Kaunissaaren helpoiten havaittavia asutuksen jäänteitä ovat rakennusten kivijalat ja muurien perustukset. Kivijalat on tehty pääosin porakivestä ja ne ovat suurimmaksi osaksi olleet melko korkeita. Kahdessa rakennuksessa, lamppuöljyvarastossa ja isännöitsijän navetan lantalassa, oli sementistä valetut perustat.  Asuinrakennukset olivat kahden hellahuoneen levyisiä ja asuntoja oli talon kummallakin sivulla useita. Hellat olivat asuntojen sisänurkissa. Rakennusten ja asuntojen koosta saa hyvän kuvan saaren keski- ja länsiosassa olevia perustuksia tarkastelemalla.

Kuva: Ilona Hankonen

Tämä esine on jäänyt leivintuvan kivijalan päälle, kun rakennus on purettu. Se on ehkä ollut emalikattila.

Pajan perustukset saaren etelärannalla ovat lähestulkoon hävinneet, mutta alasimen tukki sekä ahjon ja hormin purkamisesta jäänyt tiilikasa ovat yhä jäljellä. Myös hiilivaraston kivijalasta osa on säilynyt hyvin. Etelärannalla sijaitsi myös paikka, jossa jätepuusta poltettiin hiiliä Kauttuan ruukille. Mihinkään kelpaamaton jäte poltettiin samalla paikalla. Jätteenpolttopaikkaa kutsuttiin Risuhelvetiksi siellä jatkuvasti palavan tulen takia. Polttamisesta on jäänyt maaperään runsaasti tuhkaa ja hiiltä, joka näkyy paikalla yhä hyvin.

Sahatoiminnan alkuaikoina jätepuuta läjitettiin saaren itäpuolella sijaitsevaan matalikkoon. Saarta onkin pidennetty noin 300 metriä jätepuun avulla. Jätepuusta muodostunutta itäosaa kutsutaan Risunokaksi. Risunokan itäkärjessä ja rannoilla on edelleen keltteistä muodostuneita alueita, joihin kasvillisuus ei ole juurtunut. Puut kaatuvat sahausjätteestä muodostuneessa maaperässä helposti. Lahopuusta muodostuneen orgaanisen maa-aineksen paksuudesta ja meriveden vaikutuksesta Risunokan eri osissa saa käsityksen tarkkailemalla alueen kasvillisuutta. Humuskerros ohenee ja metsätyyppi muuttuu karummaksi itäkärkeä kohden mentäessä. Risunokan ranta-alueilla viihtyvät tulvavaikutteista elinympäristöä sietävät lajit, kuten koivu ja tervaleppä. Märkyydelle arempia kuusia kasvaa vasta keskemmällä.

Satamarannassa on painolastimaan mukana tulleita vierasperäisiä kivilajeja, kuten piikiveä. Retkeilijöiden toivotaan jättävän kivet rannalle, jotta niistä olisi iloa vielä tulevillekin sukupolville. Painolastimaan joukossa olleet ulkomaiset simpukankuoret ovat jo kauan sitten siirtyneet retkeilijöiden kirjahyllyihin. Satamarannassa on näkyvissä myös jäänteitä laiturien paalutuksista ja arkkurakenteista. Satamalaituri oli korkea rakennelma, joka ulottui pitkälle veden ja ranta-alueen päälle. Pohjoisrannan kallioissa on yhä laivojen kiinnitykseen käytettyjä renkaita.

Saaressa oli aikoinaan useita kaivoja, joista yksi oli isännöitsijän ja kirjanpitäjän käyttämä ns. herrasväenkaivo, muut olivat työväkeä varten. Herrasväenkaivon ja kahden työväenkaivon päälle on tehty alkuperäistä muistuttavat puurakenteet.

Tanssikalliolla järjestettiin kesälauantaisin tansseja ja piirileikkejä. Tanssikallioon kaiversivat nimensä tai nimikirjaimensa monet saaren asukkaat tai siellä vierailleet. Myöhemmin kaiverruksia ovat tehneet retkeilijät. Kaiverruksia on paljon 1910-luvulta ja 1940-luvun alun sotavuosilta. Myös muualla saaren rantakallioissa on kaiverruksia.  

Kuva: Anni-Meri Räikkönen	Tanssikalliossa olevia kaiverruksia on helpompi tarkastella, kun vahvistaa niitä ensin taululiidun avulla. Liitu ei vahingoita kaiverruksia ja sade pesee sen pois.
	Kuva: Anni-Meri Räikkönen
Kaunissaaressa on nykyään yksi rakennus. Se on vuonna 1948 rakennettu uittomiesten kämppä, joka on peräisin sahan toiminnan jälkeiseltä ajalta.

Kuva: Anni-Meri Räikkönen

Kaunissaaren ainoa rakennus on vuonna 1948 rakennettu uittomiesten kämppä, jota Ahlström vuokrasi kesämökiksi 1990-luvulle saakka.

Takaisin Kaunissaaren historia -sivulle

Takaisin etusivulle