Arto Melleri: Mau-Mau (1982)
 

On monta syytä, miksi tämä runokokoelma kuuluu mielikirjoihini; yksi on Stina Ekblad! Miten Stina Ekblad liittyy Arto Mellerin runokokoelmaan, se selviää vähän myöhemmin.

Toinen hyvä syy on unelma oikeudenmukaisemmasta maailmasta. Kolmas on kokoelman ilmaisullinen väkevyys. Arto Mellerin teksti vyöryy yli maapallon ja historian kuin lumivyöry; ajatus ja ajatuksen juoksu hengästyttävät lukijaa. Ja silti runot ovat hallittuja ja helposti lähestyttäviä.  

Kokoelman nimirunoelma – Mau-Mau – koostuu seitsemästä toisiinsa liittyvästä runosta, jotka kaikki hahmottavat Afrikan ja Euroopan välistä suhdetta, imperialismin ja siitä vapautumisen välistä jännitettä. 

Tunnetko

miten mantereet liikkuvat yössä…

jalkojesi alla; miten usva nousee,

ja uponneet kaupungin nousevat sen suojassa… 

Maailmaa taloudellisesti hallitsevan Lännen ja sille alisteisen kolmannen maailman välinen ristiriita ratkeaa Arto Mellerin mielikuvituksessa siten, että mantereet vaihtavat paikkaa: Afrikka tulee lähelle ja Eurooppa purjehtii kaukaisuuteen kuin tarun Lentävä Hollantilainen.  

Mau–Mau ilmestyi vuonna 1982, mutta se on yllättävän ajankohtainen. Kolmas maailma kärsii edelleen epäoikeudenmukaisesta maailmankaupasta; sodat ja kärsimys tahraavat edelleen Afrikan karttaa. Kukaan ei tiedä minkälaisen taistelun jälkeen tästä epäkohdasta vapaudutaan. Ja hyväksymmekö me ne muodot, jotka tämä taistelu saa. Tässä mielessä Mellerin kokoelman nimi on mestarillisen ambivalentti: Mau–Mau viittaa Kenian itsenäisyyttä ajaneeseen sissiliikkeeseen, joka 1950-luvulla radikalisoitui terroristijärjestöksi. Sen jäsenet sitoutuivat valallisesti valkoisiin kohdistettuun väkivaltaan. Vaikka liike murskattiin sotilaallisesti, se johti Kenian itsenäistymiseen vuonna 1963. 

Mutta entä Stina Ekblad? No hyvä, minä kerron. Torniojokilaaksosta kotoisin oleva säveltäjä Tuomo Haapala sattui kerran antikvariaatissa poimimaan käteensä Arto Mellerin kokoelman Mau-Mau. Nimiruno puhkesi hänessä musiikiksi. Haapala käänsi runot ruotsiksi ja sävelsi niiden ympärille teoksen Vattenvirvlar= movements in rapid waters. Teos esitettiin Tukholman musiikkifestivaaleilla, ja tekstin luki Stina Ekblad. Esityksestä tehtiin CD-levy. Tuskin on maailmassa ihanampaa kuin kuunnella miten Stina Ekbladin sensuelli ääni kuiskaa kuulokkeiden läpi: ”Kontinenterna rör sig i natten och Afrika kommer nära”.  

Voin melkein tuntea hänen huulensa korvalehteäni vasten. 

*Jälkihuomautus: Stinan kuiskauksella on maaginen voima: Stina Ekblad esitti Ingmar Bergmanin elokuvassa Fanny ja Aleksander Ismailia; elokuvan nähneet tietävät että Ismail kuiskaa Aleksanderin korvaan pahan piispan liekehtivän kuoleman!
 

15.12.2009