Tietoa ja kartta Omenapuunmaa-esitteestä          

Rastit:

Rasti 1. Tervaleppä-puna-ailakkilehto

Rasti 2. Saukonjärvi

Rasti 3. Istutuskuusikko ja rantakoivikko

Rasti 4. Isovitkantten niitty

Rasti 5. Luonnonsuojelualue

Rasti 6. Rantalepikko

Rasti 7. Tuore lehto

Rasti 8. Ruovikko

Rasti 9. Palokärjen ruokailupuu

Rasti 10. Tihkupinta ja tuore lehto

Rasti 11. Myrskytuhot

Rasti 12. Kallioalue

Rasti 13. Rämesuo

Rasti 14.  Kallion laki

Rasti 15. Pirunpelto

Rasti 16. Puolukkatyypin kangasmetsä

Rasti 17. Mustikkatyypin kangasmetsä

Rasti 18. Korpisuo

Rasti 19. Lehtojen hoito

Rasti 20. Tikkametsä

Rasti 21. Lehtojen pensaita

Rasti 22. Metsäomenapuu

Rasti 23. Vanha pelto

Rasti 24. Lehtojen puita ja pensaita

Rasti 25. Metsäsaarnimetsä

Rasti 26. Vanha salmi

Rasti 27. Kalliojyrkänne ja aluslehto

Rasti 28. Puolukkatyypin kangasmetsä

Rasti 29. Tihkupinta

Rasti 30. Mustikkatyypin kangasmetsä

Rasti 31. Korpisuo

Rasti 32. Kämmekkämetsä

Geokätköily

Omenapuunmaassa on mahdollisuus harrastaa geokätköilyä.

http://www.geocaching.com/seek/cache_details.aspx?wp=GC1WT91&Submit6=Go

Lue lisää geokätköilystä http://fi.wikipedia.org/wiki/Geokätköily

Opettajalle

Omenapuunmaan luontopolku on kiinnostava kohde tutustua. Polun varrella voi tutustua erilaisiin metsätyyppeihin, kuten lehtoihin, kangasmetsiin ja soihin. Polku kulkee merenrannan tuntumassa ja kallioalueella. Polku on melko pitkä (5,8km) joten se sopii erityisesti yläkoulu- ja lukioikäisille sekä muille aikuisryhmille. Alakoululaisten kanssa voi kiertää lyhennetyn polun, jonka pituudeksi tulee 2,1km. Polun kiinnostavuutta lisää myrskyjen kaatamat puut. Metsä vaikuttaa paikoin jopa hieman aavemaiselta, kun siellä täällä näkee isoja kaatuneiden puiden juuristoja. Tutustu tarkempiin ohjeisiin polkuesitteestä. 

Luontopolulla rastitauluilta löytyy lisää tietoa rastiaiheista. Opetusta voi laajentaa tekemällä oppimateriaalisivun tehtäviä luontopolulla. Opettaja ja oppilaat voivat tutustua etukäteen opetusmateriaalisivuun, joka käsittelee Omenapuunmaan luontopolkuun liittyviä ympäristöteemoja. Sivulla on käsitelty luonnonsuojelualueita, lehtoja ja lehtokasvillisuutta, myrskyn aiheuttamia tuhoja, siellä on tietoa harvinaisesta pikkuapollo - perhosesta ja erilaisia tehtäviä. Oppilailla tai opettajalla olisi hyvä olla kasvikirja mukana retkellä.

Lehtokasvillisuudesta on tunnistamistehtävä valokuvista. Tehtävä voidaan tehdä luontopolulla, jolloin opettaja tulostaa yhdet kuvat ja oppilaat kirjoittavat vastaukset omalle paperille. Tämän tehtävän voi tehdä myös oppitunnilla luokassa.

LUONNONSUOJELUALUE 

Omenapuunmaan luonnonsuojelualue on perustettu vuonna 1979. Sieltä löytyy kaikkia lehdon perustyyppejä eli kuivia lehtoja, tuoreita lehtoja ja kosteita lehtoja. Rannoilta löytyy luonnonsuojelulain nojalla suojeltuja rantaniittyjä. Alue on vielä toistaiseksi luonnonsuojelualue, mutta sen asema saattaa muuttua mahdollisesti perustettavan Selkämeren kansallispuiston myötä.  

LEHTOKASVILLISUUS

Lehdot

Lehdoille tyypillisiä piirteitä ovat puuston, pensaiden ja kenttäkerroksen monilajisuus ja monikerroksellisuus. Kenttäkerroksessa kasvavat muun muassa vuokot, kielot, sudenmarja ja saniaiset. Monet vaateliaat ruohot ja heinät viihtyvät lehdoissa. Pensaista esimerkiksi myrkyllinen näsiä, koiranheisi, lehtokuusama sekä villit viinimarjapensaat ovat lehdon kasvillisuutta. Puista lehdoille tyypillisiä kasveja ovat lehtipuut. Useat lehtojen kasvilajit kukkivat aikaisin keväällä ennen kuin lehtipuihin tulee varjostavat lehdet. Valoisuuden ansiosta maaperä sulaa roudasta aikaisin keväällä ja kasvit saavat vettä ja ravinteita kasvaakseen.

Lehdon maaperä on ravinteikasta kivennäismaata. Kangasmetsissä havupuiden neulasten lahoaminen jää puolitiehen, jolloin syntyy kangasturvetta. Lehdoissa ravinteikas ja multainen maaperä syntyy täysin lahonneista lehdistä. Lehtojen vähemmän hapan maaperä (pH 6-7) on kalkkikiven, diabaasien, dolomiittien tai muiden emäksisten kivilajien ansiota.

Suomessa lehtometsien osuus metsistä on vain alle prosentin verran. Lehdot keskittyvät hemiboreaaliselle vyöhykkeelle eli tammivyöhykkeelle ja lehtokeskuksiin.

Lehdot jaotellaan kuiviin, tuoreisiin ja kosteisiin lehtoihin kasvupaikan kosteuden ja ravinteikkuuden perusteella. Niissäkin on vielä alueellisia vaihteluita.

Omenapuunmaassa kuivan lehdon kasveja ovat muun muassa sinivuokko, kevätlinnunherne, mäkiminttu, lehtokuusama, lehmus ja nuokkuhelmikkä. Tuoreen lehdon kasveja ovat esimerkiksi koiranvehnä, lehtokielo, lehtomatara, tesma, mukulaleinikki ja pystykiurunkannus. Kostean lehdon kasveja ovat kookkaat saniaiset, mm. hiirenportaat, alvejuuret ja kotkansiipi. Sen kasveja ovat myös lehtopähkämö ja koiranheisi.

Lehtoja suojellaan metsä- ja luonnonsuojelulainsäädönnöllä. Lehtojensuojeluohjelma suojelee lehtoja eri lehtokasvillisuusvyöhykkeillä. Erityisesti jalopuita kasvavat lehdot ja luonnontilaiset lehdot ovat suojelukohteita. Lehtojen suojelu on tärkeää, koska monet uhanalaiset lajit esiintyvät monimuotoisissa lehdoissa.

Tässä on kerrottu tarkemmin muutamasta Omenapuunmaan kasvista.

Pystykiurunkannus (Corydalis solida)

Kuva Jari Taivainen

Pystykiurunkannus kasvaa 10-20 cm korkeaksi. Sen kukat ovat sinipunaiset ja muistuttavat hiukan hyasintin kukintoa. Kukinto on 10-20 kukan terttu. Sitä tavataan mm. rantalehdoissa ja puistoissa. Pystykiurunkannus kukkii huhti-toukokuussa ja lakastuu kukkimisen jälkeen. Pystykiurunkannus ilmestyy samoihin aikoihin kuin kiurut, joten siinä lienee selitys nimelle. Kasvin varsi on myös nimensä mukaisesti pysty.

Harvinaisen pikkuapolloperhosen toukat syövät pystykiurunkannusta. Perhosen voi tavata alkukesästä siellä, missä pystykiurunkannus kasvaa.

PIKKUAPOLLO

Lue lisää pikkuapollosta.

Kevätlinnunherne (Lathyrus vernus)

Kuva Jari Taivainen

Kevätlinnunherne on 20-40cm korkea kasvi, joka kasvaa pääasiassa lehdoissa. Kukat ovat aluksi purppuranpunaiset, mutta ne sinertyvät myöhemmin.

Kevätlinnunherne kukkii aikaisin, toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa. Toisin kuin monet muut varhaiset kevätkukkijat, esimerkiksi valkovuokko ja käenrieskat, kevätlinnunherne ei lakastu heti kukintansa jälkeen. Ihmiselle kevätlinnunherneen siemenet ovat vaarallisia, joten niitä ei pidä syödä.

Kevätlinnunherneestä on käytetty muitakin lintumaailmaan viittaavia nimityksiä, kuten kurjenheinä, kurjenherne ja tikanpalko.

Sinivuokko (Hepatica nobilis)

Kuva Jari Taivainen

Sinivuokkoa tavataan lehdoissa tai lehtomaisissa metsissä. Se kasvaa 5-15 cm korkeaksi. Sen kukat ovat siniset tai sinivioletit. Sinivuokon kukkanuput valmistuvat myöhäissyksyllä ja ne talvehtivat pakkasten yli auetakseen kukkaan heti varhaiskeväällä lumen sulettua. Sinivuokko on eteläisen Suomen kasvi. Sinivuokko ei leviä juurakon avulla, kuten valkovuokko, joten siksi sen poimiminen ei ole suotavaa. Sinivuokko on Hämeen maakuntakukka.