TAMMELAN KUNNOSTUS NÄYTTELYTILOIKSI
	Tammela on kunnostettu neuvontapisteeksi ja näyttelytiloiksi siten, että hirsirakennuksen luonne on palautettu sisätiloihin ja huonejakoon. Pohjakaavassa on palattu lähemmäksi vuoden 1903 muutospiirustusta. Käytetyt rakennusmateriaalit ja työtavat on valittu siten, että ne ovat kaikkien korjausrakentajien saavutettavissa. Rakenteisiin jätetyt työaukot ohjaavat korjausrakentajia käyttämään hirsirakennuksiin sopivia materiaaleja ja työtapoja. Samalla esitellään Tammelan historiallisia vaiheita. Tammelan varsinaisen kunnostustyön on tehnyt puuseppä, joka on perehtynyt vaativiin hirsirakennusten perusparannuksiin. Tammelan kunnostaminen on ollut myös esimerkkikohteena täydennyskoulutus- ja työllistämiskursseilla. Peruskorjaukseen ovat osallistuneet Rauman seudun alueellinen nuorten työpaja/ Vanhan Rauman Korjauspaja ja Innova. Seuraavassa esitellään Tammelan peruskorjaus huonetiloittain. Kaikissa huoneissa on aukkoja, jotka esittelevät rakennuksen historiaa sekä rakenneleikkauksia eri korjausvaiheista ja suositeltavista korjaustavoista hirsirakennuksessa. Tammelan leikkauspiirros vuodelta 1903 esittää tyypillisen hirsitalon rakenteet. Rakennuksen perustus on ladottu luonnonkivistä, hirsirunko lepää perustuksen päällä jatkuen tasakertaan asti, ja ullakon seinät ovat lautarakenteiset.
SININEN NÄYTTELYHUONE
	Huoneen lattia on uusittu viimeisimmässä peruskorjauksessa. Lattiamateriaalina on 120 mm leveä pontattu mäntylauta. Laudat on naulaamalla pontista. Lattia on käsitelty harmaalla öljykuultovärillä eli lasuurilla. Seinät on pohjustettu makulatuuripaperilla ja tapetoitu käyttäen paperipohjaista tapettia. Tapetti on englantilainen ja boordinauha on tätä huonetta varten käsin tehty. Tavoitteena on ollut löytää viime vuosisadan vaihteen asuinrakennukseen ja toisaalta näyttelytiloihin sopiva tapetti sekä boordinauha. Tässä näyttelyhuoneessa tapetin valinnan lähtökohtana on ollut kadunpuoleisessa seinässä näkyvä vuosisadan alkupuolen tapetti. Vanhoja tapettikerroksia on otettu esille myös vastapäisessä seinässä. Ikkunoita vastapäätä olevassa seinässä näkyy historiallisena yksityiskohtana vanha puhelinjohdotus. Tapettikerrosten päälle on aikoinaan asennettu puhelinjohdot avojohtoina. Näyttelyhuoneen katto on pinkopahvitettu paperikatto. Maalina on käytetty temperamaalia. Näyttelyssä esitellään Unescon maailmanperintöä. Voit tutustua aiheeseen CD-romin avulla tai kuuntelemalla nauhalta Elämää Vanhassa Raumassa - maailmanperintökohteessa asuvien ja työskentelevien mielipiteitä.
PUNAINEN NÄYTTELYHUONE
	Tämänkin näyttelyhuoneen lattia on uusittu käyttäen 120 mm leveää pontattua mäntylautaa. Laudat on kiinnitetty naulaamalla pontista. Lattia on käsitelty harmaalla öljykuultovärillä eli lasuurilla. Näyttelyhuoneen seinät on pohjustettu makulatuuripaperilla ja tapetoitu käyttäen paperipohjaista tapettia. Tässä huoneessa on käytetty englantilaista tapettia ja kotimaista boordinauhaa. Samoin kuin sinisessä näyttelyhuoneessa, tapetti ja boordinauha on pyritty valitsemaan siten, että ne sopivat tyyliltään viime vuosisadan vaihteen asuinrakennukseen ja toisaalta julkisiin näyttelytiloihin. Katto on pinkopahvitettu paperikatto, joka on maalattu temperamaalilla. Tästä osasta rakennusta löytyvät Tammelan talon vanhimmat hirsikerrat. Näyttelyhuoneiden välisessä seinässä on näkyvissä pystyhirsillä paikattu oviaukko. Tästä voi päätellä, että rakennuksessa on tehty muutoksia useassa eri vaiheessa. Vanhan oviaukon mataluus selittyy sillä, että lattia on aikaisemmin ollut huomattavasti alempana.

	Huoneen peräseinälle on jätetty puretun palomuurin kohdalle aukko, josta näkyy palokaran rakenne. Palokara on ponttimainen pystypuu, joka liittää hirsiseinän ja palomuurin toisiinsa. Se mahdollistaa hirsiseinän laskeutumisen hirsien kuivuessa. Tässä huoneessa esitellään hirsirakentamista ja Vanhan Rauman korjaustoimintaa. Kävijä voi kosketella perinteisiä eristemateriaaleja ja tuntea erilaisten perinteisten ja ekologisten rakennusaineiden tuoksun.
KELTAINEN KANSLIA
	Kanslian lattia on uusittu käyttäen materiaalina 120 mm leveää pontattua mäntylautaa. Laudat on kiinnitetty pontista naulaamalla. Lattia on maalattu harmaalla öljykuultovärillä eli lasuurilla. Erona näyttelyhuoneiden ja kanslian lattioiden välillä on lattian pintakäsittelyn työjärjestys. Kanslian lattiassa puusyyt haluttiin selvästi näkyviin, joten värillinen kerros on ensimmäisenä ja pigmentittömät kerrokset vasta sitten. Näyttelyhuoneissa käsittelyjärjestys on päinvastainen, ja lisäksi on vielä väritön suojakerros viimeisenä. Seinät on pohjustettu makulatuuritapetilla ja tapetoitu käyttäen ruotsalaista, paperipohjaista tapettia. Boordinauha on kotimainen. Kanslian katto on paneloitu helmiponttilaudalla. Puolikiiltävä katto on maalattu lakkamaalin ja pellavaöljymaalin sekoituksella. Historiallisena yksityiskohtana kanslian seinässä näkyy lyhytnurkkainen hirsisalvos, joka tarkoittaa, että hirsien päät eivät ylitä nurkkaliitosta. Rakennustekniikan kehittyessä, noin 1840-luvulla, siirryttiin pitkänurkkaisesta salvoksesta lyhytnurkkaiseen. Varsinkin väliseinässä, joka osui toisen huonetilan ehjälle seinälle, se oli huomattava edistys. Lyhytnurkkaisen salvoksen kohdalla seinä on sileä ja voidaan helpommin pahvittaa ja tapetoida. Tuulettuva trossipohja on perinteinen lattiarakenne, jonka etuna on sen hyvä ilmanvaihto. Kun kivijalka on korkea, kuten Tammelan talossa, alapohjan rakenteen voi tarkistaa alapuolelta.
ETEISAULA JA ETEINEN
	Eteisaulaan ja eteiseen valittiin lattiapinnaksi linoleummatto, koska lattiaan kohdistuu suurempi kulutus kuin rakennuksen muissa huoneissa. Eteisaulan ja eteisen seinät on paneloitu korkealla, kaksimetrisellä puolipaneelilla. Tämän korkuinen puolipaneeli on ollut käytössä lähinnä julkisissa tiloissa, esimerkiksi kouluissa. Erikoisuutena eteisaulassa on helmiponttipaneelin ootrauskäsittely. Ootraus tarkoittaa jalopuun jäljittelyä. Eteisaulan ikkunaa vastapäätä olevaan seinään on jätetty paneelin yläosaan pieni alue, jossa ootrauskäsittelyn vaiheet on jätetty näkyviin. Vaiheet ovat: käsittelemätön paneeli, pohjamaalaus, väripigmentillä ja sideaineella sivelty pinta sekä viimeisenä lakkaus. Sideaineena tässä on käytetty perhekaljaa. Seinässä, jossa ootrauskäsittelyn vaiheet on jätetty näkyviin, on lattianrajassa pieni ikkunallinen tirkistysaukko. Aukossa näkyy hirsirakenteen pahin vihollinen, lattiasieni. Kuivunut lattiasieni näkyy vaaleana harsomaisena kerroksena. Lattiasieni on tuhonnut hirsirakennetta jo ennen 1970-luvun korjauskierrosta. Lattiasieni tuhoaa puuta rakenteen ollessa kostea, joten rakennuksen alapohjan tuulettumisen varmistaminen on erittäin tärkeää. Perinteinen tuulettuva trossipohja mahdollistaa hirsirakenteiden pysymisen kuivana. Tammelan viimeisimmässä remontissa hirsirakenteen on annettu kuivua ja trossipohja on uusittu, joten lattiasieni ei enää pääse tekemään tuhojaan talossa. Eteisaulan seinien yläosa on tapetoitu kotimaisella tapetilla. Eteisen paneeli on maalattu lakkamaalilla ja seinän yläosa liimamaalilla. Eteisen vaatenaulakko on taidokasta puusepäntyötä. Eteisaulassa ja eteisessä on katossakin helmiponttipanelointi. Eteisen katto on maalattu lakkamaalilla ja eteisaulassa on käsittelynä ootraus. Eteisaulan kattoikkunasta näkyy havainnollisesti vanha kattotuolirakenne. Lisäksi on näkyvissä katteen aluslaudoituksena käytettyjä vanhoista rakennuksista purettuja lautoja, joissa voi nähdä rippeitä punamultamaalista. Osa laudoista on urallisia vanhoja vesikattolautoja. Eteisen ikkunan vasemmassa reunassa on näkyvissä ikkunakarmin kiinnittyminen hirsirakenteeseen. Karmirakenteiden kiinnittäminen lattaraudalla hirsiseinään mahdollistaa seinän laskeutumisen hirsien kuivuessa. Käytävän päässä, toimiston oven yläpuolelle on jätetty aukko, jossa näkyy vanhaa, punamullattua hirttä. Vuoden 1903 muutosvaiheessa, kun rakennusta laajennettiin, erillinen hirsikehikko siirrettiin päärakennuksen yhteyteen. Oven yläpuolella näkyvä hirsiseinä on tämän hirsikehikon vanha ulkoseinä. Toimiston vanhaan peilioveen on jätetty osittain näkyviin maalauskäsittelyn eri vaiheet. Ensimmäisenä puupinnan puhdistus, jonka jälkeen kittaus, pohjamaali ja välimaali. Viimeisenä lopullinen pintamaali.
TOIMISTO
	Toimistossa on ainoa 1970-luvun remontissa säilynyt Tammelan vanha lankkulattia. Lankut on numeroitu, nostettu ylös ja asennettu uudelleen paikalleen lattiankannattajien vahvistamisen jälkeen. Huoneen alapohjassa on käytetty sahanpurua täydennysmateriaalina. Lattian asennuksessa on käytetty tapitusmenetelmää. Ennen maalausta lankut on puhdistettu varoen. Lattialankut on tarkoituksella jätetty kuperiksi. Jos vanhat lattialankut oikohöylätään, niiden syyrakenne särkyy. Lankuista tulee sälöisiä ja niistä saa tikkuja varpaisiin. Toimiston lattia on maalattu lakkamaalilla. TROSSIPOHJARAKENNE tapitetut lattialankut rakennuspaperi: tervapaperi tai kreppi lattiakoolaus eristetäyte: sahanpurua tai kutterinpurua tai selluvillaa lattiankannattajat vanha massiivinen eriste sammalta, turvetta ja hiekkaa tuohikerros täytepohjalaudat tai -lankut alakannattajat Seinät on tapetoitu makulatuuripaperilla, maalattu sävytetyllä liimamaalilla ja koristeltu vanhanaikaisella roisketekniikalla. Katon vinoutta on pyritty häivyttämään maalaamalla seinän yläosa valkoisella liitumaalilla. Roiskekuvioinnin yläreunaan on tehty merihenkinen sabloonakuvio. Toimiston katto on pinkopahvitettu paperikatoksi ja maalattu liimamaalilla. Ikkunaa vastapäätä olevassa seinässä on jätetty näkyviin palokara, joka tarkoittaa hirsiseinän ja palomuurin toisiinsa liittävää pystypuuta. Tässä tapauksessa kara liittää hirsiseinän palomuuriin, mutta karoja on myös muunlaisia. Niitä kutsutaan niiden rakenteiden mukaisesti, joihin hirsiseinä liittyy: ovi-, ikkuna- ja palokara. Lisäksi tässä huoneessa on näkyvissä hirsiseinän lisäeristys. Lisäeristeenä käytetään huokoista puukuitulevyä, joka hengittää, kuten hirsirakennekin. Näin seinärakenne säilyttää luonnollisen hengittävyytensä.
KEITTIÖ
	Tammelan keittiössä on jätetty näkyviin 1970-luvun lastulevykorjausta. Tässä on näkyvissä se lähtökohta, josta viimeisin peruskorjaus aloitettiin. Keittiön peräosa esittää aikakaudelle tyypillistä materiaalia, avosaumattua lastulevyä. Myös väritys on 1970-luvulle tyypillinen, tummanruskea ja valkoinen. Lastulevyn käyttö sisälevynä aiheutti usein tarpeetonta kotelointia, kun huonetila kauttaaltaan levytettiin. Pienissä huoneissa, kuten tässäkin keittiössä, menetettiin näin tarpeellista tilaa. Alaslaskettu lastulevykatto on kätkenyt sisäänsä valaistuksen edellyttämät sähkövedot. Keittiön lattiaan on jätetty 1970-luvun remontissa asennettu ruskea muovimatto. Seinät ovat alaosiltaan lakkamaalattua helmiponttipaneelia. Yläosat on pinnoitettu oksamassapahvilla ja maalattu sävytetyllä temperalla. Lastulevytystä ei ole siis poistettu, vaan kevyemmällä remontilla on saatu aikaan hirsirakennukseen sopiva ilme.
NEUVOTTELUHUONE
	Neuvotteluhuoneen lattialankut on purettu sittemmin polttamalla hävitetystä huvilarakennuksesta Petäjäksestä Raumalta. Lattialankut on sovitettu paikoilleen ja kiinnitetty ruuveilla, joiden kannat on tapitettu. Lattia on maalattu lakkamaalilla. Seinät on pohjustettu makulatuuritapetilla ja tapetoitu käyttäen paperipohjaista tapettia. Neuvotteluhuoneen tapetti ja boordinauha löytyvät ruotsalaisen tapettitehtaan valikoimista. Neuvotteluhuoneen katto on pinkopahvitettu paperikatoksi ja maalattu liimamaalilla. Huoneen seinästä oli löydettävissä peräti 15 tapettikerrosta. Esittelyaukko on tehty poistamalla tapetit kerroksittain suihkepulloa apuna käyttäen. Alkuperäinen pinkopahvi on edelleen paikoillaan tapettikerrosten alla eikä tapetteja ole siirretty muualta. Tapettikerrokset on siis liisteröity aina edellisten kerrosten päälle. Nämä tapetit ovat kaikki tältä vuosisadalta eli vuoden 1903 muutostyön jälkeiseltä ajalta. Viimeiset kerrokset ovat 1960-luvun lopulta, jolloin talossa asuivat viimeiset vuokralaiset ennen rakennuksen siirtymistä kaupungin omistukseen. Reilun kuuden vuosikymmenen aikana huone on tapetoitu 15 kertaa, mikä on varmasti useammin kuin tämän päivän kodeissa. Osittain tapetointitiheys selittyy puulämmityksellä, joka aiheutti seinien nokeutumista. Toisaalta, Tammela oli vuokratalo, jossa vuokralaiset saattoivat vaihtua useinkin. Kadun puoleisessa nurkassa on näkyvissä hirsiseinän lisäeristys. Nurkkakaapissa näkyvät sekä puhallettu selluvilla että huokoinen puukuitulevy. Tämä huone on ollut aikoinaan leivintupa, jolloin huoneen kulmassa on sijainnut suuri leivinuuni. Hiiltynyt hirsiseinä kertoo osaltaan leivinuunin tulihormin takana olleesta tulipalovaarasta. Hirsiseinä on tässä tapauksessa onneksi ainoastaan hiiltynyt. Hirsiseinä on myöhemmin osittain siistitty veistäen. Huoneen nurkassa on näyttelyä varten muurattu puolikas kaakeliuuni. Uunin poikkileikkauksesta selviää tulisijan kiertoperiaate. Tulipesästä savukaasut kulkevat ylös ja taittuvat alas uunin molemmissa reunoissa olevia sivukanavia pitkin. Savukaasut kulkevat edelleen tulipesän alta takimmaiseen savukanavaan, joka johtaa ylös savuhormiin. Kaakeliuuni puretaan kaatamalla uunin päälle vähitellen vettä, joka liuottaa savilaastin. Jotta kaakelit saataisiin samaan järjestykseen uunia uudelleen muurattaessa, kaakelit on numeroitava. Kaakelien numerointi aloitetaan aina alimmasta kerroksesta juoksevalla numerolla. Kaakelikerrokset merkitään kirjaintunnuksin alkaen alimmasta kerroksesta. Uunin poikkileikkauksessa ovat hyvin näkyvissä myös sidelangat, jotka tulee huomioida uunia purettaessa. Ikkunaa vastapäätä olevassa seinässä näkyy hirsirakenteeseen upotettu lyijyvaippainen sähköputki, joka edustaa 1940-luvun korjausvaihetta.
KIRJASTO
	Kirjaston, samoin kuin viereisen neuvotteluhuoneen, lattialankut ovat alapuolelta pyöreät. Ne on purettu sittemmin polttamalla hävitetystä huvilarakennuksesta Petäjäksestä Raumalta. Lattialankut on sovitettu paikoilleen ja kiinnitetty ruuveilla, joiden kannat on tapitettu. Maalina on käytetty lakkamaalia. Seinät on pohjustettu makulatuuripaperilla ja tapetoitu käyttäen paperipohjaista tapettia. Kirjastoon on valittu kotimainen tapetti ja boordinauha. Kirjaston katto on pinkopahvitettu paperikatoksi ja maalattu liimamaalilla. Huonokuntoisen peltiuunin pinta on käsitelty kivijäljitelmämaalauksella, jonka eri työvaiheet ovat nähtävissä pienellä alalla uunin oikealla puolella: pohjamaali, kaljaan sekoitettu väripigmenttisively, luonnonsienikäsittely ja lakkaus. Lisäksi pintaa on suonitettu väriviivoin, jotka on pehmeällä harjalla häivytetty.
WC:t
	Wc:iden lattiaan on jätetty 1970-luvun remontissa asennettu tummanruskea muovimatto. Seinien alaosat ovat lakkamaalattua helmiponttipaneelia. Yläosat on pinnoitettu oksamassapahvilla ja maalattu lakkamaalilla. Katot on laudoitettu sileällä tasaponttilaudalla ja ne on käsitelty lakkamaalilla.
KUISTI
	Kuistin lattiaan on jätetty 1970-luvun remontissa asennettu muovimatto. Seinät ja katto on laudoitettu sileällä tasaponttilaudalla ja käsitelty lakkamaalilla.