Uimakausi alkoi virallisesti maanantaina 15.6. Rauman yleisiltä uimarannoilta otettiin ensimmäiset näytteet viikoilla 24 ja 25. Viimeisimmät uimavesinäytteet otettiin Lapin, Saharannan ja Otanlahden uimarannoilta sekä Bergströmin lammelta maanantaina 22.6. Uimavesistä tutkitaan suolistoperäisten bakteerien lisäksi myös sinilevien esiintymistä.
Sinilevää on havaittu Bergströmin lammella sekä Lapin, Narvin kesäkodin, Kaljasjärven ja Kaarojärven uimarannoilla. Kaarojärven ja Kaljasjärven uimarannoilta otettiin uimavesinäytteet viime viikon alussa. Kuluvalla viikolla sinilevää oli myös Bergströmin lammella ja Narvin kesäkodilla. Lapin uimarannalla oli tiistaina 23.6. havaittavissa runsaasti sinilevää.
Suolistoperäisten bakteerien osalta Rauman yleisten uimarantojen vedet ovat täyttäneet uimavedelle asetetut vaatimukset. Seuraavat uimavesinäytteet otetaan uimarannoilta viikoilla 28 ja 29.
Sinilevien esiintymiseen vaikuttavat valo-, lämpötila- ja ravinneolosuhteiden lisäksi tuulet ja virtaukset. Sinilevien esiintymistä uimarannoilla on vaikea ennustaa ja hallita, sillä määrä voi vaihdella nopeasti. Vähäinen määrä sinilevää näyttää vedessä vihreiltä tai kellertäviltä hiukkasilta. Rannalle voi ajautua kapeita leväraitoja. Runsas määrä sinilevää muodostaa tyynellä ilmalla veteen vihertäviä tai kellertäviä levälauttoja ja kasautuu rannoille. Sinilevää sisältävä vesi saattaa aiheuttaa terveyshaittaa.
– Uimareiden kannattaa silmämääräisesti arvioida uimaveden tila ennen uimista. Uimisen lisäksi myös roiskeita muodostavassa vesiurheilussa voi altistua sinileville. Jos epäilee sinilevää uimavedessä, voi levämassaa kokeilla tikulla, terveystarkastaja Jonna Aro ohjeistaa.
Mikäli levämassa hajoaa hippusina veteen, kyseessä on todennäköisesti sinilevä. Jos levä jää roikkumaan keppiin, kyseessä on jokin muu levä. Sinilevän voi tunnistaa myös ottamalla vettä lasiin ja antaa veden seistä tunnin ajan. Sinilevät nousevat veden pinnalle vihertävinä hiukkasina.
Jos vedessä esiintyy tai on hiljattain esiintynyt sinilevää, vettä ei tule käyttää ihmisten tai eläinten juomavetenä edes keitettynä.
– Sinileväistä vettä ei saa käyttää löylyvetenä, pesuvetenä eikä tiskivetenä. Vettä ei suositella myöskään käytettäväksi kasteluvetenä syötäväksi tarkoitettujen kasvien kasteluun. Uimista runsasleväisessä vedessä tulee välttää. Lapsia ja lemmikkieläimiä ei saa päästää tällöin rantaveteen tai uimaan, Aro jatkaa.
Ihmisten herkkyys sinilevien aiheuttamille oireille vaihtelee suuresti. Sinileviä sisältävä vesi voi aiheuttaa uimareille allergisia iho-oireita, pahoinvointia, vatsavaivoja, silmä- ja korvatulehduksia, nuhaa tai yleisoireita kuten kuumetta ja päänsärkyä. Oireet ilmenevät yleensä muutaman tunnin sisällä sinilevälle altistumisesta.
Rannikkovesissä voi ilmetä vibriobakteerikantaa
Pitkään jatkuvat helteet lisäävät myös riskiä saada vibriobakteerin aiheuttama infektio Suomen rannikkovesissä. Vibriobakteerit voivat lisääntyä voimakkaasti lämpimissä merivesissä, joiden suolapitoisuus on alhainen. Terveysriski kasvaa erityisesti merialueen matalilla uimarannoilla.
Uimaveden välityksellä saadut vibriobakteeritartunnat ovat tavallisimmin haavaumien kautta saatuja ihoinfektioita. Bakteerit voivat aiheuttaa uimareille myös ulkokorvan tulehduksia sekä nieltynä lieväoireisen vatsataudin.
– Vibrioiden aiheuttamat merivesivälitteiset infektiot voivat olla vaaraksi erityisesti niille, joilla kehon puolustuskyky on alentunut sairauden tai pitkäaikaisen lääkityksen vuoksi. Näiden henkilöiden tulisikin meriveden lämmetessä välttää Itämeressä uimista, mikäli heillä on ihorikkoja tai muita haavaumia, Aro sanoo.