Unescon maailmanperintökohde Vanha Rauma viettää 30-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2021. Vanha Rauma hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin säilyneestä vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista.
Vanha Rauma 30 vuotta maailmanperintökohteena -juttusarjan kolmannessa osassa kuvataan Rauman torielämää 1900-luvun alkupuolella.
Torielämää Raumalla
Torikauppaa käytiin pitkään vanhalla, Kauppakadun suuntaisella, torialueella. 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Kauppatori koki laajennuksen, kun aikaisemmasta kapeasta torista tuli nykyisen kokoinen kauppapaikka. Toripäiviä olivat aluksi keskiviikko ja lauantai, sittemmin tiistai, torstai ja lauantai. Vuonna 1925 toripäivien rajoitukset poistuivat, ja torikauppaa sai harjoittaa jokaisena arkipäivänä.
Torilla myytiin lihaa, kalaa, maitoa, kananmunia, juustoa, leipää, perunoita ja muita vihanneksia. Monet ostivat torilta kaikki tarvitsemansa tuoreet ruoka-aineet. Niitä ei vielä vuosisadan alkukymmeninä ollut juurikaan kaupoissa. Voi ostettiin lähes aina torilta. Voita oli tapana ensin maistaa hieman sormella tai hienostuneemmin voipaperin kulmalla. Eräs raumalainen muistelee, miten hän vältteli lapsena voin ostamista, koska sitä piti maistaa.
Makkaranmyyjillä oli myynnissä laukkamakkaraa, teemakkaraa ja painesylttyä sekä hampparinmakkaraa, joka oli kuin nykyinen lenkkimakkara. Teurastajilla ei ollut kojua, vaan avonainen pöytä. Useimmiten heiltä ostettiin sianlihaa, mutta myös jauhelihaa, soppalihaa ja höystöä, joka oli lihamyllyn läpi vietyä naudanrasvaa. Tuoreen lihan lisäksi torilta ostettiin myös suolaista lihaa ja esimerkiksi valmiiksi keitettyjä lehmän utareita leikkeleeksi
Torilla leipää myivät sekä maalaisemännät että kaupungin kotileipomot. Toripäivinä lapset saattoivat saada pullataikinasta tehdyn sokeroidun ässän, pusun, munkin tai korvapuustin eli örfilin. Leipomotuotteiden lisäksi myynnissä oli myös pannukakkua ja rusinasoppaa.
Rauman torilla on pidetty myös markkinoita. Syysmarkkinat olivat syyskuun 24. tai 25. päivänä. Torielämä oli markkina-aikaan vilkkaampaa. Torilla myytiin ruokatavaraa, maitoa, perunoita, omenoita sekä markkinapoikia, markkinarinkeleitä ja viipurinrinkeleitä, saaveja, pyttyjä, koreja sekä vaatetavaraa ja erilaista rihkamaa. Lapsia kiinnostivat kuminauhan päässä heiluvat markkinapallot, saviset kukkopillit ja ilmapallot.
”Jos markka ol, nii sit ei tietäny, ett mitä sill markallas olis ostanu. Kaikki olis tarvinnu saada eikä kumminkaan olis tahton siit markastas luopua”, eräs raumalainen muistelee.
Noora Jokinen
