 |
|
|
|
 |
 |
||
 |
 |
 |
|
 |
 |
 |
 |
 |
 |
 |
|
|
||||
 Anja Kauranen: Kiinalainen kesä (WSOY 1989) Anja Kaurasen (nykyisin Snellman) tuotannossa Kiinalainen kesä on helposti lähestyttävä teos ja se kiinnitti mielenkiintoni alkusivuista lähtien. Saavuttamani lukunautinto kiihotti minut lukemaan kirjan nopeassa tahdissa useamman kerran uudestaan. Eräänä talvena joskus 1990-luvun puolivälissä Kiinalainen kesä oli vakituinen sänkylukemistoni. Kiinalainen kesä on päiväkirjanomainen kertomus eräästä 1980-luvun kesästä. Kirjailijan ajan vie lapsenhoito ja vanhasta äidistä huolehtiminen ja kirjoittamiselle tuntuu jäävän vain hyvin vähän aikaa. Tähän näennäisen pieneen piiriin tunkeutuvat maailman tapahtumat, erityisesti tapahtumat Taivaallisen rauhan aukiolla Pekingissä – kiinalaisen opiskelijaliikkeen protesti Kiinan hallitsevaa kommunistipuoluetta vastaan ja mielenosoitusten tukahtuminen panssarien alle. Kirjailija havainnoi maailmaa, omaa ympäristöään ja läheistensä elämää miellyttävän välittömästi, hetkellisesti - tavalla jossa lukijalle välittyy tunne juuri tämän hetken merkittävyydestä. Tämä johtuu kirjan tyylilajista, joka sallii kirjoittajalle mahdollisuuden kuvata maailmaa ilman romaanimuodon ehdotonta johdonmukaisuutta. Päiväkirjanomainen muoto ei vaadi että jokainen tapahtuma tai asia viittaa tulevaisuuteen. Muoto on lukijallekin nautinnollinen; hän voi keskittyä kuhunkin tekstin palaseen sellaisenaan arvuuttelematta sen merkitystä tarinan jatkon kannalta. Erinomaista sänkyluettavaa! Kirjan voi jättää kesken mihin kohtaan tahansa ja jatkaa seuraavana iltana uusin silmin ja ajatuksin. Tietenkin tämä on illuusio; tarinan kertominen on niin voimakas vietti – kenties ainoa tapa luoda ihmiselämälle merkitystä – että jopa päiväkirjat, ainakin julkaistut sellaiset ovat tietoisia kertomuksia. Tarinankertojien ammattilaisilla se taipumus on erityisen pakottava. Mistä muusta kertoo Kaurasen esipuhe kirjan alkusivulla: ”Kenties kaikki meni aivan toisin. Ehkei sinne päinkään kuin olen tässä kirjoittanut. Kuten hyvin tiedätte, minä olen parantumattomasti sellainen ihminen että muistan paljon paremmin ne asiat joita ei tapahtunut kuin ne jotka tapahtuivat” Joka tapauksessa Kiinalainen kesä puhuttelee minua; siinä on jotain hellyttävän 1980-lukulaista. Maailma, ympäristö ja suomalainen arkielämä vaikuttavat niin tutuilta. Nykyään lukunautintoon sekoittuu jo ripaus nostalgiaa: tässä kirjassa on palanen maailmaa, joka vallitsi ennen kännykkävallankumousta ja tätä hirmuista teknologiakrapulaa. |
15.12.2009 |
|||
