Rauman ympäristöterveydenhuolto tarjosi raumalaisille sienestäjille ja kalastajille viime syksynä mahdollisuuden toimittaa ilmaiseksi Rauman alueelta kerättyjä tai pyydettyjä sieni- ja kalanäytteitä radioaktiivisuustutkimukseen. Loka-marraskuussa tutkittiin kymmenen sieninäytettä ja neljä kalanäytettä. Kaikkien tutkittujen näytteiden radioaktiivisuuspitoisuus oli selvästi alle raja-arvon.
Korkein pitoisuus saatiin tällä kertaa Lähdepellon alueelta poimituista orakkaista, joiden radioaktiivisuuspitoisuus oli 250 Bq/kg. EU-suosituksen raja-arvo on 600 Bq/kg. Osassa sieninäytteistä radioaktiivisuuspitoisuus alitti määritysrajan.
Kohonneita radioaktiivisuuspitoisuuksia löytyy kaloista todennäköisimmin tutkittaessa suuria ja vanhoja, järvistä pyydettyjä petokaloja. Näytteeksi ei viime syksynä saatu lainkaan järvistä kalastettuja kaloja. Merikaloja tutkittiin neljästä näytteestä. Kaikkien tutkittujen kalojen radioaktiivisuuspitoisuus alitti määritysrajan.
Ruokasienten ja kalojen kohonneet radioaktiivisuuspitoisuudet johtuvat vuonna 1986 tapahtuneen Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuuden aiheuttamasta radioaktiivisesta laskeumasta. Merkittävin radioaktiivisuutta elintarvikkeissa aiheuttava isotooppi on cesium-137. Cesium-137-isotoopin puoliintumisaika on 30 vuotta, joten sen aiheuttama radioaktiivisuus on nyt noin puolet alkuperäisestä laskeumasta. Eri sienilajien välillä on merkittäviä eroja siinä, kuinka paljon sieni kerää ympäristöstään radioaktiivista cesiumia. Eniten cesiumia kerääviä lajeja ovat rouskut, orakkaat, kangastatit, kehnäsienet ja mustavahakkaat.
Rauman alueen laskeuma vastasi valtakunnallista keskiarvoa. Laskeuma ei satanut maastoon tasaisesti, vaan laskeuman määrä vaihtelee Raumankin alueella paljon. Lisäksi radioaktiivisten aineiden käyttäytyminen riippuu maaperän ominaisuuksista. Tästä syystä sienten radioaktiivisuuteen vaikuttaa sienilajin lisäksi kasvupaikka.
Radioaktiivisen cesiumin pitoisuus on ollut joissakin aikaisempina vuosina tutkituissa sieninäytteissä korkeakin ja ylittänyt myytäville tuotteille suositellun enimmäisrajan. Tavanomaisesta kulutuksesta (noin 1,5 kg vuodessa) ei kuitenkaan kerry paljoakaan säteilyannosta verrattuna suomalaisen keskimääräiseen kokonaissäteilyannokseen. Sieniä voi näin ollen huoletta käyttää ravinnoksi. Lisätietoa sienten käsittelystä radioaktiivisen cesiumin määrän pienentämiseksi saa esimerkiksi Säteilyturvakeskuksen nettisivuilta (stuk.fi).
Vuonna 2019 ympäristöterveydenhuolto pyrkii saamaan tutkittavaksi näytteitä Rauman alueen järvistä pyydetyistä suurista petokaloista. Asiasta kiinnostuneet Rauman järvillä kalastavat kuntalaiset voivat halutessaan olla yhteydessä ympäristöterveydenhuollon toimistoon ja sopia näytteiden tuomisesta.