Hj. Nortamo

Frans Hjalmar Nordling, kirjailijanimeltään Hj. Nortamo, on tunnetuin raumankielisiä kirjoja julkaissut kirjailija. Nortamon jaaritukset merkitsevät suomalaisessa kirjallisuudessa murre- kirjallisuuden alkua ja toistaiseksi samalla sen huippusaavutusta. Nor- tamon tuotannon menestys ei kuitenkaan perustunut yksin murteeseen. Alusta asti hänet tunnustettiin huomattavaksi humoristiksi. Merimiehet Tasala Vilkk, Hakkri Iiro, Anundilan Kalkke ja monet muut olivat Nortamon kirjallisuuteen tuoman uudenlaisen kansanhuumorin tulkkeja. Nortamo syntyi Raumalla 13.6.1860. Raumalla Nortamo kävi ala-alkeis- koulun, sen jälkeen Porissa vuoden ylä-alkeiskoulua ja jatkoi sitten Turun klassillisessa lukiossa ylioppilaaksi v. 1880. Filosofian kandidaatiksi ja maisteriksi hän valmistui 1882 ja lääketieteen lisensiaatiksi 1888. Syksyllä 1888 Nortamo tuli Raumalle kaupunginlääkäriksi ja oli siinä toimessa vuoteen 1900 saakka, jolloin siirtyi Pudasjärvelle ja sieltä v. 1903 Poriin piirilääkäriksi.

Kuva Satakunnan Museon kuvakokoelmasta

Nortamo osallistui niin Raumalla kuin Porissakin innokkaasti kunnalliseen ja poliittiseen elämään sekä yhdistystoimintaan. Raumalla hän kuului kaupunginvaltuustoon 1890-1895, oli lukuisten johtokuntien ja toimikuntien jäsen ja valittiin v. 1900 valtiopäiville porvarissäädyn edustajaksi. Hj. Nortamo sai professorin arvonimen 1930. Samana vuonna hänestä tehtiin Rauman ensimmäinen kunniaporvari. Vuonna 1930 perustettiin Nortamo-Seor, jonka tehtävänä on Nortamon kirjallisen perinnön sekä Rauman kielen ja merimiesperinteen vaaliminen.

Kirjailija Nortamosta kehittyi vasta keski-iässä. Hj. Nortamon ensimmäinen raumankielinen murre-
kertomus ilmestyi Rauman Purjehdusseuran Ahti-lehdessä v. 1898. Siinä jaarituksen nimenä oli Pikkukaupungin tapahtumia: Antonin päivä (Kivelän kapteeni kertoo.) Uusia jaarituksia ilmestyi harvakseltaan. V. 1906 ilmestyi ensimmäinen niitten kokoelma kirjana Mnää ja Tasala Vilkk ja Hakkri Iiro. Muut jaarituskokoelmat ovat: Uussi raumlaissi jaarituksi 1912, Raumlaissi jaarituksi 1920, Rojohoppe viimene reis 1921, Meripurakoi ja maamyyri 1925, Umme ja pimjä 1930. Nortamon ainoa yleiskielinen romaani Helmikoristeinen kirjanmerkki ilmestyi v. 1923 ja merimies Akseli Urhosen muistelmiin perustuva Valtamerillä v. 1930. Tauno Koskelan toimittama Nortamon tuotannon kokoomateos Sillo se paukatt ilmestyi v. 1994.

Nortamon erilaisiin tilaisuuksiin ja illanistujaisiin kirjoittamista laulelmista on kerätty kokoelma Laulajapoika I-II ja näytelmän alalta hän kokeili kykyjään kirjoittamalla runomuotoisen kuvaelman Hiilenpolttajan uni 1915, komedian Eulalia-täti 1929 ja satunäytelmän Lumottu prinsessa 1930.

Nortamolle on pystytetty kaksi muistopatsasta: Raumalle 1930 (Väinö Aaltonen) ja Poriin 1946 (Yrjö Liipola). Rauman muistopatsas pystytettiin jo Nortamon eläessä ja hän piti paljastustilai-
suudessa kiitospuheen. Nortamo on sanonut tästä patsaastaan:"Nii se on gom mnää olsin giiven gorsteenihi ja kattlisi siält ymbärs mailma!"

Nortamo kuoli 1931 ja on haudattu Rauman hautausmaalle. Hautamuistomerkin yleissuunnitelma on Erkki Huttusen ja reliefit Arvi Tynyksen käsialaa. Tekstinä on: Jumal hallitte aalo ja taeva ja maa, kodoranna me nähd saa ja syndymämaa.

Tapio Niemi: Hj. Nortamo: Jaaritustensa vanki. 2003
www.saunalahti.fi/~^jnkultt/Tuotanto/nortamo.htm

 
Alfred Kordelin
                                                                                                       sivun alkuun
Alfred Kordelin (1868-1917), raumalaisen merimiehen poika, kuului aikanaan maamme suomen-
kielisten liikemiesten eturiviin. Koulusivistystä vaille jäänyt nuorukainen perusti Raumalle pienen kauppapuodin vuonna 1888 ja pian hän laajensi avaamalla haaraliikkeitä Raumalle ja lähipitäjiin.  Tehtyään konkurssin 1889 hän muutti Tampereelle ja kohosi parissa vuosikymmenessä yhdeksi Suomen rikkaimmista miehistä.

Alfred Kordelin ulotti liiketoimiaan etenkin kutomateollisuuden (Tampere) ja metalliteollisuuden (Jokioinen) aloille, ja lopulta hän oli myös laivanvarustaja. Hän lähti teollisuuden piiriin ensi sijassa sijoittajana ja uusia mahdollisuuksia etsivänä yrittäjänä. Alfred Kordelin oli myös Suomen suurin yksityinen maanomistaja. Hänellä oli hallussaan Mommilan ja Jokioisten kartanot, ja maanviljelystä tuli Mommilassa hänen keskeinen työkenttänsä.

Elämänsä loppuvaiheessa maanviljelysneuvos Kordelin rakennutti kesäasunnokseen Kultarannan, joka nykyään palvelee tasavallan presidentin kesäasuntona. 19 huonetta käsittävä graniittinen rakennus on maineikkaan arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema. Sen rakennustyöt aloitettiin 1914. Alfred Kordelin ehti viettää vain muutaman kesän Kultarannassa ennen äkillistä kuole-
maansa. Kordelinin jälkeen Kultaranta joutui lahjoituksena Turun Suomalaiselle Yliopistoseuralle ja myöhemmin Suomen valtio hankki sen omistukseensa silloisen eduskunnan päätettyä käyttää Kultarantaa tasavallan presidentin kesäasuntona.

Alfred Kordelin kuoli 49-vuotiaana Suomen itsenäistymistä edeltäneessä kuohuntavaiheessa ns. Mommilan kahakassa 7.11.1917 venäläisen matruusin ampumana. Hänet haudattiin Rauman vanhalle hautausmaalle ja Kordelinin kappeli valmistui tälle paikalle vuonna 1921. Kappelin rakennuttivat ja lahjoittivat seurakunnalle Alfred Kordelinin omaiset. Kappeli on arkkitehti Lars Sonckin suunnittelema ja sen portaiden molemmin puolin on kaksi Emil Wikströmin veistosta. Yksinäisenä elänyt Alfred Kordelin määräsi testamentissaan huomattavan osan omaisuudestaan suomalaisen kulttuurirahaston peruspääomaksi. Ajatus erityisen tiedettä, kirjallisuutta, taidetta ja kansansivistystyötä edistävän kulttuurirahaston perustamisesta oli kypsynyt Alfred Kordelinin viimeisinä elinvuosina. Vuoden 1917 testamentin mukaan, sen jälkeen kun oli määritelty omaisille sekä nimettyihin kohteisiin menevät varat, Kordelinin omaisuudesta oli muodostettava "Alfred Kordelinin yleinen edistys- ja sivistysrahasto". Vuonna 2003 apurahoihin ja palkintoihin käytettiin 2,3 milj. euroa.

Kordelinin kappeli

Lisätietoja:
www.kordelin.fi
Kohti Kultarantaa. Alfred Kordelinin elämän ja kuoleman arvoituksia. Toimittanut Esko Koivusalo. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Risto Ryti -seuran julkaisuja 5, Alfred Kordelinin Seuran julkaisuja 1. Vammala 2000, 142 s.
 

Jalmari Karhula                                                                                                 sivun alkuun
 (1878 – 1942)

Jalmari Karhula oli euralainen kuvataiteilija ja kotiseutumies, joka vaikutti myös Raumalla. Taiteilija Jalmari Karhula toimi aktiivisesti kulttuuri-, museo-, kotiseututyössä ja osallistui nuorisoseura-
toiminnan käynnistämiseen maakunnassa. Jalmari Karhulan elämäntyö taidemaalarina, nuoriso-
työntekijänä ja perinteiden tallentajana on edesauttanut satakuntalaisen kulttuuri-identiteetin syntymistä. Karhulan isä Isak Arvo oli valtiopäivämies ja kasvatti poikansa arvostamaan sata-
kuntalaista talonpoikaiskulttuuria.

Käytyään maanviljelyskoulun ja kansanopiston Karhula ryhtyi opiskelemaan kuvataiteita Ateneu-
missa toimineessa Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Valmistuttuaan 1905 hän matkusti Pariisiin, jossa jatkoi opintojaan Academie Colarossissa 1905-1906. Taideopinnot jatkuivat Pietarissa 1906. 

Opiskelujen jälkeen hän asui Eurassa kotitilallaan Euran Sorkkisissa 1907-18. Välittömästi taide-opintojen jälkeen Jalmari Karhula keskittyi pääasiassa huonekalu- ja rakennussuunnitteluun, kuvi-
tustyöhön sekä käyttögrafiikkaan.

Karhulan Raumalle muuton aikaa vuonna 1918 ja 1920-lukua voidaan hyvällä syyllä pitää Rauman ja raumalaisen kuvataidekulttuurin alkuna. Paikkakunnan taide-elämä kasvoi pikkukaupungin olo-
suhteisiin nähden huomattavan vilkkaaksi. Taiteilijat Saima Tigerstedt-Ylinen, Vihtori Ylinen ja Uuno Eskola olivat myös ainakin osaksi Karhulan innostamina kotiutuneet asumaan ja työs-
kentelemään Raumalla. Vieraiksi saapui useasti tunnettuja taiteilijoita, joista mainittakoon yhtä vuosikurssia ylempänä Karhulaa Suomen Taideakatemiassa opiskelleen Tyko Sallisen oleskelu Sorkassa 1929.

Kuvataiteilijana hän oli kansallisromantikko, joka toteutti parhaiten itseään herkissä akvarelleissa. Rauman Taidemuseoon talletettu Jalmari Karhulan taidekokoelma sai alkunsa hänen testamen-
tistaan vuonna 1942. Karhula jätti perinnöksi Rauman museolle kokoelman akvarelleja Vanhasta Raumasta ja varoja Rauma-aiheisten kokoelmien kartuttamiseksi.  

Rauman Museon ensimmäisenä museonjohtajana Jalmari Karhula kartutti museon historiallisia kokoelmia 1930-luvulla. Karhula teki lukemattomia onnistuneita retkiä lähimaaseudulle etsien esineistöä museoonsa. Karhula oli myös lehtimies, Lalli-lehden monivuotinen toimittaja.

Arkkitehtuurissaan Jalmari Karhula edusti omaperäisellä ta- valla vuosisadan alun jugendpyrkimyksiä. Merkittävin työ arkkitehtina oli Euran Pirtti( 1908), mutta Rauman seudulla on useita muitakin Karhulan suunnittelemia rakennuksia, kuten Karhulan asuinrakennus Eurassa (1912), Karhulan renkitupa Eurassa (1904), Euraan Sillanpään ja Ruohomaan tilojen päärakennukset, Karhulan huvila Petäjäksessä, Raumalla (1914, palanut), Wiinamäen talo Kauppakadulle sekä Peltolan konditorian muutospiirros tehtiin 1914. Hän edusti vuosisadan vaihteen ihannetta kokonaistaiteilijasta, joka antaa muodon kokonaiselle miljöölle kaikkine yksityis- kohtineen. Esimerkiksi Euraan rakennettu Euran Pirtti, joka suunniteltiin 1900-luvun alussa on Karhulan työtä alusta loppuun.

Euran pirtti

Kaiken kaikkiaan Jalmari Karhula suunnitteli parikymmentä rakennusta. Hän ei ammatiltaan ollut arkkitehti tai rakennusmestari ja hänen toimintansa arkkitehtuurin alueella oli pikemminkin inno-
kasta harrastusta. Karhulan rakennussuunnitelmat rajoittuvat 1900-luvun kahdelle ensimmäiselle vuosikymmenelle. Poikkeuksen tekee hänen itselleen suunnittelema asuintalo Raumalla, jonka piirustukset valmistuivat 1940.