
ALAKOSKI, SUSANNA
Sikalat
Ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken esikoisteos Sikalat osoittautui
menestykseksi. Se voitti vuonna 2006 sekä August-palkinnon (joka on
Ruotsin merkittävin kirjallisuuspalkinto) että Ruotsin kirkon jakaman
palkinnon. Se oli vuoden myydyin kirja. Se tulee olemaan pohjana
elokuvalle. Menestyksen syynä lienee kirjan sanoma: myös Ruotsissa on
luokkaeroja, köyhyyttä, alkoholismia, rasismia ja väkivaltaa.
Kirja sijoittuu 1960- ja 1970-luvuille maahanmuuttajien ja
pienipalkkaisten työläisten asuttamaan lähiöön Ystadiin. Kertoja, Leena,
on kirjan alussa toiveikas ja terhakka kahdeksanvuotias tyttö, jolla on
uutuuttaan hohteleva koti, viisas äiti ja viehättävä isä. Muutamassa
vuodessa aikuisten alkoholinkäyttö riistäytyy kuitenkin hallinnasta ja
seurauksena on ensin työttömyyttä ja sitten perheväkivaltaa. Poliisit ja
sosiaalivirkailijat tulevat Leenalle valitettavan tutuiksi. Tapahtumien
ahdistavuudesta huolimatta teoksessa on paljon huumoria, viisaita
ajatuksia ja toiveikkuutta. Kieli on kekseliästä, myös käännös
ruotsinkielestä suomeen on onnistunut hyvin.
Sikalat tuo mieleen Frank McCourtin menestysteoksen Seitsemännen portaan
enkeli. Molemmissa synkkäsävyistä tarinaa keventää lapsen suora ja
ketään syyllistämätön näkökulma. Molemmissa perheen äiti on se vahvempi
ja vastuuntuntoisempi aikuinen, joka lastensa vuoksi on valmis
uhrauksiin.
BAKHTIARI, Marjaneh

Mistään kotosin
Marjaneh Bakhtiarin romaani Mistään kotosin valottaa humoristisesti
maahanmuuttajuutta usealta eri kannalta. Jotkut ovat muuttaneet Ruotsiin
uskoen voivansa tehdä siellä samanlaista työtä kuin synnyinmaassaan ja
haluten rikastuttaa uuden kotimaan kulttuurielämää - ja törmänneet
byrokratiaan ja välinpitämättömyyteen. Osa siirtolaisista pitää Ruotsia
vain väliaikaisena pysähdyspaikkana ennen paluuta kotimaahan tai ennen
pääsyä johonkin ”hohdokkaampaan” maahan (esim. Yhdysvaltoihin) eikä
välitä perehtyä Ruotsin kieleen ja kulttuuriin. Kaikki aikuiset häpeävät
nuorta sukupolvea, joka haluaa vain samaistua muihin ruotsalaisiin
nuoriin eikä jaksa enää kiinnostua vanhan kotimaan kulttuurista ja
tavoista. Ruotsalaiset puolestaan haluaisivat kovasti vaikuttaa
ennakkoluulottomilta ja avarakatseisilta, mutta mieluiten matkan
päästä…
Kirjan päähenkilö, Bahar Irandoust, on nuori iranilaisnainen, joka
kiivailee sydämensä halusta milloin minkin asian puolesta, mutta
kyllästyy nopeasti – etenkin jos muut innostuvat samasta asiasta. Hänen
vanhempansa puolestaan yrittävät turhaan ymmärtää omituista maata, jossa
syödään hilloa lihapullien kanssa ja tanhutaan juhannussalon ympärillä.
Ruotsin kielikään ei ponnisteluista huolimatta heille aukea. Baharin
isä, entinen kirjailija ja kustantaja, elättää perheensä pizzerian
omistajana ja taksikuskina. Baharin äiti, entinen ydinfyysikko, kiertää
avustajana lastentarhoissa. He tulivat Ruotsiin tarjotakseen lapsilleen
paremman tulevaisuuden, mutta oliko ratkaisu kuitenkaan oikea?
Marjaneh Bakhtiari (s. 1980) muutti kuusivuotiaana perheensä kanssa
Iranista Malmöhön. Hän on opiskellut sosiaaliantropologiaa ja
viestintää.
CARSTENS, Fredrika Wilhelmina
Muratti
Vuonna 1840 ilmestynyt Muratti oli ensimmäinen suomalainen romaani, Jane
Austenin hengessä kirjoitettu puhtaasti viihteellinen teos. Kriitikot
eivät sitä ymmärtäneet eivätkä lukijat löytäneet. Muratti unohtui.
Kirja koostuu nuoren Matilda Sommerin kirjoittamista kirjeistä, joissa
hän kertoo ystävättärelleen seikkaperäisesti kaikista kokemuksistaan.
Orpo, varaton ja sulhasensa hylkäämä Matilda joutuu lähtemään
seuraneidiksi Tukholmaan. Ennakkopelkojen vastaisesti työnantaja,
leskeksi jäänyt vapaaherratar, osoittautuu lämpimäksi ja
hienotunteiseksi naiseksi. Seuraneidin ja emännän suhde muuttuu
vähitellen tyttären ja äidin suhdetta muistuttavaksi. Matilda saa myös
ystäviä ja ihailijoita. Ihan ilman murheitta ja pettymyksiä ei elämä
suju, mutta lopussa monet juonenkiemurat solmiutuvat yhteen ja
salaisuudet paljastuvat.
Muratti kritisoi hienovaraisesti yläluokan pinnallista ja tuhlailevaa
elämää ja ylistää keskiluokkaisia arvoja. Samalla se antaa hyvän kuvan
ajan arkkitehtuurista, sisustuksesta, muodista ja tavoista. Nykylukijaa
ehkä hieman huvittaa teoksen paatoksellisuus ja melodramaattisuus:
kukapa enää kuolisi tai menettäisi järkeään rakkauden takia! Kirjan
nimessä muratti viittaa toisaalta morsiusseppeleeseen, toisaalta
hautajaisiin.
CLEEVES, Ann
Musta kuin yö
Musta kuin yö on ensimmäinen osa Ann Cleevesin Shetland-kvartetista. Se
voitti vuonna 2006 Duncan Lawrie Dagger -palkinnon, joka on summaltaan
maailman suurin rikoskirjallisuuspalkinto, ja oli ehdokkaana myös
ruotsalaiseen Martin Beck - palkintoon. Näin Ann Cleeves -
yhdeksäntoista julkaistun teoksen jälkeen - nousi vihdoinkin
maailmalaajuisesti suuren yleisön tietoisuuteen. Hän kirjoittaa
perinteisiä arvoitusdekkareita, joissa on psykologisen trillerin
aineksia. Kerronta on hyvin visuaalista. Paikallistuntu on vahva ja
henkilökuvaus vivahteikasta ja elävää. Hyytäviä ovat niin tuuli ja
armoton luonto kuin yhteisön hylkäämän ihmisen ahdistuskin.
Kirja sijoittuu yhdelle Shetlannin saarista. Eräänä talvisena aamuna
kylään äskettäin muuttanut teinityttö löydetään murhattuna. Välittömästi
kaikkien mieleen muistuu myös kahdeksan vuotta aikaisemmin sattunut
pienen tytön katoaminen. Voiko syyllinen olla sama kummassakin
tapauksessa? Paniikki valtaa suljetun yhteisön, jossa kaikki tietävät
kaikesta kaiken – tai ainakin luulevat tietävänsä. Henkilöiden
luonteenpiirteet selkiytyvät sitä mukaa, kun poliisitutkinta etenee.
Lähes kaikkien elämästä paljastuu jotain likaista, mutta saako murhan
uhrikaan puhtaita papereita? Kirjailija ei petkuta lukijaa, mutta
ratkaisun tarjoava johtolanka on varsin ovelasti piilotettu.
DESAI, Kiran

Menetyksen perintö
Kiran Desaista (s. 1971) tuli vuonna 2006 nuorin Booker-palkinnon
voittanut nainen. Palkittu teos Menetyksen perintö sijoittuu 1980-luvun
loppupuolelle Intian ja Nepalin rajaseudulle, maailman kolmanneksi
korkeimman vuorenhuipun Kanchenjungan juurelle. Asukkaiden ikiaikaisen
tasainen elämänmeno järkkyy, kun nuoriso ryhtyy aseellisesti ja
organisoidusti vaatimaan alueelle itsenäisyyttä.
Kirjassa kulkee kaksi kertomusta rinnakkain. Toinen on rakkaustarina
Himalajalla, osapuolina kansallismielinen nuori opiskelijapoika ja
yläluokkainen tyttö (hänen isoisänsä on Englannissa koulutettu tuomari).
Toinen juonne seuraa New Yorkissa laittomana siirtolaisena elävän nuoren
intialaismiehen vaellusta kurjasta ravintolapestistä toiseen, alati
turvattomana ja hyväksikäytettynä. Näitä kahta näennäisesti erillistä
tarinaa yhdistävät henkilöiden kokemat nöyryytyksen ja avuttomuuden
tunteet. Etenkin kosketus länsimaalaisuuteen tuottaa henkilöille pelkkää
mielipahaa.
Desai pystyy teoksessaan käsittelemään uskomattoman monia tämän päivän
tärkeistä teemoista: globalisaatiota, monikulttuurisuutta, taloudellista
ja yhteiskunnallista eriarvoisuutta, fundamentalismia ja terrorismia.
Näkemys on kriittinen, jopa pessimistinen, mutta huumoriakaan ei ole
unohdettu. Desailla on silmää yksityiskohdille.
DROSTEL, Janina
Laventeli,
kaneli ja ruusupuu : aistillisten tuoksujen maailma
(67.35)
Hajuaisti on ihmisen aisteista epämääräisin, sillä hajuihin ja
tuoksuihin reagoiminen on hyvin pitkälle alitajuista. Tuoksut herättävät
muistoja, kaipausta ja erilaisia haluja. Ne liittyvät uskonnollisiin
kokemuksiin ja mielikuviin ylellisestä elämästä, kauneudesta ja
puhtaudesta.
Drostelin kirja kartoittaa hajusteiden käytön taustaa. Eri maiden
alkuperäinen kasvusto (ja pienessä määrin myös eläinkunta) on määrännyt
sen, minkä tyyppisiin tuoksuihin missäkin päin maailmaa on miellytty.
Vasta 1800-luvulla teolliseksi kehittynyt hajuvedentuotanto teki
tuoksuistakin kansainvälisiä. Kirjassa käydään läpi hajusteisiin sopivat
tuotteet yksi kerrallaan ja mainitaan myös niiden mahdollinen käyttö
joko mausteena tai lääkkeenä. Lyhyesti esitellään myös tuoksujen
luomisprosessi ja valmistusmenetelmät.
Kirja on kepeästi kirjoitettu ja kauniisti kuvitettu.
EBERHARDT, Isabelle
Islamin
siimeksessä
(48.21)
Isabelle Eberhardt (1877–1904) oli aatelisäidin avioton tytär, josta
vaikean lapsuuden koulimana kehittyi niin feministi, Pohjois-Afrikan
olot hallitseva matkakirjailija kuin islamilainen mystikkokin. Hän
kierteli mieheksi pukeutuneena Tunisiassa ja Algeriassa ja eli rajusti:
otti rakastajia, ryyppäsi ja käytti huumeita. Hänellä oli kuitenkin myös
sisäistynyt puolensa, joka etsi mielenrauhaa ja hiljaisuutta.
Islamin siimeksessä -teos koostuu Isabellen viimeisistä matkakuvauksista
Marokon rajaseuduilta. Hän kuvaa maisemaa kirkkaine väreineen ja
valoineen kuin impressionistinen taiteilija ja ihmisiä askareissaan kuin
kansatieteilijä. Ranskan siirtomaapolitiikan julmuutta ja rasismia hän
arvostelee kärkevästi ja ennustaa Afrikan kansoille pikaista
vapautumista. Muutaman kriittisen huomion saavat myös miesten
leikkikaluiksi tai salonkien muotiorjiksi alistuvat naiset. Isabellen
haaveissa on matkustaa yhä syvemmälle Saharaan ja samalla selkiinnyttää
omaa ajatusmaailmaansa. Kuolema epäselvissä olosuhteissa on jo varsin
lähellä, mutta Isabelle tuntuu olevan siihen valmistautunut.
EGELAND, Tom
Suden yö
Tsetseeniterroristit valtaavat suorassa lähetyksessä norjalaisen
television suosituimman keskusteluohjelman ja saavat panttivangeiksi
useita huomattavia poliitikkoja ja julkkiksia. Terroristien vaatimuksiin
kuuluu muun muassa se, että yhä verisemmäksi muuttuvaa draamaa
lähetetään tauotta suorana lähetyksenä. Kulisseissa poliisin
neuvottelija, Norjan hallitus ja panttivankien pelastusryhmä tekevät
kaikkensa pelastaakseen mahdollisimman monen hengen, mutta ovatko he
joutuneet taitavan huijauksen uhreiksi? Kuka ohjailee tapahtumia? Mikä
on todellinen tarina tapahtumien takana? Keitä draamaan osallistuvat
todellisuudessa ovat?
Suden yö on piinaavan jännittävä kertomus yhden yön tapahtumista.
Minuutti minuutilta seurataan tilanteen kehittymistä ja ihmisten
mielissä vellovia ajatuksia. Tapahtumiin pakostakin liittyvä väkivalta
kuvataan hillitysti ja paisuttelematta.
ENGLUND, Peter
Kuningatar
Kristiina : elämäkerta (99.13)
Historian popularisoijana tunnettu Peter Englund on laatinut Ruotsin
Akatemian toimeksiannosta elämäkerran Ruotsi-Suomen kuningattaresta
Kristiinasta (1626–1689). Teos sivuuttaa Kristiinan lapsuus- ja
nuoruusvuodet muutamalla maininnalla ja keskittyy lähinnä kahteen
asiaan: miksi kuningatar luopui kruunusta ja miksi hän kääntyi
katoliseen uskoon. Kristiina sai kruununperijälle tarkoitetun ”miehisen”
kasvatuksen, joten hän oli aikakautensa naiseksi harvinaisen sivistynyt
ja urheilullinen. Tämä ei tehnyt hänestä kuitenkaan naisten oikeuksien
puolesta taistelijaa, vaan sai suhtautumaan omaan sukupuoleen lähinnä
ylenkatseellisesti. Toisaalta Kristiina saattoi pelätä naiseuteen
liittyviä asioita, avioliittoa ja lasten synnyttämistä. Tämä selittänee
ainakin osittain kruunusta luopumisen. Roomalaiskatolisuuteen
kääntymisen syitä ei Englundkaan kykene täysin luotaamaan. Pontimena
saattoi olla yhtä hyvin elämän tarkoituksen etsiminen kuin
vallantavoittelu tai juonittelu juonittelun vuoksi.
Pienikokoinen kirja koostuu lyhyistä luvuista, jotka vähitellen
rakentavat kuvaa Kristiinasta kaikkine ristiriitaisuuksineen ja
heikkouksineen. Kokonaisuuden hahmottamiseen vaaditaan jonkin verran
Euroopan historian tuntemusta. Kirjoitustyyli pyrkii runollisuuteen,
mutta vaikuttaa paikka paikoin teennäiseltä.
FALETTI, Giorgio
Minä tapan
(dekkarit)
Suosittuun yöradio-ohjelmaan tulee soitto: ”Minä tapan!” - ja heti
kuuluisien ja rikkaiden Monacosta alkaa löytyä ruumiita. Vainoaako
murhaaja ohjelman hurmurijuontajaa? Tietääkö radioasemalla työskentelevä
kehitysvammainen nuorukainen asiasta jotain? Mitä tekee korkea-arvoinen
amerikkalainen sotilas, jonka tytär on yksi murhatuista?
Tuntuu kuin Minä tapan -teoksessa olisi koko ajan yö, painajaisten aika.
Murhat ovat etovan raakoja, mutta muunkinlaista pahuutta ja
kieroutuneisuutta tapahtumien edetessä paljastuu. Murhaaja tarjoaa
poliisille vihjeitä suunnitelmistaan aivan kuin sisimmässään haluaisi
jäädä kiinni, mutta pysyy silti pitkään näistä askeleen verran edellä.
Henkilöhahmot ja tapahtumat ovat toki amerikkalaisista trillereistä
tuttuja, mutta uudenlainen ympäristö tuntuu tuoreelta. Juoni tekee monen
monituista käännettä ennen kuin syyllinen selviää.
Havukainen, Aino & Toivonen, Sami
Tatun ja Patun
Suomi (85.22)
Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlan kunniaksi tehtyyn Tatun ja Patun
Suomi – kuvakirjaan on tiivistetty Suomen ja suomalaisuuden ydin.
Outolan pallopäät, Tatu ja Patu, selvittävät ennakkoluulottomalla
tyylillään, millaisia ovat Suomen maaperä, historia, luonto,
kansanperinne ja kulttuuri. Mitään ei oteta itsestäänselvyytenä, vaan
kaikki kliseet käydään läpi aidon tutkijan ottein. Suomalaisuuden
erikoispiirteet (saunominen, ruisleivän syönti ja mökkijuhannus)
testataan uhkarohkealla Tatupatu-testillä ja päädytään aina siihen
tulokseen, että ”suomalaiset ovat sisukasta kansaa”. Runsas kuvitus
ihastuttaa raikkaudellaan ja hauskoilla yksityiskohdillaan. Lukijat
voivat toimia myös salapoliiseina, sillä kuviin on piilotettu
suomalaisten merkkihenkilöiden kadottamia esineitä kuten Paavo Nurmen
lenkkarit tai Tarja Halosen presidentinvitjat. Medianlukutaitoakin voi
kirjan avulla harjoitella, sillä osa tekstistä mukailee uutisia,
säätiedotuksia, mainoksia ja erikoisraportteja. Kirjan tietoihin voi
luottaa – faktat on tarkistettu.
Tatun ja Patun Suomi voitti vuoden 2007 Finlandia Junior – palkinnon.
HUSTVEDT, Siri
Kaikki mitä
rakastin
Norjalaissyntyinen Siri Hustvedt on kirjailija, taidekriitikko,
kirjallisuustieteen tohtori – ja maailmankuulun kirjailijan ja
elokuvaohjaajan Paul Austerin vaimo.
Kirjan keskiössä on kahden eri-ikäisen miehen ystävyys New Yorkin
taidemaailmassa 1970-luvulta nykypäivään. Vanhempi miehistä,
taidehistorioitsija, on kirjan kertoja. Hän kuvaa henkilöiden
menneisyyttä, toisiinsa solmiutuvia perhesuhteita, voimakastahtoisia
aviovaimoja ja ennen kaikkea lapsia, samanikäisiä poikia. Kuivahko ja
tapahtumiltaan hitaasti etenevä sukutarina muuttuu psykologiseksi
trilleriksi, kun toinen pojista joutuu onnettomuuteen ja toisenkin
kohdalla alkaa ilmetä tragedian aineksia.
Nuoremman miehen, taiteilijan, välityksellä tutkitaan seikkaperäisesti
taideteoksen syntymiseen vaikuttavia tekijöitä, taideteoksen työstämistä
ja itse taideteoksia. Kritiikkiä saavat osakseen sellaiset nykyhetken
taidesuunnat (esim. body art), jotka pyrkivät vaikuttamaan katsojaan
julmuudella ja vastenmielisillä näyillä. Mielenkiintoista tietoa
taiteesta kiinnostuneille!
Kirjassa sivutaan lukuisia aiheita: juutalaisuutta, erotiikkaa,
hysteriaa, syömishäiriöitä, persoonallisuushäiriöitä, huumeita,
myyttejä… Syvimpänä kysymyksenä on ehkä tämä: ”Mikä teki meistä
sellaisia kuin me nyt olemme?”. Kirjan nimi Kaikki mitä rakastin (What I
loved) ei viittaa pelkästään rakastettuihin ihmisiin, vaan myös
taiteeseen ja esineisiin. Sen sointi on surumielinen: rakastinko jotain
sellaista, mitä ei ollutkaan?
ITKONEN, Jukka
Taikuri Into Kiemura ja muita kaupunkilaisia (nuorten runot)
Tämä runokirja oli yksi vuoden 2007 Finlandia Junior
-palkintoehdokkaista. Itkosen tuotantoon perehtyneestä teos voi tuntua
vanhan kertaukselta, mutta ahaa-elämyksiäkin löytyy.
Kirjassa on parikymmentä lastenrunoa eri ammattien harjoittajista alkaen
raitiovaununkuljettaja Lilli Keskiöstä ja päättyen Savon murretta
puhuvaan rockmuusikko Hemmo ”Hemppa” Harakaiseen. Siinä välissä
esitellään esimerkiksi uutistenlukija, puhelinmyyjä, palomies ja
tietenkin taikuri. Kullakin henkilöllä on oma puhetyylinsä, joten heidän
persoonastaan saa hyvän käsityksen lyhyenkin runon perusteella. Itkonen
riimittelee lempeän ilkikurisesti ja muikeasti liioitellen. Näin hän saa
ujutettua mukaan hieman valistusta ja aikuiseenkin lukijaan kolahtavia
oivalluksia.
Christel Rönnsin värikkäät ja lennokkaat kuvat antavat tekstille sielun.
Puhelinmyyjä G. M. S. Uivelon lipevä puhe kietoutuu lonkeroina epäröivän
asiakkaan ympärille. Housuasuun pukeutunut Tasavallan presidentti E. T.
Kaukainen piiloutuu mustan sateenvarjon alle tiukkailmeisten lampaiden
tuijotukselta, mutta korkokengät näkyvät…
JOKELA, Anu
Pentik : koti
(68.4)
Tämä on tyylikäs sisustuskirja. Tosin tekstiä on yllättävän vähän, mutta
harkiten sommitellut kuvat kertonevat kaiken tarpeellisen. Kaikki
sisustukset on toteutettu Pentikin tuotteilla eli mukana on niin uutta
kuin jo tuotannosta poistettuakin. Jotta astiastot saataisiin esiteltyä
luontevasti, on kirjaan liitetty myös ruokaohjeita. Reseptit on laatinut
Auli Harjama, joka on Pentikin brandinjohtaja ja itseoppinut kokki.
Tuoreiden raaka-aineiden ja yksinkertaisten makuyhdistelmien lisäksi
tärkeää on kauneus: ”Persoonallinen kattaus kertoo kokista yhtä paljon
kuin ruoka.” Sisustukset on toteuttanut Anu Jokela ja kuvat ottanut
Kristiina Hemminki
Kirja on jaettu vuodenaikojen mukaan neljään eri sisustustyyliin ja
väritykseen. Talvi on klassisen hienostunut ja vaalea, kevät etninen ja
värikylläinen, kesä romanttinen ja hempeä ja syksy puolestaan rustiikki
ja sävyiltään murrettu. Ruokapuolellakin ovat omat sesonkinsa. Talven
ruokaa ovat vaikkapa porofilee ja pannacotta lakkasoseen kera, kevään
ruokaa parsa ja raparperipiirakka, kesälle sopivat uudet perunat mädin
kera sekä tuoreet marjat ja syksylle paahdettu siika ja puolukkajäädyke.
JÄRVELÄ, Jari
Romeo ja Julia
Poika on seitsemäntoistavuotias ja tyttö kolmentoista. Heidän
suhteessaan ei ole kyse seksistä, vaan suuren puhtaan rakkauden ja
idyllisen turvapaikan kaipuusta. Kärsimään joutuu jokainen, joka asettuu
tietoisesti tai tiedostamattaan heidän tielleen. Poika on kiihkeämpi
osapuoli, täynnä hellyyttä Juliaansa kohtaan, mutta täysin tunteeton ja
kylmä puolustaessaan rakkauttaan. Tytöstä taas ei oikein tiedä, onko hän
mukana vain lapsellisuuttaan vai onko hän pojan tasavertainen kumppani.
Toisaalta tyttö sulkee silmänsä pojan väkivaltaisilta teoilta ja
toisaalta auttelee turvaan kadulle ajautuneita kastematoja. Tarinan
järkyttävyys onkin siinä, että nuoret aivan vilpittömästi katsovat
pahojen tekojensa olevan oikeutettuja, koska ne tehdään rakkauden
nimissä.
Romeon ja Julian ajaton tarina sijoittuu tällä kertaa nyky-Suomeen.
Shakespearen draamassa omaiset vastustavat nuorten rakkautta, mutta
Järvelän kertomuksessa rakastavaisia vastassa on koko yhteiskunta.
Virkavalta erottaa nuoret toisistaan yhtä järkkymättä kuin kuolema
konsanaan. Kirja on oudon kiehtova ennen kaikkea tyylinsä ansiosta.
Raakuus sekoittuu viattomuuteen, huumori iljettävään julmuuteen,
realismi absurdiin liioitteluun. Kieli on nykynuorten kieltä, jossa ei
piitata pilkuista ja pisteistä.
Kirja oli ehdolla vuoden 2007 Finlandia-kirjallisuuspalkinnon saajaksi.
KAARSBØL, Jette
Suljettu kirja
Suljettu kirja on tanskalaisen Jette Kaarsbølin esikoisromaani. Se
voitti vuonna 2003 Tanskan arvostetuimman kirjallisuuspalkinnon ja on
sen lisäksi ollut kansainvälinen arvostelu- ja myyntimenestys.
Kirja sijoittuu 1800-luvun loppupuolelle Kööpenhaminaan. Porvaristytön
Frederikken elämä on jo soljumassa tavanomaisen turvallisille urille,
kun hän sattumalta tutustuu radikaaleja aatteita edustavaan
nuorisojoukkoon. Joukon johtohahmo on karismaattinen, sympaattinen ja
komea naistentautien erikoislääkäri Frederik Faber. Kun tämä tavoiteltu
poikamies ehdottaa Frederikkelle avioliittoa ja lupailee täydellistä
vapautta säännöistä ja sovinnaisuuksista, suostuu naiivi tyttö
empimättä. Sopimuksen todellinen syy ja luonne selviävät hänelle vasta
vuosien kuluttua (nykyajan ihminen on tehnyt päätelmiä jo varhaisessa
vaiheessa). Muunkinlaisia kohtaloita kirjassa kuvataan. On
keskiluokkaisia naisia, joiden lahjakkuus ja luovuus kuihtuvat
sovinnaissäännösten vuoksi, ja on köyhiä ihmisiä, joille pelkkä
olemassaolo on taistelua. Näitä kohtaloita vasten yltäkylläisyydessä
elävän Frederikken ikävystyminen ja katkeroituminen herättävät kovin
vähän myötätuntoa.
Suljettu kirja kuvaa murroksessa olevaa aikakautta naisen näkökulmasta.
Pieni karsiminen olisi terävöittänyt teosta, joka nyt on aika
raskassoutuinen. Rakennelma on kyllä taitava, sillä tietyin väliajoin
tapahtuu jotain käänteentekevää ja loppuunkin riittää yllätys.
KHADRA, Yasmina

Bagdadin kutsu
Yasmina Khadra on nimimerkki, jonka takana piilee entinen ammattiupseeri
Mohamed Moulessehoul. Hän on taistellut terrorismia vastaan Algerian
armeijassa ja nyt hän taistelee terrorismia vastaan kirjallisesti.
Bagdadin kutsu perustuu mediassakin paljon pyöritettyihin
tositapahtumiin, mutta avaa niiden taustoja ja syitä. Se näyttää
maailman, jossa ihminen käy silmittömästi toisen ihmisen kimppuun
tietämättä enää edes sitä, kuka on todellinen vihollinen. Ainoa joukkoja
yhdistävä tekijä on viha.
Pienen beduiinikylän ikiaikainen rauha järkkyy, kun amerikkalaissotilaat
ryntäävät sinne tarkastuksia tekemään – ymmärtämättä lainkaan, miten
törkeästi rikkovat tabuja ja käyttäytymissääntöjä. Tämä sysää koston
tielle nekin, jotka tähän asti ovat vastustaneet väkivaltaa ja pyrkineet
katsomaan tapahtumia Irakissa mahdollisimman objektiivisesti. Kirjan
kertojalle, nuorelle beduiinimiehelle, luvataan keskeinen tehtävä
suunnitteilla olevassa terrori-iskussa, mutta onko hän sittenkään siihen
valmis? Bagdadin kutsu on kirja terrorismista, mutta myös nuoren ihmisen
kasvukertomus. Kirjailija käsittelee raskasta ja arkaa aihettaan
kiihkottomasti ja paisuttelematta.
KJǼRSTAD, Jan
Viettelijä
Jan Kjǽrstad sai Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon vuonna
2001. Hänen pääteoksenaan pidetään trilogiaa, josta Viettelijä on
ensimmäinen osa.
Teoksen alussa ihailtu TV-persoona Jonas Wergeland saapuu kotiin
Sevillan maailmannäyttelystä ja löytää vaimonsa murhattuna. Mies ei
hälytä moneen tuntiin poliiseja paikalle, vaan vaeltelee ympäri asuntoa
muistellen menneitä. Mieleen nousee niin hyviä kuin ikäviäkin
tilanteita, jotka kaikki ovat vaikuttaneet jollakin lailla
käänteentekevästi Jonaksen kehittymiseen. Onko Jonas – niin kuin aluksi
näyttää - Onnettaren suosikki, joka selviää kuiville mistä tilanteesta
tahansa? Onko Jonaksesta tullut säteilevä persoona naisten ansiosta?
Miten suuri merkitys on erotiikalla? Tarinan sisällä kerrotaan lisää
tarinoita, jotka limittyvät toisiinsa ja kumoavat toisiaan. Onko
lopullista totuutta oikeastaan olemassakaan?
Aina välillä kirjan kertoja kritisoi kärkevästi Norjan taloutta,
politiikkaa ja henkistä ilmapiiriä. Hänen mielestään Norjan vauraus on
seurausta onnenpotkuista ja opportunismista eikä siis eettisesti kovin
hyväksyttävää. Ihmiset ovat nousukasmaisia, pikkusieluisia ja
kateellisia. Menestyjät vedetään lokaan ja heidän saavutuksiaan
vähätellään. Näin käy Jonas Wergelandillekin.
Teos on kaikessa polveilevuudessaan helposti hahmotettava ja sujuva.
Päähenkilöstä paljastuu koko ajan uutta, mutta tietynlainen
salaperäisyys säilyy. Kjǽrstad käyttää hienostuneesti erilaisia
tehokeinoja kuten toistoa. Jokaisella yksityiskohdalla on merkityksensä
kokonaisuudessa.
KÄHKÖNEN, Sirpa
Lakanasiivet
Lakanasiivet oli ehdokkaana vuoden 2007
Finlandia-kirjallisuuspalkintoon. Se on neljäs osa Kähkösen kuopiolaisia
työläisnaisia käsittelevästä kirjasarjasta, joka alkoi kansalaissodan
tapahtumista.
Tämä kirja ajoittuu siihen ainoaan jatkosodan päivään, jolloin
venäläiset pommittivat Kuopiota. Kähkönen on tehnyt paljon pohjatyötä,
jotta tapahtumat olisivat historiallisesti oikein ja miljöökuvaus
luotettavaa. Tietonsa hän on onnistunut siirtämään sujuvaan ja eloisaan
kaunokirjalliseen muotoon, johon Savon murre antaa oman mausteensa.
Heinäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1941Kuopiossa on enimmäkseen
naisia, sillä kaikki kelvolliset miehet ovat rintamalla ja suurin osa
lapsista siirtolassa maaseudulla. Kaikki ovat väsyneitä ja nälkäisiä.
Joku kaipaa rajan taakse jäänyttä kotiseutuaan ja omaisuuttaan, joku
ikävöi lapsiaan, joku murehtii rintamalla olevan rakastetun puolesta,
joku ei edes tiedä haikeutensa syytä. Pelkkää murhetta ei elämä
kuitenkaan ole. On pieniä rakkauden ja läheisyyden hetkiä, on
yhteishenkeä ja auttavaisuutta, on iloa. Pommituksesta selvinneet voivat
purkaa helpotustaan vaikkapa tanssimalla.
Sirpa Kähkönen on hyvä lasten kuvaaja. Kirjan humoristisimmat kohdat
ovat lasten vakavia pohdintoja sodasta ja elämästä yleensä.
LEVENGOOD, Mark
Riemujen rikkaus ja surujen summa
Mark Levengood on ruotsinsuomalainen (alun perin suomenruotsalainen)
radio- ja TV-toimittaja. Riemujen rikkaus ja surujen summa on koottu
hänen pakinoistaan ja kolumneistaan.
Levengoodin tekstit alkavat jostakin omakohtaisesta kokemuksesta ja
laajenevat siitä yleiseksi elämän ja ihmisolemuksen pohdinnaksi.
Levengoodilla on taito nähdä naurettavat puolet mitä erilaisimmissa
tilanteissa ja kuvata niitä toisaalta terävän ironisesti ja toisaalta
armeliaan ymmärtäväisesti. Jo omassa suvussa riittää värikkäitä
persoonallisuuksia, jotka laukovat viisauksia asiasta kuin asiasta –
esimerkiksi vanhenemisesta. Jumalaan uskominen on Levengoodille
itsestään selvä asia, mutta siinäkin hänen näkökulmansa on varsin
epäsovinnainen. Joku saattaa hänen kepeästä otteestaan ärsyyntyä ja
loukkaantua.
Riemujen rikkaus ja surujen summa -kirjasta voi poimia monia viisauksia
ja mietelauseita. Tunnelma on valoisa ja myönteinen.
LYNCH, Scott
Locke Lamoran valheet
(fantasia)
Scott Lynchin esikoisteos Locke Lamoran valheet valittiin
yleisöäänestyksellä vuoden 2006 parhaaksi fantasiakirjaksi. Se on
ensimmäinen osa seitsenosaiseksi suunnitellusta sarjasta.
Tapahtumaympäristö on Camorrin kaupunki, joka muistuttaa futuristisin
lasirakennelmin kansoitettua renessanssiajan Venetsiaa. Alkemistit
luovat siellä mitä vain, mafiankaltaiset ryhmittymät hoitavat
rikollisuutta täysin organisoidusti ja velhot toimivat palkasta.
Locke Lamora on juonittelija jo lapsena ja vakavissa vaikeuksissa tämän
taipumuksensa vuoksi, kunnes hänet ostetaan varasliigaan. Aikuisena hän
muodostaa neljän kumppaninsa kanssa herrasmiesroistojen klubin, joka
huijaa rikkailta kansalaisilta rahaa, mutta karttaa tarpeetonta
väkivaltaa. Locke keksii suurenmoisen ja monikerroksisen juonen, joka
onnistuessaan takaisi koplalle taloudellisen turvan koko loppuelämäksi.
On vain niin, että joku vielä juonikkaampi henkilö käyttää Lockea oman
kostonsa välikappaleena. Monen ihmisen henki on vaarassa ja jopa
yhteiskunnan rakenteet järkkymässä.
Kirja on sekoitus fantasiaa, veijaritarinaa ja seikkailukertomusta.
Suurimmalta osalta se on hauskaa luettavaa, mutta paikoittain
häiritsevän väkivaltainen. Kieli ilahduttaa: se on aisteihin vetoavaa ja
rehevää..
NGUGI wa Thiong’o
Variksen Velho
Kenialaista James Ngugia (s. 1938) kutsuttiin 1970-luvulla ”itäisen
Afrikan kirjalliseksi isäksi”, mutta kymmenkunta vuotta myöhemmin häntä
pidettiin jo haittana valtaapitäville. Ngugi joutui ilman
oikeudenkäyntiä vuodeksi vankilaan ja oli vapauduttuaankin
erikoistarkkailun alaisena. Tästä syystä hän lähti omaehtoiseen
maanpakoon Yhdysvaltoihin ja rupesi samalla käyttämään nimestään sen
kikuju-muotoa.
Variksen Velho on melko karkea satiiri kuvitteellisesta Aburirian
tasavallasta, jota hallitsee despoottinen Valtias. Tämän esikuvina ovat
varmaankin olleet sellaiset afrikkalaiset johtajat kuin Daniel Moi ja
Mobutu Sese Seko, mutta mieleen tulee myös Kiinan Mao Zedong
kulttuurivallankumouksineen. Valtiaan apuna hyörivät korruptoituneet
ministerit, jotka valtaa ja rahallista hyötyä saadakseen matelevat,
pettävät ja jopa turmelevat ulkonäkönsä. Ihmisjoukkoja liikuttaa
tahtomattaan myös nuori Velho, joka on toisaalta hyvin koulutettu ja
maailmaa nähnyt ja toisaalta kansanomaiseen viisauteen perehtynyt.
Velhollakin on apujoukkonsa: feministinen vastarintaryhmä, joka
tavoittelee sananvapautta ja tasa-arvoa kiitettävän rauhanomaisin
keinoin. Satiiri muuttuu rakkaustarinaksi Velhon ja vastarintaryhmän
johtajan välillä.
Variksen velho käsittelee varsin monia asioita: kolonialismia,
korruptiota, naisvihaa, rasismia, heimojärjestelmää, teollisuussaasteita
ja kirkon ulkokultaisuutta. Toivoton ei tämä satiiri tunnelmaltaan ole,
vaikka näyttäisikin siltä, että yhden tyrannin poistuminen vain nostaa
uuden tilalle. Toivo on ennen kaikkea nuorissa.
Ngugi on hyödyntänyt teoksessaan suullista kertomaperinnettä. Kirjan
rakenne on löyhä ja episodimainen ja niin juoni kuin henkilötkin
tuntuvat kehittyvän miltei sattumanvaraisesti. Paikoin kerronnassa on
hieman jäykkyyttä, mutta suurimman osan aikaa absurdit tapahtumat
pitävät mielenkiinnon yllä. Satumaisuutta lisäävät päähenkilöiden
maagiset muodonmuutokset ja hämmästyttävät pelastautumiset kiperistä
tilanteista
PELTOLA, REA

Pionit
(67.33)
Kirja on yksi vuoden 2007 Tieto-Finlandia-ehdokkaista.
Rea Peltola ja Vesa Koivu ovat keränneet pioneja yli kaksikymmentä
vuotta ja kasvattaneet puutarhassaan Keski-Suomessa satoja lajikkeita.
Pioneissa on valinnanvaraa: on kokoja, on värejä, on tuoksuja. Kun eri
pionilajit vielä kukkivat eri aikaan, riittää silmäniloa kesän
jokaiselle kuukaudelle. Kirjassa käydään läpi villinä kasvavat pionit,
vanhat perinnepionit ja uudemmat lajikkeet. Tarkemmin esitellään
puutarhojen suursuosikit värin mukaan jaoteltuina. Todellista
salapoliisintyötä on kirjan tekijöiltä vaadittu eri lajien
paikallistamisessa ja historian selvittämisessä. Historia paljastaa,
että pioniheimon kehitys alkoi 80 miljoonaa vuotta sitten, vaikka
taantuikin jääkausien aikana. Ensimmäinen kirjallinen maininta pioneista
on Homerokselta vuodelta 850 eKr. ja Suomessa puolestaan löytyy ensi
kerran tietoa Turun Akatemian kasviluettelossa vuodelta 1673. Kirjan
lopussa neuvotaan pionien hoitamiseen ja hyötykäyttöön liittyvissä
asioissa.
Kirjan kuvat ovat hivelevän kauniita ja tunnelmallisia. Teksti on
helppotajuista ja huumoripitoista.
PRETOR-PINNEY, Gavin
Pilvibongarin opas
(55.5)
Vuonna 2004 perustettu Pilvenpalvontaseura julistaa kauniisti, että
”pilvet ovat luonnon runoutta ja silmien päivittäistä ravintoa”.
Pilvissä on sekin hyvä puoli, että niitä voi kuka tahansa katsella
kaikkialla maailmassa ilman apuvälineitä.
Kirja esittelee eri pilvityypit lukuisine alalajeineen unohtamatta
sellaistakaan ihmisten aikaansaamaa ”pilveä” kuin lentokoneiden
tiivistymisjuovat. Hämmentynyttä lukijaa lohdutetaan sillä, että
kokenutkaan pilvibongari ei välttämättä erota aina untuvapilveä
hahtuvapilvestä tai palleropilvestä. Kirjan viimeisessä luvussa
pohditaan pilvien ja ilmastonmuutoksen välistä yhteyttä. Tietoa on
paljon, mutta se on hauskassa muodossa. Mukana on anekdootteja,
muistelmia, mietteitä. Kirjallisuusviitteet liikkuvat Raamatusta
Thoreauhun ja antiikin filosofeista popmusiikkiin. Valokuvien
selitysteksti voi olla hyvinkin vallaton (esimerkiksi: ”Keskikokoinen
kumpupilvi tai salsaa tanssiva kissapari.”)
RESTREPO, Laura
Houre
Kolumbialainen Laura Restrepo toimi 1980-luvulla rauhanneuvottelijana
maansa hallituksen ja M-19-guerrillajärjestön välillä, minkä jälkeen hän
lähti lähes kymmeneksi vuodeksi omaehtoiseen maanpakoon. Palkitussa
romaanissaan Houre Restrepo yhdistelee fiktiiviseen tarinaan tosiasioita
1980-luvun Kolumbiasta: huumebisnestä, rahanpesua, lahjontaa ja
väkivaltaa. Yhtenä sivuhenkilönä juonittelee Pablo Escobar, huumeparoni
ja aikoinaan yksi maailman rikkaimmista ihmisistä. Tapahtumapaikkana on
Bogotá, sairas kaupunki täynnä vihaa.
Houreen alussa kaunis hienostoperheen tytär Agustina löydetään
hotellihuoneesta ”seonneena kuin seinäkello”. Mitä on tapahtunut? Kirja
muistuttaa salapoliisikertomusta etsiessään syitä Agustinan
sairastumiseen niin nykyhetkestä kuin menneisyydestäkin. Yksi
menneisyyden juonne seuraa Agustinan saksalaisen isoisän henkistä
luhistumista, toinen Agustinan lapsuutta kaksinaismoraalin ja
puolitotuuksien vyyhdessä, kolmas villiä nuoruutta rikollisuuden
liepeillä. Agustinan elämä on ollut taloudellisesti turvattua, mutta
emotionaalisesti täysin epävakaata. Käy vielä ilmi, että henkisistä
asioista kiinnostunut Agustina on saanut näkijän lahjan. Kyseenalainen
lahja maassa, jossa olisi paras nähdä niin vähän kuin mahdollista.
Tyyliltään kirja on mielenkiintoinen. Kertoja vaihtuu vaihtumistaan ja
minä-muoto voi muuttua kesken lauseen hän-muodoksi tai päinvastoin.
Teksti on kuitenkin vetävää ja helposti hahmotettavaa. Huumoria,
verevyyttä. Kaiken vyörytyksen jälkeen loppu tuntuu hieman kesyltä.
SETTERFIELD, DIANE
Kolmastoista kertomus
Isänsä antikvariaatissa työskentelevä Margaret Lea kokee elämänsä
yllätyksen: nykykirjailijoista suosituin eli Vida Winter ilmoittaa
valinneensa Margaretin elämäkertansa kirjoittajaksi. Salamyhkäinen Vida
on koko uransa ajan tarjoillut elämästään mitä ihmeellisimpiä versioita,
mutta lupaa nyt kuoleman lähestyessä paljastaa täydellisen totuuden. Hän
kertoo Margaretille Angelfieldin suvun omalaatuisista jäsenistä ja ennen
kaikkea kaksosista Adelinesta ja Emmelinestä, joiden välillä vallitsi
mystinen side. Heitä kohtasi hirveä onnettomuus, mutta mitä ihan
täsmälleen tapahtui? Mikä on Vidan osuus tapahtumissa? Vähitellen
paljastuvien salaisuuksien joukossa on myös jotain Margaretin omaan
elämään liittyvää, mutta selviävätkö kaikki mysteerit milloinkaan?
Kolmastoista kertomus kuuluu samaan lajityyppiin kuin Brontën tai Du
Maurierin teokset. Se pelaa unenomaisella tunnelmalla ja vihjailuilla
yliluonnolliseen, vaikka kaikelle (tai lähes kaikelle) löytyykin lopulta
realistinen selitys. Goottilaiseen kauhukirjallisuuteen perehtynyt voi
huvitella etsimällä kirjasta yhtymäkohtia lajin klassikoihin - niitä
löytyy niin juonesta, henkilöhahmoista kuin vuorosanoistakin. Sujuvasti
kirjoitettu kepeä teos, joka monine käänteineen pystyy pitämään
jännitystä yllä viimeiselle sivulle asti.
SWANN, LEONIE
Murha laitumella : lammasdekkari
(dekkarit)
Eräänä kesäaamuna lammaspaimen George löytyy kuolleena laitumelta, lapio
lyötynä rintaan. Kyläläiset pelkäävät skandaalin pilaavan matkailun
kehittämishankkeet alueella, joten he pimittävät monia tapaukseen
liittyviä asioita. Kaiken muun lisäksi paikalle määrätty poliisi on
varsin kokematon ja epäpätevä. Viimein Georgen oma lammaslauma päättää
ratkaista rikoksen, sillä se on Georgen ääneen lukemista kirjoista
päässyt perille ihmisten ajatusmaailmasta ja rikosten
selvittelykeinoista. Jokaisella lampaalla on oma erityistaitonsa, jota
voi hyödyntää tutkimuksissa, kunhan joku vain määrää suunnan ja
kokonaisuuden. Tämä sopii Neiti Maplelle, joka on Glenkillin ja ehkä
koko maailman viisain lammas. Pitkissä yöllisissä keskusteluissa lampaat
rakentelevat hurjia metafyysisiä ajatusmalleja, joita testaavat
päivällä. Osuvatkohan lampaat oikeaan? Rikosta selvitellessään ne
törmäävät myös omiin peräti inhimillisiin syyllisyyden- ja
turhautumisentunteisiinsa.
Leonie Swannin esikoisteoksessa on makaaberia huumoria ja
yllätyksellisyyttä. Ihan kaikissa kohdissa juttu ei toimi, mutta
kokonaisuus on piristävä. Kuten eräs kriitikko sanoi: ”Tällaista tekstiä
syntyisi, jos Agatha Christie kirjoittaisi Kaislikossa suhisee –teoksen
uusiksi.”
TOIKKA, Oiva

Oiva Toikka : lasi ja design
(76.3)
Oiva Toikka on 1950-luvulta lähtien ollut suomalaisen muotoilun suuria
nimiä. Hänen taidettaan kuvataan sanoilla omintakeinen,
mielikuvitusrikas, värikäs ja viihteellinen tai sitten sanoilla oikukas,
liioitteleva, haasteellinen ja ongelmallinen. Teoksissa on sekä barokin
rehevyyttä, ekspressionismin värikylläisyyttä että surrealismin
leikillisyyttä. Vaikka Toikka tunnetaankin ennen kaikkea
lasiesineistään, on hänen luovuutensa ulottunut myös keramiikkaan ja
teatteripuvustusten ja -lavasteiden suunnitteluun. Itse asiassa
taideteosten ideat ovat ujuttautuneet lavastuksiin ja lavastustyöt
puolestaan vaikuttaneet esineisiin.
Komeasti kuvitettu kirja käy läpi Toikan elämänvaiheet ja uran.
Lapsuusajan kokemukset rajan taakse jääneessä Karjalassa ovat
vaikuttaneet osaltaan teosten värikylläisyyteen ja muotokieleen.
Myöhemmin ovat inspiroineet esimerkiksi amerikkalainen pop-taide ja
primitiiviset kulttuurit eri puolilla maailmaa. Taideteoksia on syntynyt
myös aivan käytännön vaatimista syistä – esimerkiksi suositut lasilinnut
eivät vaadi viimeistelyä ja helpottavat siten lasitehtaalla
jälkikäsittelyosaston ruuhkaa.
Yllättävää kyllä, Toikka tuntuu turhautuneen siitä, ettei voinut
omistautua taidemaalarin uralle. Moni varmaan on sitä mieltä, että
onneksi ei!
TUOMINEN, Leila K.
Lounaissatakuntalaisten pitokokkien parhaita
(68.252)
Kirjassa esitellään yli 100 lounaissatakuntalaista pitokokkia tai muuta
osaavaa taitajaa, jotka ovat maukkailla leivonnaisillaan tai ruuillaan
läheisiään ilahduttaneet.. Heidän toimintansa ajoittuu 1800-luvun
loppupuolelta 1970-luvulle ja monesta on säilynyt paljonkin
muistitietoa.
Kirja valottaa perinteisten satakuntalaisten pitojen järjestelyä ja
ruokakulttuuria. Pitokokit ovat pääosassa, mutta unohdettu ei ole
muitakaan pitojen onnistumisen kannalta tärkeitä henkilöitä, kuten
kahvinkeittäjiä ja astianpesijöitä. Paikkakunnittain esitellään
pitokokit ja heidän tärkeimmät reseptinsä – raumalaisista
erikoisuuksista mainitaan tietenkin lapskoussi, topseilvellinki ja
Riikola flikkatte piparkako. Euran rinkilät ovat saaneet oman lukunsa,
sillä säilyneitä reseptejä on yli kolmekymmentä!
Pelkkä kirjan selailukin on kiinnostavaa. Kuvituksessa on hyödynnetty
arkistojen kätköistä löydettyjä valokuvia ja sopivan vanhahtavaan sävyyn
valokuvattuja ruokia ja leivonnaisia.
WALLNER, Michael
Pariisin huhtikuu
Kevät 1943 Pariisissa. Nuori saksalaiskorpraali Roth joutuu tulkin
roolissa seuraamaan läheltä Gestapon kylmän järjestelmällisiä
kidutusmenetelmiä. Saadakseen muuta ajateltavaa hän livahtaa iltaisin
siviilivaatteissa kaupungille ja esiintyy ranskalaisena. Kirjoja
rakastava Roth löytää piankin kiinnostavan antikvariaatin – ja samalla
antikvariaatin omistajan tyttären. Nuoret rakastuvat, mutta miehitetyssä
kaupungissa heitä uhkaavat monet vaarat. Voiko sotilas pujotella kahden
rintaman välissä ja olla vuoron perään saksalainen tai ranskalainen,
kuinka kulloinkin huvittaa? Voiko hän elää idyllissä ja paeta
todellisuutta? Voiko rakkaustarina miehittäjän ja vastarintaliikkeen
edustajan välillä päättyä onnellisesti?
Itävaltalainen Michael Wallner on tutkinut paljon toisen maailmansodan
historiallisia taustoja ja miehitetyn Pariisin arkea. Pariisin huhtikuu
kuvaa kylmäävästi ihmisten lisääntyvää epäinhimillisyyttä,
välinpitämättömyyttä ja itsekkyyttä, mutta samalla riipaisevan kauniisti
kahden nuoren rakkautta. Jännityskertomuksestakin tämä tyylikkäästi
kirjoitettu kirja käy.
VINTAGE fashion : muodin vuosikymmenet
(90.21)

Kuuluisien muotisuunnittelijoiden alkuperäiset luomukset ovat nykyisin
haluttua keräilytavaraa, mutta pelkkiä ideoitakin voi menneiden
vuosikymmenien tyyleistä poimia oman pukeutumisen avuksi. Vintage
fashion – teos esittelee 1900-luvun muotisuuntaukset vuosisadan alusta
1980-luvulle asti. Läpi käydään tärkeimmät suunnittelijat, vaateiden
muodot, kullekin ajalle tyypilliset kuvioinnit ja kangaslaadut.
Erityisesti korostetaan entisaikain käsityötaitoa ja
valmistustekniikkaa, jotta lukija oppisi erottamaan aidon
vuosikertavaatteen uustuotannosta.
Kirjassa on upea kuvitus. Maineikkaiden muotikuvaajien otoksia on
kerätty arkistoista ja tätä kirjaa varten on vielä erikseen kuvattu
monia vintage-harvinaisuuksia. On kuvia yksityiskohdista kuten
kirjailuista, painokuoseista ja leikkauksista. Kirjan lopussa on ostajan
opas eli vinkkejä vuosikertavaatteen ostamiseen ja huoltamiseen.
VÄISÄNEN, Hannu
Toiset kengät
Kuvataiteilija Hannu Väisäsen omaelämäkerrallinen teos Toiset kengät
jatkaa siitä, mihin vuonna 2004 ilmestynyt esikoisromaani Vanikan palat
päättyi. Nyt eletään 1960-lukua ja Antero on varttunut murrosikään. Hän
tuntee yhä vahvemmin, että on jotenkin erilainen ja ympäristöstä
poikkeava. Oma keho muuttuu oudoksi. Tytöt kiinnostavat ja pelottavat,
toiset pojat kovine otteineen suututtavat ja pelottavat, aikuiset
hämmästyttävät ja pelottavat. Muodista kiinnostunut Antero haluaisi
mokkakengät ja napahousut, mutta tyrannimainen isä ja konservatiivinen
koulumaailma tyrmäävät toiveet. Elokuvat ja kuorolaulu tarjoaisivat
kauneuselämyksiä, mutta samanhenkistä ”häikäistymisseuraa” ei
ikätovereista löydy. Taiteeseen voi kuitenkin purkaa monenlaisia
tunteita ja havaintoja ja tehdä kekseliäitä kokeiluja. Lopulta isäkin
antautuu väistämättömän edessä ja Antero saa siirtyä Savonlinnan
kuvataidelukioon. Hän heittää suuremmin surematta hyvästit
kotikaupungilleen Oululle.
Hannu Väisäsen kielikuvat ihastuttavat tuoreudellaan ja
aistivoimaisuudellaan, sillä näön lisäksi vedotaan vahvasti myös haju-
ja makuaisteihin. Toinen ihastuttava piirre on kaikenkattava huumori.
Väisäsellä on komiikan tajua, joten nöyryyttävistäkin kokemuksista
kerrotaan lempeän itseironisesti ja lähes haikeasti. Aikuinen kirjailija
kuvaa myötätuntoisesti jopa originellia aliupseeri-isää – alkoholistia,
naistenmiestä, runonlausujaa, kurinpitäjää.
Toiset kengät -teoksessa on kirjailijan mukaan omaelämäkerrallista
aineistoa noin 40 %. Jatkoa sarjaan tulee ehkä parin vuoden kuluttua,
mutta silloin omaelämäkerrallisuus on huvennut lähes olemattomiin (koska
muuten kirjasta tulisi tavattoman tylsä). Ennakkokaavailujen mukaan
Antero tulee kokemaan pahan romahduksen: taiteilijan ura on
todellisuudessa ihan muuta kuin unelmissa.
Kirja voitti vuoden 2007 Finlandia-kirjallisuuspalkinnon.
Sivun alkuun
|