Truut, raumalainen lokki

Truut on rauman kieltä. Raumankielinen sana loue tarkoittaa myös lokkia. Truut valittiin joitakin vuosia sitten Rauman kuntaeläimeksi. Kyse on suurikokoisesta lokista – harmaalokista, selkälokista tai merilokista. Yllä olevassa kuvassa näemme merilokin. 

Tämän esitteen reportaasi merilokista perustuu Raimo Sundelinin kirjoitukseen Länsi-Suomessa 1997 ja Raumanmeri –lehdessä 1998.

Selkälokki, joka sekin kelpaa truut-nimen kantajaksi, taantui voimakkaasti 1990-luvulla. Tätä maailman suomalaisimmaksikin linnuksi sanottua lokkia havaittiin kesällä 2003 pesivän Rauman ja Eurajoen edustalla 76 paria.   

Kolmannen suurikokoisen lokin, harmaalokin kannat ovat runsastuneet voimakkaasti. Yhtenä syynä on harmaalokin kyky hyödyntää kaatopaikkoja ravinnonhankinnassaan.

Merilokki on Rauman noin 160 pesivästä lintulajista täällä ehkä parhaiten tutkittu. Kurt Enkola tapasi merilokin 1930-luvun alun selvityksissään Rauman saaristossa vain kerran. Pesintää ei löytynyt. Tuolloin lintu koettiin ravintokilpailijaksi ja tapettiin tai pesä tuhottiin ikiaikaiseen tapaan. Pentti Forsten laski Rauman saaristolintuja 1970-luvun vaihteessa. Merilokkeja pesi tuolloin 1-3 paria Rihtniemen ja Eurajoensalmen välisillä alueilla. Esim. vuonna 1967 pesät olivat Ulko-Kylmässä, Trutkalliolla ja Isossa Pyrekarissa.

Kirjoittaja kiinnostui merellisestä lokista 70-luvun puolivälissä, aikaan jolloin laji alkoi runsastua Suomen saaristoissa. Etsin kaikki alueen pesivät merilokit vuosina 1981-1986 ja tutkin linnun pesimäbiologiaa. Kanta kasvoi 17:sta parista 28 pariin. Menestys jatkui. Vuonna 1988 määrä oli jo 32. Samana kesänä tehtiin Satakunnan saaristojen lintuselvitys. Se kertoi maakunnan 110 merilokkipesinnästä. Viimeisin laskenta Rauman saaristossa vuonna 1995 yleiskaavoitusta varten paljasti merilokkeja olevan alueella vajaat 40 karien isäntinä.

Pesä syntyy kuivista heinistä

Merilokit saapuvat maaliskuun lopuilla eteläiseltä Itämereltä. Ne siirtyvät kohta pesimäkareilleen ja jäiden lähdettyä rakentavat suurehkon pesänsä kuivista heinistä. Koristeina on pari valkeaa höyhentä. Ensimuna ilmestyy vapun tienoilla ja kahden vuorokauden välein munitaan yhteensä kolme sikiön alkua. Aikaisemmat pesinnät alkavat nykyään atomivoimalan purkuvesialueella.

Merilokki pesii ensikertaa 4-5 -vuotiaana ja pääosin yksittäisparein. Kesällä 1996 Rauman saaristossa pesi kaksi paria samalla saarella ensimmäistä kertaa ja sattuvasti Trutbudan linnustonrauhoituskarilla. Lähimmät yhdyskunnat ovat Kustavissa. Suurimmissa Suomen kolonioissa on 30-40 paria. Mainittakoon, että harmaalokeista vain 1% pesii yksittäisparein.

Merilokkki pesii yleisimmin puuttoman saariston pienillä kareilla. Runsastuessaan se on siirtynyt myös sisäsaaristoon. Meillä se pesii niin Ruuhiluodonklopeilla kuin Suokareissakin. Laakonmatalan vesikiville laji siirtyi kesällä 1995. Pysyvä reviiri ennakoi kuntalintua Saukonkareihinkin.

Haudonta alkaa toisesta munasta ja poikaset kuoriutuvat eri aikaan neljän viikon päästä. Samoihin aikoihin kuoriutuvat haahkanpojat.

Merilokki ja haahka voivat pesiä lähes vierekkäin. Pesiä merilokki ei ryövää, mutta poikaset se helposti noukkii merestä.

Merilokin poikaset tulevat lentokykyisiksi seitsemässä viikossa heinäkuun puolivälin jälkeen. Enin osa Rauman merilokeista saa kaikki poikaset lentoon. Suurin yksittäinen pesätuhon syy on ihmishäirintä, jolloin varis vie munat. Pesällä merilokki on arka ja vain yksi nykyisistä Rauman saariston merilokkiemoista käy tiiran lailla päällesyöksyyn. Se vieläpä tuntee tutkijan paatin ja tulee kaukaa vastaan!

Poikaset oleilevat pesäsaarellaan pitkään ennen kuin jengiytyvät truutkareilleen.

Merilokin menestystekijät

Merilokin menestys johtuu vainon vähenemisestä ja ravinnon lisääntymisestä. Laji kuuluu niiden lintujen joukkoon Suomessa, jolla ei ole lainsuojaa elämiseen. Miksi?

Ammatti- ja vapaa-ajankalastuksen saalismäärien kasvu yhdessä kalanviljelyn kanssa ovat hyödyttäneet myös merilokkia. Se ei juurikaan kaatopaikoilla vieraile.

Saalistajan menestys riippuu saaliin menestyksestä. Suomen haahkakannat ovat lisääntyneet hurjasti viime vuosikymmeninä aivan viimevuosia lukuun ottamatta. Rauman saariston 1970-luvun alun alle sadan parin haahkamäärä kohosi vuoden 1996 laskennassa jonnekin 1200 pariin. Se on osaltaan auttanut merilokin ravinnonhankintaan.

Kuntalintu velvoittaa

Oliko merilokki hyvä valinta kuntaeläimeksi? Oliko sillä oivia kilpailijoita? Muita mereneläimiä? Entä vanhan Rauman naakka?

Merilokki on uljas lintu, omillaan merellä ja saaristossa toimeen tuleva. Niinhän raumalainenkin yleisesti haluaa olla?!

Merilokki on pesinyt täällä esimerkiksi Kokkovuorella jo 4 200 vuotta ennen Rauman perustamista. Naakat tulivat Turun palon jälkeen vuonna 1827.

Symbolit valitaan mielikuvasyistä. Mielikuviin on myös vastattava. Raumalaisten tulee huolehtia merestä ja saaristosta päätöksissään ja toimissaan. Saaristo ei saa olla aina vain vara-aluetta jollekin tehokkaalle ihmistoiminnalle. Vaatimus eurooppalaistumisesta koskee myös rantojen jättämistä rakentamattomiksi.