Kirjastomuisto
Kun kävin kirjastossa… Kalle Luotonen Rauman pääkirjastossa Ankkurikadulla 1980-luvulla
1. Kirjoitin näytelmää raumalaisen pormestarin pojasta, Johannes Jussoilasta, joka eli 1500- ja 1600-luvuilla. Hän oli oppinut rauhanmies, jolle tulivat tutuiksi niin Juhana kolmas, Rooman paavi kuin Venäjän Iivana Julmakin. Historiankirja poikineen kasautui kaappini päälle tueksi kirjoitustyölle.
Sain vuosien työn tuloksena näytelmän valmiiksi ja sain vihdoinkin palauttaa moneen kertaan uudistetut lainakirjat Rauman kirjastoon. En kehdannut mennä etukautta. Ajoin henkilökunnan sisäänkäynnin puolelle ja purin pyöränsarvista kuormani – 25 kirjaa – kolme kassillista. Paniikki iski päälleni: kuinka keinottelen itseni edes auttavan luontevasti sisään kolmen kirjakassini kanssa?
-Saanko auttaa kantamisessa? kuului tuttu ääni takaa. Se oli kirjastovirkailija, joka oli menossa töihin ja oli valmiina nappaamaan ylimääräisen kannettavan käteensä. Tutun rouvan ystävällisyyden suojissa pääsin luontevasti tiskin ääreen ja sain toteuttaa asiani melkein muina miehinä…
2. Olin ostanut juhannusruuat mutta vielä suureen ostoskassiin mahtui juhannuslukeminen. Poljin kirjaston eteen, ja koska kassi oli hyvin painava, jätin sen juhannustunnelmissa luottamuksella pyöräni sarveen roikkumaan.
Valitsin kirjat, leimautin ne ja toivotin tutulle kirjastovirkailijalle hyvää juhannusta. Palasin kirjat kädessä polkupyöräni luo enkä meinannut uskoa silmiäni: juhannusruokakassini oli kadonnut. Kaikkine asianhaaroinen tilanne tuntui tyrmistyttävältä. Minullahan ei ollut edes kirjakassia!
En osannut tehdä muutakaan kuin palata kirjastovirkailijan luo kertomaan huonosta tuuristani.
-Minäkin tulen katsomaan sitä sinun pyörääsi.
Ei näkynyt ruokakassia kirjastovirkailijan silmilläkään. -Oletko katsonut tuonne roskalaatikon taakse?
-En. Ei olisi tullut mieleenikään. Mutta nyt katsoin. Ja siellähän kauppakassi olla nökötti minun suureksi ilokseni.
-Taisi odottaa, että sinä lähdet ja hänellä on parempi rauha kiikuttaa se pois.
Kiitin virkailijaa onnellisena ja juhannus tuntui näin terästettynä entistäkin mukavammalta.