
Maj Sjövall ja Per Wahlöö: Kadonnut paloauto (Karisto 1980)
Maj Sjöwallin ja
Per Wahlöön Martin Beck -romaanit ovat dekkarikirjallisuuden
klassikoita. Ne loivat oman salapoliisikirjallisuuden lajin, jolla oli
kunnianhimoiset päämäärät ja joka on vaikuttanut erityisesti
pohjoismaisen dekkarikirjallisuuden henkiseen maisemaan. Karin Fossum,
Åke Edwardson, Håkan Nesser, Anne Holt ja muut ovat kaikki Sjöwallin ja
Wahlöön oppilaita siinä miten rikoskirjallisuutta voidaan käyttää
yhteiskuntakritiikin esittämiseen. Matti Yrjänä Joensuu edustaa
selkeimmin tyylilajia Suomessa.
Martin Beck
–romaanit ilmestyivät 1960-70-luvuilla, ja heijastavat tietysti
aikaansa. Näinä viihteellisyyden kulta-aikoina niitä pidetään totisina -
sehän ei pidä paikkaansa. Paremminkin kysymys on kaikenlaisen väärän
romantiikan puuttumisesta: näissä kirjoissa elämä on harmaata ja
ahdistavaa, poliisin työ arkista puurtamista ja rikollinen ura tyyten
vailla minkäänlaista ”glooriaa”. Rikokset ovat banaaleja, likaisia ja
sottaisia tapahtumia, jotka herättävät lähinnä vastenmielisyyttä. Näin
johdonmukainen inhorealismi on virkistävää näinä aikoina.
Kadonnut
paloauto
käynnistyy murhapoltolla, jossa kolme ihmistä kuolee. Sattumalta yksi
kuolleista on poliisille tuttu pikkurikollinen, jonka joutuminen
murhapolton uhriksi tuntuu kummalliselta. Poliisi alkaa selvitellä asiaa
- johdonmukaisesti, byrokraattisesti, säälimättömästi selvittäen
yksityiskohdan toisensa jälkeen. Lukukokemuksena Kadonnut paloauto
on hyytävä: tuntuu kuin joutuisi loputtomiin kahlaamaan loskaisia
katuja ilman pois pääsyä. Illuusiot poksahtelevat kuin nuoskaiset
saippuakuplat väsyneen talven pistävässä viimassa.
Missä sitten on
lukijan nautinto, kysyy viihtymisestään huolestunut kuluttaja.
Nautinto on
vahvoissa henkilöhahmoissa: Martin Beck, Lennart Kollberg, Gunvald
Larsson, Åsa Torell ja kumppanit jäävät mieleen voimakkaina henkilöinä.
Henkilökuvaus näissä kirjoissa on niin onnistunutta, että hahmojen
siirtäminen elokuviin tai televisiosarjoihin on ollut hyvin vaikeata;
edes kunnianhimoisesti toteutettu ruotsalainen Martin Beck -sarja ei
tavoittanut oikeaa sävyä, oikeaa radikalismin astetta. Nämä kirjathan on
kirjoitettu aikana, jolloin ihmisillä vielä oli aatteita ja uskoa
tulevaisuuteen.
|
|

päällys Curt Petersson
15.12.2009
|