 Pääosa sosiaali- ja terveysviraston toimialaan kuuluvien
toimintojen palvelujen asiakasmaksuista säädetään sosiaali- ja
terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/92) sekä sen
nojalla annetussa asetuksessa.
Asiakasmaksulaissa säädetään myös, että palvelusta perittävä maksu saa
olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen.
Maksujen enimmäismäärät säädetään sosiaali- ja terveydenhuollon
asiakasmaksuista annetussa asetuksessa (912/92).
Työterveyshuollon asiakasmaksuista ei asetuksissa anneta enimmäismääriä,
vaan noudatetaan erikseen hyväksymiä taksoja (asiakasmaksulain mukaan
työnantajilta työterveyshuoltopalveluista perittävien maksujen ja
korvauksien määrästä terveyskeskus voi päättää siten, että maksujen
perusteina käytetään hyvän työterveyshuoltokäytännön toteuttamisesta
aiheutuvia tarpeellisia ja kohtuullisia kustannuksia).
Kansanterveyslain 21 §:ää, asiakasmaksulakia ja -asetusta ei sovelleta
ympäristöterveydenhuoltoon. Ympäristölaboratorion maksut on määritelty
vastaamaan toiminnasta syntyviä kustannuksia ja maksut hyväksytään
vuosittain. Muista ympäristöterveydenhuollon maksuista säädetään
terveydensuojelulaissa (763/1994), elintarvikelaissa (361/1995), eläimistä
saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta annetussa laissa
(1195/1996) sekä eläinlääkintähuoltolaissa (685/1990).
|
