lintukuva:RaimoSundelin

       

kuva:RaimoSundelin

Selkämeren kansallispuisto 
Bothnian Sea National Park   

 

arvot alue matkailu ja virkistys projekti usein kysyttyä
eli
mitkä ovat kansallispuiston rajat
 

 

 

 

 
 
Selkämeren kansallispuisto
toteuttaa Natura 2000 -ohjelmaa
 
Selkämeren kansallispuisto esittelee Satakunnan rannikon ulointa saaristoa ja Rauman kohdalla myös sen monimuotoista sisäsaaristoa isoine metsäisine saarineen, lehtoineen ja perinnemaisema-alueineen. Ulkosaariston helminauha ulottuu Merikarvian Ourasta Rauman Niemi- Santakariin eli Santkarin pookille.

Kansallispuisto perustetaan vain valtion alueille. Kansallispuistoon voidaan liittää muun julkisyhteisön alueita suostumuksen, käytännössä sopimuksen perusteella. Kansallispuistoon ei voi kuulua yksityisiä maa- tai vesialueita.

Selkämeren kansallispuistolla toteutetaan Natura 2000 -verkostoa. Kyse on siitä, miten nuo Natura-alueet toteutetaan. Valtion omistamista alueista, joita hallitsee Metsähallitus, voidaan joko perustaa ns. tavallinen luonnonsuojelualue tai kansallispuisto. 

Natura 2000 –verkoston kartat on julkaistu valtion ympäristöhallinnon internet-sivuilla. Tarkastelussa ovat Natura-alueista olleet mukana Oura, Pooskerin länsiosa, Gummandoora, Preiviikinlahden länsi-osa, Luvian saaristo ja Rauman saaristo. Seuraavassa linkit karttasivuille, joilla on kuvattu muutkin natura-alueet:  

Merikarvia Pori Luvia Eurajoki Rauma

Ehdotuksen mukaan kansallispuiston tavoiteraja poikkeaa muutamassa kohdin  em. Natura 2000 -alueiden ulkorajoista. Nämä erot ovat seuraavat:

  • Natura-rajausten sisällä kansallispuisto voi koskea vain valtion alueita sekä sopimuksen mukaan kunnan omistamia alueita, kansallispuistoon eivät kuulu yksityiset maa- ja vesialueet.
  • Merikarvialla pohjoisin alue on Ouran saaristo, Kasalanjokisuun Natura-aluetta ei ehdoteta mukaan.
  • Merikarvian Pooskerin Natura-alueesta ehdotetaan mukaan vain läntisintä osaa yksityiselle alueelle perustetun luonnonsuojelualueen ulkopuolella.
  • Gummandooran Natura-alueesta Porissa mukaan ehdotetaan läntisintä osaa, joka on lähes kokonaan valtion aluetta. Mm. Natura-alueen nimikkosaari Gummandoora jää kansallispuistorajauksen ulkopuolelle.
  • Porin Preiviikinlahden Natura-alueesta ehdotetaan mukaan vain valtion omistamia Katavan saaren lähialueita
  • Kansallispuistoalueeksi on tarjolla myös Räyhän saarien alue Porin ja Luvian rajalla. Valtio omistaa saariryhmän.
  • Eurajoen Kaunissaarta ehdotetaan osaksi kansallispuistoa paitsi luonto- ja kulttuuriarvojensa myös hyvien retkeilymahdollisuuksiensa takia. Alueen omistavat Eurajoen kunta ja pieneltä osin valtio. Tämä edellyttää sopimusta kunnan ja valtion välillä.
  • Raumalla kansallispuiston rajausehdotusta on ohjannut Natura-alueiden lisäksi kunnan oma yleiskaava. Mukana on Natura-alueiden lisäksi myös kansallispuiston ideaan kuuluvia retkeily- ja matkailualueita. Sataman lähialueet ja laivaväylät eivät kuulu ehdotettuun rajaukseen. 

Katso tavoiterajauskartta

kuva:raimosundelin

sivun alkuun

 

 

Yksityiskohtia... 
 
...aluerajauksissa:
  • Kansallispuistoa ei voi olla yksityisellä maa- tai vesialueella. Yksityisiä ovat myös kylien ja tilojen yhteiset alueet.
  • Rauman kaupungin omistamat, yksityisille henkilöille tai yhdistyksille vuokratut tontit kansallispuistoalueen sisällä eivät kuulu kansallispuistoon. Tällaisia ovat Louttujen, Kylmä-Santakarin ja Kuljunperän mökkitontit sekä useille kalastusseuroille vuokratut kalastusmajatontit.
  • Kokonaan ulkopuolella ovat myös Rauman kaupungin vuokraamat ns. huvilatontit.
  • Kuuskajaskarin osaa, joka on varattu rakentamiseen, ei sisällytetä kansallispuistoalueeseen.
  • Yksityisestä vesialueesta muodostuneet vesijättöalueet eivät kuulu kansallispuistoalueeseen ellei niitä vesijätön lunastustoimituksessa liitetä vesijättöön rajoittuvaan tilaan. Kunnalle vesijätön lunastuksessa siirtyneiden vesijättöjen liittäminen kansallispuiston osaksi edellyttää sopimusta.
  •  
  •  
  •  

...alueiden käytössä

 
  • Alueella voidaan harjoittaa kalastusta kalastuslainsäädännön määrittämällä tavalla. Tässä suhteessa ei nykytilanteeseen ehdoteta muutosta.
  • Ehdotuksen mukaan Selkämeren kansallispuistossa metsästys on mahdollista osana saariston kulttuuriperintöä ja luonnonsuojelullisin perustein. Kyse on myös hylkeen metsästämisestä. Alueen muiden käyttäjien turvallisuus on otettava huomioon. Metsästäminen edellyttää pelisääntöjen määrittämistä.
  • Alueelta ei saa ottaa maa-aineksia eikä kaivoskivennäisiä.
  • Alueella voidaan viljellä viljelykasveja perinneympäristöjen säilyttämiskeinona. 
  • Alueella voidaan kunnostaa merenkulun turvalaitteita ja vesistön kulkuväyliä.
  • Alueelle ei voi rakentaa tuulivoimaloita. Sen sijaan pienimuotoiset, kiinteistökohtaiset sekä merenkulun laitteiden edellyttämät tuuli- ja aurinkoenergialaitteistot ovat mahdollisia.  
  • Alue on tarkoitettu luonto- ja kulttuurinähtävyyksien kokemiseen myös sukeltamalla. Toiminta ei saa aiheuttaa luontoarvojen tuhoutumista. Alueelle voidaan sijoittaa sukelluspuistoja ja -poijuja eri suunnitelman mukaan.  
  • Marjastus ja sienestys kuuluvat kansallispuistovieraiden luonnonkäyttömuotoihin.
  • Jokamiehen retkeilyä saaristossa pyritään lisäämään. Alueella rakennetaan retkeilyä palvelevia nuotio- ja laavupaikkoja, käymäläpisteitä ja reitistöjä. Alueella on myös ns. varaustupia oheisrakennelmineen. Rauman saariston vanhastaan retkeilysaarina käytetyt alueet ovat virkistysalueita, joissa luontoa tuhoamaton leiriytyminen ja nuotion pito on mahdollista. Näille saarilla retkeilijä joutuu itse huolehtimaan polttopuista.  
  • Lintujen pesimäluodoille ja -riutoille ei pidä mennä pesimäaikaan. Nykyisessä käytännössä lintujen pesimäsaarien maihinnousukielto on koskenut yleensä aikaa huhtikuun puolesta välistä heinäkuun puoleen väliin.  
  • Retkeilijä huolehtii ensisijaisesti itse tuottamiensa roskien poiskuljetuksesta. Jätteen keräilypisteitä on matkailupalvelupisteissä.
  •  
  •  
  •  
kuva:raimosundelin

sivun alkuun

 

Vyöhykemalli

Kansallispuiston käyttöä jäsennetään ns. vyöhykekuvausten avulla. Niiden avulla mm. suunnataan palveluja eri kohteisiin ja ohjataan suurten vierailijajoukkojen kulkemista. Vyöhykejako ohjeellisenakin antaa pitkäjänteisyyttä alueen kehittämiseen. 

 

Selkämeren kansallispuiston valmistelussa on kokeiltu, miten vyöhykemalli soveltuu Rauman kaupungin omistamille alueille. Lähtökohtana on ollut, että Rauman saaristoa on jo paljolti käytetty kansallispuiston tavoitteiden mukaisesti. Vyöhykemallia on kuitenkin seuraavassa jossain määrin räätälöity Rauman lähisaariston retkeilyperinnettä huomioon ottavaksi. 
 
Vyöhykkeitä ovat:
 
I Syrjävyöhyke 

Tavoitteena on mahdollisimman luonnontilainen alue, jonne ei ohjata retkeilijöitä eikä rakenneta uutta palveluvarustusta. Aluetta voidaan käyttää luontaiselinkeinojen tarpeisiin ja alueen erämaaluonteeseen soveltuviin matkailupalveluihin kuten opastettuihin retkiin. Syrjävyöhykkeen ei tarvitse kuitenkaan olla maantieteellisesti syrjäinen tai vaikeasti saavutettava. Siellä voi myös olla yksittäisiä reittejä tai rakenteita, ja niitä voidaan ylläpitää. Poikkeustapauksissa syrjävyöhykkeen kautta voidaan osoittaa tarkasti määriteltynä ja perusteltuna uusia reittejä. Nämä uudet reitit voivat olla luonteeltaan vain vähän käytettyjä siirtymä- tai liityntäreittejä, jotka yhdistävät esimerkiksi eri reitistöjä tai alueita. 

Esimerkkeinä syrjävyöhykkeistä Rauman saaristossa ovat pääosa kaupungin omistamista suurista metsäsaarista sekä osa huonosti veneellä saavutettavista pienistä saarista. Näillä alueilla liikkuu todennäköisesti sellaisia, jotka hakevat eniten yksinäisyyttä ja hiljaisuutta. Toisaalta esimerkiksi Nurmesluodon aarnimetsään tutustumaan patikoinee myös luonto-oppaan ohjaamia tai omatoimisia ryhmiä.

II Virkistys-/retkeilyvyöhyke  

Tavoitteena on virkistyskäytön kannalta vetovoimainen alue, jonne ohjataan kävijöitä opastuksella ja palvelurakenteilla. Virkistysvyöhyke voi olla pienialainen. Raumalla virkistysvyöhyke jakaantuu kolmeen alaryhmään:

IIa Vaelluspolut

Nurmesluodon ja Aikonmaan sekä Reksaaren ja Omenapuunmaan metsäisillä saarilla vierailijaa opastetaan eri kohteisiin viitoitetuilla opasteilla ja kartan avulla. Osa polkuverkosta on luontopolkuja, jolloin reitillä on rastitauluja. Polkuverkko kulkee retkeilytukikohtien ja opastettujen luonto- tai kulttuurikohteiden kautta.

IIb Retkeilyn tukikohdat

Retkeilyn tukikohtia ovat laiturialueet, nuotio- ja laavupaikat sekä varaustuvat. Tukikohdissa on retkeilijän tarvitsemia peruspalveluja kuten polttorankoja ja käymälöitä. Vesiluoman varustukseen kuuluu myös sauna. Osassa tukikohtia on kaivo. Pihluksessa nuotiopaikan lisäksi on tärkeänä varusteena laituri. Laaja retkeilyn tukikohta-alue on Reksaaren Kartussa, jossa leirintäalueen katoksille ja nuotiopaikoille varataan lisää aluetta. Osa retkeilyn tukikohdista kuuluu jäljempänä mainittuun kulttuurivyöhykkeeseen. Sellaisia ovat Nurmeksen nokan I maailmansodan aikainen kasarmialue, Pinokarin ranta vanhoine pihapiireineen, Kuuskajaskarin linnakesaaren osat, Kylmäpihlaja, Rohelan ranta ja Kartun pihapiiri.

IIc Retkeilysaaret   

Virkistysvyöhykkeeseen kuuluvat ne Rauman kaupungin retkeilysaaret, joita on vanhastaan käytetty saariretkien leiriytymispaikkoina. Näihin kohteisiin ei kuitenkaan ole järjestetty polttopuuhuoltoa eikä rakennettu rakennelmia. Rauman kaupunginhallitus on laajentanut jokamiehen oikeutta siten, että leiriytyminen voi ulottua jopa viikon mittaiseksi ja että myös leiritulen pitäminen on mahdollista. Saarissa on runsaasti vanhoja nuotiopohjia, joita juuri tulee tulentekopaikkoina käyttää. Nuotio sileällä kalliolla rapauttaa pinnan.   

III Kulttuurivyöhyke 

Tavoitteena on säilyttää perinteiseen käyttöön perustuvat luontotyypit ja rakennettu ympäristö tai palauttaa perinnebiotooppeja tai perinnemaisemia ja näille luontaisia luontotyyppejä. Myös arvokkaat rakennukset ympäristöineen kuuluvat kulttuurivyöhykkeeseen. Osa kulttuurivyöhykkeen kohteista toimii samalla retkeilyn ja matkailun tukikohtina. Ks. kohta IIb. 

IV Rajoitusvyöhyke

Tavoitteena on säilyttää alueen luonnonsuojelulliset arvot liikkumis- tai muilla kävijöitä koskevilla rajoituksilla. Nämä voivat olla myös määräaikaisia. Rajoitusvyöhykkeet toteutetaan järjestyssäännöllä. Raumalla tiedossa olevia rajoituskohteita ovat vesilintujen pesimäsaaret, joissa on rajoituksena on pesimäaikainen maihinnousukielto. Useimmiten vesilinnut valitsevat pesimäsaarekseen rauhallisen kohteen, jossa ihmiset eivät rannan kivikkoisuuden tai keliherkkyyden takia käy. Poikkeuksena on Kylmäpihlaja, jonka reunaosienkaan merkitsemistä rajoitusvyöhykkeeksi ei katsota tarkoituksenmukaiseksi. Siellä lapintiirojen syöksylentoja kulkijaa kohti ja toisaalta pesinnän häiriintymistä vältetään informaation avulla.

kuva:raimosundelin

sivun alkuun

 

 
 
 

Natura 2000 -ohjelman toteuttamista

rajausehdotuksen yksityiskohtia
sisältöehdotuksen yksityiskohtia
vyöhykemalli
tavoiterajaus
aloitussivulle