Alf Henrikson: Antiikin tarinoita (WSOY 1963)

Tämä paksu kirja kattaa antiikin myyttisen ja historiallisen tapahtumarakenteen kokonaisuudessaan, asiallisesti ja viihdyttävästi. Alf Henrikssonilla on oma kuivakka huumorinsa, joka tuottaa lukijalle iloa, vaikka antiikin maailma olisikin jo tuttu.

Alf Henriksson on kirjoittanut näitä yleistajuisia esityksiään maailmanhistorian ja myyttien hämäristä jo usean vuosikymmenen ajan – tavoitteenaan pelastaa modernin koululaitoksen unohtama historiallinen perintö uusille sukupolville. Jos ajatellaan vaikka vain meidän omaa kulttuuriamme, niin suurin osa länsimaisesta kulttuuriperinteestä muuttuu käsittämättömäksi ilman antiikin tuntemusta. Ja vielä vaikeampaa on ymmärtää vieraan kulttuurin henkeä, jos ei tunne sen historiallista ja henkistä menneisyyttä.

No, tämän opettavaisen purkauksen jälkeen voin vakuuttaa, että Antiikin tarinoita on viihdyttävää lukemista, josta ajankulun lisäksi voi saada yllättäviäkin tietoja. Esimerkkinä historiankirjoituksen isänä pidetyn Herodotoksen kertomus siitä, miten egyptiläiset yrittivät ratkaista kysymyksen siitä, mikä kansoista on maailman vanhin: Faarao järjesti kokeen, jossa kaksi vastasyntynyttä lasta eristettiin kanssakäymisestä vanhempiensa tai muiden ihmisten kanssa – sillä oletuksella että lapset puhuisivat kaikkein vanhimman kansan kieltä, kunhan he olisivat ohittaneet iän, jolloin kieli opitaan vanhemmilta. Herodotoksen mukaan lapset ryhtyivät puhumaan kaarian kieltä, mikä tietysti suuresti harmitti egyptiläisiä, jotka olivat luulleet olevansa maailman vanhin kansa. Henriksson huomauttaa sivumennen, että asiaan kenties vaikutti se, että Herodotos itse polveutui kaarialaisista.

Tämä kertomus on yhä monin tavoin moderni; edelleen me pohdimme sellaisia kysymyksiä kuin mitä on kieli ja miten se toimii. Onko kieli jotain sisäsyntyistä, vai onko mieluummin niin, että me synnymme kieleen, kuin toisinpäin. Kumpi on isäntä; sekö joka käyttää kieltä vai kieli jota käytetään. Onko ihmiselle ylipäätään olemassa kielenulkoista todellisuutta, ja jos on, voiko sitä todistaa ”kielenulkoisesti”, ilman että kielen rakenne määrittelee sen mitä todistetaan. Herodotoksen kertomus paljastaa sen, että nämä kysymykset ovat askarruttaneet ihmiskuntaa vuosituhansien halki.
 

16.12.2009