös ruotsinkielestä suomeen on onnistunut hyvin. 

Sikalat tuo mieleen Frank McCourtin menestysteoksen Seitsemännen portaan enkeli. Molemmissa synkkäsävyistä tarinaa keventää lapsen suora ja ketään syyllistämätön näkökulma. Molemmissa perheen äiti on se vahvempi ja vastuuntuntoisempi aikuinen, joka lastensa vuoksi on valmis uhrauksiin.  

BAKHTIARI, Marjaneh  

Mistään kotosin

Marjaneh Bakhtiarin romaani Mistään kotosin valottaa humoristisesti maahanmuuttajuutta usealta eri kannalta. Jotkut ovat muuttaneet Ruotsiin uskoen voivansa tehdä siellä samanlaista työtä kuin synnyinmaassaan ja haluten rikastuttaa uuden kotimaan kulttuurielämää - ja törmänneet byrokratiaan ja välinpitämättömyyteen. Osa siirtolaisista pitää Ruotsia vain väliaikaisena pysähdyspaikkana ennen paluuta kotimaahan tai ennen pääsyä johonkin ”hohdokkaampaan” maahan (esim. Yhdysvaltoihin) eikä välitä perehtyä Ruotsin kieleen ja kulttuuriin. Kaikki aikuiset häpeävät nuorta sukupolvea, joka haluaa vain samaistua muihin ruotsalaisiin nuoriin eikä jaksa enää kiinnostua vanhan kotimaan kulttuurista ja tavoista. Ruotsalaiset puolestaan haluaisivat kovasti vaikuttaa ennakkoluulottomilta ja avarakatseisilta, mutta mieluiten matkan päästä… 

Kirjan päähenkilö, Bahar Irandoust, on nuori iranilaisnainen, joka kiivailee sydämensä halusta milloin minkin asian puolesta, mutta kyllästyy nopeasti – etenkin jos muut innostuvat samasta asiasta. Hänen vanhempansa puolestaan yrittävät turhaan ymmärtää omituista maata, jossa syödään hilloa lihapullien kanssa ja tanhutaan juhannussalon ympärillä. Ruotsin kielikään ei ponnisteluista huolimatta heille aukea. Baharin isä, entinen kirjailija ja kustantaja, elättää perheensä pizzerian omistajana ja taksikuskina. Baharin äiti, entinen ydinfyysikko, kiertää avustajana lastentarhoissa. He tulivat Ruotsiin tarjotakseen lapsilleen paremman tulevaisuuden, mutta oliko ratkaisu kuitenkaan oikea? 

Marjaneh Bakhtiari (s. 1980) muutti kuusivuotiaana perheensä kanssa Iranista Malmöhön. Hän on opiskellut sosiaaliantropologiaa ja viestintää. 

CARSTENS, Fredrika Wilhelmina

Muratti 

Vuonna 1840 ilmestynyt Muratti oli ensimmäinen suomalainen romaani, Jane Austenin hengessä kirjoitettu puhtaasti viihteellinen teos. Kriitikot eivät sitä ymmärtäneet eivätkä lukijat löytäneet. Muratti unohtui. 

Kirja koostuu nuoren Matilda Sommerin kirjoittamista kirjeistä, joissa hän kertoo ystävättärelleen seikkaperäisesti kaikista kokemuksistaan. Orpo, varaton ja sulhasensa hylkäämä Matilda joutuu lähtemään seuraneidiksi Tukholmaan. Ennakkopelkojen vastaisesti työnantaja, leskeksi jäänyt vapaaherratar, osoittautuu lämpimäksi ja hienotunteiseksi naiseksi. Seuraneidin ja emännän suhde muuttuu vähitellen tyttären ja äidin suhdetta muistuttavaksi. Matilda saa myös ystäviä ja ihailijoita. Ihan ilman murheitta ja pettymyksiä ei elämä suju, mutta lopussa monet juonenkiemurat solmiutuvat yhteen ja salaisuudet paljastuvat. 

Muratti kritisoi hienovaraisesti yläluokan pinnallista ja tuhlailevaa elämää ja ylistää keskiluokkaisia arvoja. Samalla se antaa hyvän kuvan ajan arkkitehtuurista, sisustuksesta, muodista ja tavoista. Nykylukijaa ehkä hieman huvittaa teoksen paatoksellisuus ja melodramaattisuus: kukapa enää kuolisi tai menettäisi järkeään rakkauden takia! Kirjan nimessä muratti viittaa toisaalta morsiusseppeleeseen, toisaalta hautajaisiin. 

CLEEVES, Ann

Musta kuin yö 

Musta kuin yö on ensimmäinen osa Ann Cleevesin Shetland-kvartetista. Se voitti vuonna 2006 Duncan Lawrie Dagger -palkinnon, joka on summaltaan maailman suurin rikoskirjallisuuspalkinto, ja oli ehdokkaana myös ruotsalaiseen Martin Beck - palkintoon. Näin Ann Cleeves - yhdeksäntoista julkaistun teoksen jälkeen - nousi vihdoinkin maailmalaajuisesti suuren yleisön tietoisuuteen. Hän kirjoittaa perinteisiä arvoitusdekkareita, joissa on psykologisen trillerin aineksia. Kerronta on hyvin visuaalista. Paikallistuntu on vahva ja henkilökuvaus vivahteikasta ja elävää. Hyytäviä ovat niin tuuli ja armoton luonto kuin yhteisön hylkäämän ihmisen ahdistuskin.

Kirja sijoittuu yhdelle Shetlannin saarista. Eräänä talvisena aamuna kylään äskettäin muuttanut teinityttö löydetään murhattuna. Välittömästi kaikkien mieleen muistuu myös kahdeksan vuotta aikaisemmin sattunut pienen tytön katoaminen. Voiko syyllinen olla sama kummassakin tapauksessa? Paniikki valtaa suljetun yhteisön, jossa kaikki tietävät kaikesta kaiken – tai ainakin luulevat tietävänsä. Henkilöiden luonteenpiirteet selkiytyvät sitä mukaa, kun poliisitutkinta etenee. Lähes kaikkien elämästä paljastuu jotain likaista, mutta saako murhan uhrikaan puhtaita papereita? Kirjailija ei petkuta lukijaa, mutta ratkaisun tarjoava johtolanka on varsin ovelasti piilotettu.

DESAI, Kiran

Menetyksen perintö          

Kiran Desaista (s. 1971) tuli vuonna 2006 nuorin Booker-palkinnon voittanut nainen. Palkittu teos Menetyksen perintö sijoittuu 1980-luvun loppupuolelle Intian ja Nepalin rajaseudulle, maailman kolmanneksi korkeimman vuorenhuipun Kanchenjungan juurelle. Asukkaiden ikiaikaisen tasainen elämänmeno järkkyy, kun nuoriso ryhtyy aseellisesti ja organisoidusti vaatimaan alueelle itsenäisyyttä. 

Kirjassa kulkee kaksi kertomusta rinnakkain. Toinen on rakkaustarina Himalajalla, osapuolina kansallismielinen nuori opiskelijapoika ja yläluokkainen tyttö (hänen isoisänsä on Englannissa koulutettu tuomari). Toinen juonne seuraa New Yorkissa laittomana siirtolaisena elävän nuoren intialaismiehen vaellusta kurjasta ravintolapestistä toiseen, alati turvattomana ja hyväksikäytettynä. Näitä kahta näennäisesti erillistä tarinaa yhdistävät henkilöiden kokemat nöyryytyksen ja avuttomuuden tunteet. Etenkin kosketus länsimaalaisuuteen tuottaa henkilöille pelkkää mielipahaa. 

Desai pystyy teoksessaan käsittelemään uskomattoman monia tämän päivän tärkeistä teemoista: globalisaatiota, monikulttuurisuutta, taloudellista ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta, fundamentalismia ja terrorismia. Näkemys on kriittinen, jopa pessimistinen, mutta huumoriakaan ei ole unohdettu. Desailla on silmää yksityiskohdille. 

DROSTEL, Janina

Laventeli, kaneli ja ruusupuu : aistillisten tuoksujen maailma (67.35) 

Hajuaisti on ihmisen aisteista epämääräisin, sillä hajuihin ja tuoksuihin reagoiminen on hyvin pitkälle alitajuista. Tuoksut herättävät muistoja, kaipausta ja erilaisia haluja. Ne liittyvät uskonnollisiin kokemuksiin ja mielikuviin ylellisestä elämästä, kauneudesta ja puhtaudesta. 

Drostelin kirja kartoittaa hajusteiden käytön taustaa. Eri maiden alkuperäinen kasvusto (ja pienessä määrin myös eläinkunta) on määrännyt sen, minkä tyyppisiin tuoksuihin missäkin päin maailmaa on miellytty. Vasta 1800-luvulla teolliseksi kehittynyt hajuvedentuotanto teki tuoksuistakin kansainvälisiä. Kirjassa käydään läpi hajusteisiin sopivat tuotteet yksi kerrallaan ja mainitaan myös niiden mahdollinen käyttö joko mausteena tai lääkkeenä. Lyhyesti esitellään myös tuoksujen luomisprosessi ja valmistusmenetelmät. 

Kirja on kepeästi kirjoitettu ja kauniisti kuvitettu.  

EBERHARDT, Isabelle

Islamin siimeksessä (48.21) 

Isabelle Eberhardt (1877–1904) oli aatelisäidin avioton tytär, josta vaikean lapsuuden koulimana kehittyi niin feministi, Pohjois-Afrikan olot hallitseva matkakirjailija kuin islamilainen mystikkokin. Hän kierteli mieheksi pukeutuneena Tunisiassa ja Algeriassa ja eli rajusti: otti rakastajia, ryyppäsi ja käytti huumeita. Hänellä oli kuitenkin myös sisäistynyt puolensa, joka etsi mielenrauhaa ja hiljaisuutta.  

Islamin siimeksessä -teos koostuu Isabellen viimeisistä matkakuvauksista Marokon rajaseuduilta. Hän kuvaa maisemaa kirkkaine väreineen ja valoineen kuin impressionistinen taiteilija ja ihmisiä askareissaan kuin kansatieteilijä. Ranskan siirtomaapolitiikan julmuutta ja rasismia hän arvostelee kärkevästi ja ennustaa Afrikan kansoille pikaista vapautumista. Muutaman kriittisen huomion saavat myös miesten leikkikaluiksi tai salonkien muotiorjiksi alistuvat naiset. Isabellen haaveissa on matkustaa yhä syvemmälle Saharaan ja samalla selkiinnyttää omaa ajatusmaailmaansa. Kuolema epäselvissä olosuhteissa on jo varsin lähellä, mutta Isabelle tuntuu olevan siihen valmistautunut. 

EGELAND, Tom

Suden yö 

Tsetseeniterroristit valtaavat suorassa lähetyksessä norjalaisen television suosituimman keskusteluohjelman ja saavat panttivangeiksi useita huomattavia poliitikkoja ja julkkiksia. Terroristien vaatimuksiin kuuluu muun muassa se, että yhä verisemmäksi muuttuvaa draamaa lähetetään tauotta suorana lähetyksenä. Kulisseissa poliisin neuvottelija, Norjan hallitus ja panttivankien pelastusryhmä tekevät kaikkensa pelastaakseen mahdollisimman monen hengen, mutta ovatko he joutuneet taitavan huijauksen uhreiksi?  Kuka ohjailee tapahtumia? Mikä on todellinen tarina tapahtumien takana? Keitä draamaan osallistuvat todellisuudessa ovat? 

Suden yö on piinaavan jännittävä kertomus yhden yön tapahtumista. Minuutti minuutilta seurataan tilanteen kehittymistä ja ihmisten mielissä vellovia ajatuksia. Tapahtumiin pakostakin liittyvä väkivalta kuvataan hillitysti ja paisuttelematta.

ENGLUND, Peter

Kuningatar Kristiina : elämäkerta (99.13)  

Historian popularisoijana tunnettu Peter Englund on laatinut Ruotsin Akatemian toimeksiannosta elämäkerran Ruotsi-Suomen kuningattaresta Kristiinasta (1626–1689). Teos sivuuttaa Kristiinan lapsuus- ja nuoruusvuodet muutamalla maininnalla ja keskittyy lähinnä kahteen asiaan: miksi kuningatar luopui kruunusta ja miksi hän kääntyi katoliseen uskoon. Kristiina sai kruununperijälle tarkoitetun ”miehisen” kasvatuksen, joten hän oli aikakautensa naiseksi harvinaisen sivistynyt ja urheilullinen. Tämä ei tehnyt hänestä kuitenkaan naisten oikeuksien puolesta taistelijaa, vaan sai suhtautumaan omaan sukupuoleen lähinnä ylenkatseellisesti. Toisaalta Kristiina saattoi pelätä naiseuteen liittyviä asioita, avioliittoa ja lasten synnyttämistä. Tämä selittänee ainakin osittain kruunusta luopumisen. Roomalaiskatolisuuteen kääntymisen syitä ei Englundkaan kykene täysin luotaamaan. Pontimena saattoi olla yhtä hyvin elämän tarkoituksen etsiminen kuin vallantavoittelu tai juonittelu juonittelun vuoksi. 

Pienikokoinen kirja koostuu lyhyistä luvuista, jotka vähitellen rakentavat kuvaa Kristiinasta kaikkine ristiriitaisuuksineen ja heikkouksineen. Kokonaisuuden hahmottamiseen vaaditaan jonkin verran Euroopan historian tuntemusta. Kirjoitustyyli pyrkii runollisuuteen, mutta vaikuttaa paikka paikoin teennäiseltä. 

FALETTI, Giorgio

Minä tapan (dekkarit) 

Suosittuun yöradio-ohjelmaan tulee soitto: ”Minä tapan!” - ja heti kuuluisien ja rikkaiden Monacosta alkaa löytyä ruumiita. Vainoaako murhaaja ohjelman hurmurijuontajaa? Tietääkö radioasemalla työskentelevä kehitysvammainen nuorukainen asiasta jotain? Mitä tekee korkea-arvoinen amerikkalainen sotilas, jonka tytär on yksi murhatuista? 

Tuntuu kuin Minä tapan -teoksessa olisi koko ajan yö, painajaisten aika. Murhat ovat etovan raakoja, mutta muunkinlaista pahuutta ja kieroutuneisuutta tapahtumien edetessä paljastuu. Murhaaja tarjoaa poliisille vihjeitä suunnitelmistaan aivan kuin sisimmässään haluaisi jäädä kiinni, mutta pysyy silti pitkään näistä askeleen verran edellä. Henkilöhahmot ja tapahtumat ovat toki amerikkalaisista trillereistä tuttuja, mutta uudenlainen ympäristö tuntuu tuoreelta. Juoni tekee monen monituista käännettä ennen kuin syyllinen selviää.

 Havukainen, Aino & Toivonen, Sami

Tatun ja Patun Suomi (85.22) 

Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlan kunniaksi tehtyyn Tatun ja Patun Suomi – kuvakirjaan on tiivistetty Suomen ja suomalaisuuden ydin. Outolan pallopäät, Tatu ja Patu, selvittävät ennakkoluulottomalla tyylillään, millaisia ovat Suomen maaperä, historia, luonto, kansanperinne ja kulttuuri. Mitään ei oteta itsestäänselvyytenä, vaan kaikki kliseet käydään läpi aidon tutkijan ottein. Suomalaisuuden erikoispiirteet (saunominen, ruisleivän syönti ja mökkijuhannus) testataan uhkarohkealla Tatupatu-testillä ja päädytään aina siihen tulokseen, että ”suomalaiset ovat sisukasta kansaa”.  Runsas kuvitus ihastuttaa raikkaudellaan ja hauskoilla yksityiskohdillaan. Lukijat voivat toimia myös salapoliiseina, sillä kuviin on piilotettu suomalaisten merkkihenkilöiden kadottamia esineitä kuten Paavo Nurmen lenkkarit tai Tarja Halosen presidentinvitjat. Medianlukutaitoakin voi kirjan avulla harjoitella, sillä osa tekstistä mukailee uutisia, säätiedotuksia, mainoksia ja erikoisraportteja. Kirjan tietoihin voi luottaa – faktat on tarkistettu.

Tatun ja Patun Suomi voitti vuoden 2007 Finlandia Junior – palkinnon.

HUSTVEDT, Siri

Kaikki mitä rakastin

Norjalaissyntyinen Siri Hustvedt on kirjailija, taidekriitikko, kirjallisuustieteen tohtori – ja maailmankuulun kirjailijan ja elokuvaohjaajan Paul Austerin vaimo. 

Kirjan keskiössä on kahden eri-ikäisen miehen ystävyys New Yorkin taidemaailmassa 1970-luvulta nykypäivään. Vanhempi miehistä, taidehistorioitsija, on kirjan kertoja. Hän kuvaa henkilöiden menneisyyttä, toisiinsa solmiutuvia perhesuhteita, voimakastahtoisia aviovaimoja ja ennen kaikkea lapsia, samanikäisiä poikia. Kuivahko ja tapahtumiltaan hitaasti etenevä sukutarina muuttuu psykologiseksi trilleriksi, kun toinen pojista joutuu onnettomuuteen ja toisenkin kohdalla alkaa ilmetä tragedian aineksia. 

Nuoremman miehen, taiteilijan, välityksellä tutkitaan seikkaperäisesti taideteoksen syntymiseen vaikuttavia tekijöitä, taideteoksen työstämistä ja itse taideteoksia. Kritiikkiä saavat osakseen sellaiset nykyhetken taidesuunnat (esim. body art), jotka pyrkivät vaikuttamaan katsojaan julmuudella ja vastenmielisillä näyillä. Mielenkiintoista tietoa taiteesta kiinnostuneille! 

Kirjassa sivutaan lukuisia aiheita: juutalaisuutta, erotiikkaa, hysteriaa, syömishäiriöitä, persoonallisuushäiriöitä, huumeita, myyttejä… Syvimpänä kysymyksenä on ehkä tämä: ”Mikä teki meistä sellaisia kuin me nyt olemme?”. Kirjan nimi Kaikki mitä rakastin (What I loved) ei viittaa pelkästään rakastettuihin ihmisiin, vaan myös taiteeseen ja esineisiin. Sen sointi on surumielinen: rakastinko jotain sellaista, mitä ei ollutkaan? 

ITKONEN, Jukka

Taikuri Into Kiemura ja muita kaupunkilaisia (nuorten runot) 

Tämä runokirja oli yksi vuoden 2007 Finlandia Junior -palkintoehdokkaista. Itkosen tuotantoon perehtyneestä teos voi tuntua vanhan kertaukselta, mutta ahaa-elämyksiäkin löytyy. 

Kirjassa on parikymmentä lastenrunoa eri ammattien harjoittajista alkaen raitiovaununkuljettaja Lilli Keskiöstä ja päättyen Savon murretta puhuvaan rockmuusikko Hemmo ”Hemppa” Harakaiseen. Siinä välissä esitellään esimerkiksi uutistenlukija, puhelinmyyjä, palomies ja tietenkin taikuri. Kullakin henkilöllä on oma puhetyylinsä, joten heidän persoonastaan saa hyvän käsityksen lyhyenkin runon perusteella. Itkonen riimittelee lempeän ilkikurisesti ja muikeasti liioitellen. Näin hän saa ujutettua mukaan hieman valistusta ja aikuiseenkin lukijaan kolahtavia oivalluksia. 

Christel Rönnsin värikkäät ja lennokkaat kuvat antavat tekstille sielun. Puhelinmyyjä G. M. S. Uivelon lipevä puhe kietoutuu lonkeroina epäröivän asiakkaan ympärille. Housuasuun pukeutunut Tasavallan presidentti E. T. Kaukainen piiloutuu mustan sateenvarjon alle tiukkailmeisten lampaiden tuijotukselta, mutta korkokengät näkyvät… 

JOKELA, Anu

Pentik : koti (68.4) 

Tämä on tyylikäs sisustuskirja. Tosin tekstiä on yllättävän vähän, mutta harkiten sommitellut kuvat kertonevat kaiken tarpeellisen. Kaikki sisustukset on toteutettu Pentikin tuotteilla eli mukana on niin uutta kuin jo tuotannosta poistettuakin. Jotta astiastot saataisiin esiteltyä luontevasti, on kirjaan liitetty myös ruokaohjeita. Reseptit on laatinut Auli Harjama, joka on Pentikin brandinjohtaja ja itseoppinut kokki. Tuoreiden raaka-aineiden ja yksinkertaisten makuyhdistelmien lisäksi tärkeää on kauneus: ”Persoonallinen kattaus kertoo kokista yhtä paljon kuin ruoka.”  Sisustukset on toteuttanut Anu Jokela ja kuvat ottanut Kristiina Hemminki 

Kirja on jaettu vuodenaikojen mukaan neljään eri sisustustyyliin ja väritykseen. Talvi on klassisen hienostunut ja vaalea, kevät etninen ja värikylläinen, kesä romanttinen ja hempeä ja syksy puolestaan rustiikki ja sävyiltään murrettu. Ruokapuolellakin ovat omat sesonkinsa.  Talven ruokaa ovat vaikkapa porofilee ja pannacotta lakkasoseen kera, kevään ruokaa parsa ja raparperipiirakka, kesälle sopivat uudet perunat mädin kera sekä tuoreet marjat ja syksylle paahdettu siika ja puolukkajäädyke. 

JÄRVELÄ, Jari

Romeo ja Julia 

Poika on seitsemäntoistavuotias ja tyttö kolmentoista. Heidän suhteessaan ei ole kyse seksistä, vaan suuren puhtaan rakkauden ja idyllisen turvapaikan kaipuusta. Kärsimään joutuu jokainen, joka asettuu tietoisesti tai tiedostamattaan heidän tielleen. Poika on kiihkeämpi osapuoli, täynnä hellyyttä Juliaansa kohtaan, mutta täysin tunteeton ja kylmä puolustaessaan rakkauttaan. Tytöstä taas ei oikein tiedä, onko hän mukana vain lapsellisuuttaan vai onko hän pojan tasavertainen kumppani. Toisaalta tyttö sulkee silmänsä pojan väkivaltaisilta teoilta ja toisaalta auttelee turvaan kadulle ajautuneita kastematoja. Tarinan järkyttävyys onkin siinä, että nuoret aivan vilpittömästi katsovat pahojen tekojensa olevan oikeutettuja, koska ne tehdään rakkauden nimissä. 

Romeon ja Julian ajaton tarina sijoittuu tällä kertaa nyky-Suomeen. Shakespearen draamassa omaiset vastustavat nuorten rakkautta, mutta Järvelän kertomuksessa rakastavaisia vastassa on koko yhteiskunta. Virkavalta erottaa nuoret toisistaan yhtä järkkymättä kuin kuolema konsanaan. Kirja on oudon kiehtova ennen kaikkea tyylinsä ansiosta. Raakuus sekoittuu viattomuuteen, huumori iljettävään julmuuteen, realismi absurdiin liioitteluun. Kieli on nykynuorten kieltä, jossa ei piitata pilkuista ja pisteistä.  

Kirja oli ehdolla vuoden 2007 Finlandia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi. 

KAARSBØL, Jette           

Suljettu kirja 

Suljettu kirja on tanskalaisen Jette Kaarsbølin esikoisromaani. Se voitti vuonna 2003 Tanskan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon ja on sen lisäksi ollut kansainvälinen arvostelu- ja myyntimenestys.  

Kirja sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle Kööpenhaminaan. Porvaristytön Frederikken elämä on jo soljumassa tavanomaisen turvallisille urille, kun hän sattumalta tutustuu radikaaleja aatteita edustavaan nuorisojoukkoon. Joukon johtohahmo on karismaattinen, sympaattinen ja komea naistentautien erikoislääkäri Frederik Faber. Kun tämä tavoiteltu poikamies ehdottaa Frederikkelle avioliittoa ja lupailee täydellistä vapautta säännöistä ja sovinnaisuuksista, suostuu naiivi tyttö empimättä. Sopimuksen todellinen syy ja luonne selviävät hänelle vasta vuosien kuluttua (nykyajan ihminen on tehnyt päätelmiä jo varhaisessa vaiheessa). Muunkinlaisia kohtaloita kirjassa kuvataan. On keskiluokkaisia naisia, joiden lahjakkuus ja luovuus kuihtuvat sovinnaissäännösten vuoksi, ja on köyhiä ihmisiä, joille pelkkä olemassaolo on taistelua. Näitä kohtaloita vasten yltäkylläisyydessä elävän Frederikken ikävystyminen ja katkeroituminen herättävät kovin vähän myötätuntoa. 

Suljettu kirja kuvaa murroksessa olevaa aikakautta naisen näkökulmasta. Pieni karsiminen olisi terävöittänyt teosta, joka nyt on aika raskassoutuinen. Rakennelma on kyllä taitava, sillä tietyin väliajoin tapahtuu jotain käänteentekevää ja loppuunkin riittää yllätys. 

KHADRA, Yasmina 

Bagdadin kutsu 

Yasmina Khadra on nimimerkki, jonka takana piilee entinen ammattiupseeri Mohamed Moulessehoul. Hän on taistellut terrorismia vastaan Algerian armeijassa ja nyt hän taistelee terrorismia vastaan kirjallisesti.  Bagdadin kutsu perustuu mediassakin paljon pyöritettyihin tositapahtumiin, mutta avaa niiden taustoja ja syitä. Se näyttää maailman, jossa ihminen käy silmittömästi toisen ihmisen kimppuun tietämättä enää edes sitä, kuka on todellinen vihollinen. Ainoa joukkoja yhdistävä tekijä on viha. 

Pienen beduiinikylän ikiaikainen rauha järkkyy, kun amerikkalaissotilaat ryntäävät sinne tarkastuksia tekemään – ymmärtämättä lainkaan, miten törkeästi rikkovat tabuja ja käyttäytymissääntöjä. Tämä sysää koston tielle nekin, jotka tähän asti ovat vastustaneet väkivaltaa ja pyrkineet katsomaan tapahtumia Irakissa mahdollisimman objektiivisesti. Kirjan kertojalle, nuorelle beduiinimiehelle, luvataan keskeinen tehtävä suunnitteilla olevassa terrori-iskussa, mutta onko hän sittenkään siihen valmis? Bagdadin kutsu on kirja terrorismista, mutta myös nuoren ihmisen kasvukertomus. Kirjailija käsittelee raskasta ja arkaa aihettaan kiihkottomasti ja paisuttelematta. 

KJǼRSTAD, Jan

Viettelijä 

Jan Kjǽrstad sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna 2001. Hänen pääteoksenaan pidetään trilogiaa, josta Viettelijä on ensimmäinen osa. 

Teoksen alussa ihailtu TV-persoona Jonas Wergeland saapuu kotiin Sevillan maailmannäyttelystä ja löytää vaimonsa murhattuna. Mies ei hälytä moneen tuntiin poliiseja paikalle, vaan vaeltelee ympäri asuntoa muistellen menneitä. Mieleen nousee niin hyviä kuin ikäviäkin tilanteita, jotka kaikki ovat vaikuttaneet jollakin lailla käänteentekevästi Jonaksen kehittymiseen. Onko Jonas – niin kuin aluksi näyttää - Onnettaren suosikki, joka selviää kuiville mistä tilanteesta tahansa? Onko Jonaksesta tullut säteilevä persoona naisten ansiosta? Miten suuri merkitys on erotiikalla? Tarinan sisällä kerrotaan lisää tarinoita, jotka limittyvät toisiinsa ja kumoavat toisiaan. Onko lopullista totuutta oikeastaan olemassakaan? 

Aina välillä kirjan kertoja kritisoi kärkevästi Norjan taloutta, politiikkaa ja henkistä ilmapiiriä. Hänen mielestään Norjan vauraus on seurausta onnenpotkuista ja opportunismista eikä siis eettisesti kovin hyväksyttävää. Ihmiset ovat nousukasmaisia, pikkusieluisia ja kateellisia. Menestyjät vedetään lokaan ja heidän saavutuksiaan vähätellään. Näin käy Jonas Wergelandillekin. 

Teos on kaikessa polveilevuudessaan helposti hahmotettava ja sujuva. Päähenkilöstä paljastuu koko ajan uutta, mutta tietynlainen salaperäisyys säilyy.  Kjǽrstad käyttää hienostuneesti erilaisia tehokeinoja kuten toistoa. Jokaisella yksityiskohdalla on merkityksensä kokonaisuudessa. 

KÄHKÖNEN, Sirpa

Lakanasiivet

 Lakanasiivet oli ehdokkaana vuoden 2007 Finlandia-kirjallisuuspalkintoon. Se on neljäs osa Kähkösen kuopiolaisia työläisnaisia käsittelevästä kirjasarjasta, joka alkoi kansalaissodan tapahtumista. 

Tämä kirja ajoittuu siihen ainoaan jatkosodan päivään, jolloin venäläiset pommittivat Kuopiota. Kähkönen on tehnyt paljon pohjatyötä, jotta tapahtumat olisivat historiallisesti oikein ja miljöökuvaus luotettavaa. Tietonsa hän on onnistunut siirtämään sujuvaan ja eloisaan kaunokirjalliseen muotoon, johon Savon murre antaa oman mausteensa. 

Heinäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1941Kuopiossa on enimmäkseen naisia, sillä kaikki kelvolliset miehet ovat rintamalla ja suurin osa lapsista siirtolassa maaseudulla. Kaikki ovat väsyneitä ja nälkäisiä. Joku kaipaa rajan taakse jäänyttä kotiseutuaan ja omaisuuttaan, joku ikävöi lapsiaan, joku murehtii rintamalla olevan rakastetun puolesta, joku ei edes tiedä haikeutensa syytä. Pelkkää murhetta ei elämä kuitenkaan ole. On pieniä rakkauden ja läheisyyden hetkiä, on yhteishenkeä ja auttavaisuutta, on iloa. Pommituksesta selvinneet voivat purkaa helpotustaan vaikkapa tanssimalla.  

Sirpa Kähkönen on hyvä lasten kuvaaja. Kirjan humoristisimmat kohdat ovat lasten vakavia pohdintoja sodasta ja elämästä yleensä. 

LEVENGOOD, Mark

Riemujen rikkaus ja surujen summa

 Mark Levengood on ruotsinsuomalainen (alun perin suomenruotsalainen) radio- ja TV-toimittaja. Riemujen rikkaus ja surujen summa on koottu hänen pakinoistaan ja kolumneistaan. 

Levengoodin tekstit alkavat jostakin omakohtaisesta kokemuksesta ja laajenevat siitä yleiseksi elämän ja ihmisolemuksen pohdinnaksi. Levengoodilla on taito nähdä naurettavat puolet mitä erilaisimmissa tilanteissa ja kuvata niitä toisaalta terävän ironisesti ja toisaalta armeliaan ymmärtäväisesti. Jo omassa suvussa riittää värikkäitä persoonallisuuksia, jotka laukovat viisauksia asiasta kuin asiasta – esimerkiksi vanhenemisesta. Jumalaan uskominen on Levengoodille itsestään selvä asia, mutta siinäkin hänen näkökulmansa on varsin epäsovinnainen. Joku saattaa hänen kepeästä otteestaan ärsyyntyä ja loukkaantua.  

Riemujen rikkaus ja surujen summa -kirjasta voi poimia monia viisauksia ja mietelauseita. Tunnelma on valoisa ja myönteinen. 

LYNCH, Scott

Locke Lamoran valheet (fantasia) 

Scott Lynchin esikoisteos Locke Lamoran valheet valittiin yleisöäänestyksellä vuoden 2006 parhaaksi fantasiakirjaksi. Se on ensimmäinen osa seitsenosaiseksi suunnitellusta sarjasta. Tapahtumaympäristö on Camorrin kaupunki, joka muistuttaa futuristisin lasirakennelmin kansoitettua renessanssiajan Venetsiaa. Alkemistit luovat siellä mitä vain, mafiankaltaiset ryhmittymät hoitavat rikollisuutta täysin organisoidusti ja velhot toimivat palkasta.  

Locke Lamora on juonittelija jo lapsena ja vakavissa vaikeuksissa tämän taipumuksensa vuoksi, kunnes hänet ostetaan varasliigaan. Aikuisena hän muodostaa neljän kumppaninsa kanssa herrasmiesroistojen klubin, joka huijaa rikkailta kansalaisilta rahaa, mutta karttaa tarpeetonta väkivaltaa. Locke keksii suurenmoisen ja monikerroksisen juonen, joka onnistuessaan takaisi koplalle taloudellisen turvan koko loppuelämäksi. On vain niin, että joku vielä juonikkaampi henkilö käyttää Lockea oman kostonsa välikappaleena. Monen ihmisen henki on vaarassa ja jopa yhteiskunnan rakenteet järkkymässä.  

Kirja on sekoitus fantasiaa, veijaritarinaa ja seikkailukertomusta. Suurimmalta osalta se on hauskaa luettavaa, mutta paikoittain häiritsevän väkivaltainen. Kieli ilahduttaa: se on aisteihin vetoavaa ja rehevää.. 

NGUGI wa Thiong’o

Variksen Velho 

Kenialaista James Ngugia (s. 1938) kutsuttiin 1970-luvulla ”itäisen Afrikan kirjalliseksi isäksi”, mutta kymmenkunta vuotta myöhemmin häntä pidettiin jo haittana valtaapitäville. Ngugi joutui ilman oikeudenkäyntiä vuodeksi vankilaan ja oli vapauduttuaankin erikoistarkkailun alaisena. Tästä syystä hän lähti omaehtoiseen maanpakoon Yhdysvaltoihin ja rupesi samalla käyttämään nimestään sen kikuju-muotoa. 

Variksen Velho on melko karkea satiiri kuvitteellisesta Aburirian tasavallasta, jota hallitsee despoottinen Valtias. Tämän esikuvina ovat varmaankin olleet sellaiset afrikkalaiset johtajat kuin Daniel Moi ja Mobutu Sese Seko, mutta mieleen tulee myös Kiinan Mao Zedong kulttuurivallankumouksineen. Valtiaan apuna hyörivät korruptoituneet ministerit, jotka valtaa ja rahallista hyötyä saadakseen matelevat, pettävät ja jopa turmelevat ulkonäkönsä. Ihmisjoukkoja liikuttaa tahtomattaan myös nuori Velho, joka on toisaalta hyvin koulutettu ja maailmaa nähnyt ja toisaalta kansanomaiseen viisauteen perehtynyt. Velhollakin on apujoukkonsa: feministinen vastarintaryhmä, joka tavoittelee sananvapautta ja tasa-arvoa kiitettävän rauhanomaisin keinoin. Satiiri muuttuu rakkaustarinaksi Velhon ja vastarintaryhmän johtajan välillä. 

Variksen velho käsittelee varsin monia asioita: kolonialismia, korruptiota, naisvihaa, rasismia, heimojärjestelmää, teollisuussaasteita ja kirkon ulkokultaisuutta. Toivoton ei tämä satiiri tunnelmaltaan ole, vaikka näyttäisikin siltä, että yhden tyrannin poistuminen vain nostaa uuden tilalle. Toivo on ennen kaikkea nuorissa. 

Ngugi on hyödyntänyt teoksessaan suullista kertomaperinnettä. Kirjan rakenne on löyhä ja episodimainen ja niin juoni kuin henkilötkin tuntuvat kehittyvän miltei sattumanvaraisesti. Paikoin kerronnassa on hieman jäykkyyttä, mutta suurimman osan aikaa absurdit tapahtumat pitävät mielenkiinnon yllä. Satumaisuutta lisäävät päähenkilöiden maagiset muodonmuutokset ja hämmästyttävät pelastautumiset kiperistä tilanteista 

PELTOLA, REA

Pionit (67.33) 

Kirja on yksi vuoden 2007 Tieto-Finlandia-ehdokkaista. 

Rea Peltola ja Vesa Koivu ovat keränneet pioneja yli kaksikymmentä vuotta ja kasvattaneet puutarhassaan Keski-Suomessa satoja lajikkeita. Pioneissa on valinnanvaraa: on kokoja, on värejä, on tuoksuja. Kun eri pionilajit vielä kukkivat eri aikaan, riittää silmäniloa kesän jokaiselle kuukaudelle. Kirjassa käydään läpi villinä kasvavat pionit, vanhat perinnepionit ja uudemmat lajikkeet. Tarkemmin esitellään puutarhojen suursuosikit värin mukaan jaoteltuina. Todellista salapoliisintyötä on kirjan tekijöiltä vaadittu eri lajien paikallistamisessa ja historian selvittämisessä. Historia paljastaa, että pioniheimon kehitys alkoi 80 miljoonaa vuotta sitten, vaikka taantuikin jääkausien aikana. Ensimmäinen kirjallinen maininta pioneista on Homerokselta vuodelta 850 eKr. ja Suomessa puolestaan löytyy ensi kerran tietoa Turun Akatemian kasviluettelossa vuodelta 1673. Kirjan lopussa neuvotaan pionien hoitamiseen ja hyötykäyttöön liittyvissä asioissa. 

Kirjan kuvat ovat hivelevän kauniita ja tunnelmallisia. Teksti on helppotajuista ja huumoripitoista. 

PRETOR-PINNEY, Gavin

Pilvibongarin opas (55.5) 

Vuonna 2004 perustettu Pilvenpalvontaseura julistaa kauniisti, että ”pilvet ovat luonnon runoutta ja silmien päivittäistä ravintoa”. Pilvissä on sekin hyvä puoli, että niitä voi kuka tahansa katsella kaikkialla maailmassa ilman apuvälineitä. 

Kirja esittelee eri pilvityypit lukuisine alalajeineen unohtamatta sellaistakaan ihmisten aikaansaamaa ”pilveä” kuin lentokoneiden tiivistymisjuovat. Hämmentynyttä lukijaa lohdutetaan sillä, että kokenutkaan pilvibongari ei välttämättä erota aina untuvapilveä hahtuvapilvestä tai palleropilvestä. Kirjan viimeisessä luvussa pohditaan pilvien ja ilmastonmuutoksen välistä yhteyttä. Tietoa on paljon, mutta se on hauskassa muodossa. Mukana on anekdootteja, muistelmia, mietteitä. Kirjallisuusviitteet liikkuvat Raamatusta Thoreauhun ja antiikin filosofeista popmusiikkiin. Valokuvien selitysteksti voi olla hyvinkin vallaton (esimerkiksi: ”Keskikokoinen kumpupilvi tai salsaa tanssiva kissapari.”) 

RESTREPO, Laura

Houre 

Kolumbialainen Laura Restrepo toimi 1980-luvulla rauhanneuvottelijana maansa hallituksen ja M-19-guerrillajärjestön välillä, minkä jälkeen hän lähti lähes kymmeneksi vuodeksi omaehtoiseen maanpakoon. Palkitussa romaanissaan Houre Restrepo yhdistelee fiktiiviseen tarinaan tosiasioita 1980-luvun Kolumbiasta: huumebisnestä, rahanpesua, lahjontaa ja väkivaltaa. Yhtenä sivuhenkilönä juonittelee Pablo Escobar, huumeparoni ja aikoinaan yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Tapahtumapaikkana on Bogotá, sairas kaupunki täynnä vihaa. 

Houreen alussa kaunis hienostoperheen tytär Agustina löydetään hotellihuoneesta ”seonneena kuin seinäkello”. Mitä on tapahtunut? Kirja muistuttaa salapoliisikertomusta etsiessään syitä Agustinan sairastumiseen niin nykyhetkestä kuin menneisyydestäkin. Yksi menneisyyden juonne seuraa Agustinan saksalaisen isoisän henkistä luhistumista, toinen Agustinan lapsuutta kaksinaismoraalin ja puolitotuuksien vyyhdessä, kolmas villiä nuoruutta rikollisuuden liepeillä. Agustinan elämä on ollut taloudellisesti turvattua, mutta emotionaalisesti täysin epävakaata. Käy vielä ilmi, että henkisistä asioista kiinnostunut Agustina on saanut näkijän lahjan. Kyseenalainen lahja maassa, jossa olisi paras nähdä niin vähän kuin mahdollista. 

Tyyliltään kirja on mielenkiintoinen. Kertoja vaihtuu vaihtumistaan ja minä-muoto voi muuttua kesken lauseen hän-muodoksi tai päinvastoin. Teksti on kuitenkin vetävää ja helposti hahmotettavaa. Huumoria, verevyyttä. Kaiken vyörytyksen jälkeen loppu tuntuu hieman kesyltä. 

SETTERFIELD, DIANE

Kolmastoista kertomus 

Isänsä antikvariaatissa työskentelevä Margaret Lea kokee elämänsä yllätyksen: nykykirjailijoista suosituin eli Vida Winter ilmoittaa valinneensa Margaretin elämäkertansa kirjoittajaksi. Salamyhkäinen Vida on koko uransa ajan tarjoillut elämästään mitä ihmeellisimpiä versioita, mutta lupaa nyt kuoleman lähestyessä paljastaa täydellisen totuuden. Hän kertoo Margaretille Angelfieldin suvun omalaatuisista jäsenistä ja ennen kaikkea kaksosista Adelinesta ja Emmelinestä, joiden välillä vallitsi mystinen side. Heitä kohtasi hirveä onnettomuus, mutta mitä ihan täsmälleen tapahtui? Mikä on Vidan osuus tapahtumissa? Vähitellen paljastuvien salaisuuksien joukossa on myös jotain Margaretin omaan elämään liittyvää, mutta selviävätkö kaikki mysteerit milloinkaan? 

Kolmastoista kertomus kuuluu samaan lajityyppiin kuin Brontën tai Du Maurierin teokset. Se pelaa unenomaisella tunnelmalla ja vihjailuilla yliluonnolliseen, vaikka kaikelle (tai lähes kaikelle) löytyykin lopulta realistinen selitys. Goottilaiseen kauhukirjallisuuteen perehtynyt voi huvitella etsimällä kirjasta yhtymäkohtia lajin klassikoihin - niitä löytyy niin juonesta, henkilöhahmoista kuin vuorosanoistakin. Sujuvasti kirjoitettu kepeä teos, joka monine käänteineen pystyy pitämään jännitystä yllä viimeiselle sivulle asti. 

SWANN, LEONIE

Murha laitumella : lammasdekkari (dekkarit) 

Eräänä kesäaamuna lammaspaimen George löytyy kuolleena laitumelta, lapio lyötynä rintaan. Kyläläiset pelkäävät skandaalin pilaavan matkailun kehittämishankkeet alueella, joten he pimittävät monia tapaukseen liittyviä asioita. Kaiken muun lisäksi paikalle määrätty poliisi on varsin kokematon ja epäpätevä. Viimein Georgen oma lammaslauma päättää ratkaista rikoksen, sillä se on Georgen ääneen lukemista kirjoista päässyt perille ihmisten ajatusmaailmasta ja rikosten selvittelykeinoista. Jokaisella lampaalla on oma erityistaitonsa, jota voi hyödyntää tutkimuksissa, kunhan joku vain määrää suunnan ja kokonaisuuden. Tämä sopii Neiti Maplelle, joka on Glenkillin ja ehkä koko maailman viisain lammas. Pitkissä yöllisissä keskusteluissa lampaat rakentelevat hurjia metafyysisiä ajatusmalleja, joita testaavat päivällä. Osuvatkohan lampaat oikeaan? Rikosta selvitellessään ne törmäävät myös omiin peräti inhimillisiin syyllisyyden- ja turhautumisentunteisiinsa. 

Leonie Swannin esikoisteoksessa on makaaberia huumoria ja yllätyksellisyyttä. Ihan kaikissa kohdissa juttu ei toimi, mutta kokonaisuus on piristävä. Kuten eräs kriitikko sanoi: ”Tällaista tekstiä syntyisi, jos Agatha Christie kirjoittaisi Kaislikossa suhisee –teoksen uusiksi.” 

TOIKKA, Oiva

Oiva Toikka : lasi ja design (76.3) 

Oiva Toikka on 1950-luvulta lähtien ollut suomalaisen muotoilun suuria nimiä. Hänen taidettaan kuvataan sanoilla omintakeinen, mielikuvitusrikas, värikäs ja viihteellinen tai sitten sanoilla oikukas, liioitteleva, haasteellinen ja ongelmallinen. Teoksissa on sekä barokin rehevyyttä, ekspressionismin värikylläisyyttä että surrealismin leikillisyyttä. Vaikka Toikka tunnetaankin ennen kaikkea lasiesineistään, on hänen luovuutensa ulottunut myös keramiikkaan ja teatteripuvustusten ja -lavasteiden suunnitteluun. Itse asiassa taideteosten ideat ovat ujuttautuneet lavastuksiin ja lavastustyöt puolestaan vaikuttaneet esineisiin. 

Komeasti kuvitettu kirja käy läpi Toikan elämänvaiheet ja uran. Lapsuusajan kokemukset rajan taakse jääneessä Karjalassa ovat vaikuttaneet osaltaan teosten värikylläisyyteen ja muotokieleen. Myöhemmin ovat inspiroineet esimerkiksi amerikkalainen pop-taide ja primitiiviset kulttuurit eri puolilla maailmaa. Taideteoksia on syntynyt myös aivan käytännön vaatimista syistä – esimerkiksi suositut lasilinnut eivät vaadi viimeistelyä ja helpottavat siten lasitehtaalla jälkikäsittelyosaston ruuhkaa. 

Yllättävää kyllä, Toikka tuntuu turhautuneen siitä, ettei voinut omistautua taidemaalarin uralle. Moni varmaan on sitä mieltä, että onneksi ei! 

TUOMINEN, Leila K.

Lounaissatakuntalaisten pitokokkien parhaita (68.252) 

Kirjassa esitellään yli 100 lounaissatakuntalaista pitokokkia tai muuta osaavaa taitajaa, jotka ovat maukkailla leivonnaisillaan tai ruuillaan läheisiään ilahduttaneet.. Heidän toimintansa ajoittuu 1800-luvun loppupuolelta 1970-luvulle ja monesta on säilynyt paljonkin muistitietoa. 

Kirja valottaa perinteisten satakuntalaisten pitojen järjestelyä ja ruokakulttuuria. Pitokokit ovat pääosassa, mutta unohdettu ei ole muitakaan pitojen onnistumisen kannalta tärkeitä henkilöitä, kuten kahvinkeittäjiä ja astianpesijöitä.  Paikkakunnittain esitellään pitokokit ja heidän tärkeimmät reseptinsä – raumalaisista erikoisuuksista mainitaan tietenkin lapskoussi, topseilvellinki ja Riikola flikkatte piparkako. Euran rinkilät ovat saaneet oman lukunsa, sillä säilyneitä reseptejä on yli kolmekymmentä! 

Pelkkä kirjan selailukin on kiinnostavaa. Kuvituksessa on hyödynnetty arkistojen kätköistä löydettyjä valokuvia ja sopivan vanhahtavaan sävyyn valokuvattuja ruokia ja leivonnaisia. 

WALLNER, Michael

Pariisin huhtikuu 

Kevät 1943 Pariisissa. Nuori saksalaiskorpraali Roth joutuu tulkin roolissa seuraamaan läheltä Gestapon kylmän järjestelmällisiä kidutusmenetelmiä. Saadakseen muuta ajateltavaa hän livahtaa iltaisin siviilivaatteissa kaupungille ja esiintyy ranskalaisena. Kirjoja rakastava Roth löytää piankin kiinnostavan antikvariaatin – ja samalla antikvariaatin omistajan tyttären. Nuoret rakastuvat, mutta miehitetyssä kaupungissa heitä uhkaavat monet vaarat. Voiko sotilas pujotella kahden rintaman välissä ja olla vuoron perään saksalainen tai ranskalainen, kuinka kulloinkin huvittaa? Voiko hän elää idyllissä ja paeta todellisuutta? Voiko rakkaustarina miehittäjän ja vastarintaliikkeen edustajan välillä päättyä onnellisesti?  

Itävaltalainen Michael Wallner on tutkinut paljon toisen maailmansodan historiallisia taustoja ja miehitetyn Pariisin arkea. Pariisin huhtikuu kuvaa kylmäävästi ihmisten lisääntyvää epäinhimillisyyttä, välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä, mutta samalla riipaisevan kauniisti kahden nuoren rakkautta. Jännityskertomuksestakin tämä tyylikkäästi kirjoitettu kirja käy. 

VINTAGE fashion : muodin vuosikymmenet (90.21)    

Kuuluisien muotisuunnittelijoiden alkuperäiset luomukset ovat nykyisin haluttua keräilytavaraa, mutta pelkkiä ideoitakin voi menneiden vuosikymmenien tyyleistä poimia oman pukeutumisen avuksi. Vintage fashion – teos esittelee 1900-luvun muotisuuntaukset vuosisadan alusta 1980-luvulle asti. Läpi käydään tärkeimmät suunnittelijat, vaateiden muodot, kullekin ajalle tyypilliset kuvioinnit ja kangaslaadut. Erityisesti korostetaan entisaikain käsityötaitoa ja valmistustekniikkaa, jotta lukija oppisi erottamaan aidon vuosikertavaatteen uustuotannosta. 

Kirjassa on upea kuvitus. Maineikkaiden muotikuvaajien otoksia on kerätty arkistoista ja tätä kirjaa varten on vielä erikseen kuvattu monia vintage-harvinaisuuksia. On kuvia yksityiskohdista kuten kirjailuista, painokuoseista ja leikkauksista. Kirjan lopussa on ostajan opas eli vinkkejä vuosikertavaatteen ostamiseen ja huoltamiseen. 

VÄISÄNEN, Hannu

Toiset kengät 

Kuvataiteilija Hannu Väisäsen omaelämäkerrallinen teos Toiset kengät jatkaa siitä, mihin vuonna 2004 ilmestynyt esikoisromaani Vanikan palat päättyi. Nyt eletään 1960-lukua ja Antero on varttunut murrosikään. Hän tuntee yhä vahvemmin, että on jotenkin erilainen ja ympäristöstä poikkeava. Oma keho muuttuu oudoksi. Tytöt kiinnostavat ja pelottavat, toiset pojat kovine otteineen suututtavat ja pelottavat, aikuiset hämmästyttävät ja pelottavat. Muodista kiinnostunut Antero haluaisi mokkakengät ja napahousut, mutta tyrannimainen isä ja konservatiivinen koulumaailma tyrmäävät toiveet. Elokuvat ja kuorolaulu tarjoaisivat kauneuselämyksiä, mutta samanhenkistä ”häikäistymisseuraa” ei ikätovereista löydy. Taiteeseen voi kuitenkin purkaa monenlaisia tunteita ja havaintoja ja tehdä kekseliäitä kokeiluja. Lopulta isäkin antautuu väistämättömän edessä ja Antero saa siirtyä Savonlinnan kuvataidelukioon. Hän heittää suuremmin surematta hyvästit kotikaupungilleen Oululle.  

Hannu Väisäsen kielikuvat ihastuttavat tuoreudellaan ja aistivoimaisuudellaan, sillä näön lisäksi vedotaan vahvasti myös haju- ja makuaisteihin. Toinen ihastuttava piirre on kaikenkattava huumori. Väisäsellä on komiikan tajua, joten nöyryyttävistäkin kokemuksista kerrotaan lempeän itseironisesti ja lähes haikeasti. Aikuinen kirjailija kuvaa myötätuntoisesti jopa originellia aliupseeri-isää – alkoholistia, naistenmiestä, runonlausujaa, kurinpitäjää.  

Toiset kengät -teoksessa on kirjailijan mukaan omaelämäkerrallista aineistoa noin 40 %. Jatkoa sarjaan tulee ehkä parin vuoden kuluttua, mutta silloin omaelämäkerrallisuus on huvennut lähes olemattomiin (koska muuten kirjasta tulisi tavattoman tylsä). Ennakkokaavailujen mukaan Antero tulee kokemaan pahan romahduksen: taiteilijan ura on todellisuudessa ihan muuta kuin unelmissa. 

Kirja voitti vuoden 2007 Finlandia-kirjallisuuspalkinnon. 

Sivun alkuun
 

15.12.2009