Walt Whitman (1819–1892) on eittämättä yksi modernin runouden edelläkävijöistä – sekä hyvässä että pahassa. Hän luopui teennäisestä runokielestä: aikaisemmin oikean runouden kriteerinä oli se, miten hyvin runoilija pitäytyi runollisiksi käsitetyissä aiheissa ja ilmauksissa. Luvallisia olivat ns. ylevät aiheet: isänmaanrakkaus, maallinen tai taivaallinen rakkaus, luonnon kauneus yms. Kielen täytyi olla korkealentoista, siivoa ja mieluiten vanhahtavaa.

Whitmanille näillä ennakkokäsityksillä ei ollut merkitystä. Hän kirjoitti omista aiheistaan riippumatta siitä miten "runollisiksi" ne yleisesti koettiin. Hän käytti kieltä, jota "kunniallisissa piireissä" pidettiin kapakkakielenä. Nämä ominaisuudet osoittivat tietä modernille runoudelle, joka pyrki eroon tekstin ulkopuolisista hyvyyden määritelmistä: tekstin sinänsä tuli vakuuttaa lukijansa.

Toisaalta Whitman osoitti tietä myös skandaalirunouden saralla. Hänen runonsa herättivät närkästystä ja torjuntaa. Häntä vastaan nostettiin oikeusjuttuja ja julkaisukieltoja. Runoilijan ympärille muodostui huomattava "mediahäly", joka oli enemmän kiinnostunut kirjailijan seksuaalisesta suuntautumisesta kuin hänen työstään. Vanhana lehtimiehenä Whitman käytti julkisuutta hyväkseen tavalla, joka on tuttu monen myöhemmän mediarunoilijan tyylistä.

Tästä huolimatta Whitmanin tekstit ovat oikeutetusti hänen maineensa perusta. Herkkävaistoiset vapaamittaiset runot ovat täynnä elämänmakuisia havaintoja ympäröivästä maailmasta. Runoja yhdistää johdonmukainen runollinen näkemys. Whitman ei tunnusta säädyn, aseman eikä ihonvärin merkitystä; runoissaan hän taistelee tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Militaristinen paatos on hänelle vierasta (Whitman osallistui Yhdysvaltojen sisällissotaan – ei miekkaa heiluttavana sankarina vaan - paarinkantajana).

Tinkimättömän eetoksensa myötä Whitman on edelleen ajankohtainen yhdysvaltalaisessa kulttuurissa: Bruce Springsteenille hän oli esikuva (Springsteen jopa käytti jonkin aikaa julkisuudessa samanlaista leveähihaista, löysästi laskeutuvaa paitaa kuin mikä on Whitmanin yllä Ruohoa–kokoelman ensipainoksen nimiösivulla!).
 

15.12.2009