Uudet opit vahvistavat yrittäjän asiakaspalvelua

Manti Jokela pyörittää Vanhan Rauman idyllissä käsityöliikettä. Vilkkaasti liikennöidyllä Kuninkaankadulla sijaitseva yritys tarjoaa verhoilutöiden lisäksi muun muassa erilaisia tekstiilejä ja laidasta laitaan käsityötarvikkeita, kuten lankoja ja puikkoja. Manti kutsuukin mielellään liikettään vanhanajan sekatavarapuodiksi.

Manti on käynyt vuosien saatossa useilla erilaisilla kansalaisopiston kursseilla. Yrittäjän arkeen parhaiten soveltuvat etenkin lyhyet kurssit.

– Olen käynyt vuosikausia kansalaisopiston kursseilla. Oman putiikin pitäminen rajoittaa hieman ajankäyttöä, mutta viikonloppukurssit sopivat hyvin minun aikatauluihini. Ne on helpompi järjestää esimerkiksi tuuraajien osalta, Manti kertoo.

Pääsääntöisesti kurssit painottuvat omaan alaan.

– Olen ollut paljon mukana huovutuskursseilla, sillä se on se minun juttuni. Olin myös nahkatöihin keskittyneellä kurssilla, ja se innoitti jatkamaan sitä harrastusta. Olen hankkinut nahkaa ja siitä olisi tarkoitus tehdä jotakin.

Viimeisimpänä hän kertoo olleensa marraskuussa Koristepuu-kurssilla, jossa rakennettiin talvinen koristepuu.

– Koristepuun tekeminen tarjosi hienon mahdollisuuden käyttää omaa luovuuttaan. Kuusi tehtiin havuista ja rautalangasta, mutta teimme myös pienimuotoisia betonitöitä. Kävimme keräämässä metsästä havussa ja valoimme betoniin seipään, johon puu tehtiin.

Alan yrittäjälle kurssit tarjoavat ensisijaisesti oppia, mutta myös uusia kontakteja.

– Uudet opit tuovat tärkeän lisän asiakaspalveluuni. Voin välittää asiakkailleni niitä tietoja, joita itse opin kursseilla. Voin antaa käytännön vinkkejä sen perusteella, miten olen itse tiettyjä juttuja tehnyt.

– En siis panttaa osaamista itselläni, vaan jaan sitä mielelläni eteenpäin. Meiltä löytyy täältä materiaaleja moniin käsitöihin, joten myös vinkit ovat asiakkaille usein tervetulleita.

Moni asiakas tunteekin Mantin kursseilta.

– Toisiin asiakkaisiin olen tutustunut ensin täältä tiskin takaa ja toisiin taas kursseilla käydessäni. Uskon, että se rohkaisee ihmisiä tulemaan kysymään juttuja liikkeestä, kun olemme olleet samalla kurssilla. Aina ei tarvitse ostaa jotain, vaan annan mielelläni neuvoja ja apua niitä tarvitseville.

Julkaistu 9.4.2018

Ystävien yhteistä laatuaikaa käsitöiden parissa

Luokkahuoneen täyttää keskittynyt hiljaisuus.
Useammat näppärät käsiparit punovat parhaillaan hopeaketjuja. Tuotteita valmistuu omaan käyttöön ja lahjaksi.

Yksi viikonlopun mittaisella jatkokurssilla olevista on Sirkka Berglund-Palmo. Hän on ensimmäistä kertaa mukana hopeakorujen ketjupunonnassa.

– Ystäväni oli jokin aika sitten alkeiskurssilla, ja hän houkutteli minut mukaan. Jo aiemmin hän yritti houkutella minua osallistumaan hopealusikkakorukurssille, jonne en päässyt mukaan, mutta nyt osuivat aikataulut mukavasti yhteen.

Berglund-Palmo naurahtaa, että alun epäilyksistään huolimatta, tunnelmat kurssin ensimmäisen päivän jälkeen ovat innostuneet.

– Ihan aluksi ajattelin, että mihin minä olen oikein suostunut. Harrastan paljon käsitöitä, mutta olen ehkä hieman sellaisten niin sanottujen krouvimpien töiden tekijä. Tämä vaikutti alkuun minulle sellaiselta näpertelyltä, mutta mitä enemmän punontaa teimme, sitä enemmän tykkäsin. Tämä on todella mukavaa puuhaa.

Päivän aikana on ehtinyt valmistua jo kaksi hopeista ranneketjua. Toisen korun hän kertoo tehneensä itselleen ja toinen on tarkoitus antaa lahjaksi tyttärelle.

Berglund-Palmolla on kokemusta monista kansalaisopiston kursseista. Hän on ollut mukana muun muassa betonityö-, risutyö-, havutyö- ja huovutuskursseilla.

– Käsillä tekeminen on lähellä sydäntäni. Teen käsitöitä päivittäin, muun muassa kudon ja ompelen. Siinä saa omin käsin tehtyä jotain näkyvää aikaiseksi.

– Kansalaisopiston kurssitarjonta on todella monipuolista ja tykkään siitä, että jokaiselle löytyy jotakin. Etenkin nämä viikonlopun mittaiset lyhytkurssit ovat minun mieleeni. Aina ei ehdi sitoutumaan niihin kursseihin, jotka ovat esimerkiksi jokaisen viikon tiistaina.

Ystävänsä kanssa kurssilla oleva Berglund-Palmo huomauttaa, että kurssit tarjoavat ystävyksille hienon mahdollisuuden viettää yhteistä aikaa.

– Yleensä olen tullut kursseille ystävieni kanssa. Joko he ehdottavat jotain kurssia tai sitten minulla on ajatus jostakin, johon olisi mukava lähteä yhdessä. Siinä työtä tehdessä tulee samalla juteltua kaikkia asioita ja suunniteltua yhteisiä reissuja.

Kursseilla tutustuu myös uusiin ihmisiin.

– Aika usein käsityökursseilla tapaa samoja ihmisiä, jotka tulevat sellaisiksi puolitutuiksi, että heidän kanssaan moikkaillaan kaupungilla. Ja opettajat täällä ovat todella kivoja.

Julkaistu 23.3.2018

Satu Lamminpää: Ryhmäliikunta on hyvää hoitoa fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin

Rauman kansalaisopisto liikuttaa viikoittain väkeä useissa erilaisissa liikuntaryhmissä.

Yksi ryhmistä on 60 vuotta täyttäneiden 60+ kehon rakennus, joka kokoontuu opistotalon liikuntasalissa maanantaiaamupäiväisin.

Salissa käy innokas kuhina. Ryhmän vetäjänä toimii Satu Lamminpää.

– Tänne on joka maanantai todella kiva tulla, sillä tiedän, että täällä minua odottavat innostuneet ihmiset, jotka ovat motivoituneita liikkumaan. Se on kantava voima tässä työssä, Satu kertoo.
Satulla on kevätkaudella ohjauksessa kymmenen erilaista ryhmää. Kursseilla pääsee tutustumaan muun muassa japanilaiseen meridiaanivenyttelyyn Shindoon ja suomalaiseen terveysliikuntomuoto Asahiin. Kevään uutuutena on ollut kehoa herättelevä Hathajoogan alkeet.

– Kehotietoisuutta lisäävien tuntien lisäksi meillä on myös vain miehille suunnattua vauhdikasta Supermiesten satujumppaa. Siellä on osanotto ollut todella hyvää, mukana on yli 30 miestä ja osallistujamäärä kasvaa jatkuvasti.

Kansalaisopisto järjestää mahdollisuuksia kunnon ylläpitämiseen myös liikuntarajoitteisille ja apuvälineillä liikkuville. Yksi tällaisista on Kunnollinen tuolijumppa -ryhmä, joka kokoontuu kansalaisopistolla sekä Kourujärven koululla.

– On tärkeää, että pystymme tarjoamaan mahdollisimman laaja-alaisesti kunnonkohotusta erilaisten asiakkaiden tarpeisiin. Tällöin on myös tärkeää, että liikuntatiloihin pääsee helposti ja niissä pystyy liikkumaan esteettömästi.

Tuolijumpassa jumpataan tuoleilla istuen ja tuettuna seisten.

– Onneksi kouluissa on vielä puolapuut, joita voidaan hyödyntää monipuolisesti myös muissa liikuntaryhmissä. Lihasvoiman harjoittaminen on tärkeää erityisesti ikääntyneelle. Kaikki liikkeet voidaan mukauttaa jokaisen kunnolle sopivaksi.
– Kansalaisopiston tarjoamien palveluiden tulee olla helposti saavutettavissa ja lähellä asiakkaita. Ohjaan ryhmiä opistotalon lisäksi Kourujärven koululla ja Steniuksenkadulla Winnovan liikuntasalissa.

Stressi vaikuttaa kaikkeen – kehonhuoltotunnit ovat hyvä apu kiireen hallintaan

Kolmatta vuottaan kansalaisopistolla opettava Satu on ammatiltaan terveystieteiden maisteri. Liikuntalääketieteen opiskelut keskittyivät nykyiseen työhön, jossa liikuntaa tarjotaan eri kuntoisille harrastajille. Hän on työskennellyt viimeiset 25 vuotta hierojana ja viimeisteli juuri urheiluravitsemuksen opinnot.

– Olen opiskellut koko yrittäjäurani. En usko, että tulen koskaan ”valmiiksi”. Uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen on tärkeää ammattilaiselle. Terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän tieteellisen tiedon jakaminen on tärkeää ammatissani.

Myös liikuntamuodot, joita Satu opettaa, ovat opettaneet opettajalleen. Etenkin Asahin ja Shindon myötä olen oppinut sen, että hidastaminen ja kiireettömyys ovat vaikuttavampia kuin suorittaminen. Hengityksen tahdissa tehdyn liikunnan vaikutus välittyy suoraan autonomisen hermostoon aktivoiden aivojen parasympaattista hermostoa, joka edistää palautumista, hidastaa sykettä, rentouttaa ja rauhoittaa.

– Asahista moni kurssilainen on ensimmäisen käyntikerran jälkeen sanonut, että se on heille aivan liian hidastempoista. Yhden nukutun yön jälkeen he ovat kuitenkin tajunneet, millainen Asahin levollinen vaikutus on. Tunnin jälkeen nukkuu yön syvemmin ja levollisemmin.

– Kyseessä on hyvä väline kiireen hallintaan, joskus jopa hieman stressaavaan arkeen. On sitten kysymys syömisestä, nukkumisesta tai liikkumisesta, haitallinen distressi vaikuttaa kaikkiin osa-alueisiin. Stressi kuuluu jopa puheäänestä.

Ryhmässä liikkuminen edistää sosiaalista hyvinvointia

Ikähaarukka Satun vetämissä liikuntaryhmissä on laaja. Päiväryhmissä käy pääsääntöisesti eläkeläisiä, kun taas iltaryhmissä on mukana työikäisiä ja opiskelijoita.

– Ryhmäliikunta on sosiaalista hyvinvointia edistävää toimintaa. Näihin ryhmiin on aina yhtä kiva tulla ja huomata, kuinka salissa käy iloinen ja vilkas puheensorina. Ihmiset ystävystyvät täällä toistensa kanssa, ja sehän on yksi tämän toiminnan tarkoitus. Liikkuminen ryhmissäni on hyvin vuorovaikutuksellista toimintaa, Satu kertoo.

– On tärkeää muistaa, että kaiken muun hyvän lisäksi fyysinen aktiivisuus ja liikkuminen on tärkeää mielelle ja aivojen hyvinvoinnille. Neurologian dosentti ja kirjailija Markku T. Hyyppä on todennut, ettei pelkästä hikiliikunnasta ole hyötyä. Jos liikkuu ryhmässä, tilanne on parempi, sillä sosiaalinen kanssakäyminen ja läsnäolon tunne vahvistavat myös kognitiivisia taitoja ja voimavaroja.
Kansalaisopiston laaja tarjonta takaa sen, että jokaiselle löytyy jotakin.

– Kunnossa tapahtuu ikääntymisen myötä luonnollisesti muutoksia, tällöin on mahdollista siirtyä toiseen ryhmään oman kunnon mukaan. Näin ei tarvitse jäädä pois toiminnasta, vaan voi pitää kiinni siitä sosiaalisesta kanssakäymisestä, joka on muodostunut tärkeäksi osaksi arkea.

Jos omaa kuntoaan epäilee, ei sen vuoksi kannata jäädä kotiin.

– Ensin kannattaa miettiä se, että miten haluaa liikkua ja mikä on oma fyysinen kuntotaso. Suosittelen ottamaan minuun yhteyttä ja tulemaan ensimmäisen kerran vaikka ihan vain katsomaan. Se helpottaa juuri omiin tarpeisiin parhaiten soveltuvan kurssin löytämistä.

– Liikunta ei saa koskaan olla liian vakavaa, vaan sen pitää olla hauskaa ja innostavaa. Kun se on mielekästä, siihen jaksaa sitoutua. Hyväkuntoinen ikääntynyt pysyy pidempään omatoimisena, Satu muistuttaa.

Keväällä on tarjolla vielä kaksi jatkokurssia; loppukiri kesäkuntoon, joka on lihaskuntopainotteinen tunti sekä aamuinen Asahi-tunti. Molemmat kurssit alkavat 16.4. ja ilmoittautuminen kursseille on alkanut.

Julkaistu 9.3.2018

 

Työkaverit viettävät ruokatunnin leppoisasti pianolla

Jukka Palmolle ja Ville Koitilalle maanantai ei ole se masentava päivä.

Miehet odottavat uuden viikon alkua innokkain mielin, sillä maanantain ruokatunnin työkaverit käyttävät kansalaisopistolla pianonsoittoa opetellen.

Jukka aloitti pianotunnit puolitoista vuotta sitten syksyllä, Villen hän sai houkuteltua mukaan puolisen vuotta takaperin.

– Etsin ensin erilaisia kurssivaihtoehtoja, kuten basso- ja kitaratunteja. Pianonsoiton valintaa helpotti, että opettaja Marika Bindar oli minulle entuudestaan tuttu ja tiesin, että tällaisilla räätälöidyillä tunneilla voi aloittaa soittamisen omasta lähtötasostaan, Ville kertoo.

Miehet lähtivätkin liikkeelle varsin erilaisista lähtökohdista. Jukalla musiikkitaustaa oli vain kuuntelupuolelta.

– Minua on aina kiinnostanut pianonsoitossa se, että miten joku pystyy soittamaan kahdella kädellä eri tahtiin. Kun ikää tuli tarpeeksi, niin päätin tarttua aiheeseen ja lähteä kokeilemaan onnistuisiko se minulta. Ja onhan se onnistunut, Jukka sanoo.

Ville taas on harrastanut musiikkia koko elämänsä.

– Kävin 30 vuotta sitten ensimmäisen kerran pianotunneilla noin puolen vuoden ajan. Silloin soittoharrastus jäi pois muiden harrastusten aiheuttamien kiireiden vuoksi. Olen itseoppinut kitaristi ja soitan myös bassoa. Parisenkymmentä vuotta olen ollut mukana bänditouhuissa.

– Piano on sellainen soitin, jolla voi käytännössä korvata lähes kaikki soittimet, ja jolla voi säestää melkein mitä tahansa.

Miten miehillä on maanantaisin oppi ehtinyt tarttua?

– Vaihtelevasti. Pystyn soittamaan suoraan nuoteista jo melko hyvin, mutta vauhti ei ole välttämättä vielä kovin nopeaa. Vaimoni sanoo, että kaikki kappaleet kuulostavat minun käsittelyssäni virsiltä, Jukka naurahtaa.

Ville kertoi aiemmin pikemminkin tulkinneensa musiikkia kuin lukevansa nuotteja. Nyt hän haluaa oppia soittamaan nuoteista. Pianonsoitosta on kasvanut hänelle tärkeä harrastus.

– Pyrin korvaamaan arjessa television katselua sillä, että käytän sen ajan pianonsoiton opetteluun. Elämä on tällä hetkellä pääasiassa työtä ja lastenhoitoa, joten tämä on sellaista hyvää keskittymisharjoittelua ja tasapainoa kiireiselle arjelle.

Miesten mukaan Leppoisasti pianolla -kurssi on paras tapa hyödyntää ruokatunti. Se tarjoaa juuri oikeanlaisen irtautumisen keskellä työpäivää. Matka työpaikalta pianon koskettimien ääreen taittuu viidessä minuutissa.

– Tällainen puolituntinen kesken päivän on myös siitä hyvä, että se ei ole keneltäkään pois. Työpäivän päätteeksi on vaikeaa löytää aikaa, kun lapsilla on omat harjoitukset, joihin he tarvitsevat kyydit, ja on kaupassakäynnit ja venyvät työpäivät sun muut, Ville muistuttaa.

Ja kuten alussa mainittiin, maanantai on muuttunut miesten kalentereissa mukavaksi päiväksi.

– Maanantai ei enää masenna kuten joskus. Nyt siellä on jotain piristystä, jotain jota alkaa jo sunnuntaina odottaa. Lisäksi tämä katkaisee mukavasti vielä sen maanantain työpäivän ja saa hetkeksi vaihtaa täysin toiselle taajuudelle.

Julkaistu 27.2.2018

Päivi Kähkönen: Itsetehdyt lahjat ovat arvokkaita ja ainutlaatuisia

Päivi Kähkönen aloitti oman opettajauransa Rauman kansalaisopistolla jo vuonna 1982 ohjaamalla posliininmaalauskursseja.
Myöhemmin mukaan tulivat myös puunmaalauskurssit, ja nykyään posliininmaalauksen ohella hän opettaa ketjukorupunontaa.

– Ajatus lähti aikoinaan siitä, että kun lapset olivat pieniä, niin kaipasin jotain harrastusta itselleni. Olen aina tykännyt piirtämisestä, joten posliininmaalaus tuntui hyvältä vaihtoehdolta, Päivi kertoo.

Tuntiopettajaksi hän päätyi posliininmaalauskurssien kovan kysynnän vuoksi.

– Se oli sitä aikaa, kun kaikki halusivat osallistua posliininmaalaukseen ja ryhmät olivat jatkuvasti täynnä. Opettajille oli tarvetta ja minua pyydettiin mukaan opettamaan.

Opetettuaan muutaman vuoden, Päivi suoritti posliininmaalaajan ylemmän ja alemman ammattitutkinnon. Pienteollisuuden keskusliitto ry myönsi hänelle myös posliininmaalaajamestarin arvon.

– Parhaimmillaanhan meitä oli neljä posliininmaalauksen opettajaa Raumalla. Tämä on varmasti sitä elämän kiertokulkua, että tietyt asiat nostavat suosiotaan tasaisin väliajoin.

Posliininmaalauksessa tekniikat pysyvät pääsääntöisesti samoina, suurimmat muutokset ovat vuosien varrella tulleet maaleihin.

– Aineet ovat ajan saatossa muuttuneet. Aikanaan oli käytössä muun muassa vahvasti haisevia anis- ja neilikkaöljyjä, joiden puhdistamiseen tarvittiin tärpättiä. Nykyään on vesiliukoiset maalausnesteet, ja jauhemuodossa olevista väreistä on poistunut erilaiset metallisuolat kuten koboltit ja lyijyt.

Jokainen saa aikaan omanlaisensa lopputuloksen

Päivi korostaa posliininmaalauksen tarjoavan hienon mahdollisuuden toteuttaa omaa luovuuttaan esineisiin, jotka tulevat jokapäiväiseen käyttöön.

– Posliininmaalauksessa saa tehtyä yksilöllisiä koriste- ja lahjaesineitä, ja vaikka oman näköisensä ruokakaluston itselleen tai läheisilleen.

Piirustustaito ei ole se tärkein juttu.

– Ihmisillä on usein sellainen käsitys, että maalatakseen posliinia, tulee olla hyvä piirtäjä. Se ei ole kuitenkaan välttämätöntä, sillä täällä meidän kursseillamme opitaan tekniikoita ja voidaan käyttää malleja, joita siirretään posliiniesineisiin hiilipaperilla.

Posliininmaalauksessa pääsee toteuttamaan omia näkemyksiään ja omaa luovuuttaan. Jokaisella on kuitenkin omat värimieltymyksensä ja tapansa tehdä asioita.

– Täytyy muistaa, että jokaisella on kuitenkin se oma kädenjälkensä. Vuodet ovat opettaneet, että kaksi ihmistä eivät tee samanlaista lopputulosta vaikka kuinka yrittäisivät, ja se monipuolisuus on rikkaus.

Itsetehdystä hopeaketjusta persoonallinen lahja vaikka lapsenlapselle

Päivi opettaa kansalaisopistossa myös hopeakorujen ketjupunontaa. Niiden pariin hän päätyi noin yhdeksän vuotta sitten samalla tavalla kuin aikanaan posliininmaalaukseenkin.

– Näin kansalaisopiston kevätnäyttelyssä ensimmäisellä punontakurssilla tehtyjä koruja, ja innostuin aiheesta heti. Kävin muutaman vuoden kursseilla, kunnes silloinen kurssinvetäjä kertoi, ettei hänellä riitä enää aikaa kaikkien kurssien opettamiseen. Rehtori kysyi sitten, että alkaisinko minä vetää myös näitä korukursseja, ja olen sen verran yllytyshullu, että lupauduin, hän naurahtaa.

Päivin seuraava kesä meni mallien tutustumiseen ja työtapojen opetteluun. Hän kertoo, että siihen aikaan ei vielä ollut tarjolla suomenkielistä alan kirjallisuutta, joten myös opetusaineisto piti kääntää muista kielistä. Ensimmäinen suomenkielinen kirja ilmestyi vasta viime keväänä.

Ketjukorupunonnan kursseilla punotaan erilaisia ketjumalleja. Kurssi täydentää omalla tavallaan myös muita korukursseja.

– Ketjuja punotaan moneen tarkoitukseen. Perinteisten kaula- ja rannekorujen lisäksi moni käy samaan aikaa esimerkiksi lusikkakoru- tai seepiavalukurssilla, joiden aikana he tulevat tänne punomaan siellä tehtyihin töihin sopivat ketjut.

Kursseilla voi tehdä itselleen tai lahjaksi ainutlaatuisia koruja. Kun on kyse hopeasta, on itse tehty lahja samalla myös arvokas.

– Moni tekee esimerkiksi lapsenlapsille koruja aina kaste- ja syntymäpäivälahjoista rippi- ja valmistujaislahjoihin. Hopeaketjuja voi koristaa muun muassa pienillä helmillä ja niitä voi tehdä niin, että lapsen kasvaessa korua voidaan pidentää.

Työskentely tarjoaa hyvän mahdollisuuden rauhoittua arjen keskellä.

– Punonta vaatii hyvällä tavalla täydellistä keskittymistä. Vaikka meillä olisi täällä luokassa samaan aikaan 20 ihmistä, niin toisinaan saattaa olla niin hiljaista, että ainoa asia, jonka kuulee on se, kun lasketaan pihdit tai ketju pöydälle. Mutta kyllä meillä täällä nauretaan ja pidetään hauskaakin.

Ketjupunonnassa tarvittavat työkalut löytyy kansalaisopistolta välinemaksua vastaan. Punottavat hopeat voi ostaa opettajalta.

– Tarvikkeita voi hankkia itselleen sitten sitä tahtia, kun punonnasta innostuu. Sen voin sanoa kokemuksesta ja vuosien varrella saadusta palautteesta, että tämä on todella koukuttava harrastus, jota on kiva ja helppo jatkaa kotonakin.

– Ja tämä sopii ihan kaikille. Jokaisella kurssilla on mukana niin naisia kuin miehiäkin. Kannattaa tulla kokeilemaan, sillä täältä oppii yhden uuden tavan tehdä käsitöitä, ja sitä kautta saa sitä tärkeää onnistumisen iloa.

Julkaistu 7.2.2018

Yhdessä harrastaminen haaveesta todeksi

Rauman kansalaisopisto liikuttaa eri-ikäisiä ihmisiä lähes päivittäin.

Maanantaiaamupäivisin opistotalon liikuntasalissa kokoontuu 60 vuotta täyttäneiden 60+ kehon rakennus -ryhmä.

Liikkumisen tavoitteena on suorittaa tuki- ja liikuntaelimistön rakentavaa harjoittelua sekä sydäntä sopivasti kuormittavaa hikiliikuntaa. Mukana on myös pariskuntia, kuten Anneli ja Kari Aaltonen.

– Käymme nyt toista talvea täällä. Tätä ennen olemme käyneet yhdessä kansalaisopiston järjestämillä jooga-tunneilla ja tanssikursseilla, Anneli kertoo.

– Katsoimme kansalaisopiston oppaasta eri vaihtoehtoja, ja tämä maanantain kurssi osui meille sopivaan aikaan. Kun jäimme eläkkeelle, niin silloin mahdollistui nämä päiväsaikaan harrastamiset.

Pariskunta kertoo nauttivansa mahdollisuudesta viettää mahdollisimman paljon yhteistä aikaa.

– Me liikumme viikon aikana paljon, ja tämä on yksi hieno tapa harrastaa yhdessä. Se oli sellainen haave jo työssä käydessä, että kun eläkeikä koittaa, niin silloin pääsemme tekemään yhdessä tämänkaltaisia juttuja, Kari sanoo.

Fyysisen kunnon ylläpitämisen lisäksi liikkuminen ryhmissä takaa myös henkistä hyvinvointia.

– Liikunta mahdollistaa omalta osaltaan sen, että virtaa riittäisi vielä pidemmällekin. Nämä kurssit tarjoavat myös sosiaalista kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa, Kari muistuttaa.

– Ennen kuin jäin eläkkeelle, pääsin mukaan valmennuskurssille, jossa tähdennettiin erilaisten sosiaalisten yhteisöjen tärkeyttä. Yksin ei saa jäädä kotiin sohvanpohjalle kyyhöttämään.

Maanantain liikuntatunti ei ole ainoa kansalaisopiston kurssi, jolla pariskunta tällä hetkellä käy, sillä molempien kalentereihin mahtuu myös muita harrasteita.

– Kari käy soittamassa Puhallinorkesteri Pläkkploosarien mukana, ja minä käyn opiskelemassa englantia. Kansalaisopiston kurssitarjonta on sen verran laajaa, että täältä löytyy jokaiselle jotakin, Anneli sanoo.

Julkaistu 31.1.2018

Joonas Mäkinen: ”On hienoa, että ihmiset ovat kiinnostuneita kehittämään omia taitojaan.”

Rauman Winnovan teknisen työn luokkatiloissa käy hyväntuulinen kuhina.

Oppilaat valmistavat oman mieltymyksensä mukaisia tuotteita omaan käyttöönsä. Parhaillaan työn alla on ruokapöytää, tuolin entisöintiä ja potkurin napaa lapsenlapsen lentokoneeseen.

– Täällä kaikki voivat tehdä juuri sellaisia töitä kuin itse haluavat. Työt jakautuvat melkolailla puoliksi eli osa korjaa vanhaa ja osa tekee jotain uutta. Tämän vuoden kurssilla on tehty muun muassa kaksi isompaa pöytää ja pienempiä esineitä kuten lyhtyjä, joulukoristeita ja nukkekotien kalusteita.

Joonas Mäkinen vetää kansalaisopiston kursseja neljänä iltana viikossa. Kaikki kurssit keskittyvät puutöihin, mutta pienpuutyökurssilla pääsee halutessaan tekemään myös metallitöitä. Kurssitarjonnasta löytyy myös oma kurssi naisille.

Osa kurssilaisista on mukana uusien tekniikoiden, kuten esimerkiksi sorvauksen oppimisessa. Myös laaja konekanta, jota kovin monelta ei kotoa löydy, helpottaa töiden tekemistä.

– Oma työni täällä on pääasiassa koneiden käytön ja eri tekniikoiden opettamista. Moni haluaakin tulla kokeilemaan ja kehittämään omia taitojaan. Meillä on esimerkiksi iso sirkkeli, jonka avulla monet työt etenevät tehokkaammin ja tarkemmin.

Puutyöt ovat luovaa käsityötä ja niissä tietyt ilmiöt nousevat aina esille. Viimeisimpänä Joonakselle muistuu mieleen ennen joulua kovassa suosiossa olleet pienet tonttuovet, joilla ihmiset koristelivat kotejaan.

– Tonttuovia valmistui paljon etenkin pienpuutyökurssilla. Se sopi sille ryhmälle niin sanotusti kuin nenä päähän. Esittelin ideaa heille, ja saman tien muutamat alkoivat työstämään niitä. Se oli ehdottomasti sellainen menneen joulun hittituote.

– Keväisin taas esiin nousevat luonnollisesti ulkokalusteet, kuten aurinkotuolit ja terassipenkit. Se onkin niin, että kun tässä vuoden vaihteen jälkeen aloittaa jonkin ulkokalusteen tekemisen, niin sen ehtii saamaan kurssituntien aikana kevääksi valmiiksi.

Entisöitävissä tavaroissa on usein mukana tunnearvoa.

– Täällä on tehty vanhoista lapsuuden kodin ovista ja ikkunoista muun muassa kaappeja ja sisustustuotteita, kuten peilin kehyksiä. Niillä on aina se tärkeä tunnetason merkitys ja se tavara saattaa olla ainoa asia, joka sieltä lapsuuden kodista on muistojen lisäksi tallessa.

Myös valmistettavien tuotteiden käsittelyssä tietyt jutut nostavat päätään tasaisin väliajoin.

– Pintakäsittelyssä on viime aikoina ollut vahvana kalkkimaalaus. Se oli minullekin uusi juttu, jota pääsin sitten itsekin opettelemaan. Siinä on kuitenkin omat juttunsa sen kanssa, että mihin se sopii ja kuinka se käyttäytyy eri materiaaleilla.

Harrastuksena soitinten rakentaminen

Lahden seudulta kotoisin oleva Joonas on koulutukseltaan teknisen työn opettaja ja puuseppä. Intohimo tekniseen työhön on lähtenyt osittain kouluajoilta.

– Muistan, että sain yläasteella metallitöistä arvosanaksi omaksi yllätyksekseni yhden kympin. En tiennyt itsekään, että se kurssi oli mennyt niin hyvin, sillä en koe olleeni siihen aikaan mikään erityisen hyvä käsitöissä. Ehkä se on sellainen ensimmäinen tiedostamaton askel kohti tätä alaa.

Myös verenperintö saattoi olla yksi syy sille, miksi Joonas löysi itsensä teknisten töiden parista.

– Isoisoisäni oli aikoinaan kiertävä käsityön opettaja. Hän siirtyi kävellen koulusta toiseen opettamaan koululaisia. Lisäksi lapsuudenkodissani on tehty paljon puutöitä ja remonttia, joissa olen itsekin päässyt olemaan pienenä poikana mukana. Monet huonekalut aina ruokapöydästä lähtien olivat isäni tekemiä.

Opiskeluaikoina Rauman OKL:ssä Joonas innostui soitinrakennuksesta. Hän on tehnyt kitaroita ja kanteleita sekä sellaisia harvinaisempia erikoissoittimia kuten drumstickit ja diddley bow’t.

– Soitinten rakentaminen on siinä mielessä sopivan kiehtovaa, että niissä on harvemmin selkeää muotoa tai kulmia. Esimerkiksi kitarassa ei ole sellaista muotoa, jonka voisi helposti mitata. Ainoa asia, jonka niissä pystyy mittaamaan on keskilinja, mikä pitää säilyttää kymmenyksen tarkkana.

Soittimen rakentaminen vaatii tarkkuuden lisäksi myös aikaa ja kärsivällisyyttä.

– Ne eivät rakennu hetkessä. Niitä tehdään pitkään ja vasta sen jälkeen, kun tuote on valmis, tekijä kuulee tuliko siitä hyvä vai huono. Se ei ole koskaan itsestäänselvää, että valmis tuote on täydellisesti toimiva.

Työturvallisuus ja hyvä ilmapiiri ovat ensisijaisen tärkeitä

Joonaksen puutyökurssit alkavat aina syksyisin. Samalla ilmoittautumisella mennään siis syys- ja kevätkausi.

– Nämä ovat olleet suosittuja kursseja ja meillä on tällä hetkellä sellainen tilanne, että kurssit ovat täynnä. Syksyllä kannattaa olla siis sormi hiiren liipaisimella, mikäli mielii osallistua näille kursseille. Onhan se hienoa, että kiinnostusta omin käsin tekemiseen ja omien taitojen kehittämiseen riittää.

Osa opiskelijoista tekee jonkin tietyn työn yhdellä kurssilla, mutta suurin osa heistä tulee uudestaan myös seuraavana vuonna. Palaute kurssilaisilta on ollut positiivista.

– Olen saanut hyvää palautetta. Itselleni tämä on työnä mukava, sillä täällä ei oppilaiden ole pakko olla, vaan he ovat oppimassa vapaaehtoisesti omasta halustaan. Kurssilaiset kertovat, että he haluavat juuri tällaista opetusta, jossa jokainen saa yksilöllistä opastusta.

Yhtenä erityisen tärkeänä asiana Joonas nostaa esiin työturvallisuuden. Hän kertoo, että kursseilla ei ole sattunut yhtään vakavampaa työtapaturmaa.

– Me käymme ensimmäisellä kerralla uusien opiskelijoiden kanssa isoimmat työkoneet läpi, jonka jälkeen puhutaan työturvallisuuden tärkeydestä. Siitä eteenpäin jokainen saa pyytäessään opetusta kaikessa, missä kukin kokee tarvitsevansa apua.

Kurssilaisia löytyy laajasta ikähaarukasta, aina nuorista aikuisista eläkeläisiin.

– Toiset tekevät joillain kerroilla puutöitä, mutta seuraavalla kerralla he saattavat vain katsella ja pohtia seuraavia työvaiheita. Tässä on hyvä porukka kasassa, ja monelle se on varmasti yksi iso syy olla mukana itsensä toteuttamisen lisäksi. Iso ikähaarukka ja erilaiset persoonat ovat suuri rikkaus.

Julkaistu 22.1.2018

 

Puutöitä, keramiikkaa, joogaa – harrastus viikon jokaiselle päivälle

Riitta Koivukari oli ensimmäistä kertaa mukana Rauman kansalaisopiston puutyökursseilla jo vuonna 1993. Muutaman vuoden jälkeen tuli pidempi tauko, kunnes 2000-luvun alkupuolella hän hyppäsi jälleen tuttujen harrastusten pariin.

– Aloitin puutyöt miesten piirissä, ja siirryin sieltä sitten maanantaisin kokoontuvaan naisten piiriin. Meillä on tässä todella hyvä porukka ja viihdymme yhdessä. Jos jätän tulematta paikalle, niin minun perääni soitetaan, että missä sitä ollaan, Koivukari naurahtaa.

Innostus puutöihin on lähtenyt tarpeesta. Vanhan maatalon omistava Koivukari kertoo tekevänsä kursseilla pääsääntöisesti käyttötavaraa.

– Tarvitsen aina sellaisia tavaroita, joita ei saa kaupasta, ja joita mieheni ei ehdi minulle tekemään. Silloin ne on tehtävä itse, hän sanoo.

– Suurin puutyö, jonka olen täällä kursseilla tehnyt, on huoneen korkuinen liukuovellinen vaatekaappi. Lisäksi olen tehnyt pienempiä kaappeja, ulkopenkkejä ja puutarhapöytiä. Olen myös entisöinyt noin 15-16 erilaista tuolia ja vanhoja peltotyökaluja.

Puutyökurssi ei ole ainoa kansalaisopiston tarjoama kurssi, jolla Koivukari viihtyy. Hän kertoo, että viikon jokaiselle päivälle mahtuu eri harrastus.

– Käyn tällä hetkellä myös keramiikassa ja joogassa. Aiemmin olin mukana myös flamenco-tanssissa.

Eläkkeellä oleva Koivukari painottaakin harrastamisen tärkeyttä.

– Tässä iässä on hyvä, että harrastaa jotain ja kansalaisopisto on siihen hyvä paikka. Täällä on hyvät opettajat ja hyvät tilat, ja täällä harrastaminen on kaiken lisäksi todella edullista.

Julkaistu 2.1.2018

Marika Bindar: ”Jokainen voi kehittää laulutaitoaan, kunhan löytää rohkeuden yrittää.”

Rauman kansalaisopiston laajalla musiikkitarjonnalla on pitkät perinteet.

Musiikinopettaja Marika Bindar kertoo, että opiston 16 000 opetustunnista musiikkia on noin 2000 tuntia. Kursseilla käy innokkaita musiikin ystäviä aina esikoululaisista eläkeläisiin.

– Meillä on musiikissa paljon perinteitä ja ryhmiä, joilla on pitkät historiat. Vaalimme kuoroperinnettä, sillä niille riittää aina suurta kiinnostusta ja ne saavatkin tietyn tuntimäärän vuodesta toiseen. Lisäksi pyrimme tarjoamaan aina jotakin uutta.

– Me tutkimme ja pohdimme erilaisia vaihtoehtoja, mitä kaikkea meillä voisi olla tarjolla. Ihmiset, niin opiskelijat kuin potentiaaliset opettajat myös esittävät toivomuksiaan. Meille tulee keväällä mielenkiintoisena uutena muun muassa Katri Helenalle, Samuli Edelmannille ja Rajattomille laulutekstejä tehneen Mirkka Paajasen lyriikkapaja.

Laulutarjontaa on laajalti kaikille, kokemuksesta ja tasosta riippumatta.

– Meillä on myös kertaluontoisia laulajaisia, joissa on oma teemansa. Tänä vuonna on ollut luonnollisesti vahvana teemana Suomen 100-vuotisjuhlavuosi ja keväällä on tulossa musikaaliteemaa. Viime kesäiseen tapaan Poroholman terassille tulee omat laulajaiset Hj. Nortamon syntymäpäiväksi.

Tarjonnasta löytyy myös muun muassa nuotinlukua, pop-laulua, yhtyelaulua ja yhden viikonlopun mittaiset karaokestarat sekä omat lauluryhmänsä varttuneemmalle väestölle.

Yhteistä aikaa yhteisen oppimisen parissa

Soitinmusiikista löytyy perinteisen kitara- ja pianotuntien lisäksi vaihtoehdoiksi big bandia, soittokuntia ja bändisoittoa. Myös erityisryhmät on huomioitu, sillä kehitysvammaisille löytyy omat ryhmänsä.

Musiikki tarjoaa hyvän väylän yhteiselle ajanvietolle. Kansalaisopistossa musiikinopetusta tarjotaan lasten ja vanhempien yhteiskursseina.

– Minulla käy opetuksessa äitejä lapsineen soittamassa. Se on sellaista hienoa yhteistä aikaa, jossa molemmat oppivat yhdessä uutta.

Musiikki on jokaiselle ihmisille arkipäivää. Laulut tulvivat televisiosta ja radiosta, ja kuten musiikkimaussa, myös soittimissa tietyt trendit nostavat päätään.

– Ukulele on tällä hetkellä todella suosittu. Se on ollut tämän syksyn iso hitti. Luulen sen johtuvan siitä, että se on nouseva koulusoitin, samalla tavalla kuin joskus oli nokkahuilu. Ukulelen opetusta on luvassa myös kevätkaudelle, Marika kertoo.

Musiikki vetoaa tunteisiin, mutta sillä on myös terveydellisiä vaikutuksia.

– Musiikkihan koskettaa ihmisen tunnealueita laajasti aivoissa. Minulla on oppilaina varttuneempia ihmisiä, jotka kertovat käyvänsä musiikin parissa ehkäisemässä dementiaa. He kertovat sen olevan hyväksi aivoille.

– Musiikin vaikutuksesta terveyteen esimerkiksi oppimisessa ja aivoinfarktista palautumisessa on olemassa tutkittua tieteellistä faktaa. Musiikissa joutuu yhdistelemään erilaisia asioita ja se pitää aivot virkeänä.

Marika kertoo saavansa oppilailtaan runsaasti positiivista palautetta.

– Paras palaute on se, kun eräs Laulattomissa mukana oleva nainen kertoi, että tämä on hänen ainoa hetkensä viikossa, jolloin hän saa nauraa. Ja mielestäni sillä on silloin aivan valtava arvo, ja silloin sitä tajuaa, kuinka tärkeää työtä tekee.

– Saan itse energiaa oppilailtani ja toivon, että pystyn antamaan sitä myös heille. Koen, että ihmiset tulevat ja lähtevät iloisina ja musiikki antaa heille voimavaroja arjen hyvinvointiin. Lähtökohta on se, että ilo ja kannustaminen ovat kaiken yläpuolella, eikä niinkään se, että meneekö jokin suorite täysin puhtaasti.

Rakkaus säveliin syttyi hiljalleen

Marika itse aloitti musiikin harrastamisen kuusivuotiaana pianotunneilta. Ajatus ei ollut hänen omansa, mutta rakkaus säveliin syntyi ja vahvistui, ja sillä tiellä ollaan edelleen.

– Äitini aikanaan pakotti minut pianotunneille, ja täytyy myöntää, että se oli aluksi melkoista tervan juontia, kunnes yläasteella tajusin, että tämähän onkin mukavaa, Marika naurahtaa.

– Sen jälkeen mukaan tulivat urut ja laulutunnit. Lukion jälkeen menin opiskelemaan kirkkomusiikkia Sibelius-Akatemiaan ja sain monipuolista oppia muun muassa kuoron johtamisesta, pianonsoitosta, laulusta, urkujensoitosta ja yleensäkin monipuolisesti musiikista.

Kanttoriksi hän ei kuitenkaan aikonut, mutta rakkaus opiskeluun ja musiikkiin saivat hänet hamuamaan lisää oppia sävelistä.

– Pääsin opiskelemaan Helsingin opettajankoulutuslaitokseen, mutta suuntasin sitten Raumalle, jossa pystyin jatkamaan opintojani. Olen valmistunut sekä musiikin maisteriksi että kasvatustieteiden maisteriksi.

Kansalaisopistoon Marika päätyi vuonna 2012, kun musiikinopettajan paikka tuli avoimeen hakuun. Hänen virkansa on yhteinen Rauman musiikkiopiston kanssa eli Marika on puoliksi kansalaisopiston ja puoliksi musiikkiopiston opettaja.

– Olin äitiyslomalla, kun Rauman musiikkiopiston kollega vinkkasi, että täällä olisi minulle sopiva paikka auki. Minulla on opettajan kutsumus ja rakkaus musiikkiin, tässä työssä ne yhdistyvät hienolla tavalla.

Vapaa-ajallaan Marika viihtyy parhaiten vauhdin hurmassa, mutta myös rytmit ovat omalla tavallaan läsnä.

– Tykkään laskettelusta, tykkään mennä lujaa. Uutena harrastuksena löysin tankotanssin ja täytyy myöntää, että en tykkää niinkään siitä tanssista, vaan niistä tempuista, joita siellä saa tehdä. Niissä saa mennä tavallaan sinne rajalle, että uskaltaako vai ei. Ja kun sitten uskaltaa, niin siitä saa hyvät kiksit.


Epäonnistumisessa piilee improvisaation siemen

Mikäli laulaminen kiinnostaa, mutta uskallus puuttuu, voi rohkeutta ja oppia lähteä hakemaan vaikka Ääntä etsimässä -kurssilta tai Laulamattomat-ryhmästä.

– Ääntä etsimässä -kurssilla me lähdemme ihan sieltä laulun alkeista. Laulamattomissa taas ei ole kyse vain yhteislaulusta, vaan opimme monipuolisesti musiikista, liikkumisesta ja kehosoitosta. Laulamattomissa saavat kaikki laulaa, eikä kyse ole stemmoista, Marika muistuttaa.

– Moni ajattelee, etteivät he osaa itse laulaa, mutta jokainen ihminen voi kehittää omaa laulutaitoaan. Se vaatii vain harjoittelua, jonka kautta voi oppia. Epäonnistumista on turha pelätä, sillä epäonnistuminen on tietyllä tapaa lahja. Sieltä saattaa löytyä improvisaation siemen ja siitä voidaan keksiä jotain uutta.

Tunneille voi tulla halutessaan tutustumaan, ennen kuin ilmoittautuu mukaan.

– Tervetuloa katsomaan josko itselle sopiva vaihtoehto löytyisi. Meille on helppo tulla ja heti kevätkaudella voi tulla mukaan kursseille, joilla on vielä tilaa. Aiemmista kokemuksista voin sanoa, että esimerkiksi lauluryhmät ikään kuin imaisevat ja ottavat uudet ihmiset mukaansa. Ryhmässä kenenkään ei tarvitse tehdä mitään yksin, eikä ketään arvostella.

– Jokainen lähtee täällä omista lähtökohdistaan ja me mahdollistamme sen oppimisen, Marika toteaa.

Julkaistu 29.12.2017

 

Puutöitä omiin tarpeisiin – omaan tahtiin ja oman maun mukaan

Eläkepäiviään kolmatta vuotta viettävä Raimo Siltanen on mukana tiistai-iltaisin Rauman kansalaisopiston puutöiden miesten piirissä.

– Olen mukana ensimmäistä kertaa. Aiempina vuosina olen yrittänyt mukaan, mutta nämä ovat niin suosittuja, etten ole mahtunut. Tänä vuonna istuin koneen ääressä ilmoittautumisten aikaan, olin nopea ja pääsin osallistumaan, Siltanen kertoo.

Kurssilla jokainen voi tehdä haluamiaan puutöitä omassa tahdissa, oman maun mukaan.

– Sain jokin aika sitten valmiiksi tyttärelleni ison ruokapöydän. Hän vaihtoi asuntoa ja minä sain puolestaan tehtäväkseni tehdä uuden pöydän. Deadline asetettiin muuttopäivään ja se piti, Siltanen naurahtaa.

Uusi työ alkoi heti edellisen valmistuttua. Tällä hetkellä työn alla on anopin vanhan tuolin entisöinti ja oman kotipihan roskiskatokseen vaimon vaatima ovi.

– Ennen eläkettä oli perhettä ja muita harrastuksia, silloin ei kauheasti ehtinyt näitä tekemään. Nyt tämä on kiva harrastus ja täällä on hyvä opettaja, jolta saa uutta vinkkiä, miten mikäkin juttu kannattaa tehdä.

Puutyökurssin miesten piirissä ikäjakauma on suuri.

– Värikästä porukkaahan tässä on. On meitä eläkeläisiä ja sitten on nuorempaa väkeä. Vaikka olen asunut kohta jo 43 vuotta Raumalla, niin täällä tuli vastaan uusia kasvoja ja pääsi tutustumaan täysin uusiin ihmisiin.

Julkaistu 15.12.2017

Siiri: ”Teatterikoulussa saa olla kekseliäs ja tuoda esiin omia ajatuksia.”

Rauman kansalaisopiston teatteritaiteen perusopetus on tavoitteellista, tasolta toiselle etenevää teatteri- ja ilmaisukasvatusta lapsille ja nuorille. Neljä eri ryhmää kokoontuu neljänä iltana viikossa Kellariteatterin tiloihin. Oppilaat ovat iältään 7-14-vuotiaita.

10-vuotias Siiri Juntunen on yksi teatterikoulun neljännen vuosikurssin oppilaista. Hän kertoo oppineensa vuosien varrella paljon teatterin tekemisestä.

– Olemme harjoitelleet improvisaatiota ja ylipäätään näyttelyä. Olemme päässeet myös miettimään puvustusta ja käyttämään kaikkia täältä löytyviä tavaroita kuten tuoleja ja pöytiä, eli lavastamaan.

Keskiviikkoiltaisin kokoontuvat neljännen vuosikurssin oppilaat ovat tehneet tähän mennessä mininäytelmiä, mutta nyt työn alla jotain isompaa, mikä nostattaa hymyn Siirin kasvoille.

– Mininäytelmät ovat olleet kivoja, on hauskaa päästä tekemään sellaista yhdessä, mutta nyt me harjoittelemme isoa näytelmää. Pääsemme esittämään sen sitten ensi keväänä.

Mitkä ovat niitä asioita, joista Siiri kaikkein eniten nauttii teatteritaiteen opiskelussa?

– Näytteleminen on kivaa, tai oikeastaan kaikki täällä on kivaa. Tykkään siitä, kun saa itse miettiä, että mitä voi tehdä ja saa tuoda omia ajatuksia mukaan vaikka johonkin harjoitukseen. Se on kivaa, kun saa keksiä itse eikä tarvitse tehdä jotain sellaista, minkä joku muu on määrännyt.

Teatteritaiteen opintojen tavoitteena onkin kehittää itseilmaisua, keskittymistä, luovuutta, persoonallisuutta, toisten huomioimista sekä havainnointikykyä itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Siiri kertoo saaneensa harrastuksestaan itsevarmuutta.

– Olen oppinut olemaan rohkea. Uskallan mennä paremmin lavalle ilman, että jännittää niin kauheasti. Ei ole enää sellaista lavakammoa kuin mitä oli silloin aluksi. Olen myös huomannut, että uskallan mennä koulussakin luokan eteen rohkeammin.

– Teatterikoulusta olen saanut uusia, mukavia kavereita. Olen ollut kahdessa eri ryhmässä ja aina on ollut kivaa kaikkien kanssa, Siiri sanoo.

Teatterikoulussa opintojen laajuus on yhteensä 500 tuntia, jotka on mahdollista suorittaa noin seitsemässä vuodessa.

Paikan päälle voi aluksi tulla katsomaan ja tutustumaan toimintaan. Lisätietoja saa vastaavalta opettajalta Aleksi Kumpulalta, joko sähköpostitse teatterikoulu@rauma tai puhelimitse 044 403 6178.

Julkaistu 29.11.2017

 

Johanna Maijala: ”Pitsinnypläyksestä ja neuletöistä henkistä hyvinvointia.”

Johanna Maijala on Rauman kansalaisopiston käsityönopettaja.
Hänen vastuullaan on kansalaisopiston käsityökurssien suunnittelu
ja syyskuussa 2011 aloittaneen Rauman käsityökoulu Taitavan opetus. Johanna on ollut mukana käsityökoulun ensimmäisistä askeleista asti.

– Olin aiemmin 13 vuotta käsityönopettajana yläkoulussa ja täällä olen ollut kohta seitsemän vuotta. Käsityökoulun toimintaa aloiteltiin silloin, kun tähän tulin. Olin jo yläkoulun opettajana toimiessani mukana työryhmässä, joka teki käsityökoulun opetussuunnitelman, Johanna kertoo.

Käsityökoulu Taitavassa opetuksen osa-alueita ovat esinesuunnittelu ja esineiden valmistus, tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelu ja valmistus sekä ympäristön suunnittelu ja rakentaminen.

Opetuksen tavoitteena on, että oppilaan taidot ja tiedot, tekniikoiden ja materiaalien sekä työvälineiden monipuolinen tuntemus ja hallinta kehittyvät. Lisäksi opitaan esteettistä, visuaalista ja kulttuurista osaamista sekä perinteen taitamista.

– Tämä on tavoitteellista eri käsityötekniikoiden opettelua ja tekemistä ja oppimista.

Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman mukainen oppimäärä on 500 tuntia ja sen voi käydä läpi kuudessa vuodessa.

– Oppilaamme ovat iältään 9-16 -vuotiaita. Kolme ensimmäistä vuotta ovat perusopintoja ja kolme seuraavaa vuotta ovat työpajaopintoja, joissa syvennetään taitoja ja tehdään vaativampia töitä.


Pitsinnypläys on monelle raumalaiselle sydämenasia

Käsityökoulu Taitavassa tehdään käsitöitä laidasta laitaan. Tunneilla muun muassa ommellaan, painetaan kangasta, huovutetaan, muovaillaan savesta ja tehdään puutöitä. Lisäksi opitaan erilaisia käsityötekniikoita ja käytetään monipuolisesti erilaisia materiaaleja.

– Meillä on erittäin laaja materiaalikirjo. Teemme täällä esimerkiksi keramiikkaa ja emalointia, puu-, metalli ja sähkötöitä, ja kudomme kangaspuilla. Käytämme aikaa myös suunnitteluun, siihen rauhalliseen työskentelyyn, Johanna sanoo.

Käsityökoulussa ei arvostella oppilaita ja heidän tekemiään töitä numeroin.

– Oppilaat ovat todella innostuneita ja varmasti numeroarvostelun puuttuminen tuo tietynlaista rohkeutta toteuttaa itseään. Me pyrimme siihen, että töitä voidaan tehdä eri tavoin ja jokainen voi tuoda työskentelyyn omia ideoita ja ajatuksiaan.

Palaute vuosien varrella on ollut positiivista. Sekä oppilaat että heidän vanhempansa ovat kehuneet ja kertoneet, kuinka lapset nauttivat kädentaitojen opiskelusta.

Kuten monessa muussakin asiassa, myös käsitöissä kansalaisopiston kurssien suositut aiheet vaihtelevat vuosien mittaan. Tällä hetkellä suosittuja ovat neuleet.

– Käytännössä koko tämän lähes seitsemän vuotta, mitä minä olen ollut opettajana kansalaisopistossa, ovat neuleet olleet se trendijuttu. Virkkaus ja lankatyöt yleensäkin pitävät pintansa vuodesta toiseen.

Myös paikallisuus näkyy vahvasti Rauman kansalaisopiston käsityönopetuksen tarjonnassa.

– Raumalla kun olemme, niin pitsinnypläys on monelle sellainen sydämenasia. Pitsinnypläys, samoin kuin neule- ja virkkuutyöt, ovat sellaista hyvää vastapainoa kiireiselle arjelle. Ne tuottavat henkistä hyvinvointia, siinä keskitytään siihen yhteen työhön eikä siinä pysty samalla kauheasti maailmaa juurikaan murehtimaan.


Käsityöt ovat taito, jonka pääoma pysyy tallessa

Johanna itse opiskeli aikoinaan ensin Petäjäveden käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa ompelija-artesaaniksi, jonka jälkeen hän jatkoi opintojaan käsityönopettajaksi.

– Käsityöt ovat aina kiinnostaneet minua. Kuten kaikilla, myös minulla oli nuorempana useampia haaveammatteja, mutta tämä veti puoleensa ja pääsin opiskelemaan alaa. Mikäli en olisi silloin päässyt opiskelemaan käsityönopettajaksi, olisi toinen haaveeni ollut terveydenhoitajan ammatti, Johanna kertoo.

Hän muistelee tehneensä lapsena paljon käsitöitä. Innostus tekemiseen tuli äidiltä ja mummilta.

– Äitini teki käsitöitä, samoin kuin mummini. Heidän kanssaan minä sain neuloa ja sieltä se innostus on varmasti alkujaan lähtenyt. Vapaa-aikani menee hyvin pitkälti käsitöitä tehdessä, mutta sitten vastapainoksi luen ja opettelen veneilyä.

Johanna muistuttaa, että käsityöt ovat osa henkistä hyvinvointia ja niiden oppiminen tuo arkeen tietynlaista rohkeutta.

– Se, että olet oppinut ja tottunut tekemään käsin, ja tiedät saavasi aikaiseksi asioita tehdessäsi niitä itse, tuo itsevarmuutta. Vaikka pitäisit käsitöiden tekemisestä pidemmänkin tauon, niin sinulla on se aina pääoma siellä jossain tallessa.

– Joskus saattaa tulla elämässä sellaisia hetkiä, jolloin jää tietyllä tapaa tyhjän päälle, saattaa tulla työttömyyttä tai eläkkeelle siirtyminen. Ja jos silloin on esimerkiksi käsitöiden tapainen taito ja rohkeus tehdä käsin, niin ei tule sellaista toimetonta oloa, vaan voi alkaa tehdä jotain sellaista, jossa saa näkyvää aikaiseksi.

Julkaistu 21.11.2017

 

Heli Kajaala: ”Kielten oppimisen on oltava hauskaa ja kekseliästä”

Rauman kansalaisopiston päätoiminen kieltenopettaja Heli Kajaala rakastaa kieliä. Kansalaisopistossa on jatkuvasti ohjelmassa yli kymmenen eri kielen kurssia, näistä Heli opettaa ranskaa, espanjaa ja englantia.

– Toisinaan on enemmänkin kielikurssitarjontaa, se riippuu aina vähän siitä, mille kielille on milloinkin kysyntää. Vuodesta toiseen suosikkeja ovat espanja, italia ja englanti. Ne ovat sellaisia kieliä, joita tarvitaan paljon esimerkiksi loma- ja työmatkoilla, Heli kertoo.

– Etenkin espanjan kielen kursseilla käy paljon ihmisiä, jotka suuntaavat kyseiseen maahan joko lyhyemmälle lomalle tai asumaan useammaksi kuukaudeksi. He haluavat oppia kielen, jotta arki siellä sujuisi mahdollisimman mutkattomasti, mutta samalla kielen hallitseminen on tapa kunnioittaa kantaväestöä.

Myös kielten harrastajat eli lingvistit ovat ahkeria kurssilaisia.

– He tykkäävät kielistä ja niiden oppimisesta ihan kielten itsensä vuoksi. Myös kansainvälistyminen arjessa ja työelämässä näkyy meillä vahvasti. Englanti on luonnollisesti se kieli, jota tarvitaan koko ajan enemmän ja enemmän.

– On ihmisiä, jotka saattavat olla samaan aikaan kahdella tai kolmella romaanisen kielen kurssilla, ja silloin saattavat esimerkiksi numerot mennä sekaisin – mikä on espanjaa, mikä italiaa tai ranskaa.

Kansalaisopistossa opiskellaan kieliä viidellä eri tasolla. Kielten taitotasot eurooppalaisen viitekehyksen mukaan kattavat tasot A1-C2. Opistossa kielikursseja järjestetään eniten A1- ja A2- sekä B1- ja B2 -tasoilla.

– C1-tasoisen keskustelukurssin opiskelija kykenee käyttämään kyseistä kieltä melkein kuin äidinkieltään. Alkeiskursseja on paljon, mutta nykyään tietty perustaso saavutetaan mm. englannissa jo peruskoulussa, mikä omalta osaltaan on vähentänyt alkeiskurssien määrää.

– Suurin osa suomalaisista osaa kieliä paremmin kuin muualla Euroopassa, mutta suomalainen vaatimattomuus nostaa helposti päätään, eikä vieraita kieliä uskalleta aina käyttää. Oman tason etsiminen saattaakin tuntua itsestä vaikealta, silloin voi soittaa minulle ja voimme keskustella, mikä taso sopisi parhaiten. Aina voi tulla ensin katsomaan tunneille, jotta pystyy arvioimaan, minkä tason kurssille kannattaa sitten ilmoittautua.

Ikäjakauma kielikursseilla on laaja, sillä kieliä opiskelevat niin nuoret kuin aikuisetkin.

– Vanhemmat ihmiset tulevat hakemaan sitä oppia, jota heille ei aikanaan koulussa annettu samalla tavalla kuin nykypäivänä. Nuorilla taas suosittu kieli on tällä hetkellä japani, jonka kurssilta löytyy paljon alle 20-vuotiaita. Yksi syy siihen on varmasti manga-sarjakuvat ja muut animet, Heli sanoo.

Kieli ja kulttuuri nivoutuvat usein yhteen

Kiinnostus kieleen yhdistyy usein myös kyseisen maan kulttuuriin. Italia on yksi niistä kielistä, jonka opiskelijoiden joukossa korostuu mielenkiinto kielen lisäksi myös muun muassa paikalliseen historiaan ja ruokakulttuuriin.

– Italialla on vaiherikas historia ja siihen tutustumiseen auttaa kielen osaaminen. Myös ranskan kieli on monelle kulttuurisidonnaista unohtamatta ranskalaista ruoka- ja viinikulttuuria, Heli toteaa.

Hän kertoo saavansa positiivista palautetta kurssilaisilta, jotka ovat opiskelleet kielen ja päässeet hyödyntämään sitä matkoillaan paikallisten asukkaiden kanssa.

– Onnistumisen ilo on hienoa. Se tunne, kun olet vieraassa maassa ja pystyt tilaamaan vaikkapa ravintolassa ruuan paikallisella kielellä, rohkaisee jatkamaan ja uskaltautumaan kielen ahkerampaankin käyttöön.

Maailman kansainvälistyessä kieliä tarvitaan myös kotimaassa. Etenkin asiakaspalvelussa englannin kielen taito on Suomessa jo välttämättömyys.

– Olemme kansalaisopistossa kurssittaneet vuosien varrella myös raumalaisten yritysten ja mm terveydenhuollon ja muiden hallintokuntien henkilökuntaa, jotta he pystyvät palvelemaan ulkomaalaisia asiakkaitaan, ovat he sitten tänne muuttaneita tai kesäturisteja. Raumalla asiakaspalvelun kielitaidon taso on suhteellisen hyvä, Heli kehuu.

Kielen oppiminen on ensimmäinen askel, mutta kieltä pitää kuitenkin käyttää, jotta taito ja rohkeus pysyvät tallella.

Rakkaus kieliin ja Pokémoniin synnytti Facebookista tutut videot

26 vuotta Rauman kansalaisopistossa opettaneen Helin rakkaus erityisesti ranskan kieltä kohtaan syttyi hänen kuunnellessaan pienenä tyttönä korva kiinni putkiradiossa Radio Luxemburgista ranskalaisia lauluja.

– Tykkään kauheasti musiikista ja aikanaan haaveilin musiikinopettajan työstä. Pidin etenkin ranskalaisista lauluista ja muistan, kuinka keskikoulun joulujuhlassa lauloin levyltä kuuntelemani kappaleen, tietämättä mistä siinä edes laulettiin, Heli naurahtaa.

– Käytän kielten opettamisessa paljon musiikkia. Me kuuntelemme lauluja ja poimimme sieltä niitä sanoja. Varsinkin ranskaa, joka on musiikin kieli, on varmasti helpompi oppia juuri musiikin kautta.

Myös opettajan vaikutus oppimiseen on suuri. Heli kertoo, että hänellä itsellään oli lukiossa juuri oikeanlainen ranskan opettaja, mikä omalta osaltaan sai hänet ihastumaan kieliin.

– Kielten opiskelu on hauskaa ja sen pitää olla hauskaa, se on ollut minulle aina se päämäärä, niin aikanaan itse opiskelijana kuin nyt opettajana. Kieltä ei opi, jos sitä yrittää hampaat irvessä tankata.

Kielten lisäksi myös Pokémonien metsästämistä sekä valo- ja videokuvausta harrastavan Helin kekseliäisyys tulee hyvin esiin kansalaisopiston Facebook-sivuilla julkaistavissa Pikachu-videoissa.

– Pelaan Pokémon Go’ta ja halusin tuoda videoihin hieman persoonaa ja mielestäni Pikachu oli siihen kiva lisä. Aluksi pelkäsin, että uskallanko paljastaa itsestäni tällaisen hieman ”lapsellisen” puolen. Muistan, kun aloin aikanaan pelata kyseistä peliä ja olin metsästämässä Pokémoneja, niin pikkupojat kaupungilla ihmettelivät, että miksi ”mummo pelaa Pokémonia”, Heli nauraa.

Pikachun matkassa kieliä opiskellaan myös tulevaisuudessa. Helillä on suunnitteilla lisää videoita uusissa ympäristöissä.

– Seuraavaksi ajattelin viedä Pikachun kahvilaan. Sillä videolla me opettelemme kahvilakäyttäytymistä muun muassa kahvin, teen ja veden tilaamista.

Heli painottaa, että uuden oppiminen ja tekeminen vaativat aina ripauksen rohkeutta. Hän sanoo, että aina kannattaa lähteä kokeilemaan, sillä siitä voi syttyä suurempikin kipinä.

– Olen aina sanonut, että vieraita kieliä kannattaa ehdottomasti yrittää puhua eikä virheitä kannata pelätä. Maailmassa on kuitenkin loppujen lopuksi esimerkiksi täydellistä englantia puhuvia todella vähän. Avaa rohkeasti suusi äläkä mieti joka kerta, että onko joku ”a” tai ”the” oikeassa paikassa.

Julkaistu 30.10.2017