MAISEMAMALLINNOKSET

Kari Uotila / FT / Dosentti / SuVi-projekti /Arkeologia / Turun yliopisto

Tietokoneella tehty karttakuva menneisyyden maisemasta.

Rauman seudun historia tutuksi – hankkeen yhteydessä tehtiin tietokoneohjelmien avulla havainnekuvia siitä, miten Rauman seutu aina Pyhäjärvelle saakka on muuttunut vuosituhansien aikana. Näihin vanhemmalta kivikaudelta alkaviin ja keskiaikaan päättyviin kuviin koottiin sekä aikakauden arkeologinen tieto että uusinta tietoa laajan alueen maiseman ja luonnon muutoksista viiden vuosituhannen aikana.

Rauman seutu kuuluu alueeseen, jossa ranta nousee jääkaudelta jäljiltä 60-70 cm sadassa vuodessa. Tämä muutos on jo yhden ihmisen havaittavissa, mutta sen merkitys alueen maiseman muutoksissa tulee esiin satojen ja tuhansien vuosien aikana. Vanhimmissa mallinnoskuvissa kivikauden kampakeramiikan kulttuurin ajoilta suurin osa Rauman seutua oli vielä kokonaan meren alla ja vain korkeimmat osat nykyistä Euraa ja Köyliötä olivat asuttavia niemiä ja lahtien rantoja. Tuolloin meri oli yli 50 metriä nykyistä korkeammalla.

Tutkimusalueella maan pinnan kohoaminen ei ole aivan tasaista, vaan aivan rannan läheisyydessä – kuten Raumalla ja Eurajoella – se on hiukan nopeampaa kuin sisämaassa – kuten Eurassa tai Lapissa. Tämä luonnonilmiö johtaa vähitellen siihen, että järvet muuttuvat soiksi jokien virtaaman heiketessä. Voi ajatella, että monet alueen nykyiset pienet suoalueet ovat olleet vuosisatoja sitten pieniä tai suuria järvialueita. Viimeisten parin sadan vuoden ajan ihmiset ovat yrittäneet uutterasti ojittaa ja kuivattaa soistuvia järviä, mutta luonnonprosessit etenevät vähitellen.

Tutkimushankkeen aikana tuli esiin kahden menneisyyttä tutkivat tieteenalan – arkeologian ja geologian – mielenkiintoinen tutkimuksellinen ero. Esimerkkinä vaikka vanhempi pronssikausi, aika vuosien 1500-1000 eKr välillä. Tuolloin rakennettiin arkeologisen tiedon mukaan alueen tunnetut suuret hautarauniot esimerkiksi Lapin Sammallahdenmäelle ja Kiukaisten Paneliaan. Arkeologit ovat tulkinneet nämä rauniot osaksi merellistä kulttuuria ja oletuksena on ollut, että meri oli tuolloin n. 25-28 m nykyistä korkeammalla.

Viimeisten kymmenen vuoden aikana valmistunut geologinen tutkimusaineisto alueelta on kuitenkin kertonut aivan toista tarinaa. Geologien mukaan meren pinta olisi ollut n. 1600-1500 eKr vain 20 metriä nykyistä korkeammalla. Tämä tarkoittaisi sitä, että suurin osa pronssikauden suurista hautaraunioista olisikin tehty kauas sisämaahan ja niillä ei olisi ollut rakentamisaikanaan mitään yhteyttä mereen. Voidaan arvata, että molemmat tieteenalat on mielenkiintoisten kysymysten äärellä.

Tämä esimerkki kertoo siitä, miksi tietokonearkeologia – virtuaaliarkeologia  - on tärkeä osa modernia arkeologista tutkimusta. Sen avulla voidaan tutkia ja esittää erilaisia tulkintoja aikaisempaa selkeämmin ja avata uusia kiehtovia tutkimuskysymyksiä meidän kaikkien yhteisestä menneisyydestä. Seuraavalla kerralla Sammallahdenmäellä voi maisemaa katsoessaan miettiä oliko läheisissä laaksoissa silloin arkeologien meri vai geologien soistuva järvi.

sivun alkuun

KIVIKAUSI: KAMPAKERAAMINEN AIKA n. 4000 – 2500 eKr rannan korkeus nykyisestä meren pinnasta noin 52 metriä Kivikauden keskivaiheilla meren ranta oli Säkylässä, Eurassa ja Köyliössä, Kiukaisten ja Lapin alueella oli tuolloin ulko- saaristoa.  Pyhäjärvi on juuri kuroutunut merestä.  Kampa- keraamisen kulttuurin ihmisten jäljet löytyvät aivan tuon ajan rantaviivalta.

Kartalla osa asuinpaikoista näyttäisi olevan vedessä.  Nämä asuinpaikat ovat olleet käytössä myöhemmin kuin rantaviivalla olleet asuinpaikat.  Kivikauden asuinpaikkoja on tutkittu Rauman seudulla hyvin vähän, vaikka niitä tunnetaan paljon.  Suurinta osaa niistä ei pystytä ajoittamaan ilman tarkempaa tutkimusta.  Maisemamallinnoksen avulla voidaan päätellä kuitenkin jotain niiden iästä.   Karttaan on merkitty kaikki tällä hetkellä tunnetut kivikauden asuinpaikat. sivun alkuun

KIVIKAUSI: VASARAKIRVESKULTTUURI 2500 – 2000 eKr rannan korkeus nykyisestä meren pinnasta noin 42 metriä Kartassa vasarakirveskulttuurin ajan rantaviiva.  Karttaan on merkitty kaikki nyt tunnetut kivikauden muinaisjäännökset Rauman seudulla.

Vasarakirveskulttuurin asuinpaikkoja ei Rauman seudulta varmuudella tunneta, mutta irtolöytöjä – kiviesineitä ja keramiikkaa - on runsaasti Euran seudulta ja niitä on löydetty myös Köyliöstä, Säkylästä ja Lapista. Vasarakirveskulttuurin aikana rannan välitön läheisyys ei ollut enää tärkeää, löytöpaikat ovat usein muinaisilla rantaniityillä, sillä Lounais-Suomeen leviää uusi elinkeino, karjanhoito. sivun alkuun

KIVIKAUSI: KIUKAISTEN KULTTUURI 2000 – 1500 eKr rannan korkeus nykyisestä meren pinnasta noin 31 metriä Kiukaisten kulttuurin asuinpaikkoja tunnetaan Eurajoelta, Kiukaisista ja Eurasta.  Hylkeenpyynti on tämän kulttuurin tärkein elinkeino ja se näkyy myös asuinpaikkojen sijoittu- misena aivan rannoille. Kiukaisten kulttuurin ajalta tunnetaan myös ensimmäiset merkit maanviljelyksestä Suomessa.
sivun alkuun
PRONSSIKAUSI 1500 – 500 eKr rannan korkeus nykyisestä meren pinnasta noin 28 metriä Pronssikauden ja varhaisen rautakauden kiviröykkiöhautoja on Rauman seudulla erittäin paljon. Niitä on tutkittu vähän ja niiden rakentamisaikaa on ilman tutkimuksia vaikea määrit- tää.  Perinteisesti suuria monumentaaliraunioita on pidetty vanhimpina, mutta poikkeuksiakin on. Kookkaita hauta-
röykkiöitä eli hiidenkiukaita  tunnetaan mm. Lapin Sammal- lahdenmäeltä, Kiukaisten Paneliasta ja Rauman Vasaraisten Kylmänkorvenkalliolta. Rannansiirtymä on yksi tapa ajoittaa hautojen ikää.  Tässä kartassa on esillä pronssikauden rantaviiva ja osa raunioista on meressä, joten ainakin ne ovat pronssikautta nuorempia. sivun alkuun
VARHAINEN RAUTAKAUSI 500 eKr – 400 jKr rannan korkeus nykyisestä meren pinnasta noin 18 metriä Varhaisen rautakauden aikana (esiroomalainen aika ja roomalaisaika) Rauman seudulla haudattiin vainajia vielä mataliin kiviröykkiöhautoihin. Niitä on tutkittu mm. Rauman Vermuntilan Salisuonmäellä ja Euran Kauttuan Harolassa, mutta vain muutama Rauman seudun yli 2000 ryökkiöstä on
avattu ja ajoitettu. Varhaisella rautakaudella rannikko oli taajaan asustettu, mutta myös sisämaassa, kuten Eurassa, on ollut laajoja kalmistoja (Harolasta tunnetaan liki 700 röykkiötä). sivun alkuun
VIIKINKIAIKA 800 – 1150 jKr rannan korkeus nykyisestä meren pinnasta noin 10 metriä Rautakauden lopulle tultaessa pitkä meren rannalla asumisen traditio näyttää katkeavan. Nyt asutus on keskittynyt Euraan ja Köyliöön, jotka ovat tunnettuja rikkaista ruumis- kalmistoistaan. Rannikko näyttäisi tyhjenevän vakituisesta asutuksesta. Tämä voi merkitä sitä, että rannikko on ollut
liian rauhatonta, sisämaasta jokien varsilta on löydetty turvallisemmat asuinsijat ja kauppapaikat.  Jokilaaksoissa maa on ollut rautakauden viljelymenetelmiin sopivaa.  Rannikkoalueilla on  käyty metsällä ja kalastettu.  sivun alkuun
KESKIAIKA 1156 – 1500 jKr rannan korkeus nykyisestä meren pinnasta noin 5 metriä Esihistoriallisen ajan ja keskiajan taitteena pidetään piispa Henrikin surmaa Köyliönjärven jäällä vuonna 1156. Piispan muistolle rakennettu kappeli Köyliön Kirkkokarissa muistutti keskiajalla tuosta tapahtumasta.  Keskiajalle tultaessa aikaisemmin vauras Euran seudun näyttäisi taantuvan ja
asutus siirtyy takaisin rannikolle.  Eurajoelle perustetaan linna ja Raumalle kaupunki ja luostari.  Karttaan on merkitty neliöin suomalaisen oikeuden kyliä Rauman seudulla.