Unescon maailmanperintökohde Vanha Rauma viettää 30-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2021. Vanha Rauma hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin säilyneestä vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista.
Vanha Rauma 30 vuotta maailmanperintökohteena -juttusarjan kymmenennessä osassa kerrotaan, miten kansainvälinen matkailija kokee Vanhan Rauman.
Vanha Rauma kansainvälisen matkailijan silmin
Unescon maailmanperintökohteessa Vanhassa Raumassa vierailee matkailijoita kaikkialta maailmasta. Kahden maailmanperintökohteen Rauma on erityisen suosittu kohde niin sanotuille maailmanperintöbongareille, jotka laskevat käyntinsä ja pitävät listaa vierailuistaan mahdollisimman monessa maailmanperintökohteessa.
Vanhassa Raumassa käy matkailijoita ympäri vuoden. Matkailuneuvonnan tilastojen mukaan suosituimmat vierailukuukaudet ovat kesä-, heinä- ja elokuu. Eniten ulkomaalaisia matkailijoita käy loppukesällä, jolloin perinteisesti vietetään keskieurooppalaisten lomakautta.
Unesco-status ja Vanhan Rauman maine viehättävänä puutalokaupunkialueena houkuttelevat kävijän paikalle, mutta miten kansainvälinen matkailija Vanhan Rauman kokee? Millaisena ensimmäistä kertaa Vanhassa Raumassa vieraileva alueen näkee? Matkailijoiden kokemukset ovat tietenkin hyvin yksilöllisiä ja jokainen nauttii vierailustaan omalla tavallaan, mutta jo vuosien ajan tietyt vakiokysymykset ja -aiheet nousevat kerrasta toiseen esille matkailuneuvojan työssä.
Vanha Rauma on elävä kaupungin keskusta
Moni kansainvälinen matkailija kysyy hämmästellen, että eikö tämä koko alue olekaan museo. Läheskään kaikille ei ole selvää, että Vanhan Rauman puutaloissa asuvat aivan tavalliset suomalaiset ihmiset ja että alue on elävä ja sykkivä kaupungin keskusta.
Ulkomaalaiset matkailijat ihmettelevät myös nykyaikaisen asumisen mahdollisuutta Vanhan Rauman taloissa. Ihmetystä herättää moderni asuminen vanhassa talossa yhdistettynä siihen, että taloja lämmitetään edelleen myös puilla.
Näistä kysymyksistä on helppo jatkaa keskustelua ja kertoa matkailijoille, että vanhakaupunki oli ennen ja on nykyäänkin toiminnallisesti ja sosiaalisesti monipuolinen asunto- ja liikealue – sellainen kuin vanhat kaupungit ovat aina olleet. Se on yksi kriteereistä, joilla Vanha Rauma on nimetty Unescon maailmanperintöluetteloon.
Ulkomaalaiset ihmettelevät toisaalta, miksi Vanhan Rauman alueella saa liikkua autolla. Euroopan vanhoissa historiallisissa kaupunginosissa autoilu on usein kokonaan kiellettyä tai vähintäänkin tiukasti rajoitettua. Suurin osa ulkomaalaisista Raumalle saapuvista matkailijoista tulee juuri Keski-Euroopasta, jossa he ovat tottuneita autottomiin katuihin vanhoissa kaupungeissa.
Paikallinen arkielämä kiinnostaa matkailijoita
Japanilaiset matkailijat ihailevat erityisesti puisia taloja ja puutaloarkkitehtuuria. Talojen huolellisesti ylläpidetyt julkisivut ja kauniisti hoidetut pihat viehättävät heitä suuresti. Kiinnostusta ja jopa kunnioitusta suomalaista yhteiskuntajärjestelmää kohtaan herättää tieto, että Suomen valtio myöntää taloudellista avustusta vanhojen rakennusten korjaamiseen maailmanperintöalueella. Viimeistään vierailu korjausrakentamiskeskus Tammelassa ja sen piharakennuksissa vakuuttaa kävijät, että maailmanperintöarvosta pidetään hyvää huolta Raumalla nyt ja tulevaisuudessa.
Talojen ja arkkitehtuurin lisäksi kansainvälistä matkailijaa kiinnostavat tarinat ja ihan tavallinen, paikallinen arkielämä. Vanhassa Raumassa on satoja, ellei jopa tuhansia yksityiskohtia, joista voi kertoa mitä mielenkiintoisempia tarinoita kaupungin elämästä ennen ja nyt. Suosituimpia ja samalla kuvauksellisimpia yksityiskohtia ovat useassa paikassa esillä olevat talojen nimikyltit sekä ikkunoiden posliinikoirat ja juorupeilit.
Paikallista arkielämää ulkomaalainen matkailija haluaa usein kokea ruokakulttuurin parissa. Matkailuneuvonnasta kysytään säännöllisesti paikkakunnan perinneruokaa tai tyypillistä suomalaista kotiruokaa. Suomalainen kala, marjat ja sienet ovat hyvässä maineessa ja niitä halutaan maistaa. Raumalla tietenkin suositellaan maistamaan lapskoussia, merimiesten perinneruokaa. Usein esimerkiksi Pohjois-Saksasta saapuvat matkailijat tunnistavat lapskoussin, joka on kuulunut merimiesten arkiruokiin niin heidän kuin koko Itämeren alueen satamakaupungeissa.
Matkailupäällikkö Irene Villanen
