sivuston alkuun  | Euran emännän puku | Kansallispuvut | Pitäjänpuvut |Rauman seudun etusivulle

MUINAISPUKU

Muinaispuku perustuu esihistoriallisen ajan hautalöytöihin

Muinaispuvut perustuvat arkeologisissa kaivauksissa löytyneisiin esihistoriallisen ajan lopun tekstiilien jäänteisiin. Pakanalliseen tapaan kuului haudata vainajat juhla-
puvuissaan. Naisten pukujen koristeena oli usein runsaasti pronssispiraaleja ja muita koruja, joista liuenneet kuparisuolat ovat säilyttäneet pukujen kankaiden osia. Näiden perusteella tutkijat ovat pystyneet selvittämään pukujen rakenteen, kankaiden lankatiheydet ja paljon muuta.

Suomalaiset muinaispuvut ilmentävät hyvin kansallisten ja kansainvälisten ainesten osuutta kulttuurissa. Pukujen perusosat ja valmistustekniikat ovat peräisin muualta. Ne ovat lainaa Antiikin Kreikasta Skandinavian kautta tai Baltiasta, jopa suoraan Bysantista.

Rautakautisten hautalöytöjen pohjalta suunniteltujen vaatteiden käyttö juhlapukuna alkoi jokseenkin samoihin aikoihin, kun kansallispuvut tulivat suosituksi eli 1800-luvun lopulla.

Muinaispuvuista on tänään juhlapukukäytössä Perniön, Tuukkalan, Muinais-Karjalan, Euran, Maskun, Kaarinan ja Mikkelin seudun puvut. Miesten muinaispukuja ei ole hautamateriaalin vähyyden vuoksi voitu ennallistaa.

http://www.student.oulu.fi/~jek/muinaispuku.html


EURAN EMÄNNÄN PUKU

Vuonna 1969 löytyi Eurassa Suomen suurin rautakautinen ruumiskalmisto, Luistari. Arkeologit ovat tutkineet paikkaa vuosina 1969 – 1992 ja tuona aikana on kaivettu 1308 hautaa.

Luistarin tunnetuin hauta löytyi ensimmäisenä kaivauskesänä vuonna 1969, kun arkeologi Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilander tutki ns. Euran emännän haudan.Hautaan oli kätketty viikinkiajan lopulla noin 45-vuotias, liki 170 cm pitkä nainen, joka oli puettu juhlapukuun.Hauta oli säilynyt niin hyvin, että sen perusteella voitiin suunnitella Euran muinaispuku, joka julkaistiin vuonna 1982.

Puvun kankaat ovat villaa ja niiden värjäämiseen on käytetty pääasiassa suomalaisia kasvivärejä, nokkosta, kanervaa ja koivunlehtiä. Vaippa-
 hameen langat värjättiin koivunlehdillä ja niille annettiin indigo-kastelu

Euran emännän puku
 
(indigo on Intiasta peräisin oleva kasviväri), esiliinalangat värjättiin nokkosella ja alusmekon väri saatiin aikaiseksiindigolla. Nauhoissa tavattu oranssinpunainen on saatu aho- ja paimenmataran juurista. Ensimmäistä pukurekstruktiota tehtäessä vyötä varten kerättiin useana kesänä mataran-
juuria, kuivattiin ne ja kun koossa oli melkein 2 kg juuria saatiin niistä irtoamaanriittävä määrä punaista väriä, ”Euran punaista ”, vyölankojen värjäämiseksi.

Upeat korut ovat pääosin pronssia. Pronssikorut aiheuttivat haudassa villakankaaseen hometta, joka oli niin myrkyllistä, että mikrobit eivät pystyneet tuhoamaan villaa. Korujen yhteydestä saatiin puvun kankaista näin talteen liki 100 pientä palaa. Kun kankaanpaloja tutkittiin laboratoriossa, voitiin saada selville, millaisia vaatteet olivat aikanaan olleet.

Kaulanauhassa on tuontihelmiä Välimeren itäosista ja yhteensä 12 hopearahaa, joista useita idästä (Arabian niemimaalta, Keski-Venäjältä, Samargandista ja Tatzkentista sekä Englannista ja Saksasta. Koska rahoista nuorin on lyöty ilmeisesti Hertfrdissa (Britanniassa) noin v. 1018-1024, voidaan päätellä, että naisen hauta ajoittuu tämän aikakauden jälkeiseen aikaan.

Kaulassa roikkuva helistin on ollut mm. käytössä Birkassa Ruotsissa ja sen arvellaan olleen lapsen leikkikalu tai karkottaneen pois pahoja henkiä.

     Kuva: Museovirasto
     Euran emännän korut

Esiliinan helman koristeena käytetään½ kg pronssispiraaleja. Spiraalikoristeiden sisään on pujotettu samaa Euran punaista lankaa kuin onvyössäkin ja se hohtaakauniisti spiraalien läpi.

Euran puku kertoo hienolla tavalla Euran ja sen ympäristökuntien historiasta. Puku kuvastaa vaurautta, joka viikinkiajan kuluessasaavutettiin ja sitä asemaa, joka naisella oli. Näin upean puvun kantaja ei varmaan ollut miehensä orja vaan eli ja teki työtään arvostettuna silloisessa yhteiskunnassa.

Puku kertoo myös kansainvälisistä kontakteista viikinkiajalla: puvun koruja ja värjäämiseen käytettäviä aineita tuotiin idästä ja lännestä. Euran emäntä ei ollut poikkeus, muillakin oli tuohon aikaan paljon ulkomailta tuotuja esineitä. Tästä voidaan päätellä, että tuon ajan Eura oli vilkas kauppakeskus.

Euran muinaispuvun ennallistus valmistui vuonna 1982 ja se tehtiin yhteistyössä Luistaria tutkineen arkeologin, FT Pirkko-Liisa Lehtosalo-Hilanderin ja Euran muinaispukutoimikunnan kanssa.Nyt pukuja on valmistettu yli 100.Sellaisen tunnetuin omistaja on tasavallan presidentti Tarja Halonen, joka käytti muinaispukua itsenäisyyspäivän vastaanotolla vuonna 2001.
 

KANSALLISPUVUT                                                                                             sivun alkuun

Kansallispuku on perusteellisen tutkimustyön tulos

Kansallispuku perustuu 1700- ja 1800-luvuilla käytössä olleiden kansanomaisten juhla-
pukujen jäljittelyyn ja konstruointiin. Kansallispuku on perinteisesti muuttumaton, yksityiskohdiltaan ja käytöltäänkin tarkoin määritelty.

SÄKYLÄ

Säkylän kansallispukujen historiaa

Säkylä tunnettiin 1800-luvulla vanhakantaisena ja omaleimaisena satakuntalaisena pitäjänä. Siitä syystä paikkakunta oli mielenkiintoinen kohde kansa- ja muinaistieteellisille retkikunnille ja taiteilijoille.

Keväällä 1876 Säkylään saapui viikoksi Helsingin Aleksanterin Yliopiston kansatieteellinen retkikunta. Sen tarkoituksena oli koota aineistoa ja ikuistaa säkyläläisiä tupakuvaelmaa varten, jonka tuli edustaa länsisuomalaista kansaa kesällä 1877 Helsingin ensimmäisessä taide- ja teollisuusnäyttelyssä. Säkylä oli valittu kohteeksi siksi, että sen uskottiin edustavan länsisuomalaista kansaa alkuperäisimmillään.

Retken aikana Säkylästä kerättiin liki 300 esinettä. Suurin osa kerätyistä puvuista oli hyvin vanhoja, jo käytöstä hylättyjä. Esim. vanha valkoinen takki ja säämiskähousut eli ”hirviset housut”, ostettiin Heikki Koppalalta, mutta ne olivat kuuluneet hänen isoisälleen. Housuissa oli kirjattu vuosiluku 1784.

Retken antiin perustuen Säkylässä on koottu useita kansallispukuja. Kolmas Säkylän naisen puku on erityisen mielenkiintoinen, että sitä ei ole tarvinnut koota yksittäisistä pukukappaleista, kuten kansallispuvut yleensä, vaan puku on Säkylästä vuonna 1876 Helsinkiin tallennettu kokonaisuus. Puku on ajoitettavissa 1800-luvun alkuun.

Kaikki Säkylän kansallispuvut ovat nähtävänä Säkylän pääkirjaston vitriinissä.

Puku 1

Puvun on koonnut Theodor Schvindt vuonna 1885 ja se on julkaistu vuonna 1902. Malli perustuu Kansallismuseon säkyläläisiin kansanpukuihin, jotka ovat 1800-luvun puolivälistä. Lyhyt körttiliivi ja hame ovat puna-
pohjaiset, raidoissa on vihreää, mustaa ja tummanpunaista. Schvindt esitteli puvun kaksiosaisena, mutta sitä on valmistettu pitkään liivi-
hameena. Valkoisessa esiliinassa on siniset pystyviirut.

Vuorelma valmisti pukua 1930 – 40 -luvuilla.

          Säkylän naisen     
          kansallispuku 1
Puku 2

Puvun on koonnut Tyyni Vahter vuonna 1935 - 36. Puvussa on 1800-luvun alun tienoille ominaiset, pukua 1 vanhoillisemmat, leveät raidat ja moniväriset liivi- ja hamekankaat. Pohjaväriltään punaisella kankaalla on tumman- ja vaaleansinisiä, vihreitä, harmaita, keltaisia ja valkoisia raitoja. Hamekankaisen malli on saatu vanhojen hameiden kappaleista, jotka oli sitten ommeltu vällyjen päällisiksi.

Vuorelma valmisti pukua 1940-luvulla.
          Säkylän naisen     
          kansallispuku 2
Puku 3

Säkylän kolmas puku on koottu Säkylän kunnan pyynnöstä vuonna 1989. Puvun pohjana on Säkylästä vuonna 1876 Helsinkiin tallennettu puku-
kokonaisuus, joka on ajoitettu 1800-luvun alkupuolelle.

Liivissä on takana läppäkörtit ja sen pohjaväri on Säkylän punainen, uusi väri kansallispuvuissa. Esiliina on vaaleapohjainen ja raidallinen. Paidassa on nelikulmainen pääntie ja pystykauluksessa hapsureuna. Päähineenä on paljetti- ja metallilankakoristeinen tykkimyssy.

          Säkylän naisen     
          kansallispuku 3
Miehen puku 1

Ensimmäinen Säkylän miehen puku on julkaistu vuonna 1899 Koti ja Yhteiskunta-lehden käsityöliitteessä. Säkylän miehen puku oli ainoa satakuntalainen miehen puku, kunnes Kokemäen, Ikaalisten ja Hämeenkyrön puvut julkaistiin vuonna 1970.Se on yksi käytetyimmistä miesten kansallispuvuista.
          Säkylän miehen
          kansallispuku 1
Miehen puku 2

Puvun kokosi Tyyni Vahter vuonna 1950. Päähineenä on virkattu lakki.

 

 
          Säkylän miehen
          kansallispuku 2
EURA

Sininen

Puvun on koonnut Theodor Schvindt noin vuonna 1910 ja se julkaistiin Koti ja yhteiskunta -lehden liitteenä vuonna 1911.Puvun esikuva ei ole tiedossa.

Puvun hame on sininen ja leveäraitainen, sininen liivi on lyhyt. Esiliinassa on valkoisella pohjalla mustat kapeat raidat.

Pukua valmistettiin 1930 – 1940-luvuilla. Vuonna 1984 pukua aloitettiin valmistamaan uudestaan Euran kotiseutuyhdistyksen voimin.
      Euran I kansallispuku
Punainen

Puvun on koonnut Tyyni Vahter vuonna 1935. Punapohjaisen, musta-valkoraidallisen liivi- ja hamekankaan malli on euralaisesta 1800-luvun alun liivistä.

Kaulakorun malli on Ikaalisista.
         Euran naisen
         kansallispuku II
RAUMAN SEUTU

Rauman seudun puvun alueeseen kuuluvat Eurajoki, Hinnerjoki, Honkilahti, Lappi ja Rauma.Puvun on koonnut Toini-Inkeri Kaukonen vuonna 1964, toimeksiantajina oli Rauman liike- ja virkanaiset sekä alueen kansallis-
pukutoimikunta.

Kirsikanpunainen liivihame on empirevaikutteinen ja se on leppäliina-
sidosta. Mallina on ollut paikallinen pukukangas. Esiliinassa on kolme vaihtoehtoista mallia: nyplätyllä välipitsillä koristettu pellavaesiliina, sinisin pystyraidoin koristettu pellavaesiliina ja sinivihreä silkkivilla- tai villaesiliina. Koppamyssyn tykiksi on nyplätty sovellut ”Levjä frimodigilai” –nimisestä raumanpitsistä. Helyriipussoljen esikuva on Lapista, klippu-
tröijyn malli on Hinnerjoelta.

 
      Rauman seudun puvut

 
 PITÄJÄNPUVUT - perinteen mukaan suunniteltu                        sivun alkuun

Kansanpuku eli pitäjänpuku muistuttaa kansallispukua, mutta sitä ei voi sellaiseksi luokitella. Pitäjänpuvut ovat ns. fantasiapukuja ja niiden suunnittelu perustuu mm. vanhoihin perukirjoihin, löytöihin ja museoiden kokoelmiin. Pitäjänpuvut eivät sisällä tarkkoja materiaali- ym. tietoja.

EURAJOKI

Eurajoen pitäjänpuku on tehtykunnan 130-vuotisjuhaln kunniaksi ja se julkaistiin vuonna 1999. Puvun on suunnitellut Maija-Liisa Wallenius.

Vuonna 1664 Eurajoella jaettiin perillisten kesken Miina-vainajan omaisuus, punainen hame ja villaröijy. Pitäjänpuvun suunnittelu perustui perukirjasta saatujen tietojen lisäksi pitkälti Satakunnan museosta saatuihin tietoihin 1700-luvun länsisuomalaisesta pukutyylistä. Puvussa korostuvat myös Eurajoen lipun värit punainen ja musta. Puvussa on vahva 1700-luvun leima.
     Eurajoen pitäjänpuku
KÖYLIÖ

Kertun puku

Varhaiseen keskiaikaan ajoittuva köyliöläisen naisen arkipuku esiteltiin 21.5.2003. Sen suunnittelusta ja toteuttamisesta on vastannut Köyliö-seuran pukutoimikunta Barbro Cedercreutzin johdolla.

Pukuun kuuluvat aluspuku, vaippahame ja esiliina. Puvun materiaalina on pellava, myös sekoitekankaat sallitaan. Samoin värivaihtoehtoja on useita.

Kaavojen perusteella puvun voi jokainen halukas vapaasti valmistaa tai valmistuttaa itselleen. Sekä aluspukuun että vaippahameeseen tulee lisäksi ommella puvun aitoudesta kertova logo. Puku soveltuu mainiosti myös juhla-asuksi, vaikka se onkin suunniteltu arkiasuksi.

Tulossa on myös pukuun soveltuva Köyliön Kirkkosaaren kaivauksiin perustuva koru. Museovirasto on antanut luvan valmistaa muinaiskorun sen perusteella.

Köyliön Kertun puku

16.08.2007