sivuston alkuun  |Rauman seudun etusivulle

KAUPUNKI KEHITTYY

Rauma perustettiin keskiajalla alueen kaupan keskukseksi.  1600-luvun alkupuolella rakennettu tulliaita rajasi kaupungin rakentamisen nykyisen Vanhan Rauman alueelle 1800-luvun lopulle asti.  1800- ja 1900-lukujen taitteessa Tarvonsaaren alueelle rakennettiin useita tärkeitä julkisia rakennuksia.  varsinainen kaupungin laajeneminen käynnistyi 1900-luvun alkupuolella, kun kaupunki alkoi teollistua.

Rauma sai kaupunkioikeudet 17.4.1442 päivätyllä privi-
legiokirjeellä. Ennen Raumaan Suomessa oli jo neljä kaupunkia: Turku, Porvoo, Ulvila ja Viipuri. Näiden lisäksi Suomeen perustettiin keskiajalla vielä kuudeskin kaupunki, Naantali.

Rauman keskiajasta kertovat vielä Pyhän Ristin kirkko ja Pyhän Kolminaisuuden kirkon rauniot. Vuonna 1640 palanut Pyhän Kolminaisuuden kirkko oli kaupungin kirkko, Pyhän Ristin kirkko oli fransiskaaniluostarin kirkko, kunnes luostari lakkautettiin vuonna 1538.

Kolminaisuuden kirkon rauniot

Rauma oli tyypillinen kadun varteen kasvanut keskiaikainen kaupunki. Kaupungissa oli yksi pitkä pääkatu, joka sisämaasta tulevan maantien jatkona johti rantaan eli satamaan. Vanhimman kaupunkiasutuksen on arveltu olleen nykyisen Kalatorin tienoilla.  Tontit olivat pitkiä ja kapeita ja asuinrakennus sijaitsi umpinaiseksi rakennetun pihan sisäosassa.

1500-luulla kaupunki paloi ainakin kolme kertaa. 1550 annettiin määräys, että Rauman ja lisäksi Porvoon, Tammisaaren ja Ulvilan porvareiden oli muutettava vasta perustettuun Helsinkiin.  Raumalaiset eivät olleet lainkaan halukkaista muuttamaan ja he saivatkin luvan palata jo vuonna 1557.  1500-luvulla kaupunki oli vielä pieni, asukkaita lienee ollut alle 500.

1600-luvulla kaupungin kaupallinen keskus siirtyi Kalatorilta nykyisen Kauppatorin ympärille.  Kaupunki aidattiin 1620-luvulla pikkutullien säätämisen vuoksi tulliaidalla. Tulliaidassa oli aluksi vain yksi tulliportti eli Porin tulli, jossa suoritettiin tulli kaikista kaupungin ja maaseudun välillä kulkevista tavaroista.  Aidan rakentaminen ja kunnossapito oli porvarien raskas velvollisuus eikä sitä aiheetta laajennettu.  Kaupungin alue säilyikin näissä rajoissa 1800-luvun lopulle asti eli alue on sama kuin nyt Vanhana Raumana tunnettua alue.

Kalatori

1600-luvulla kartoissa esiintyvät jo samat torit kuin tänäänkin eli Kauppatori, Kalatori ja Helsingintori.  Turun ja Tukholman mallin mukaan Raumankin sai 1661 Kuninkaankatunsa, joka ulottui torilta tulliportille.  Kaupungin väkiluku oli 1600-luvun loppupuolella noin 900. Vuonna 1682 Raumaa kohtasi ankara isku, kun kaupunki paloi kokonaan, ehkä muutama Naulamäen syrjäinen kortteli säilyi palolta.  Palon jälkeen kaupungin kadut rakennettiin entistä leveämmiksi, jollaisena ne ovat edelleen tänä päivänä.

Vähitellen komeimmat asuinrakennukset sijoitettiin pääkadun varteen.  Asuinrakennus oli jo usein paritupatyyppinen ja uuni voi olla jo savujohdollinen, vaikka savupirtitkin olivat kaupungissa tuolloin vielä yleisiä.  Rakennukset olivat vaatimattomia ja yksikerroksisia ja ikkunat pieniä.  Rakennukset olivat harmaita, punamultamaalaus tuli Suomeen vasta 1700-luvulla.  Sisällä rakennuksessa oli paljas hirsipinta ja lattiat olivat maalaamattomia, 1700-luvun lopulla varakkaimmilla kaupunkilaisilla saattoi jo olla tapettejakin.

Kauppatori

1700-luvun alussa kaupunkia hävitti Isoviha, jonka seurauk-
sena 43 taloa autioitui ja 82 rappeutui. Vuosisadan lopulla taloja oli jo yli 250. Ensimmäiset kivirakennukset Vanhaan Raumaan tehtiin 1700-luvulla, mm. raatihuone rakennettiin 1776. Vuonna 1795 pystytetty Pinnala, jossa nyt on Rauman taidemuseo, oli ensimmäinen yksityiskäyttöön rakennettu kivirakennus.

1800-luvun alussa tulliaita poistettiin, kun pikkutullin kanta-
minen loppui 1808.  1800-luvun lopulle asti nykyinen Vanhan Rauman alue on ollut koko Rauma. Kaupungin ympäristössä oli lähinnä peltoa ja niittyä sekä siellä täällä yksittäisiä maa-
laistaloja.

Pinnala


1800-luvulla uusklassismin myötä Vanhan Rauman varakkaiden kauppiaiden omistamien rakennus-
ten kadunpuolinen sivu saatettiin vuorata leveällä vaakalaudalla ja maalata vaalealla öljymaalilla.

Nykyisen ulkoasunsa vanha kaupunki sai 1890-luvulla purjelaivamerenkulun kukoistuksen myötä.  Raumalla oli muutaman vuoden ajan maan suurin purjelaivatonnisto.  Lisääntynyt vauraus käytettiin vanhojen rakennusten korjaamiseen, kun uutta ei määräysten mukaan saanut rakentaa. Kaksi kolmasosaa Vanhan Rauman rakennuksista sain nyt muodikkaan, koristeellisen uusrenessanssi –tyylien ulkokuoren, joka edelleen leimaa Vanhan Rauman raken-
nusten ulkoasua.

Marela
Nykyisen ulkoasunsa vanha kaupunki sai 1890-luvulla purjelaivameren-
kulun kukoistuksen myötä. Raumalla oli muutaman vuoden ajan maan suurin purjelaivatonnisto. Lisääntynyt vauraus käytettiin vanhojen rakennusten korjaamiseen, kun uutta ei määräysten mukaan saanut rakentaa. Kaksi kolmasosaa Vanhan Rauman rakennuksista sain nyt muodikkaan, koristeellisen uusrenessanssi –tyylien ulkokuoren, joka edelleen leimaa Vanhan Rauman rakennusten ulkoasua.

Vuonna 1863 valmistui uusi asemakaava, jonka mukaan kaupunki vähitellen laajeni Tarvonsaareen, nykyisen Valtakadun molemmille puolille. Laajeneminen uusille aluille oli hidasta.  Kaupunki sai useita julkisia rakennuksia vuosisadan vaiheessa Vanhan Rauman rajojen ulkopuolelle, kuten palokunnantalon (nyk. kaupungintalo), seminaarin ja merikoulun (nyk. merimuseo).  Asutus säilyi edelleen vanhan tulliaidan sisäpuolisella alueella. 

Palokunnantalo
(nyk. kaupungintalo)
 
Teollisuuden kasvaessa työväki tarvitsi asuntoja ja työnantajat rakennuttivat niitä työntekijöil-
leen. Ensimmäiset työväen asunnot rakensi nahkatehdas, kun Kotola ja Pohjola valmistuivat 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Vanhan Rauman pohjoispuolelle. Uusien teollisuuslaitosten tulo kaupunkiin 1910-luvulta lähtien kasvatti asuntopulaa ja nyt rakennettiin Lonsi, sen jälkeen Nummen alue. Lasitehdas rakennutti Kompin pientalot työntekijöilleen 1910 – 20 –lukujen taitteessa. 

Rauma-Repola rakennutti asuntoja johtajille ja työntekijöille 1920-lvulla. Toisen maailmansodan jälkeen teollisuuslaitoksen läheisyyteen muodostui kokonainen asuinyhteisö, jossa eri työntekijä-
ryhmien asunnot olivat tarkkaan omissa ryhmissään. Alueella oli ajan tavan mukaan myös omat palvelunsa, kuten kaupat, lastentarha ja urheilukenttä. Myös Lönnströmin ympärille muodostui työntekijöiden asuntoalue 1930-luvulta lähtien. Hollmingin telakan työntekijät asettuivat asumaan Saaristo- ja Urheilukadulle sodan jälkeen.

1960- ja 1970-luvuilla rakennettiin nopeasti lähiöitä. Meriraumaa mainostettiin Raumalla kaupungin ensimmäisenä lähiönä.

16.08.2007