uutiset - ympäristötoimi

Noin neljän kilometrin päässä Syväraumanlahden venesatamasta olevaan Matalsuokariin on hiihtolomaviikoksi viety polttopuita ja rannalle on rakennettu nuotiopaikka.

Nyt lumisena talvena nuotiopaikka on tarkoitettu ennen kaikkea hiihtäen retkeileville. Saareen ei johda valmista latua. Nuotiopaikan avulla kaupunki haluaa kannustaa ulkoilijoita suuntaamaan retkensä myös talviseen saaristoon, joko Matalsuokariin tai johonkin muuhun kaupungin omistamaan saareen.

Omatoiminen retkeilijä on itse vastuussa turvallisuudestaan jäällä. Pakkastalvenakin merellä on sulapaikkoja.

Nuotiopaikalla ei ole jätehuoltoa. Sääntönä on, että sen minkä retkeilijä jaksaa kantaa saareen, jaksaa hän myös kantaa sieltä pois.

Matasuokarin sijaintia osoittava kartta on Suvitien laiturialueen ilmoitustaululla sekä osoitteessa www.rauma.fi/ymparisto.

Ympäristöministeriö on selkeyttänyt meluilmoitusten käyttöä ohjaavaa kohtaa ympäristönsuojeluasetuksessa. Muutoksen virikkeenä on ollut Rauman Pitkäjärvenkallioilla koettu tapahtumasarja, joka päätyi korkeimman hallinto-oikeuden laintulkintaan.

Kallioainesta ei Pitkäjärvenkallioilla saanut oikeuden antaman ratkaisun mukaan louhia ja murskata pelkän meluilmoituksen perusteella. Toiminta pitkäaikaisilla työmailla edellyttää järeämpää työvälinettä, ympäristölupaa.

Korkeimman hallinto-oikeuden ns. vuosikirjaratkaisu ja nyt tehty asetuksen muutos otetaan Rauman ympäristönsuojeluviranomaisessa mielellään vastaan. Säädöksen käyttö selkeytyy ja mahdollisuudet ympäristönsuojeluun paranevat.

Rauman ympäristölautakunta teki asiassa aloitteen vuonna 2007. Aloitetta ei julkaistu, koska se sisälsi toisenkin mahdollisuuden sivuuttaa lain tavoitteet. Oheisesta pöytäkirjanotteesta kohta on edelleen poistettu.

Uuden asetustekstin mukaan meluilmoituksella voi louhia ja murskata vain kerran alle 50 päivän ajan. Vanha säännösteksti voitiin lukea myös siten, että noita 49 päivän jaksoja saattoi olla toistuvasti 365 vuorokauden eli "juoksevan vuoden" kuluttua.

Lisätietoja kaupungingeodeetti Juhani Korpinen 044 533 6950 ja ympäristönsuojelupäällikkö Juha Hyvärinen 050 322 2908.

Asuinrakennusten korjaamiseen kannustavista avustusmahdollisuuksista kerrotaan raumalaisille edelleen neuvontapalvelun avulla. Korjausavustusneuvoja jatkaa viime vuonna alkanutta työtään korjausrakentamiskeskus Tammelan tiloissa. Osa avustusmuodoista tähtää rakennusten energiatehokkuuden lisäämiseen ja on siten ilmastonmuutoksen hillitsemistyötä.

Korjausavustusneuvoja antaa remonttikohtaista neuvontaa ja avustaa tarvittaessa hakemusten laadinnassa. Neuvonnan piirissä on useita asuinrakennuksiin liittyviä avustusmuotoja. Vanhan Rauman ja muiden kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten avustuksista voi kysyä samassa talossa työskentelevältä neuvonta-arkkitehdilta.

Paikallisen ympäristönsuojeluviranomaisen kanta Helmirannan leirikeskuksen edellyttämään jätevesilupaan poikkeaa valtakunnallisen viranomaisen, Länsi-Suomen ympäristölupaviraston tämän hetkisestä näkemyksestä. Lupavirasto katsoo vain putken mereen sijoittamisen edellyttävän lupaa. Rauman ympäristölautakunta sen sijaan pitää oleellisena sitä, saako putkessa johtaa puhdistettuakaan jätevettä Karranraumaan.

Ympäristölautakunta teki joulukuun kokouksessaan Contineo Oy:n jätevedenpuhdistamon purkuputkesta muistutuksen Länsi-Suomen ympäristölupavirastolle, nykyiselle Etelä-Suomen aluehallintovirastolle. Lautakunta katsoo, että jätevedenpuhdistamolle on oltava ympäristölupa. Lautakunta edellyttää lupaa sillä perusteella, että jätevesien johtamisesta voi aiheutua vesistön pilaantumista. Riski on lähinnä hygieenisen laadun heikkenemisessä. Typpi- ja fosforikuormituksesta puhdistamon on laskettu poistavan suuren osan, mutta toisaalta yksittäisten rantamökkien vesivessaratkaisuissa on nykyään käytännössä vaadittu umpisäiliötä tai viemäröintiä.

Ympäristölautakunta käsittelee tiistaina 12.1.2010 leirikeskuksen rakennuslupaa. Rakennustarkastaja ehdottaa rakennusluvan myöntämistä siten, ettei päätöksellä vielä ratkaista puhdistettujen jätevesien jälleenjohtamista mereen. Näin ympäristölupavirastolle jää mahdollisuus reagoida lautakunnan vaatimukseen jätevedenpuhdistamon ympäristöluvasta.

Rauman kaupungin ympäristönsuojeluyksiköstä saa edelleen maaseudun asuinjätevesineuvontaa. Tarvittaessa neuvoja saapuu paikalle arvioimaan tilannetta.

Noin kuusi vuotta voimassa ollut maaseudun asuinjätevesiasetus aiheuttaa edelleen monelle päänvaivaa. Määräysten mukaisten jätevesijärjestelmien kuntoon saattamiseen on vielä aikaa neljä vuotta. Velvoitteissa on joustovaraa. Ympäristöministeriön työryhmä on vastikään ehdottanut lisämahdollisuuksia määräaikojen pidentämiseen.

Tietoa kaivataan usein myös siitä, milloin paineviemäröintiä voidaan odottaa alueelle.

Rauman kaupunki oli mukana maakunnallisessa neuvontaprojektissa vuosina 2004-2005. Sen jälkeen maaseudun jätevesineuvontaan on edelleen panostettu. Kiinteistökohtaista neuvontaa voi kysyä tarkastusmestari Markku Heinolta puhelin 050 511 5765.

Pienten kohteiden muita lupia, jotka yleensä koskevat korjauksia tai laajennuksia, on myönnetty tänä vuonna yli 40 enemmän kuin vastaavana aikana viime vuonna.

Kerrostalorakentaminenkaan ei ole pysähtynyt. Ympäristölautakunta myönsi viime kokouksessaan luvan uudelle kerrostalolle Pyynpäässä.

Vuoden vaihteessa rakentamisen energiamääräykset kiristyvät. Tämä tarkoittaa myös rakennuskustannusten nousua. Asiakkaiden kommentoinneista päätellen uudet vaatimukset eivät ole olleet kuitenkaan syy kiirehtiä lupahakemista. Ilmeisesti rakentajat hyväksyvät energian säästövaatimukset. Energiataloudellisuus näkyy sitten hyötynä käyttökustannuksissa.

Rauman edustan lähivesissä näki lokakuun lopulla ajanjaksoon nähden tavanomaista syvemmälle. Hyvän tilanteen selitys saattaa löytyä tyynehköistä säistä. Aallokko ei hakannut ravinteita matalilta pohjilta veteen.

Ajanjaksona ei myöskään paljoa satanut. Maavedet eivät tuoneet ravinteita. Hyvä tilanne vallitsi vielä marraskuun alussa, mutta sen jälkeen vesi näyttää samentuneen.

Lokakuun tiedot perustuvat Lounais-Suomen vesi- ja ympäristötutkimus Oy:n kuukausiraporttiin.

Ojasuolla Lapissa tuotetaan turvetta tästä lähin ympäristöluvan ohjaamana. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto myönsi haetun luvan noin neljän ja puolen vuoden käsittelyn jälkeen.

Ojasuota on ryhdytty kunnostamaan turvetuotantoa varten jo 1970-luvulla. Varsinainen tuotanto alkoi vuonna 1984. Tuotteina ovat kasvu- ja kuiviketurve. Vuosittainen tuotantomäärä on noin 42 500 kuutiometriä. Tuotannon on arvioitu päättyvän vuonna 2020.

Ympäristöluvan määräysten painopiste on vesien käsittelyssä. Ennen Ojajärvenojaan johtamistaan on vedet käsiteltävä sarkaojarakenteiden, virtauspatojen, laskeutusaltaiden ja ympärivuotisesti toimivan suodatin- tai kasvillisuuskentän tai teholtaan vastaavan käsittelyn kautta.

Retkeilysaarten käytön vähenemisen ja sitä myötä kasvillisuuden runsastumisen on arveltu heikentävän joidenkin hyönteislajien olosuhteita Rauman saaristossa. Viime kesänä selvitettiin kahden tällaisen lajin elinvoimaisuutta Kuuskajaskarin ja Kylmäpihlajan tienoilla. Etsityt lajit, rinnehopeatäplä ja pyöröneilikkayökkönen, löytyivät ainakin vielä toistaiseksi.

Tehty selvitys ehdottaa katajien määrän vähentämisestä harvinaisen rinnehopeatäplän säilyttämiseksi Rauman saaristossa. Sen sijaan selvityksessä päädyttiin siihen, ettei pyöröneilikkayökkösen elinvoimaisuutta voida ihmistoimin vahvistaa.

Selvityksen teki luontokartoittajaopiskelija Maria Koskinen Metsäopistolta Kullaalta. Työn ohjaajana ja selvitysaiheen virittäjänä oli Oulun yliopiston eläinmuseon eläkkeellä oleva intendentti Juhani Itämies.

Selvitys pohjustaa osaltaan Selkämeren kansallispuiston hoidon ja käytön suunnittelua. Kohdealueet ovat alustavassa vyöhykejaossa retkeilysaaristoa, jonka luontoa vuosikymmenien ajan ovat muokanneet ihmisten läsnäolo ja leiriytyminen. Kansallispuistossa tavoitellaan ”saariretkeilyluonnon” säilymistä. Retkeilyn lisäksi tarvitaan siellä pensaskasvillisuuden vähentämistä, kenties myös niittämistä ja laiduntamista.

Vermuntilan Pitkäjärven kalliolouhokselle johtavan tien rakentaminen jäi viime huhtikuussa kesken, kun Turun hallinto-oikeus keskeytti kalliolouhinnan tiealueella. Nyt hallinto-oikeus päätti olla tutkimatta louhinnasta tehtyjä valituksia. Louhintakielto on kuitenkin vielä voimassa.

Ympäristölautakunta päätti tämän vuoden tammikuussa, ettei tien rakentamiseen kuuluvan louhinnan ja murskauksen keskeyttämiselle ole perusteita ja hylkäsi kyläyhdistyksen vaatimuksen toiminnan kieltämisestä.

Turun hallinto-oikeus on valitusviranomainen maa-aineslain valvonta-asioissa. Siinä tehtävässään hallinto-oikeus katsoo, etteivät valittajat olleet oikeutettuja valittamaan lautakunnan päätöksestä. Päätös ei hallinto-oikeuden mukaan ole kohdistunut lain tarkoittamalla tavalla valittajiin tai vaikuttanut välittömästi heidän oikeuksiinsa, velvollisuuksiinsa tai etuihinsa.

Asia on edelleen myös Vaasan hallinto-oikeudessa, jonka toimialaan kuuluvat ympäristöluvat. Tielouhintaa kun oli tehty meluilmoituksen, ei ympäristöluvan nojalla. Yksityistietoimituksen laillisuuden tutkiminen taas kuuluu maa-oikeuden toimivaltaan.

Turun hallinto-oikeus pysyttää tien louhintakiellon vielä voimassa. Kielto päättyy, jos Turun hallinto-oikeuden päätös saa lainvoiman. Uutta asiaan saattaa tuoda vielä korkein hallinto-oikeus, mikäli asia päätyy jatkovalitusten seurauksena sen ratkaistavaksi.

Siilien määrä on vähentynyt. Suurimpana syynä autojen alle jäämisen lisäksi pidetään siilin talvehtimispaikkojen niukkuutta. Siilin talvehtimisen kannalta pihat ovat nykyään liiankin siistejä.

Rauman kaupungin ympäristövirasto ja Rauman seudun luonnonystävät ry jakavat yhteiskampanjassaan kymmenen siilimökkiä ilmaiseksi paikallisten siilien käyttöön. Siilipöntöt jaetaan hakujärjestyksessä rakennusvalvonnan palvelupisteestä kaupungintalolta. Kulku E-portaan 1. kerroksesta osoitteessa Lyseokatu 2. Mökkejä annetaan yksi hakijaa kohti. Tieto mökin sijoituspaikasta kysytään mökkiä noudettaessa.

Siilimökin korkeus on noin 30 cm. Katon koko on noin 60 cm kanttiinsa. Polkupyörällä tai kävellen tuota laudasta ja vanerista tehtyä rakennelmaa on vaikea kuljettaa. Kuljetukseen kannattaa varata auto tai polkupyörän peräkärry.

Siilin talvinen asumus sijoitetaan varjoisaan, rauhalliseen ja kuivaan paikkaan puutarhassa. Vedet eivät saa päästä pesään keväälläkään. Pohjalle on hyvä laittaa kuivaa multaa. Siihen siili sitten kaivaa itselleen syvennyksen. Mökki täytetään kuivilla, suurikokoisilla lehdillä.

Voi olla, ettei asukas löydä paikkaa heti ensimmäisenä syksynä. Ainakin pari vuotta voi odotella ja seurata, että pesä pysyy kuivana ja homeettomana.

Internetistä löytyy ohjeita siilin talvipesän rakentamiseen ja varustamiseen. Tässä esimerkki ohjeista.

Lounais-Suomen ympäristökeskuksen projekti vieraiden, haitallisiksi katsottujen kasvilajien vähentämiseksi on Raumalla tuottanut 22 ilmoitusta jättiputkesta. Jättiputki on kiinnostanut yleisöä erityisesti sen terveyshaittojen takia.

Kasvilajien jakaminen vieraisiin ja omiin on vaikea tehtävä. Useat kasvilajit ympäristössämme ovat puutarhakarkulaisia tai muutoin kulttuuriperäisiä. Tarve jättiputken kasvupaikkojen kartoitukseen ja esiintymien poistamiseen on sen sijaan ollut helppo ymmärtää mm. kasvin aiheuttamien ihovaurioiden takia.

Suurin osa Rauman jättiputkihavainnoista on kaupunkitaajamasta. Kaksi kohdetta on Lapin alueelta ja yksi Vermuntilasta.

Puolessa tapauksista esiintymän tuhoamiseen on jo ryhdytty. Projektissa on annettu neuvoja kasvin poistamiseksi. Keinoina on käytetty mekaanista poistamista, koivutislettä tai glyfosaattia. Maanomistaja on yleensä oikea henkilö toimenpiteitä tekemään.

Rauman kaupungin ympäristötoimi on tarkoitus sijoittaa osaksi teknistä virastoa. Ensi vuoden alkuun kaavailtua uudistusta perustellaan työekonomialla ja sisäisellä virkojen täyttämisellä.

Rauman kaupungin henkilöstöstrategian ja taloudenpidon ohjeiden tavoitteena on täyttää eläkkeelle lähtevien virkoja omalla henkilöstöllä silloin, kun se on mahdollista. Kaupungingeodeetin virkaan ehdotetaan nykyistä ympäristötoimenjohtajaa, jolla on pätevyys lain tarkoittamaan kiinteistöinsinöörin ja kaupunginvaltuuston määrittämä kelpoisuus kaupungingeodeetin virkaan.

Nykyisen ympäristötoimenjohtajalle kuuluu vastedeskin ympäristönsuojelun ja rakennusvalvonnan tehtäviä. Kyse ei voi olla kahden työlään tehtävän sälyttämisestä yhdelle henkilölle, vaan uudistus edellyttää monia osauudistuksia ja siirtymäaikaa niiden toteuttamiseen. Näin uudistus koskee muitakin työntekijöitä, työprosesseja ja työvälineitä.

Virastohallinnon kuviot ja taloushallinto siirtyvät teknisen viraston asianomaisille työntekijöille. Yleiset hallintotehtävät ovat usein paljon aikaa vieviä ja niistä vapautuminen antaa resursseja toimialan omiin tehtäviin.

Uuden tulosalueen muodostavat kiinteistö ja mittaus -yksikkö, rakennusvalvonta ja ympäristönsuojelu. Ympäristönlautakunta säilyy omana viranomaislautakuntanaan. Näin korostetaan rakennusvalvonnan ja ympäristönsuojelun viranomaisuuden itsenäisyyttä.

Raumalla ympäristönsuojelu on osallistunut moniin ylikunnallisiin ympäristönsuojelun hankkeisiin. Ympäristönsuojelun luonteeseen kuuluu juuri laaja yhteistyö ja siihen pyritään tulevaisuudessakin.

Ympäristöhallinnossa on etsitty mahdollisuuksia isompiin yksiköihin ns. suuruuden ekonomian tuomien etujen takia. Pienissä yksiköissä yleishallinto kun on vienyt huomattavan paljon aikaa omien erityistoimialojensa työntekijöiltä. Taannoin selvitetty mahdollisuus seudulliseen, kuntarajat ylittävään ympäristöhallintoon ei kuitenkaan toteutunut.

Nyt vireillä oleva uudistus käynnistyi Rauman ympäristöviraston hallintokuntakohtaisen eläköitymissuunnittelun yhteydessä tammikuussa 2009.

Viehekalastus Poroholman, Kylmäpihlajan ja Kuuskajaskarin rannoilta helpottuu, jos ympäristölautakunta hyväksyy tänään 23.6.2009 ehdotuksen Rauman kaupungin kalastusmääräysten muuttamisesta. Ehdotuksen mukaan kalastuslupaa ei enää tarvita kalastettaessa vieheellä noilta matkailurannoilta käsin.

Muutoksella halutaan edistää kalastusta ja helpottaa matkailusaarilla vierailevien lupamenettelyä. Uudistus koskee sekä ulkopaikkakuntalaisia että raumalaisia. Uudistus kuuluu myös Selkämeren kansallispuiston tavoitteisiin: vierailijoita kutsutaan meriluonnon ääreen kestävän luonnonkäytön mukaisissa harrastuksissaan.

Kylmäpihlajassa ei kuitenkaan alkukesästä pidä mennä lintujen pesintäalueelle. Pesimärauhan häiritseminen voi aiheuttaa myös kulkijalle harmia, kun lapintiirat ulottavat puolustushyökkäyksensä tunkeilijan iholle saakka.

Aiemmin lupamenettelyä on joustavoitettu matkailuyrittäjien "narikkaluvilla". Yrittäjällä on ollut tarjolla asiakkailleen kiertäviä lupia. Tämä käytäntö voi jatkua ulommas lähtevien kalastajien lupamenettelynä. Esimerkiksi Reksaaren rantavedet eivät kuulu kaupungin lupa-alueeseen, mutta Reksaaren lähistöltä kaupunki on vastikään hankkinut runsaasti vesialueita omistukseensa.

Kokonaan kalastusluvista ei Rauman kalastuslupa-alueella aiota ainakaan toistaiseksi luopua. Lupatulot kun ovat tärkeä osa kalaistutusten rahoitusta.

Lisätietoja ympäristönsuojelupäällikkö Juha Hyvärinen 02 834 4755 (1.7.2009 saakka ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen 044 533 6950)

Kylmäpihlajan näyttelytilassa on tämän kesän esillä näyttely, joka kertoo viljelijöiden ja muiden maaseudun toimijoiden keinoista maatalouden ympäristövaikutusten pienentämiseksi ja Itämeren suojelemiseksi.

Näyttely on esillä 17.6.-23.8.2009. Näyttelypaikka sijaitsee Kylmäpihlaja majakkasaarella suositussa matkailukohteessa.

Esimerkkinä käytetään fosforikuormituksen vähentämistä, mutta samoilla toimenpiteillä saavutetaan myös monia muita ympäristöhyötyjä. Näyttelyn 12 kuvaa ja näyttelyesite kertovat käytännönläheisesti, miten eri toimin viljelykierron eri vaiheissa estetään fosforin pääsyä mereen.

Näyttelyn ovat koostaneet Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK ry ja Tehoa maatalouden vesiensuojeluun (TEHO) -hanke. Näyttelyn kuvat on otettu aidoissa työtilanteissa.

Kylmäpihlajan Opasvajassa aloitettiin kiertävän Miten voit, Selkämeri –näyttelyn esittely vuonna 2006. Siinä, kuten vesiensuojelukeskustelussa yleensäkin, katsottiin huolestuneena hajakuormituksen ja erityisesti maatalouden vesistövaikutusten suuntaan.

Nyt esillä olevan aineiston avulla näyttelyvieras voi tunnistaa maatalouden harjoittajien pyrkimykset sekä tekniset mahdollisuudet vesiensuojeluun. Vuoden 2006 jälkeen on tieto työtekniikoista ja vesiensuojelun keinoista kasvanut.

Korjausrakentamiseen monimutkaiseen avustusjärjestelmään saa nyt neuvoja kaupungin ympäristövirastosta. Rakennusinsinööri Juho Lainio antaa tietoja eri mahdollisuuksista ja avustaa hakemusten tekemisessä.

Neuvontapalvelua saa näillä näkymin tämän vuoden ajan. Työ liittyy rakentamisen elvytyspyrkimyksiin nykyisessä suhdannetilanteessa.

Avustuksia eri lähteistä voi hakea kuntoarviointeihin, perusparannusten suunnitteluun, energiasäästöihin, terveyshaittojen poistamiseen, hissien rakentamiseen ja liikuntaesteiden poistamiseen. Suhdannetilanteen erityisavustuksia saa asuinyhtiöiden moniin kunnostuksiin, jopa pihojen parantamiseen. Neuvonta koskee myös kotitalousvähennystä sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten korjausavustuksia.

Osalla hakemuksia on aikataulunsa. Yhteys neuvojaan kannattaa ottaa mahdollisimman pian.

Korjausavustusneuvoja Juho Lainio työskentelee Vanhan Rauman korjausrakentamiskeskus Tammelassa Eteläpitkäkatu 17. Hänen työnsä koskee kuitenkin koko kaupungin aluetta, ei vain Vanhaa Raumaa. Vanhan Rauman avustuksissa avustaa artenomi Niko Palonen.

Rauman kaupungin ostaman Vanhalahti Oy:n vesialueet Haapasaarenvedellä liitetään kaupungin kalastuslupa-alueeseen. Noilla vesillä voi nyt kalastaa kaupungin kalastussäännösten mukaisesti.

Muutos on päivitetty kaupungintalon yhteispalvelupiste Pyyrmannissa jaossa oleviin karttoihin. Kartta on myös ympäristöviraston internetsivuilla.

Uusi 281 hehtaarin vesialue tarjoaa melko suojaisen, jopa järvimäisen kalastusympäristön. Tämä ero näkyy myös kalastossa, vaikka niin veden virtauksilla kuin kaloillakin on kulkuyhteytensä ulkomereen Ristinperänsuntin ja Puuvallinsuntin kautta.

Ympäristövirasto on laajentanut Rauman edustan merialueen veden laadun, kasviplanktonin ja pohjaeläimistön seurannan jo aiemmin Haapasaarenvedelle. Myös kalastosta saadaan nykyistä parempi selko kun seuraava kysely parin vuoden päästä tehdään raumalaisille vapaa-ajankalastajille.

Rauman kaupunginvaltuusto päätti viime joulukuussa periaatteista, joilla kaupungin alueita voidaan liittää osaksi Selkämeren kansallispuistoa. Päätös oli puiston perustamisen kannalta tärkeä. Valtuutetut käytännössä esittivät tervetulotoivotuksen niille, jotka haluavat tutustua Selkämeren luonnonnähtävyyteen ja kulttuuriperintöön.

Selkämeren teemavuoden tapahtumana järjestetään Raumalla 22.4. klo 17 yleisötilaisuus kaavaillun kansallispuiston luonnosta ja kulttuuriperinnöstä. Hannu Heinon rauman giälisiin kysymyksiin vastaavat hyönteistutkija Juhani Itämies, luonnontuntija Pasi Tanner, vedenalaisen luonnon ja hylkyjen tuntija Juha Hyvärinen sekä perinnepurjehdustoimintaa edistävä Tapio Santala. Matkailupäällikkö Pekka Oivanen arvioi, miten nämä arvot voidaan yhdistää matkailuun. Tilaisuudessa puheenvuoron pitää myös ympäristöministeri Paula Lehtomäki. Hän arvioi Selkämeren kansallispuiston merkitystä Suomen kansallispuistojen verkossa.

Tilaisuus on Rauman kaupungintalon valtuustosalissa osoitteessa Kanalinranta 3. Tilaisuuden järjestävät Satakuntaliitto, Satakunnan luonnonsuojelupiiri sekä Rauman kaupunki.

Valtion elvytystuki näkyy myös Vanhan Rauman tämänvuotisissa korjausavustuksissa. Opetusministeriön hallinnonalaan kuuluvaa maailmanperintöpottia on kasvatettu ja siitä heltisi rahaa myös Raumalle selvästi aiempia vuosia enemmän.

Kokonaisavustus on nyt noin 210000 euroa. Korjauskohteina ovat usein katot ja julkisivut. Avustusta on saanut myös talomaalauksiin. Erityisesti on haluttu suunnata rahaa talousrakennusten kunnossa pysymiseen. Käyttöä vailla ne ovat rappeutumisuhan alla. Pienet piharakennukset ovat kuitenkin oleellinen osa Vanhan Rauman miljöötä ja niiden säilymistä pyritään tukemaan.

Maailmanperintöavustusten hakemista ohjaa Vanhan Rauman korjausrakentamiskeskus. Avustuspäätökset tekee Museovirasto.

Vermuntilan-Kulamaan kyläyhdistyksen ja muiden allekirjoittajien vaatimus tuotti ainakin tilapäistä tulosta Turun hallinto-oikeudessa, kun oikeus keskeytti tielouhinnan Pitkäjärven kallioalueella.

Ympäristölautakunta ei tammikuussa tekemässään päätöksessä ollut keskeytykseen ryhtynyt. Mahdollinen tulkintaero koskee sitä, onko kyse tietoimituksessa perustetun tien rakentamislouhinnasta vai maa-ainesluvan mukaisesta louhinnasta. Jälkimmäistä koskeva ympäristölupa on vielä valitusreitillä ja louhinta on siltä osin estetty.

Turun hallinto-oikeuden antama kielto on väliaikainen. Asiaa koskevan varsinaisen valituksen hallinto-oikeus ratkaisee myöhemmin.

Rauman ympäristölautakunta ei ottanut selvää kantaa Rauman sataman laajennusvaihtoehtojen paremmuuteen antaessaan lausuntoaan laajennuksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta. Sen sijaan lautakunta korosti veden laadun lisäselvittämisen tarvetta Syväraumanlahdella ja piti tehtyä kuntalaismielipiteen kartoitusta vajavaisena.

Lautakunta piti myös tärkeänä, että ratavaihtoehtoja punnitaan vielä yleiskaavoituksen yhteydessä. Raumalla uusi yleiskaavakierros on juuri alkamassa, Kaavoitukseen kuuluu lain mukaan niin sanottu kaava-yva. Yleiskaavoituksessa voidaan myös tarkastella nyt tehtyä perusteellisemmin hankkeen vaikutusta muuhun maankäyttöön ja kaupunkirakenteeseen.

Lautakunta oli huolissaan meluvaikutuksista. Käytännössä on todettu, että meluvalituksia tulee laajemmaltakin kuin meluleviämiskarttojen ennakoimilta alueilta.

Nyt tarkastelun kohteena oli ympäristövaikutusten arviointiselostus. Ympäristölautakunta päässee antamaan lausunnon myös siinä vaiheessa, kun selvitykset muuttuvat vaihtoehdon valintaa koskeviksi suunnitelmiksi.

Lisääntyvän maaseutuasumisen jätevedet hoidetaan usein paineviemäröinnin avulla. Jätevedet päätyvät tällöin puhdistamolle tehokkaaseen käsittelyyn. Vanhastaan on kuitenkin vielä käytössä aika ajoin tyhjennettäviä umpisäiliöitä. Lisäksi vanhoihin ja nykyaikaisiinkin käsittelyjärjestelmiin kuuluu saostuskaivoja, joita tulee tyhjentää. Lietteen keräilystä, kuljettamisesta ja käsittelystä on nyt laadittu esite.

Vesikäymälän saostus- ja umpikaivoliete sisältää tauteja aiheuttavia bakteereja, loisten munia ja viruksia. Ne voivat aiheuttaa ihmisille terveyshaittoja. Siksi liete tulee kerätä, kuljettaa ja käsitellä huolellisesti. Jätevedenpuhdistamolla otetaan vastaan myös traktori- tai autokuljetuksin sinne tuotua lietettä.

Ohje on laadittu avuksi omakotikiinteistön omistajalle. Ohjeen avulla kannustetaan jokaista ottamaan vastuuta siitä, että lietteet päätyvät turvalliseen jatkokäsittelyyn.

Uudisasunnot on vastedes varustettava sähköverkkoon kytketyillä palovaroittimilla.

Ympäristöministeriön palovaroittimien asentamista koskeva asetusmuutos astui voimaan 1.2.2009. Asetuksen mukaan sähköistettyjen uudisasuntojen palovaroittimien tulee jatkossa toimia verkkovirralla. Vaatimus koskee myös vapaa-ajan asuntoja. Palovaroittimien sijainti suunnitellaan ja varoittimet asennetaan huoneistokohtaisesti rakennusvaiheessa.

Tutkimusten mukaan sähköverkkoon kytketyt palovaroittimet pysyvät toimintakuntoisina varmemmin kuin paristokäyttöiset. Asennustyön yhteydessä hyödynnetään sähköalan ammattilaisten ammattitaito palovaroittimien sijoittelussa. Sähköverkkoon kytkettyihin palovaroittimiin siirtyminen ehkäisee osaltaan putoamisvaaraa paristonvaihtotilanteissa. Myös paristojäte vähenee.

Palovaroittimet on siis jatkossa uudisrakentamisen yhteydessä kytkettävä sähköverkkoon kesämökillä, omakotitalossa ja rivitalossa huoneistokohtaisesti. Tämän lisäksi asentamisvelvoite koskee tietyin edellytyksin myös majoitustiloja, hoito- ja päivähoitolaitoksia sekä työpaikkarakennuksia.

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies on tehnyt päätöksen kantelusta, jossa raumalainen yksityishenkilö arvosteli viranomaisia ja viranhaltijoita toiminnasta Raumanmeren juhannus -tapahtumassa. Kantelu ei johtanut eduskunnan oikeusasiamiehen toimenpiteisiin.

Kantelu on tehty noin kaksi vuotta sitten. Päätöksessä todetaan juhannusfestivaalista aiheutuneen haittoja ja häiriöitä useana vuonna. Tavoitteena on, että tällaisten tapahtumien haitat alueen asukkaille olisivat mahdollisimman vähäiset, mutta kokonaan niitä ei voitane suurissa yleisö- ja musiikkitapahtumissa estää. Apulaisoikeusasiamiehen mukaan Raumanmeren juhannus -tapahtuman haittojen ei voida katsoa aiheutuneen viranomaisten tai viranhaltijoiden lainvastaisesta menettelystä tai velvollisuuksien laiminlyönnistä.

Apulaisoikeusasiamies toteaa myös kaupunginhallituksen toimineen harkintavaltansa rajoissa. Se ei menetellyt lainvastaisesti hyväksyessään tapahtuman järjestämisen. Hyväksyntä tapahtui sopimuksella toiminnanharjoittajan kanssa. Kaupunki on tapahtumapaikan maanomistaja. Vuonna 2008 tapahtumaa ei enää Raumalla järjestetty.

Lisätietoja asiasta ympäristönsuojeluviranomaista koskevalta osalta ympäristönsuojelupäällikkö Juha Hyväriseltä 050 322 2908.

Asuntoratuotannon painopiste kääntyi vuonna 2008 omakotirakentamisesta kerros- ja rivitalojen rakentamiseen. Yhteensä 138 rakennusluvan saaneesta asunnosta 53 oli omakotitaloissa, 85 kerros- tai rivitaloissa.

Vuonna 2007 talotyyppijakautuma asuntomäärissä oli päinvastainen. Yhteensä 116 uudesta asunnosta 75 oli omakotitaloissa, 41 rivi- tai kerrostaloissa.

Kokonaisuutena rakennusvalvonnan lupamäärät vuonna 2008 vähenivät hieman edellisestä vuodesta. Rakennus-, maisematyö- tai toimenpidelupia myönnettiin 746, mikä on viitisen prosenttia vuoden 2007 lukua pienempi. Luku sisältää myös pienet ilmoitusmenettelyn mukaiset toimenpiteet.

Seitsemäntoista henkilön valitus ei tuottanut korkeimmassa hallinto-oikeudessa muutosta Ulko-Petäjäksen maisematyölupaan. Samalle kannalle oli jo aiemmin päätynyt Turun hallinto-oikeus alempana valitusviranomaisena.

Rauman ympäristölautakunta myönsi joulukuussa 2006 maankäyttö- ja rakennuslain edellyttämän luvan kallioaineksen louhimiseen ja vesialueen täyttämiseen Ulko-Petäjäksessä. Alue on kaupunginvaltuuston hyväksymässä asemakaavassa satama-aluetta. Korkein hallinto-oikeus yhtyi Turun hallinto-oikeuden perusteluihin, joissa viitataan paljolti juuri asemakaavaan.

Korkein hallinto-oikeus selvitti myös satamajohtajan oikeutta allekirjoittaa maisematyöhakemus ilman satamahallituksen nimenomaista päätöstä asiassa. Oikeuden mielestä Rauman Sataman hallituksen on katsottava hyväksyneen satamajohtajan toimet lupahakemisessa. Allekirjoitusoikeudella ei tällöin ole asiassa merkitystä.

Lisätietoja maisematyöluvasta rakennustarkastaja Esa Gröndahlilta 044 533 6940 tai apulaisrakennustarkastaja Kai Aarnikedolta 044 534 1954.

Lisätietoja ympäristöluvista ympäristönsuojelupäällikkö Juha Hyväriseltä 050 322 2908.

Vuoden vanhaan energiatodistuskäytäntöön tulee vuodenvaihteessa muutos. Keskustelua aiheuttanut pinta-alan laskutapa selvennetään. Muutoksella varmistetaan, että energiatodistus kannustaa energiatehokkuuden parantamiseen ja että todistus antaa oikean kuvan rakennuksen energiatehokkuudesta.

Asetusmuutoksen mukaan pinta-alana käytetään rakennuksen bruttoalaa, josta on vähennetty lämmittämättömien tilojen osuus. Lämmittämättömällä tilalla tarkoitetaan rakennusta tai sen osaa, jossa ei ole lämmitysjärjestelmää. Lämmittämättömiä tiloja ovat esimerkiksi kylmät ullakot, kylmät autosuojat ja kylmät varastot.

Lämmitetyt tilat kuluttavat suurimman osan rakennuksen tarvitsemasta energiasta. Lämmittämättömien tilojen vaikutus energiankulutukseen on yleensä pieni, mutta niiden pinta-alan osuus bruttoalasta voi olla suuri. Jos tällaisten tilojen pinta-ala on otettu mukaan energiatehokkuusluvun laskentaan, on tämä antanut liian hyvän kuvan rakennuksen energiatehokkuudesta.

Asetusmuutos tulee voimaan 1.1.2009. Ennen asetusmuutosta annetut energiatodistukset ovat voimassa todistuksissa mainitun ajan.

Vuoden 2009 alusta lähtien energiatodistus vaaditaan myös olemassa olevilta kiinteistöiltä silloin, kun kiinteistö tai sen tiloja myydään tai vuokrataan. Energiatodistuksen antaa joko energiakatselmoija katselmoimastaan kiinteistöstä tai pätevöitynyt erillisen energiatodistuksen antaja. Energiatodistus voidaan myös sisällyttää isännöitsijäntodistukseen, jolloin energiatodistuksen antaa isännöitsijä.

Lisätietoja rakennustarkastaja Esa Gröndahl 044 533 6940 tai yli-insinööri Maarit Haakana, ympäristöministeriö, 050 594 0167.

Neuvonta-arkkitehti Kalle Saariselle on päivämäärällä 6.12.2008 myönnetty Suomen Leijonan ansioristi.

Rakennusarkkitehti Kalle Saarinen on tullut Rauman kaupungin palvelukseen vuonna 1977. Työtehtävät ovat koko ajan koskeneet rakennusvalvontaa ja yhä enemmän erityisesti Vanhan Rauman asioita. Vuonna 1993 perustetun ympäristöviraston alkuaikoina saatiin luotua oma Vanhan Rauman korjausrakentamiskeskus. Sen sijaintipaikassa, Tammelassa, on myös Kalle Saarisen työpiste.

Vanha Rauma on suojeltu maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella asemakaavalla. Tästä seuraa, että keskeinen osa Vanhan Rauman kulttuuriympäristö- ja maailmanperintöarvon vaalimisesta on yhteydessä rakennusvalvontaan. Tästä puolestaan suuri osa on neuvontaa, avustusten välittämistä sekä yleistä informaatiota ja aloitteellisuutta.

Rauman merialueen tarkkailututkimus lokakuussa 2008 löysi jäljet syksyisestä jätevesipuhdistamon rikkoutumisesta. Merialueelta otetaan näytteitä säännöllisesti ja tulokset raportoidaan kuukausittain.

Näytteenottoajankohta sattui juuri metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamorikon jälkeen. Vaikka kolmen kuukauden liukuvana keskiarvona määriteltyihin lupamääräyksiin nähden kuormitus pysyi varsin kohtuullisena, oli hetkellisen kuormituksen vaikutus havaittavissa merialueen tilassa. Jätevesien vaikutus näkyi hapenvajauksena ja ravinnepitoisuuksien kohoamisena.

Merkittävin muutos oli kuitenkin meriveden hygieenisen tilan heikentyminen. Rauman kaupungin jätevedet käsiteltiin poikkeustilanteessa Maanpäänniemen puhdistamolla. Sen kemiallinen käsittely ei riittänyt poistamaan jätevesien bakteereita. Meriveden hygieeninen tila heikkeni. Etelä-pohjoissuuntaisen merivirtauksen seurauksena luokitus putosi välttäväksi Valkeakarin tasalle saakka.

Maanpäänniemen yhdyskuntajätevesien puhdistamon lupaehdot ovat pysyneet voimassa valituksesta huolimatta. Valitukset koskivat metsäteollisuuden ja kaupungin jätevesien yhteispuhdistuksen vastuujakoa sekä kalatalousmaksua.

Rauman Veden jätevesipuhdistamon käsitelty jätevesi johdetaan edelleen metsäteollisuuden jätevedenpuhdistamolle. Menettely vähentää erityisesti typpikuormitusta mereen.

Yhdyskuntajätevesien puhdistamolla ja metsäteollisuuden puhdistamolla on omat ympäristölupansa. Nyt tehty ratkaisu ilmaisee vastuujakoa kuormituksessa ja sen raportoinnissa.

Kalatalousmaksulla korvataan jätevesien aiheuttamaa kalataloushaittaa. Rauman Veden pieni maksuvelvoite 500 e/vuosi pysytettiin voimassa.

Käytännön vesien suojelun kannalta nyt vahvistettuja velvoitteita merkittävämpää on välttyä Maanpäänniemen puhdistamon ohijuoksutuksilta. Lisäksi Rauman Veden tavoitteissa on tärkeänä viemäriverkoston kunnostaminen siten, että sadevesien laimentava vaikutus vähenee.

Rauman edustan merenpohjassa ei vuoden 2002 tilanteeseen verrattuna ole tapahtunut suuria muutoksia. Viiden vuoden välein tehtävä pohjatutkimus täydentää veden vuosittaisia laatuselvityksiä tiedoillaan pohjan eläimistä.

Merialueen pohja luokitellaan siellä tavatun eliöstön perusteella. Pohjan laadusta tehdään myös aistinvaraisia havaintoja. Aistinvaraisesti selviää esimerkiksi pohjan hapettomuus.

Pohjaeläimiä tarkkailtiin tutkimuspisteissä Rauman mannerrannasta noin Kuuskajaskarin tasalle.

Rauman edustalla trendinä on jätevesien aiemmin pahiten likaaman pohjan puhdistuminen, mutta toisaalta täysin luonnontilaisten, terveiden pohjien katoaminen. Puoliterve pohja on supistunut puolilikaantuneen alueen laajetessa. Kehityksen kielteinen puoli aiheutuu rannikkovesien yleisestä rehevöitymisestä.

Rauman edustan kalakantoja ja kalastusta seurataan osana kaupungin ja metsäteollisuuden jätevesivelvoitteita. Raportti vuosilta 2005-2007 kertoo kalastuksen vähenemisestä.

Ammattikalastus Rauman edustalla on viime vuosina edelleen vähentynyt. Myös vapaa-ajan kalastuksessa on sama perustrendi. Vuonna 2006 vapaa-ajankalastajien saalis oli 44 tonnia. Se on kuusi tonnia vähemmän kuin edellisenä tiedusteluvuonna 2001. Tärkeimmät saalislajit ovat ahven, siika ja hauki.

Uusimmassa tutkimuksessa palattiin osin alkuaikojen menetelmiin tekemällä koekalastuksia. Muutoin asiaa selvitettiin kyselytutkimusten, saaliskirjanpidon, poikasnuottausten ja kutupohjatutkimusten avulla.

Tutkimuksen ehkä arvokkainta antia on tieto kalastajien kokemista haitoista. Joka kolmannen kyselyyn vastanneen kommentti liittyi hylkeisiin. Sen sijaan kalastuksen järjestämiseen oltiin verraten tyytyväisiä.

Tutkimuksessa selvitettiin myös silakan kutualueita Pajukarissa, Hansklopissa ja Mansikkakarissa. Hansklopissa mädin kuolleisuus vaikutti suuremmalta kuin muualla. Tämän arveltiin liittyvän jätevesivaikutuksiin.

Rakennuslupien määrä on Raumallakin valtakunnalliseen tapaan vähenemässä. Vuoden kolmella ensimmäisellä neljänneksellä lupia omakotirakentamiseen haettiin kuitenkin vielä vilkkaasti.

Syyskuun 2008 loppuun mennessä oli rakennusvalvonnasta haettu 46 omakotilupaa. Koko viime vuoden lupamäärä oli 75. Vuoden 2006 saldo oli yhteensä 57 lupaa. Mikäli tämän vuoden loppu sujuisi aiempien vuosien tapaan, päästäisiin nytkin vähintään vuoden 2006 tasolle. Taloussuhdanteiden muutoksen takia loppuvuoden kehitystä on kuitenkin vaikea ennustaa.

Kahtena edellisvuonna omakotitalojen rakennusluvista noin 30 % kohdistui maaseudun taaja-alueille. Tänä vuonna suurin muutos on tapahtunut juuri maaseutuluvissa. Alkuvuoden omakotiluvista vain 6,5 % koski maaseudun taaja-alueita kun niiden määrä lasketaan ns. suunnittelutarveratkaisujen perusteella.

Pitkään vireillä ollut kiista Vermuntilan Pitkäjärven kalliolouhinnasta sai tärkeän ratkaisun, kun korkein hallinto-oikeus totesi tilapäisen meluilmoituksen riittämättömäksi korvaamaan ympäristölupaa usean vuoden kalliolouhinnassa.

Ratkaisu on 30.10.2008 julkaistu korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjassa. Tämä ns. ennakkotapauksen luonne merkinnee uutta aiempaa selkeämpää linjanvetoa useaan tilanteeseen koko Suomessa. Tähän saakka linjanveto on ollut ristiriitaista mm. Suomen Kuntaliiton ja alueellisen ympäristökeskuksen näkemyksissä.

Maa-aineksen louhiminen edellyttää pääsäännön mukaan ympäristölupaa. Nyt korkein hallinto-oikeus ratkaisi, ettei tuota pääsääntöä voi korvata tilapäisen melun ilmoitusmenettelyllä, kun käytännössä louhinta jatkuu ensimmäisen vuoden jälkeenkin.

Pitkäjärven kallioiden louhimis- ja murskaustyötä koskeva varsinainen ympäristölupa ei ole vielä saanut lainvoimaa. Louhija haki keväällä myös lupaa louhinnan aloittamiseen ympäristölupavalituksista huolimatta. Siihen ympäristölautakunta ei suostunut.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisusta on kuvaus KHO:n internet-sivuilla / Vuosikirjanumero KHO:2008:79.

Rauman ja Lapin yhdistyvään kuntaan halutaan yhteinen rakennusjärjestys. Molemmissa kunnissa on tehty päätös samansisältöisen rakennusjärjestyksen nähtävillä pidosta ja mielipiteiden kuulemisesta.

Rakennusjärjestykseen on otettu asioita molempien kuntien nyt voimassa olevista säännöksistä. Lapin kunnan kaavoittamattomat alueet on kokonaan merkitty omaksi osa-alueekseen, jolla lupamenettelyt ovat Rauman vastaavia alueita kevyemmät. Näin halutaan ottaa huomioon kuntien erilaiset hallintokulttuurit siten kuin lainsäädäntö sallii.

Raumalla on korostettu valtakunnallisesti arvokkaiden kulttuuriympäristöjen arvoa. Kodisjoen, Unajan, Sorkan sekä Voiluodon ja Anttilan parhailla kyläalueilla halutaan varmistaa, etteivät vääränlaiset ikkuna- ja muut julkisivumuutokset turmele yksittäisiä rakennuksia ja kokonaisuutta. Ennen seuraavaa, ehdotuksen laatimisvaihetta, tultaneen aluerajauksia kuitenkin vielä täsmentämään. Alueet ilmeisesti ennemminkin supistuvat kuin laajenevat.

Lähiviikkoina kuulutetaan virallisesti rakennusjärjestysluonnoksen nähtävillä pidosta. Rakennusjärjestys tulee sen jälkeen vielä uudelleen ehdotuksena nähtäville. Valtuustoon asia päätyy yhdistymisen jälkeen vuoden 2009 alkupuolella.

Vermuntilan kyläyhdistyksen valitus maa-ainesluvasta Vermuntilaan ei menestynyt Turun hallinto-oikeudessa. Lupahakemus koski valtatien 8 länsipuolella sijaitsevaa ottoaluetta.

Raumalaisen yksityishenkilön aloite on siirtämässä Pyytjärven osittain rappeutuneen luontopolun kaupungin ympäristöviraston hoitoon. Polun rakentanut yhdistys on valmis luopumaan polun ylläpidosta resurssipulansa takia.

Ympäristötoimi ylläpitää ennestään Lähdepellolla Pökkelöpesijäreittiä ja toista pienille lapsille tarkoitettua luontopolkua. Kohteisiin kuuluu myös Unajanlahden lintutorni. Selkämeren kansallispuiston valmistelutyönä on rakennettu Omenapuunmaan polkuverkosto sekä kunnostettu Reksaaren luontopolku. Tämän kesän uutuus on Kuuskajaskaripolku, joka keskittyy geologiaan, saaren historiaan ja kulttuurimaisemaan.

Tuore Kuuskajaskaripolku on saanut hyvän vastaanoton. Palautteessa tulee esiin se, että polun laatimiseen on osallistunut valtakunnallisia asiantuntijoita Geologian tutkimuskeskuksesta, Turun yliopistosta sekä Posiva Oy:stä. Polkua halutaan tarjota mm. oppilaitoksille opetuksen avuksi. Ajatusta on jo testattu opettajaryhmien vierailuilla.

Oppimateriaalipakettien laatimiseksi ja informaation uusimiseksi tarvitaan vastedeskin valtakunnallista ja jopa kansainvälistä yhteistyötä. Sitä kuin myös markkinointia ja vierailijamäärien kasvua odotetaan aikaansaatavaksi Selkämeren kansallispuiston avulla.

Osa Pyytjärven lenkistä on jäänyt rakentamisen alle. Sen reittiä joudutaan muuttamaan. Tavoitteena on, että uudistettu polku on käytössä keväällä 2009.

Lisätietoja Kuuskajaskaripolusta ja Kivipajasta Martti Tuomiselta (02) 8224720 (huom. ns. takapuhelin).

Heinästen kalastuskunnan ja viiden yksityishenkilön valitusten seurauksena lyhentynyt ympäristöluvan voimassaoloaika jää säätelemään Nurmeksen saaren kaakkoispuolella sijaitsevan kalankasvatuslaitoksen toimintaa. Korkein hallinto-oikeus yhtyi alemman valitusviranomaisen perusteluihin, joissa laitoksella katsottiin olevan haitallista vaikutusta vesiympäristöön.

Rauman Lohi Oy oli vaatinut Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista vedoten ympäristöhaittojen vähäisyyteen ja päätöksen kohtuuttomuuteen sillä perusteella, että siitä seuraa käytännössä toiminnan ja tuotannon katkeaminen, koska uuden ympäristöluvan saaminen vienee odotettavissa olevan vastustuksen myötä vuosia.

Vaasan hallinto-oikeuden aiemmassa ja nyt siis voimaan jääneessä päätöksessä oli todettu vesialueen mataluus ja lukuisten saarten aiheuttama suoja. Tällaisena alue on altis rehevöitymiselle. Laitos ei ole alueen ainoa rehevöitymissyy, mutta selvitys alueen fosforipitoisuudesta, levämäärästä ja pohjan tilasta vuonna 2002 osoittaa, että laitoksen päästöt ovat heikentäneet alueen tilaa huomattavasti. Hallinto-oikeuden mielestä laitoksen toiminnasta aiheutuu jatkuessaan merkittävää ympäristön pilaantumista sekä kohtuutonta haittaa naapurustoon.

Päätöksen ympäristöluvasta oli alunperin tehnyt Länsi-Suomen ympäristölupavirasto. Valitusten jälkeen lupa on nyt voimassa 31.12.2010 saakka.

Yhtiö on ilmoittanut pitävänsä välivuoden toiminnassaan tällä kasvatuspaikalla, jossa toiminta alkoi vuonna 1981.

Vuosiraportit Rauman merialueen tilasta ovat jo vuosia kertoneet hyviä uutisia teollisuuden ja yhdyskuntajätevesien haittavaikutusten vähenemisestä. Nyt vesien käyttökelpoisuuskarttaa värittävät Haapasaarenveden ja Unajanlahden vesialueet. Niillä vedentila yltää vain tyydyttävälle tasolle. Raportin muuttuminen ei johdu äkkinäisestä veden tilan heikkenemisestä, vaan lähinnä tarkkailun laajentamisesta.

Ympäristövirasto on laajentanut Rauman edustan merialueen tilan tarkkailua Haapasaarenveden seurannalla. Tulokset on lisätty kaupungin ja metsäteollisuuden jätevesivaikutusten tarkkailun yhteyteen Kaupungin edustan jätevesikuormituksen pienennyttyä ovat ensisijaisesti muista syistä heikentyneiden vesialueiden ongelmat tulleet entistä enemmän esille.

Rauman edustalla veden laatu ei enää johdonmukaisesti ole sitä parempaa, mitä kauemmaksi jätevesien purkupaikalta siirrytään. Veden käyttökelpoisuusongelmat ovat muista tekijöistä johtuen kärjistyneet suojaisilla, rehevöitymiselle otollisilla lahtivesillä.

Selkämeren kansallispuiston paikallisena tavoitteena on alusta asti ollut metsästyksen säilyttäminen saariston yhtenä toimintamuotona. Asia on esillä jo vuonna 1998 julkaistussa Raumanmeri-lehdessä. Useat ovat kuitenkin sitä mieltä, ettei metsästys sovi kansallispuistoon. Laajalevikkisen lehden Rauma-kyselyssä yli 60 % vastaajista vastusti metsästystä kansallispuistossa. Neljännes taas piti sitä mahdollisena.

Metsästyksen asemaan puuttui myös Rauman kaupungin ympäristölautakunta lausunnossaan 3.7.2008. Lautakunta ei vastusta kaavailuja metsästyksen säännöistä.

Selkämeren varsinaisen kansallispuiston alueella metsästetään luonnonsuojelullisin perustein. Tähän luokkaan kuuluvat myös Rauman kaupungin alueet Valkeakarin väylän eteläpuolella ja Syväväylän länsipuolella. Riistalajeina ovat minkki, supi, kettu, rusakko ja harmaahylje. Listaan kuuluvat myös hirvi ja muflon, mutta Rauman kaupungin varsinaisilla kansallispuistoalueilla ei hirveä juurikaan ole. Muflon taas on istutettu laji Säpin saarella.

Rauman kaupungin alueista Valkeakarin pohjoispuoliset osat eivät tule varsinaisiksi kansallispuistoalueiksi, vaan ns. YSA-alueiksi. YSA-alue perustetaan siten kuin yksityisen omistama suojelualue. Sen määräyksissä tulee lukemaan ”saa metsästää” ja ”saa käyttää koiraa metsästyksessä”. Kaupunki määrittää metsästysvuokrasopimuksessaan tarkemmat ehdot. Tämä ratkaisu on tehty juuri sen vuoksi, että mm. Nurmeksen, Aikonmaan ja Reksaaren rannoilla voisi em. riistan lisäksi metsästää vesilintuja syksyisin.

Lisäksi näyttää mahdolliselta, että valtion yleisille alueille jätetään syyslinnustusta varten aukkopaikkoja tarkoitukseen sopivista kohdista. Kylien ulkopuolisilla eli yleisillä vesialueilla Suomen kansalaisilla on oikeus metsästykseen. Ympäristölautakuntakin haluaa tukea tällaista tai vähintään paikkakuntalaisten perinnettä syyslinnustuksen osalta, jos vain Suomen tekemät kansainväliset sitoumukset tai valtakunnalliset Natura-periaatteet sen sallivat.

Merimetso ei ole Suomessa vielä riistalaji. Jos niiden yhdyskunnat käyvät haitallisen suuriksi, saa kansallispuiston perussäännönkin mukaan vähentää lajin yksilömäärää. Merimetson tilanne on valtakunnan metsästyslainsäädännön uudistamisessa vielä avoin.

Lautakunta toteaa kansallispuiston toteuttavan kaupungin yleiskaavaa. Yleiskaavassa on melko tiukka suojeluvaatimus, johon kansallispuiston vyöhykejako tuo pikemminkin lievennystä kuin kiristystä. Tätä asiaa lautakunta pitää hyvänä asiana, koska perinteisten retkisaarien luontoarvotkin ovat muotoutuneet saarilla kulkemisen seurauksena.

Kansallispuistosuunnitelmat merkitsevät palvelurakentamista enemmän kuin yleiskaavaa osoittaa. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen poikkeuslupien sijaan lautakunta toivoo yleiskaavojen päivittämistä ja lupien myöntämistä suoraan paikallisella tasolla.

Lisätietoja ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen 044 5336950 (lomalla 7.7.-8.8.)

Kuuskajaskari-polkua linnakesaarelle rakentaneet kohtasivat saaren entisiä asukkaita tai siellä varusmiespalveluaan suorittaneita. Välillä ryhdyttiin muistelemaan menneitä. Nyt muistelijoille tarjoutuu tilaisuus kirjoittaa tarinansa internetiin.

Tuore pro gradu -työ linnakesaaren maisemasta sisältää sekin haastateltua tietoa henkilöiltä, jotka ovat saarella asuneet. Pieniä tarinoita riittänee vielä kerrottavaksi. Erityisesti toivotaan kertomuksia niiltä, jotka ovat asuneet tai olleet työssä saarella. Harvinaisempia saattavat olla kertomukset ajalta ennen puolustusvoimien saapumista saarelle. Varusmiesajan tapahtumista kaivataan erikoisia, muitakin lukijoita kiinnostavia tarinoita.

Julkaiseminen edellyttää kirjoittajan omaa suostumista. Tätä varten yhteystiedot ovat välttämättömät.

Tarinoita kerätään omalla kyselykaavakkeellaan. Kyselysivulla julkaistaan myös saadut kertomukset.

Rauman kaupungin ympäristövirasto kokoaa aineistoa ennen kaikkea saaren kulttuurimaiseman vaalimisen takia. Tässä tarkoituksessa ympäristövirasto oli myös tilaajana Elina Mustalammen pro gradu -työssä "Kuuskajaskarin linnakesaaren maisemaselvitys ja matkailun kehittämismahdollisuudet". Toimenpiteillä haetaan pohjaa Selkämeren kansallispuiston informaatiojakelulle. Kansallispuiston perustamistarkoituksiin kuuluu oleellisena osana ihmisen ja luonnon suhde, joka muun muassa juuri Kuuskajaskarin linnakesaarella sisältyy erityisiin ympäristöarvoihin.

Kuuskajaskarin saarella vietetään geologiapäivää maanantaina 16.6.2008. Tilaisuus on samalla avajaiset Kuuskajaskari-polulle. Polku vie vierailijan vanhan linnakesaaren syrjäisiinkin kohteisiin, joissa tarjolla on saaristomaisemaa, linnoitusrakennelmia, tykkejä ja luontoa. Tapahtuma on myös kunnianosoitus kolmannen sektorin, tässä tapauksessa kivikerho Kummelin ja erityisesti sen puuhamiehen Martti Tuomisen panokselle geologian esittelyssä ja kiviharrastuksen edistämisessä.

Kivikerho Kummelilla on takanaan pitkä yhteistyö Geologian tutkimuskeskuksen kanssa. Yhteistyöhön on viime vuosina liittynyt Rauman kaupungin ympäristövirasto. Edellinen yhteishanke oli kivi- ja kivihiontanäyttely Aronahteen koulun tiloissa. Nyt työ kohdistuu Kuuskajaskarin Kivipajaan ja Kuuskajaskari-polkuun.

Saaressa toimii muitakin harrastusyhdistyksiä. Geologiapäivää edeltävänä viikonloppuna saaressa järjestetään myös Rauman Laitesukeltajien nuorisoleiri. Kolmannen sektorin mukanaolo Selkämeren kansallispuiston informaatio- ja palvelutuotannossa onkin harkittu tavoite.

Kuuskajaskari-polulla esitellään geologiaa ja myös pienialaista saarisuota geologien asiantuntemuksella. Geologia on kiinnostava aihepiiri, jota Geologian tutkimuskeskus ja Posiva SataGeo-projektissa ovat nyt selkokielistäneet Kuuskajaskari-polun info-tauluilla.

Turun yliopiston Kulttuurituotannon ja maisemantutkimuksenlaitos on ollut ympäristöviraston yhteistyötahona myös Kuuskajaskarissa. Elina Mustalammen juuri valmistuneen pro gradu-työn pohjalta tekijä itse on kirjoittanut lyhyet maisemainformaatiot Kuuskajaskari-polkua kulkeville.

Polkutaulut asennetaan paikoilleen jo viikonlopuksi. Kivipajalla vierailee myös Helsingin yliopiston eläkkeellä oleva johtaja Martti Lehtinen. Tämän kivitohtoriksi mainitun asiantuntijan erityisalaa on yhdessä yleisön kanssa tunnistaa esillä olevia kivilajeja.

Maanantaina asiantuntijat ja muut kutsuvieraat kokoontuvat seminaariinsa kasarmin elokuvateatteriin. Seminaarin tarkoitus on paitsi kertoa kootusta aineistosta myös yhdessä etsiä mahdollisuuksia uusiin geologian esittelytapoihin Selkämeren kansallispuistossa. Kuuskajaskaria kun on kaavailtu erityisesti tuon luonnonosan esittelypaikaksi.

Lisätietoja ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen 044 5336950 sekä internetistä.

Rauman kaupungin panostus Selkämeren kansallispuistoon sai taannoisessa valtuustoseminaarissa myötämielisen vastaanoton. Paikalliset, Rauman kaupungin omistamia alueita koskevat tavoitteet ovat loksahtaneet kohdalleen. Näiden lisäksi valtuuston odotetaan tekevän lisäehdotuksen lintujen syysmetsästyksestä valtion yleisillä merialueilla.

Saariston uloimmilla, yleisen vesialueen keskellä olevilla luodoilla on harrastettu vesilintujen metsästystä, jonka jatkumiselle etsitään keinoja.

Aihe on ollut esillä kansallispuiston valmistelussa, yleisöpalautteessa ja myös Rauman kaupungin valtuustoseminaarissa. Ratkaisun löytämistä ovat vaikeuttaneet Natura 2000 -ohjelman toteutuskaavailut, joissa kansallispuiston vaihtoehtona on valtion tavallinen luonnonsuojelualue. Sen on arveltu kieltävän linnustuksen kokonaan. Rauman kaupunginvaltuuston odotetaan ehdottavan, että kansallispuiston ulkopuolelle jätetään vesilintujen syysmetsästykseen soveltuvia paikkoja myös noilta rannikon uloimmilta saarilta. Kevät- ja kesämetsästystä ei kuitenkaan sallittaisi.

Selkämeren kansallispuisto nähdään niin vetovoimaisena ja luonnoltaan arvokkaana, ettei ajallisesti ja alueellisesti rajattu ja muutoinkin suhteellisen pieni metsästystoiminta puiston naapurina nakerra kansallispuiston perustamistarkoitusta. Ehdotukselle arvellaan löytyvän myönteistä vastakaikua valtionkin päättäjien joukosta.

Ehdotuksesta on informoitu edellistä ympäristöministeriä hänen Kylmäpihlaja-vierailullaan. Ehdotus koskee Rauman kaupungin omistaman alueen ulkopuolista saaristoa. Koska Selkämeren kansallispuiston perustamisessa on kyse huomattavan suuren vierailijamäärän tavoittelemisesta ja siten matkailuelinkeinon tukemisesta, ei em. ehdotusta ole katsottu tarkoituksenmukaiseksi sisällyttää sopimusehtoihin. Ehdotuksen toteutumiseen kun tulee vaikuttamaan myös ennakoimaton valtakunnallinen metsästyskeskustelu.

Kansallispuistoon ei voi kuulua yksityistä aluetta. Sen sijaan Selkämeren kansallispuistoon ehdotetaan liitettäväksi Rauman kaupungin omistamaa saaristoa Valkeakarin väylän eteläpuolelta. Etelässä rajana on Santkarin pooki. Isoimmat kaksi laivaväylää ja sataman laajennusvaihtoehdot ovat rajauksen ulkopuolella.

Rauman kaupungin omistusta tarvitaan kansallispuiston matkailuun ja retkeilyyn. Sitä tehtävää hoitaa myös Valkeakarin pohjoispuoliset saaret. Tällä Raumanmeren luonto- ja retkeilyalueeksi kutsuttavalla osalla metsästys jatkuu nykyisen kaltaisesti kaupungin metsästysvuokrasopimuksen ohjaamana. Kansallispuistoon liittämisen sijaan sovelletaan kaupunginkin omistamalla alueella yksityisen maan suojelumenettelyä.

Viime kuukaudet eivät ole tuoneet muutoksia valtion ja kaupungin tehtäväjakoon tai muihin sopimusehtoihin.

Lisätietoja internet-osoitteesta www.rauma.fi/selkamerenkansallispuisto, apulaiskaupunginjohtaja Tomi Suvannolta 044 534 3001 tai ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpiselta 044 533 6950.

Kunnallinen tiedottaminen on kuntalain mukaan avointa ja aktiivista. Tämän tavoitteen mukaan on monessa kunnassa julkaistu toimielinten kokouslistat ja pöytäkirjat aina, kun viranomaistoiminnan julkisuuslaki ei sitä ole estänyt. Internetin tuoma uusi julkisuuskanava on vuosien varrella etsinyt uomaansa. Vaikka asiakirja ei ole salainen, on sen julkistaminen internetissä jo toinen juttu. Ympäristövirastossa otetaan nyt käyttöön uusi tiedottamisen väline: valitusasioiden lyhyt uutisointi pääasiassa ilman asianosaisten nimiä.

Uutistekstit tulevat olemaan lyhyitä. Asian perusteellisen selostamisen sijaan kerrotaan tapauksen pääpiirteet ja likimääräinen sijainti.

Raumalla rakennuslupien luettelo on julkaistu ilmoitustaulun lisäksi aikoinaan myös puhelinuutisissa ja kaapeliverkon teksti-tv:ssä. Tällä hetkellä luettelo on ilman hakijanimiä internetissä rakennuslupa-sivulla sekä lautakunnan esityslistassa ja pöytäkirjassa. Näkyvillä on tieto rakennuspaikasta ja hankkeen laatu. Nimen poisjättämisellä on varmistettu, ettei sivustosta muodostu henkilörekisteriä. Sellaisen julkistaminen edellyttää lupaa.

Henkilörekisterin muodostumista on vältetty myös siten, että esityslistat ja pöytäkirjat ovat internetissä vain määräajan, enintään noin vuoden.

Joskus ympäristölautakunnan käsittelemät asiat sisältävät henkilöiden asumisen tai muun toiminnan kuvauksia. Eturistiriitatilanteissa naapurit saattavat käyttää voimakkaitakin ilmauksia toisistaan. Tällaisia ei ole haluttu saattaa laajojen joukkojen luettaviksi. Niinpä viime aikoina osa asioista on merkitty herkästi ei-julkiseksi. Yksityisyyden suojan on katsottu menevän julkisuusihanteen ohi.

Nyt tiedottamista halutaan parantaa ilman, että se loukkaa asianosaisia. Riita- tai muu valitusasia kuvataan ympäristöviraston uutissivulla. Kuvauksessa ei pääsääntöisesti julkisteta henkilönimiä. Sen sijaan kuntalaisia laajasti kiinnostavat tapaukset, jotka koskevat esimerkiksi satamaa, teollisuusyrityksiä tai kallioaineksenottoa, julkistetaan myös esityslistan ja kokouspöytäkirjan internetversioissa. Julkistamien tietysti edellyttää, ettei kyse ole lain edellyttämästä, käytännössä harvinaisessa salassapitovelvollisuudesta.

Uudella käytännöllä halutaan varmistaa, ettei pienten, yleensä vain kahden naapurin asioiden piilossa pito luo mielikuvaa suurten, yhteiskunnallisesti merkittävien asioiden salailusta.

Selkämeren teemavuotta vietetään tämän vuoden kesästä ensi vuoden kesään. Tapahtumia on jo ollut, mutta varsinaiset avajaiset pidetään usealla paikkakunnalla torstaina 5.6.2008.

Avajaiset ovat usean erilaisen tapahtuman sarja pitkin Satakunnan rannikkoa. Näin korostetaan kaikkien paikkakuntien mukanaoloa. Raumalla avajaisia juhlitaan saaristoristeilyllä.

Kaupunkikuvan kannalta merkittävän puun kaataminen asemakaava-alueella edellyttää tällä hetkellä maisematyölupaa. Rauman rakennusjärjestyksen uudistamisessa tavoitellaan lupamenettelyn keventämistä lain sallimalla ilmoitusmenettelyllä.

Ympäristölautakunta on jo aiemmin antanut ohjeet siitä, miten kiinteistönomistaja voi itse arvioida puidensa kaupunkikuvamerkitystä. Kaikki puut eivät ole tähänkään mennessä edellyttäneet viranomaislupaa. Kiinteistönomistajien perustelut puun kaatamiselle ovat yleensä hyvin harkittuja. Usein vanha riskipuu myös korvataan uudella puulla.

Nyt rakennusjärjestykseen aiotaan sisällyttää säännös, jonka mukaan kiinteistönomistaja lupahakemuksen sijaan lähettää ympäristövirastoon ilmoituksen puunkaatoaikeistaan. Viranomaisella on tällöin kaksi viikkoa aikaa vaatia varsinaisen luvan hakemista. Jos vaatimusta ei kuulu, voi kiinteistönomistaja ryhtyä puun kaatoon.

Puun kaatamisaikeesta tulee ilmoittaa myös naapurille. Naapurin, jollaiseksi laissa yleensä katsotaan myös tien toisella puolella olevan vastapäisen tontin omistaja, asema menettelyssä onkin tärkeä. Parasta olisi suunnitella toimenpiteet yhdessä.

Uuden rakennusjärjestyksen voimaan tulo edellyttää laajaa kuulemista ehdotuksesta sekä kaupunginvaltuuston päätöstä. Rakennusjärjestys tulee voimaan aikaisintaan vuoden lopulla.

Ympäristömeluun suhtaudutaan yhä kaksijakoisesti. Toisaalta arvellaan, että äänet kuuluvat kaupunkiin. Toisaalta taas valituksia melusta on esitetty yhä useammin. Pienten päiväsaikaan pidettävien yleisötapahtumien tuottamasta äänestä ei kuitenkaan näytä olleen juurikaan harmia. Ympäristölautakunnan ratkaistavaksi onkin tulossa ympäristömääräysehdotus, joka merkitsee kankean meluilmoitusmenettelyn keventämistä päivätapahtumissa.

Raumalla ei tähän mennessä ole ollut paikallisia ympäristönsuojelumääräyksiä. Nyt määräykset aiotaan antaa, mutta aiheena on ainoastaan meluntorjunta. Samalla kun ilmoitusmenettelyä kevennetään, annetaan yleisiä ohjeita meluntorjunnasta ja menettelyistä.

Yöaikaiset melua tuottavat tapahtumat tarvitsevat edelleen täysmittaisen meluilmoituksen kuulutuksineen ja valitusmahdollisuuksineen. Aikarajana on iltakymmenenen paitsi ilotulituksissa, joissa rajana on puoliyö. Uudenvuoden ja venetsialaisjuhlissa raketteja voi ampua koko yön.

Päiväsaikaan pidettävissä enintään yhdeksän tunnin tapahtumissa riittää yhteydenotto ympäristövirastoon ohjeiden saamista varten. Yhteydenotto voi tapahtua puhelimitse, sähköpostitse tai muulla sujuvalla tavalla. Viranomainen haluaa saada tiedon tapahtumasta ja antaa keskustelun yhteydessä ohjeita äänensuuntaamisesta ja muista meluvaikutusta pienentävistä asioista. Tapahtuman järjestäjällä on myös velvollisuus ilmoittaa lähimmille naapureille tapahtumasta ja sen meluvaikutuksista.

Tapahtuman järjestäminen edellyttää edelleen maanomistajan lupaa. Usein maanomistajana on Rauman kaupunki.

Menettelyn keventämisellä halutaan myös saada päivätapahtumien järjestäjät keskenään samalle viivalle. Tällä hetkellä vain osa tapahtumajärjestäjistä on ollut meluntorjunnan yhteistyössä viranomaisen kanssa. Kokemuksen mukaan tapahtumia järjestetään yleensä pienellä budjetilla ja ilman taloudellisen hyödyn tavoittelua. Näissä tapauksissa meluilmoitusmaksu kuulutuskustannuksineen on saattanut uhata koko tilaisuuden järjestämistä. Uuden määräyksen mukainen menettely on ilmainen.

Kotinurmikon leikkaaminen moottorikoneella aiheuttaa naapurustossa kommentointia melko paljon. Ympäristönsuojelumääräyksiä ei kuitenkaan uloteta koskemaan yksityistalouksien tavanomaista toimintaa. Toivottavaa tietysti on, että kaupunkilaiset itse ottavat naapurinsa huomioon esimerkiksi ruohonleikkaamisen ajankohtaa valitessaan.

Tavanomaisen rakentamis- ja purkutöiden tilapäisiä, mutta erityisen meluisia työvaiheita ohjataan tehtäväksi arkisin ja päiväsaikaan. Tällaisissa töissä melua syntyy esimerkiksi moottorisahasta, iskuvasarasta tai sirkkelistä. Arkisin ja päivällä tehtyinä nämäkään toiminnat ei edellytä meluilmoituksen tekemistä, ellei meluava työvaihe kestä yli viittä päivää.

Ympäristölautakunta käsittelee asiaa kokouksessaan 6.5.2008. Lopullisesti ympäristönsuojelumääräyksistä päättää kaupunginvaltuusto.

Raumajoen taimenta voidaan pitää omana geneettisesti selvästi erillisenä taimenkantana. Tähän tulokseen on tultu kalojen perinnöllisen rakenteen tutkimuksissa. Raumanmeren taimenet ovat olleet erityisen kiinnostuksen kohteena muutaman vuoden ajan. Monet kaupunkilaiset ovat Raumanjoen silloilta tarkkailleet taimenen nousua kutupaikoilleen. Aiemmin on arveltu, että kutukalat olisivat istutuksista peräisin olevia yksilöitä. Uuden tutkimuksen mukaan Raumanjoessa kuteekin taimenpopulaatio, joka on perimältään eriytynyt omaksi kannakseen.

Raumanjoen taimenista opinnäytetyötään tekevä Outi Aalto toimitti syksyllä 2007 Helsingin yliopiston kotieläintieteen laitoksen ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen genotyypityslaboratorioon analysoitavaksi viiden taimenen kudosnäytteet. Tarkoituksena oli selvittää näiden perusteella puron taimenkannan perinnöllistä rakennetta. Kantaa verrattiin Paimionjoen, Uskelanjoen, Perniönjoen, Aurajoen ja Isojoen sekä Rautalammin reitin taimenkantoihin.

Perinnöllisen muuntelun määrää mittava alleelimäärä ja heterotsygotia-aste, ovat Raumanjoen kannassa samaa luokkaa kuin vertailukannoissa. Geneettinen etäisyys oli kantojen keskimääräistä etäisyyttä isompi suhteessa muihin vertailukantoihin, mutta Isojoen taimeniin etäisyys oli keskimääräisellä tasolla. Etäisyys oli tässäkin tapauksessa kuitenkin iso, suurin piirtein samaa luokkaa kuin Isojoen ja Rautalammin reitin taimenen ero.

Dendrogrammissa Raumajoen taimenet ryhmittyvät samaan haaraan Isojoen taimenten kanssa, mutta kuitenkin selvästi erilleen tästä. Kaiken kaikkiaan Raumanjoen taimenta voidaan tämän tuloksen perusteella pitää geneettisesti selvästi erillisenä kantana.

Jo aiemmin tiedettiin, että meritaimenten lisääntyminen Raumanjoessa onnistuu ainakin joinakin vuosina. On kuitenkin arveltu, että kutukalat olisivat suoraan istutuksista peräisin olevia yksilöitä. Tutkimustulos osoittaa kuitenkin, että Raumanjoessa kutee taimenpopulaatio, joka on perimältään eriytynyt omaksi kannakseen. Puroon on siis vuorollaan noussut kudulle siellä kuoriutunut taimensukupolvi toisensa jälkeen.

Tulos antaa aihetta jatkoselvittelyihin ja aiempaa suurempaa painoa Rauman oman taimenkannan suojelemiselle ja hoitamiselle. Luontaisesti lisääntyvä meritaimen on koko Suomen rannikkovesillä vaarantunut uhanalaiseksi. Pienikin luontainen poikastuotanto on arvokas.

Selkämeren tilasta kertova näyttely on tänä keväänä esillä Luontotalo Arkissa Porissa. Näyttely avataan torstaina 10.4.2008. Alla oleva kirjoituksessa arvioidaan, onko vuonna 2006 koottu näyttely ajankohtainen ja soveltuuko se Selkämeren teemavuoden 2008-2009 alkuvaiheen tapahtumaksi.

Satakunta loppuu monen satakuntalaisenkin mielestä Selkämeren itärannikon kahelikkoihin ja rantakiviin. Aava meri ja sen saaristo ovat aivan vieressä, mutta merta ja sen tilaa ei tunneta.

Selkämeri on Itämeren osana omaleimainen, samalla sikses hyvässä kunnossa, mutta samalla monen uhan alla. Valtakunnan ja Itämeri-yhteisön keskusteluissa ja toimenpiteissä ovat Suomenlahti, Itämeren pääallas ja Saaristomeri olleet etusijalla. Selkämeri mainitaan yleensä viimeisenä tai ei mainita lainkaan.

Miten voit, Selkämeri? –kysymyksen ja vähän vastaustakin ovat satakuntalaiset meritoimijat esittäneet nimenmukaisessa kirjassa, kirjan julkaisuseminaarissa, kiertävässä näyttelyssä, esitteissä ja artikkeleissa, kansainvälisen asiantuntijaseminaarin aiheena Raumalla, monissa asiantuntija- ja päättäjätapaamisissa sekä Selkämeri-tilaisuudessa koululaiva Fannylla Helsingin etelärannassa. Näiden jatkeeksi haluttiin vielä järjestää Selkämeri-vuosi kääntämään oman maakunnan ja koko Suomen katseita Selkämeren arvoihin ja uhkiin.

Eräs tapa Selkämeren tunnetuksi tekemiseen ja Selkämeren pitkäjänteiseen pitämiseen päättäjien mielissä on Selkämeren kansallispuisto. Tavoitteena on vierailijamäärän kasvattaminen, luonnonnähtävyyden esitteleminen sekä informaation jakaminen. Vierailijoista, jotka ovat oman alueen asukkaita tai muualta tulevia, monet kalastavat. Kalastajien ja kansallispuiston tavoitteet ovat paljolti yhtenevät. Esimerkkinä tästä ovat meren kunto ja vesirakentamisen rajoittaminen.

Viime viikolla kansallispuiston valmistelupalaverissa Selkämeren ammattikalastusyhdistyksen kanssa korostettiin kansallispuiston sisältöä myös ns. kalastuspuistona. Kansallispuiston toimintakirjoon sopii ekologisesti kestävä kalastus niin ammattikalastuksena kuin vapaa-ajan kalastuksenakin.

Viime talvien leutous ja sateisuus ovat vahvistaneet huolta hajakuormituksen ravinnevaikutuksesta.

Näyttelyn esille nostamista vieraslajeista saadaan jatkuvasti uutta tietoa. Petovesikirpun aiheuttamista haitoista on verkkojen tukkeutuminen edelleen huolen aiheena, mutta sen sijaan laji näyttäisi löytäneen ekologisen lokeronsa ja kelpaavan silakankin ravinnoksi. Uusimpana vieraslajimannekiinina on kampamaneetti, jonka lisääntymisen kylmärajaa tällä hetkellä tutkitaan.

Kovasti piilossa ovat vielä arviot haitta-aineiden merkityksestä. Näyttely kuvaa rannikon suurteollisuuden kiistattomia saavutuksia merensuojelussa. Mutta toisaalta ilmenee epätietoisuutta uusien haitta-aineuhkien todellisuudesta. Tributyylitinan suurista pitoisuuksista kuullaan jatkuvasti uutisia, mutta sen haittojen torjumiskäytännöistä ei vallitse varmuutta. Suhtautuminen kalojen sisältämään dioksiiniin on kaksijakoista. Tutkimusten tuloksia odotetaan myös ns. hormonihäiritsijöiden merkityksestä vesistöissä. Kovin pitkä aika tuntuu olevan vielä siihen, että vesistöosittain ja kuormittajakohtaisesti voitaisiin ilmaista ongelman olemassaolo tai mieluimmin tietenkin ongelmattomuus.

Nyt esillä oleva näyttely antaa jokaiselle lähtökohtia seurata merentilan kehitystä tulevaisuudessa.

Rakennusten huomionarvoisia sortumauhkia tuli rakennusvalvonnan tietoon viime vuonna kaksitoista. Riskit ilmenivät rakennusten suunnitelmissa, rakennusaikaisissa katselmuksissa tai rakennuksen käytön aikaisina ilmoituksina. Nykyinen lainsäädäntö asettaa rakennuksen omistajalle, suunnittelijalle ja työmaan vastaavalle mestarille selkeän vastuun.

Rakennusten sortumiset ovat olleet toistuvasti valtakunnallisia uutisaiheita. Rauman tapaukset eivät ole ylittäneet uutiskynnystä. Raumalla neljä vuoden 2007 tapauksista liittyi rakennuksen käyttöön ja hoitoon. Sortumariskin syinä oli mm. veden ja roudan pääsy betonirakenteisiin hoidon laiminlyönnin seurauksena. Yhdessä tapauksessa kostea lisäeriste saattoi lahottaa kantavia kattorakenteita. Yhdessä tapauksessa selvitetään maaperän mahdollisia liikkeitä rakenteisiin. Kohteissa, joissa rakennevaurio paljastuu muutoksena näkyvissä rakenteissa, tarvitaan usein tilapäisiä, vauriokohtaa tukevia rakennelmia. Myös rakennuksen käyttö joudutaan sortumavaaran takia toisinaan kieltämään. Suunnittelun tai rakennustyömaan aikana huomatut sortumariskit ovat tässä mielessä helpompia hoitaa.

Nykyisen lainsäädännön hengen mukaisesti sortumariskien hallinta perustuu pätevien suunnittelijoiden ja vastaavien mestareiden työhön. Useinkaan kuntien rakennusvalvonnassa ei ole rakennetekniikan erityisasiantuntemusta. Suurehkoissa kaupungeissa kuten Raumalla rakennusvalvontaviranomainen osallistuu rakennevalvontaprosessiin omalla panoksellaan. Näyttää siltä, että tämä palvelumuoto säilyy. Toistaiseksi Raumalla ei ole esitetty paikallisia vaatimuksia viranomaisosallisuuden vähentämisestä rakennusten rakenneohjauksessa.

Noin neljä vuotta sitten voimaan tullut maaseudun asuinjätevesiasetus ei ole aiheuttanut ryntäystä jätevesijärjestelmien uusimiseen Raumalla. Vuoden 2007 aikana käsiteltiin 20 hankkeen lupa-asiat.

Viralliselta nimeltään asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla on aiheuttanut kysymyksiä. Useat tuntuvat käyttävän hyväkseen asetuksen sallimaa kymmenen vuoden siirtymäaikaa. Eniten tapahtuu niillä alueilla, joille Rauman kaupunki on suunnitellut paineviemäriverkostoa ja ryhtynyt tiedustelemaan asukkaiden kiinnostusta liittymiseen.

Rauman maalaiskunnassa ryhdyttiin 1980-luvun lopulla laatimaan maaseutualueiden jätevesikäsittelyn yleiskaavaa. Kaava toimikin ohjeena yli kymmenen vuoden ajan uusia asuinrakennuksia kyläalueille rakennettaessa. Näissä kohteissa jätevedet eivät juurikaan ole ympäristöhaitta. Sen sijaan ratkaisuna usein ollut umpisäiliö tuottaa kiinteistönpidolle vuosittaisia tyhjennyskustannuksia.

Asetuksen voimaantulon jälkeen Satakunnassa toteutettiin neuvonnan ja koulutuksen Hajavesi-hanke. Kohteena oli paitsi kiinteistöjen omistajat myös suunnittelijat, laitevalmistajat ja -kauppiaat, kiinteistönvälittäjät sekä kuntien jätevesi- ja ympäristöhallinnon edustajat. Rauman kaupunki oli hanketyöntekijöiden toinen sijaintipaikkakunta.

Hajavesihanketta ja koko asetuksen täytäntöönpanoa on Raumalla perusteltu maaseudun asumisviihtyvyyden parantamisena, ei niinkään Itämeren tai edes Selkämeren suojeluna. Vesiensuojeluvaikutus ulottuu lähinnä kiinteistön lähivesistöihin ja kesämökkien omille ranta-alueille. Tällaisenakin vesiensuojeluna vaivannäöllä on toki arvonsa.

Rauman ympäristövirastossa on yksi työntekijä erikoistunut maaseudun jätevesiasioiden neuvontaan ja ohjaukseen. Kiinteistön omistajalla on kuitenkin päävastuu asetuksen toimenpiteistä.

Tällä hetkellä tulisi kaikissa viemäriverkostojen ulkopuolisissa asuinkiinteistöissä olla selvitys kiinteistön jätevesien käsittelyjärjestelmästä. Tämä on 1.1.2008 lukien koskenut mm. vesivessattomia lomarakennuksia.

Uusissa asuinrakennuksissa edellytetään asetuksen vaatimukset täyttävää järjestelmää jo nyt. Suunnitelmat liitetään rakennuslupakäsittelyyn. Rakennuksen pääsuunnittelija ja vastaava mestari huolehtivat suunnittelun ja toteutuksen asianmukaisuudesta.

Ympäristöministeri on vastikään luvannut lievennyksiä iäkkäiden kiinteistönomistajien velvollisuuksiin uudistaa kiinteistöjensä jätevesijärjestelmiä. Lisäksi kuntien ympäristönsuojeluviranomainen voi pidentää kohtuuttomuuden ja kuormituksen vähäisyyden perusteella toteuttamisaikaa neljällä vuodella. Useisiin kuntiin, myös Raumalle, on odotettavissa tulevina vuosina ympäristönsuojelumääräyksiä, joissa harvaan asuttujen alueiden vaatimuksia lievennetään.

Raumalla teknisen viraston panostus maaseudun viemäriverkkoon on nostamassa paineviemäröinnin keskeiseksi ratkaisuksi kyläasutuksen viemäröinnissä.

Haapasaaren suunta on jo toteutettu. Seuraavaksi rakennetaan yhdysputkia Kodisjoelle. Liittymään pääsevät yhdysputken varrella olevat kiinteistöt. Rakentamisohjelmissa ovat myös Unajan ja Vermuntila-Kulamaan suunnat. Rakentaminen kestää ainakin vuodet 2008-2009.

Lisätietoja viemäröintisuunnitelmista suunnitteluinsinööri Leena Sjögreniltä (02) 834 3657 ja kiinteistökohtaisista käsittelyjärjestelmistä tarkastusmestari Markku Heinolta 050 511 5765.

Selkämeren tila ja toiminta ovat olleet Satakunnan ja myös Rauman kaupungin tärkeitä aiheita viime vuosina. Nyt käynnistyvä Selkämeren teemavuosi on jatkoa mm. niille hankkeille, joissa on kirjan ja näyttelyn keinoin kysytty Miten voit, Selkämeri? ja kehitetty Selkämeren matkailu- ja retkeilykäyttöä kansallispuiston avulla.

Hankkeen rahoittajina ovat Merikarvian ja Eurajoen kunnat, Porin ja Rauman kaupungit, Perinnelaivayhdistys Ihana Luvialta sekä Satakuntaliitto. Teemavuoden käytännön järjestelyistä huolehtii Turun yliopistoon kuuluvan Merenkulkualan koulutus- ja tutkimuskeskuksen Porin yksikkö.

Rauman ja Pyhärannan metsien tilan arviointi on taas toistettu vuosien tauon jälkeen. Menetelmä on ollut pääpiirteissään sama kuin aiemmin, ja näin on saatu kuvaa pitkäaikaisesta kehityksestä. Alunperin rikkipäästöjen sävyttämän työn uusi kiinnostuksen kohde on typpipitoisuuksien kasvu.

Maisemakuvan vaaliminen on usein haluttu ottaa asiantuntijoiden tehtäväksi. Mutta onko tavallinen ympäristönkäyttäjä, jokamies, samoilla linjoilla. Kääntääkö jokamiehen pään palkittu arkkitehtuuri vai roskaantuneet alueet. Tätä pohtii omalla pienellä panoksellaan Rauman kansalaisopiston kurssi Jokamiehen maisemaestetiikka.

Kansalaisopiston kurssi järjestetään yhteistyössä ympäristöviraston kanssa. Ympäristöviraston tehtäviin kuuluu lain mukaan rakennusluvissa huolehtia siitä, ettei "kaupunkikuvaa turmella". Usein myös joudutaan antamaan rakennusten kunnostus- tai alueiden siistimiskehotuksia. Näissä tulee jatkuvasti esiin erilaisia mielipiteitä maiseman esteettisistä arvoista.

Kansalaisopiston kurssilla asiaa tarkastellaan digitaalisen kuvankäsittelyn keinoin. Osallistujat laativat omasta tai yhteisestä kuva-aineistosta ehkä jopa kärjistettyjä esimerkkejä siitä, miten hyvä ympäristö ja maisemavaurio kohtaavat. Muutaman kuvankäsittelytekniikan lisäksi perehdytään tapaan katsoa ja arvioida maisemaa.

Lisätietoja ympäristövirastossa ympäristötoimenjohtaja Juhani Korpinen 044 533 6950.

Rakennusten energiatodistukset ovat yksi keino hillitä ilmastonmuutosta. Samalla energiatodistukset auttavat vaikkapa asunnon ostajaa kalliin hankinnan taloudellisuutta arvioitaessa.

Laki rakennuksen energiatodistuksesta tuli voimaan 1.1.2008. Se koskee pääsääntöisesti kaikkia uusia rakennuksia. Tälläkin uudella lailla on taustalla eu-direktiivi.

Energiatodistusten avulla pyritään vaikuttamaan rakennusten ympäristöystävällisempään rakentamiseen ja vähentämään energiakulutuksen aiheuttamia hiilidioksidipäästöjä. Suomessa rakennusten käyttämä energia aiheuttaa noin 30 % hiilidioksidipäästöistä.

Ennen lain voimaantuloa valmistuneisiin rakennuksiin lakia sovelletaan vuoden 2009 alusta lähtien. Energiatodistuksen hankkiminen ennen lain voimaantuloa valmistuneelle omakotitalolle ja enintään kuuden asunnon asuinrakennukselle on kuitenkin vapaaehtoista.

Rakennuksen omistajan on hankittava energiatodistus silloin, kun rakennus tai sen osa otetaan käyttöön, myydään tai vuokrataan. Energiatodistuksessa ilmoitetaan se energiamäärä, joka tarvitaan rakennuksen tarkoitustaan vastaavaan käyttöön.

Uudistetuissa rakentamismääräyksissä määritetään energiatehokkuuden perusvaatimustaso. Aiheina määräyksissä ovat lämmöneristys, energiakulutus, lämmitystehotarve, lämpöhäviö, rakennuksen sisäilmasto ja ilmanvaihdon talteen otettava lämpö. Lämpöhäviön arvioimista varten on laadittu opas tasauslaskimineen.

Rakentamismääräykset lisäävät rakennussuunnittelun tasovaatimusta entisestään. Jo kauan sitten on jäänyt taakse ajat, jolloin rakennuslupasuunnitelmat piirrettiin ruutupaperille. Rakennuslupahakemukseen on nyt useissa hankkeissa liitettävä pääsuunnittelijan allekirjoituksellaan varmentama energiaselvitys ja -todistus.

Energiatodistus tarvitaan vuoden 2009 alusta lähtien myynnin ja vuokrauksen yhteydessä kaikille asuinrakennuksille, joissa on yli kuusi asuntoa.

- asuinrakennusta, joka on tarkoitettu käytettäväksi enintään neljän kuukauden ajan vuodessa (lomarakennus)

- väliaikaista rakennusta, jonka suunniteltu käyttöaika on enintään kaksi vuotta

- teollisuus- tai korjaamorakennusta taikka muuhun kuin asuinkäyttöön tarkoitettua maatilarakennusta, jossa energiantarve on vähäinen tai jota käytetään alalla, jota koskee kansallinen alakohtainen energiasopimus

- rakennusta, joka on suojeltu maankäyttö- ja rakennuslain mukaisella kaavalla, rakennussuojelulain tai valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen mukaisella päätöksellä tai, joka Museoviraston tekemässä inventoinnissa on määritelty kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi

- kirkkoa tai muuta uskonnollisen yhdyskunnan omistamaa rakennusta, jossa on vain kokoontumiseen tai hartauden harjoittamiseen taikka näitä palvelevaan toimintaan tarkoitettuja tiloja.

Energiatodistus kuuluu rakennuksen asiakirjoihin. Rakennusluvan yhteydessä se sisällytetään myös rakennuslupa-asiakirjoihin ja arkistoidaan rakennusvalvontaviranomaisen arkistoon.

Ympäristövirasto, Raumanmeren kalastusalue ja sen jäsenet jatkavat yhteistä tutkimusta meritaimenistutusten tuloksellisuudesta. Vuonna 2006 aloitetussa merkintätutkimuksessa on istutettu kaikkiaan 17900 vaelluskokoista taimenta, joista 3200 on merkitty carlin-merkillä. Merkissä on kullekin istukkaalle yksilöllinen tunnusnumero ja palautusohje.

Hollmingin kalakerho ry ylläpitää internet-sivustoa www.taimen.info. Sieltä voi seurata merkkipalautuksia. Sivuston avulla osaltaan edistetään merkkien palauttamista ja pienennetään palauttamatta jäävistä merkeistä aiheutuvaa vääristymää. Palauttamatta jääneet merkit johtavat istutustuloksen aliarvioon, joka ei rohkaise taimenistutusten jatkamiseen.

Tutkimus on useampivuotinen. Istutukset tehdään samassa laajuudessa kolmena vuotena 2006-2008. Tähän mennessä saatujen palautusten perusteella lopullisia tuloksia on ehkä liian aikaista arvioida. Merkkipalautusten alkukertymä antaa kuitenkin aiheen epäillä, että tulos tulee asettumaan melko vaatimattomalle tasolle. Viime vuosina ovat tavanomaiset tulokset muuallakin rannikkovesillä olleet vastaavanlaisia. 1980-luvun huipputuloksiin ei ilmeisesti ylletä.

Nähtävästi poikasten selviytyminen on joko niiden kasvattamiseen tai meriympäristöön liittyvistä syistä heikentynyt. Tuottavuutta heikentää edelleen taimenten kalastaminen liian pieninä, jo ensimmäisenä merivuotenaan, juuri ennen nopean kasvun alkamista. Toisaalta, vaikka istutusten tuotto euromääräisenä liha-arvona on pieni, on muistettava, että virkistyskalastajalle taimenen saamisen elämysarvo on suuri. Istutukset myös tukevat jo erittäin uhanalaiseksi huvennutta meritaimenten luontaista lisääntymistä.

Tänä vuonna ympäristövirasto osallistuu noin 5000 taimenen istuttamiseen Rauman Satamalahteen. Näistä merkitään 500 istukasta. Merkintätulosta voidaan käyttää yleisen kalaveden hoidon suunnittelun ohella myös arvioitaessa Rauman metsäteollisuuden velvoiteistutusten tuloksellisuutta. Raumanmeren kalastusalueen suunnitelmissa on istuttaa 2000 ja merkitä 500 kalaa Eurajokisuulla. Istutus toteuttaa kalastusalueen teettämää suunnitelmaa Eurajoen kalataloudellisesti kunnostetun alajuoksun hoidosta. Merkinnästä odotetaan saatavan uutta tietoa Eurajokeen leimautuvien meritaimenen vaelluksista ja hoitotoimen tuloksellisuudesta.

Tutkittavana on myös ajatus, että vuonna 2008 merkittäisiin vaihtoehtoisesti nevanlohia ja saataisiin näin vertailukohta meritaimenistutuksiin.

Rakennuslupien määrä Raumalla palasi vuonna 2007 parin vuoden lievän laskusuuntauksen jälkeen nousuun. Viime vuoden rakennuslupakohteiden arvo rakennettuina on yli 70 miljoonaa euroa.

Ensimmäiset valmistuneet tilastot Rauman rakennusvalvonnan toiminnasta kertovat rakennuslupia myönnetyn viime vuonna 365 kohteeseen. Viime vuonna vastaava luku oli 317 ja rakennuslupien huippuvuonna 2004 peräti 437.

Rakennusvalvonnassa tehdyn laskelman mukaan asuinrakennuskohteiden arvo, mikäli rakennuslupien suunnitelmat toteutetaan, on 30,4 miljoonaa euroa. Laskelmassa ovat tällöin mukana asumiseen tarkoitetut kerrostalot, rivitalot, erilliset pientalot sekä näiden lisärakennukset. Kohteiden kerrosala on 17731 neliömetriä. Siitä 80 % on pientaloissa.

Muiden kuin asuinrakennusten arvoksi on määritetty noin 40 miljoonaa euroa. Nämä rakennukset ovat mm. liike-, teollisuus-, varasto-, toimisto- ja julkisten palvelujen rakennuksia.

Rahalaskelmasta puuttuvat toimenpidelupien ja toimenpideilmoitusten kohteet. Niissä kyse on esimerkiksi rakennusten julkisivumuutoksista, rakennusten teknisistä muutoksista tai rakennelmien, erityisalueiden tai pienten talousrakennusten rakentamisesta.

Täydellisempi tilasto rakennusvalvonnan toiminnasta 2007 julkaistaan ympäristölautakunnan helmi- tai maaliskuun kokousasioiden yhteydessä.

Lisätietoja rakennuslupakohteiden taloudellisesta arvolaskelmasta tarkastusinsinööri Raimo Salmiselta 044 534 1953.

Helsingin ja Turun kaupunginjohtajien aloitteesta lähti viime vuoden kesäkuussa liikkeelle haastekampanja, jonka tarkoituksena on saada eri tahoja Suomessa toimimaan Itämeren tilan ja vesiensuojelun edistämiseksi.

Rauman kaupungissa haasteeseen vastaaminen on ollut itsestään selvää. Selkämeri Itämeren osana on kaupungin strategian 2012 nimeltä mainittuja kohteita. Rauman seudulta kampanjaan liittyi myös Pyhäjärviseudun ympäristötoimisto, joka toimii Säkylän, Euran ja Köyliön alueilla. Sisämaan kunnista mukana on myös Laitilan kaupunki.

Miten voit, Selkämeri -kirja (2005), Selkämeren tila 2006 ja Rauman matkailurantojen vesiensuojelu (2007) ovat olleet Rauman kaupungin viime vuosina vetämiä yhteistyöhankkeita. Selkämeren kansallispuiston edistämisellä on myös haluttu suunnata huomiota Selkämeren tilaan. Lisäksi Rauman kaupunki on mukana Satavesi-ohjelmassa sekä mukana Satakunnan rannikon läheisten vesien rehevöitymisselvityksessä sekä Selkämeren teemavuosi -hankkeessa.

Haasteeseen vastataan myös konkreettisilla vesiensuojelutoimilla. Tällaisia on Raumalla ollut mm. yhdyskuntajätevesien ja metsäteollisuuden jätevesien yhteispuhdistus.

Uutta tietoa ja uusia mahdollisuuksia kaavaillaan seuraavaksi ilmastomuutos-otsikon alla tehtävästä laajasta Selkämeri-työstä sekä hyperspektri-tekniikan kokeilusta merentilan kuvaamisessa.

Lisätietoja ympäristönsuojelupäällikkö Juha Hyvärinen (24.1. lähtien) 050 322 2908.

Vanhan Rauman korjausrakentamiskeskus Tammelassa on esillä näyttely paanukaton korjaamisesta. Näyttely perustuu Kesälahden kirkkotapulin korjaamiseen.

Näyttelyn avajaiset ovat tiistaina 8.1.2008 klo 18. Näyttely on muutoin avoinna nyt talvikautena aina silloin kun korjausrakentamiskeskuksen työntekijät ovat paikalla. Avoinna olo kannattaa varmistaa soittamalla korjausrakentamiskeskukseen (02) 834 4750, 050 5520042.