Manner, Eeva-Liisa: Kirjoittamisen aika: Eeva-Liisa Mannerin kirjeitä 1963 – 1969 (toimittanut Tuula Hökkä) (Tammi 2006) 

Eeva-Liisa Manner asui kuusikymmentäluvulla noin puolet vuodesta Espanjassa. Tämä omaehtoinen maanpakolaisuus johtui oletettavasti tarpeesta keskittyä luovaan työhön. Ehkä Manner halusi myös etäisyyttä julkisuuden asettamiin vaatimuksiin.

Pääasialliseksi yhteydenpitovälineeksi kotimaahan muodostui kirje. Säilyneistä kirjeistä Tuula Hökkä on koonnut käsillä olevan kokoelman ja laatinut esipuheen ja selitykset, jotka valottavat lukijalle kirjeiden syntyajankohtaa. 

On jotenkin viehättävää lukea toisten ihmisten kirjeitä. Aivan niin kuin on viehättävää lukea päiväkirjaa, jonka kirjoittaja on jo kirjoittaessaan tiennyt tekstin tulevan julkaistuksi. Oikealla kirjoittamisella tulee olla päämäärä. Vain siten kirjoitetusta tulee mielenkiintoista.

Kuten Tuula Hökkä kirjoittaa esipuheessaan:

 ”…Kirje on kirjoitettu nimenomaan jollekin, jotakuta ajatellen… Kirjoittaja ottaa tietyn kirjoittamisen asennon tuntemaansa vastaanottajaan. Hän kirjoittaa eri tavalla eri vastaanottajille.”

Juuri tämä kirjoittajan ”moni-ilmeisyys” tulee näkyville kirjekokoelmissa. Kirjoittajan minuus vaihtelee, muuttaa muotoaan, naamioituu ja tekeytyy eri rooleihin saavuttaakseen päämääränsä – mikä se sitten kulloinkin on. Suuri osa kirjeen ”viestistä” jää pinnan alle, sanomatta.  Vieras lukija tarvitsee huolellista lähdekritiikkiä tavoittaakseen aavistuksen kirjeen alkuperäisestä sanomasta.

Kertojan minuuden epämääräisyys viehättää minua. Se kertoo jotain olennaista ihmisten välisestä kommunikaatiosta, ja sitä kautta todellisuuden olemuksesta. Lopullista totuutta ei voi saavuttaa. Tämä asenteeni kattaa myös kaiken lukemisen; haluanko minä lukiessani kaunokirjallista teosta, että minulle kerrotaan kaikki. Pidän enemmän epämääräisyydestä, katkonaisuudesta, arvoituksesta, mysteeristä. En siksi että haluaisin ”ylimaallisia väristyksiä”, vaan siksi että todellisuus on sellaista. Määrittelemätöntä. Asenteeni on modernistinen – siis vanhentunut ja omaan aikaani sopimaton.

Toinen seikka, joka kannustaa lukemaan Eeva-Liisa Mannerin kirjeitä, on niiden henkevyys ja sivistys. On jotenkin kansallisesti ylevää, että myös meillä on tämän tasoisia kirjoittajia: kuin lukisi Tsehovin kirjeitä!

16.12.2009