
Jean-Michel
Charlier, Jean
Giraud:
Kadonnut kaivos
(1988), Kultainen luoti
(1989):
Luutnantti
Blueberryn seikkailuja
Kolme
uupunutta ja janoista ratsastajaa etenee vaihtelevassa maastossa
Taikauskonvuorten luoteispuolella etsien epätoivoisina vettä… Heitä kalvaa
kuitenkin janoakin piinaavampi tunne; oikeastaan sitkeä kangastus: Kulta!..
Mahtava kultakaivos, jonka pitäisi olla piilossa jossain Kuolleen hevosen
ylängöllä…
Näin alkaa
Jean-Michel Charlierin ja Jean Giraudin luoma Blueberry-seikkailu
Kultainen luoti Marja Luoman suomennoksessa vuodelta 1989 - ja johtaa
lukijan suoraan tarinan ytimeen; saavuttamaton kulta tiettömässä erämaassa
houkuttelee onnenonkijoita vaarallisille poluille. Seurauksena on petoksia,
väkivaltaa ja juonittelua - siis verraton seikkailu.
Kadonnut kaivos
on tarinan ensimmäinen osa; siinä kerrotaan, miten väliaikainen sheriffi,
esimiestensä epäsuosioon joutunut luutnantti Blueberry ryhtyy jäljittämään
tunnotonta huijaria pelastaakseen ystävänsä Jimmy McCluren, joka on antanut
kullan katoavan kimalluksen sokaista itsensä. Blueberry pelastaa ystävänsä,
mutta siinä vaiheessa – syvällä erämaan sydämessä - astuvat voimaan
henkiinjäämisen armottomat lait. Tarina päättyy albumissa Kultainen luoti,
jossa arvoitus ratkeaa, mutta kulta jää saavuttamatta – kuten hyvässä
tarinassa kuuluukin. Satumaiset aarteethan kuuluvat vain unelmien
kultaisille kentille.
Tämä varhainen
Blueberry-tarina on kerronnallisesti tasapainoinen teos. Se on
johdonmukainen, ja juonen käänteet on perusteltu riittävästi. Tarinan maku
ja tunnelma välittyvät lukijalle voimakkaina; jano kuivattaa kitalakea ja
armoton aurinko paahtaa. Henkilöt paljastavat luonteensa syvimpiä piirteitä
myöten. Kerronnalle antavat syvyyttä ne lukuisat myyttiset teemat, joita
siinä muokataan: yksinäinen sheriffi estämässä lynkkausta, keinoistaan
piittaamattomat palkkionmetsästäjät, takaa-ajo erämaassa, intiaanit, miesten
välinen luottamus vaarojen edessä jne. Lännen mytologia hallitsee
erityisesti tarinan ensimmäistä osaa Kadonnut kaivos.
Kultaisessa luodissa
viitekehys vaihtuu; nyt kuljetaan conquistadorien jäljillä etsimässä
eldoradoa. Mieleen tulee väistämättä B. Travenin kuuluisa romaani Sierra
Madren aarre, ja erityisesti romaaniin perustuva John Hustonin ohjaama
samanniminen elokuva. Näyttää jopa siltä, että elokuva on suoraan
vaikuttanut Charlierin kuvailmaisuun. Niin selkeästi tarinan konna
muistuttaa erästä elokuvan henkilöä.
|