PIKKUAPOLLO

Pikkuapollo (Parnassius mnemosyne) Rauman uhanalaisluonnon mannekiinina

Pikkuapollo on palearktinen perhoslaji, joka Raumalla ja Eurajoella tehtyjen tutkimusten nosteessa on noussut paikalliseksi julkkikseksi.

Pikkuapolloa esiintyy Suomessa lähinnä Ahvenanmaalla ja lounaisilla saaristoalueilla. Rekijokilaakso Somerolla eli Häntälän notkot on merkittävä sisämaan esiintymisalue. Eurajoki ja Rauma ovat pikkuapollon esiintymisalueen pohjoisosaa.

Pikkuapollo on vaatimattoman kaunis perhonen. Tunnistaminen ei ole aivan helppoa. Pikkuapollo muistuttaa useita vaaleapohjaisia ja mustakuvioisia perhoslajeja. Siiven etuosan kaksi täplää ovat tärkeä tunnistamisapu. Siipiväli on 5-6- senttiä.

Tunnistamisessa kannattaa käyttää apuna havaintopaikan ominaisuuksia, nimenomaan pystykiurunkannuksen läsnäoloa. Pikkuapollon toukka käyttää ravinnokseen ainoastaan pystykiurunkannusta.

Pikkuapollo on usein kasvillisuuden seassa eikä käyttäydy erityisen suurieleisesti.

Uhanalaisluokka Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa

Laji:                                    
Parnassius mnemosyne (Linnaeus), mnemosynefjäril

Kriteeri:                              
B1+2bcd  (havaittu esiintymisen pirstoutuneisuus, ennustettu tai epäilty pieneneminen)

Elinympäristö:
ln, lh, Mltp (kuivat niityt ja kedot, hakamaat, lehdesniityt, metsälaitumet, tuoreet ja kuivat lehdot, sukkession alkuvaiheen metsät)

Uhanalaisuuden syyt:           
N (avoimien alueiden sulkeutuminen, mm. niitty- ja hakamaiden sekä metsälaidunten sulkeutuminen laidunnuksen ja niiton loputtua)

Omenapuunmaa ja Rohela tutustumispaikkoina Raumalla

Pystykiurunkannus vaikuttaa melko yleiseltä kasvilta Rauman rannoilla. Lajia esiintyy jopa kaupunkitaajamassa esimerkiksi Poroholmassa ja Fåfängassa. Pikkuapollohavaintoja on Panu Välimäen tutkimuksessa 1999 kuitenkin runsaammin vain pohjoisesta saaristosta ja yksittäisiä havaintoja etelästä Unajansalmen rannalta.

Luontopolku Omenapuunmaassa ja Rohelan varaustuvan pihapiiri ovat mahdollisia paikkoja pikkuapollon havaitsemiseen. Lentävää aikuista kannattaa lähteä etsimään kesäkuun alkupäivinä.

Omenapuunmaan pystykiurunkannuksen esiintymisalueet ilmenevät oheisesta kartasta.

Pikkuapollosta kansallispuistolainen?

Omenapuunmaa ja Rohela ovat tarjolla kaavailtuun Selkämeren kansallispuistoon. Pikkuapollolla on siellä oma luonnonnähtävyysroolinsa juuri siten, kuin luonnonsuojelulaki kansallispuistolta edellyttää. Pikkuapollo tietämättä julkisuusarvostaan on omiaan edistämään yleistä luonnontuntemusta ja luontoharrastusta. Kansallispuistoa valmistavilla toimenpiteillä kuten luontopolulla, opasteilla ja esitteillä sekä Omenapuunmaansuntin varausvenejärjestelyillä on lisätty pikkuapollopaikkojen saavutettavuutta. Pystykiurunkannuksen esiintymisalueen puustoraivauksilla ja ehkä tulevaisuudessa laiduntamisella varmistetaan tuon perhosen säilymistä.

Rauman pohjoisen ja Eurajoen saariston pikkuapolloja ovat tutkineet ennen kaikkea Panu Välimäki, Jussi Itämies ja Olavi Helminen. Tutkimuksien pohjalta toimenpiteitä on voitu suunnitella. 

          Tutustu myös esitteisiin:

• Rohelan torppa

• Omenapuunmaa

• Pyörällä, patikoiden ja soutaen Reksaareen

• Reksaaren saaristoleirintäalue

Omenapuunmaan ja Rohelan rantalehdoissa valkovuokko ja rentukka näkyvät valkoisina ja keltaisina kenttinä.

Sen sijaan sinisen punertava kiurunkannus on varjostavan puuston kasvaessa yhä huonommin ja huonommin nähtävissä.

Esite on osa  PRE Raumanmeren kansallispuisto –projektin informaatiota. Tulevaisuuden tavoitteena on luontoa vaaliva ja retkeilijöitä palveleva kansallispuisto Selkämeren ulkosaaristoon ja Rauman edustan monimuotoiseen sisäsaaristoon. Alue on luonnonnähtävyys, jolla on hyvät edellytykset edistää luonnontuntemusta ja luontoharrastusta.

PRE Raumanmeren kansallispuisto – projektia on tukenut  LoSYK/EAKR