Christoph Ransmayr: Matka lopun maailmaan (1988)

Suuri runoilija Ovidius Naso on kadonnut. Cotta, yläluokkalainen tyhjäntoimittaja, lähtee häntä etsimään ja päätyy Mustanmeren rannalle Tomiin, Nason karkotuspaikkaan. Cotta vaeltaa pienessä kaupungissa päämäärättömästi löytämättä suurta runoilijaa. Ainoat merkit Nasosta ovat runoilijan kertomat tarinat, jotka elävät pienen yhteisön mielikuvituksessa ja omituisella tavalla muokkaavat kaupungin olemusta. Pian Cotta tuntee elävänsä arkitodellisuuden, tämän maailman pikku kaupunkien ulkopuolella. Hän vaeltaa runoilija Nason mielikuvituksessa, taiteilijan tajunnassa, missä myytit ja tarut tunkeutuvat arkitodellisuuden näennäisen horjumattomuuden läpi.

Suuri runoilija Naso viittaa antiikin kirjailijaan Publius Ovidius Nasoon (43 eKr. – 17 jKr.) Ovidius sotkeutui jollain tavalla keisari Augustuksen tyttären tytärtä Julia koskevaan häväistysjuttuun, ja keisarin käskystä hänet määrättiin maanpakoon (vuonna 8 jKr.). Ovidiuksen karkotuspaikka oli pieni syrjäinen kaupunki Mustanmeren rannikolla: Tomi (nykyinen satamakaupunki Constanta). Ovidiuksen pääteoksena pidetään eeppistä runoelmaa Muodonmuutoksia. Tässä eepoksessa jumalat, ihmiset, eläimet, esineet ja kasvit muuttavat olemustaan elegantilla runomitalla. Ovidiuksen tarinat ovat siitä lähtien eläneet taiteen maailmassa; lukemattomat renessanssin ja barokin kuvataiteilijat ovat hakeneet niistä innoituksensa.

Ransmayr jatkaa kunniakasta perinnettä; hänen romaanissaan nykyaika ja historia - antiikin Rooma ja Mussolinin Italia, myyttinen tarujen aika ja ensimmäisen maailmansodan Eurooppa, vedenpaisumus ja historiaton kulutusyhteiskunta kietoutuvat toisiinsa. Myös Ovidiuksen tarinat pukeutuvat uuteen kuosiin, antiikin tarut toteutuvat jälleen kerran, mutta tavalla, joka on tuore ja yllättävä.

Antiikin taruista ja myyteistä kiinnostuneelle vinkiksi: jokaisella kirjan henkilöllä on vastineensa antiikin myyteissä. Kirjan lopussa on mielenkiintoinen hakemisto kirjan henkilöistä ja antiikin hahmoista.
 

15.12.2009