Mary Stewart: Kristalliluola (1972)
 

Vietin lapsuudessani kaikki kesät Pohjanmaalla isovanhempien luona. Muun tekemisen ja ulkoilmaelämän ohessa luin kaiken kirjallisuuden, jonka käsiini sain. Isoäiti kuului siihen aikaan kirjakerhoon, ja hän osteli kuukauden kirjoja silloin tällöin. Sitä kautta käsiini osui Mary Stewartin Kristalliluola, joka vangitsi pitkäksi aikaa mielikuvitukseni. 

Asiaan vaikutti kaksi tekijää; ensinnäkin kirja oli historiallinen romaani, ja historia alkoi jo tuolloin kiinnostaa minua, toisekseen kirjan päähenkilö oli mielenkiintoinen: nuori kasvava poika, joka on löytänyt piilopaikan, josta aikuiset eivät tiedä mitään. Luultavasti jokainen meistä on lapsena viehtynyt ajatuksesta, että meillä olisi oma salainen kolo, josta kukaan muu ei tiedä mitään. 

Emryksen, Mary Stewartin sankarin, piilopaikka on isoisän luhistuvan palatsin käytöstä poistettu lämmitysjärjestelmä. Kristalliluola sijoittuu Brittein saarille varhaiskeskiaikaan, noin 500-luvulle. Tällöin roomalaiset olivat jo lähteneet saarilta, ja tulevaisuus oli kaikin tavoin epävarma. Emryksen isoisä on paikallinen pikkukuningas, ja hänen palatsinsa entinen roomalainen huvila, jonka lattioiden alla risteilee lämmityskanavien verkko. Emrys pakenee sinne palatsin muita lapsia, jotka jostain syystä kammoavat häntä. Lattian alla aikaa viettäessään Emrys huomaa että hän voi kuunnella salaa aikuisten keskusteluja, ja ymmärtää että hänen omaan syntyperäänsä liittyy selvittämätön salaisuus. Emryksen nopea kasvaminen kohtalonsa mittoihin alkaa. 

Lukija tunnistaa pian, että Emrys on tarujen myyttinen sankari Merlin, taikuri ja velho. Mary Stewartin kirja kertoo siten tarinan siitä, miten Merlinistä tulee Merlin. Tarina saa fantasiakirjallisuuden piirteitä, mutta missään vaiheessa kerronta ei menetä linjakkuuttaan. On onnekasta, että Stewart kirjoitti romaaninsa jo 1970-luvun puolella; toisin sanoen ennen kuin fantasiakirjallisuuden ryöstöviljely alkoi. Kysymyksessä on vielä perinteinen romaani, jossa henkilökuvauksella on pääosa.

15.12.2009