Juhannus Raumalla 1900-luvun alkuvuosikymmeninä

Juhannusvalmisteluja

Kodit valmisteltiin keskikesän juhlaan suursiivouksella. Puhtaat matot vaihdettiin lattialle. Mattopyykki oli pesty jo alkukesällä Otanlahdessa. Ikkunoihin vaihdettiin puhtaat verhot, ainakin jos ei verhoja ollut laitettu jo pääsiäiseksi. Pyhävalmisteluihin kuului myös leipominen, tuoretta pullaa piti olla pyhinä tarjottavaksi.

Kotia koristeltiin luonnon omilla antimilla. Oven tai portaiden pieliin tuotiin juhannuskoivut. Koivut tuotiin sellaisissakin perheissä, joissa ei juhannusta muuten erityisemmin vietetty. Koivut, ”koivunkasket”, niin kuin sanottiin, haettiin kaupungin ympäristön metsistä, esim. Isoltametsältä.

Huoneet koristeltiin koivun ja pihlajan oksilla ja lehvillä. Oksia pisteltiin ikkunoiden ja ovien vuorilautojen sekä taulujen taakse.  Oksia oli paljon, niin että koko huone oli täynnä lehviä, mikä tuntui lapsesta ihmeelliseltä. Lehvistä lähtevä hyvä tuoksu on myös jäänyt monen haastataltavan mieleen. Lapset saivat joskus torujakin liiasta koristelusta, sillä oksista lähti paljon roskia ja äidillä oli kova siivoaminen. Vuosisadan alussa syntynyt raumalainen muistaa myös katajanoksia käytetyn koristeena. Huviloilla vietiin koivuja tai lehviä myös saunaan, ja verannan ympäristö koristeltiin runsain juhannuskoivuin. Myös veneet saatettiin koristella sopivan kokoisella koivulla.

Kaupunkilaispihalle voitiin tehdä juhannuksena myös lehtimaja, jossa oleskeltiin ja nautittiin kesästä. Kerrotaan, että majaan tuotiin penkkejä ja pöytä ja siellä juotiin kahvia ja syötiin kotona paistettuja munkkeja. Lapsia varten oli ostettu limonaatia koreittain. Pihakeinussa oli aikaa oleskella juhannuksen pyhinä ja juoda ulkona kahvit ja simat. Keinun nurkkiin voitiin pistää myös juhannuskoivut.

Kotia koristeltiin myös tuomalla kedonkukkia maljakkoon. Kukkia poimittiin aivan asuinpaikan läheltä, esim. Naulamäeltä. Sireeninoksia saatiin monelta kaupunkipihalta ja juhannusruusuja tuotiin myös sopivaan astiaan.

Yöttömän yön viettoa veden äärellä

Keskikesän juhlaa haluttiin viettää luonnon keskellä, ja useimmat raumalaiset pyrkivät juhannuksena rannoille ja saariin. Juhannuksen mainitaan olleen meren juhla. Joilla oli vene, menivät merelle. Saareen saatettiin päästä myös tuttavaperheen veneellä. Saariin mentiin perhekunnittain, ja siellä oltiin useimmiten yötä. Mikäli omaa mökkiä ei ollut, yövyttiin ladoissa tai veneen purjeesta tehdyssä teltassa. Retkieväinä oli piimää, 3-4 kappaa perunoita ja graavia siikaa sekä leipää, voita ja makkaraa. Kahvitarpeet piti myös olla mukana. Erään pojan eväät koostuivat sekakakosta ja pullosta limonaatia. Linnunmuniakin saatettiin keittää. Nuoret tekivät retkiä keskenään. Lähisaaret ja kaupungin läheiset merialueet olivat yleisimpiä retkien suuntia, oltiin esim. Ruuhluodossa tai käytiin polttamassa kokkoa sataman edustalla Lahikarissa. Nekin, joilla ei ollut venettä, pääsivät rannalle esim. Otanlahteen tai polkupyörällä Petäjäkseen kokkoja katselemaan. Veneretkiin liittyi erityisesti pirtuaikana vaaroja, raumalaisten hukkumistilastojen muistetaan silloin olleen synkkiä.

Huvilaelämää ja juhannuskokkoja

Juhannuksena vietettiin aikaa kesähuviloilla sukulaisten ja ystävien kanssa. Sukulaisten ja tuttavien lisäksi huvilalle saattoi juhannusaattona kokoontua myös liikkeen tai verstaan väkeä saunomaan, kuten Kuusavan makkaratehtaan työntekijöitä omistajien huvilalle Petäjäkseen.

Joillakin oli oma purjevene, jolla he tulivat huvilarantaan. Saunominen kuului asiaan. Veneilyä harrastettiin myös huvilalta käsin. Veneellä mentiin katsomaan kokkoja huvilarannan ulkopuolelle pikkukareille. Syväraumassa huvilalla ollut kertoo, että illalla kokon polttamisen aikaan lähdettiin Syväraumanlahdelle talon kaikilla veneillä. Kuljettiin peräkkäin, ensimmäisenä moottorivene, sitten purjevene, soutuvene ja viimeisenä kanootti. Kokon poltto oli tärkeä osa huvilajuhannusta. Kokossa saatettiin vaatimattomasti polttaa siivousroskat, kun taas toiset rakensivat valtavan kokon tervatynnyreistä ja katajasta. Kokon tuhkassa saatettiin paistaa perunoita, joita syötiin voin kanssa. Petäjäksessä kerrotaan olleen pientä kilpailua siitä, kuka viimeksi sytyttää kokkonsa, sillä kaikilla oli kokko omassa rannassaan.

Juhannuksena vierailtiin maaseudulla asuvien sukulaisten ja tuttavien luona. Jopa kymmeniä kilometrejä saatettiin kävellä jalkapatikassa. Maalla juhanuusperinteisiin kuului piirileikki ulkona ja tanssit, eikä nuorisolla ollut tapana nukkua yöllä.

Vaikka kokkojen poltto onkin kuulunut oleellisena osana juhannukseen niin huviloilla kuin saariretkilläkin viime vuosisadalla, ei Rauma vanhastaan kuulu juhannustulien alueeseen. Ilmeisesti juhannuskokot ovat paikkakunnalle tulleet juuri kesähuvilakulttuurin mukana ja vähitellen syrjäyttäneet paikkakunnalla perinteiset helavalkeat.

1920–1930-luvuilla juhannuskokkoja poltettiin paitsi rannoilla myös samoilla korkeilla kallioilla kuin helavalkeitakin. Kokkoja muistetaan olleen Lensun kalliolla, Sahan kalliolla ja Haapasaaressa. Lensun kokkoa on pidetty kaupungin kokkona. Paitsi kokko, oli paikalla myös kahvin ja limonadin myyntiä sekä torvisoittoa. Haastateltavan mukaan kahvin lisäksi myytiin myös puuroa ja rusinasoppaa. Lapsista oli hauskaa, kun kerrankin sai valvoa myöhään.

Julkisia kokkoja on lisäksi ollut seurakunnan kesäkodilla, Petäjäksessä ja Otanlahden rannalla mm. Merikylpylässä, jossa myös oli juhannustanssit. 1930-luvulla oli juhannuksena auki myös Poroholmassa oleva lottien pitämä kesäkahvila, ja sen kalliolla poltettiin kokkoa.

Raumalaisten kokot eivät ole olleet mitenkään rakenteeltaan erikoisia, yleensä ne koottiin saatavilla olevista oksista. Tervatynnyreitä on toisinaan poltettu kokoissa. ”Isä kuoli 1919, ennen sitä aikaa muistan, kuinka isä otti tyhjän tervatynnyrin ja se pantiin paattiin. Satamasta ulos tullessa on pieni Lahikari. Tynnyri ja siinä vähän puita sytytettiin palamaan, veneestä katseltiin”, muistelee yksi raumalainen. Toinen kertoo, että heidän kokkonsa koostui etupäässä kaisloista ja paloi yhtenä juhlallisena humauksena, jonka kirkas lieska nousi korkealle taivaalle.

Juhannustaikoja

Vanhoja juhannukseen liittyviä tapoja on ollut erilaisten taikojen tekeminen ja enteiden tarkkaileminen. Raumalaisetkin ovat kokeilleet mm. kukkien poimimista tyynyn alle ja vihdan heittämistä saunan katolle. Sulhasen piti tulla sieltä suunnalta, mihin vihdan tyvipää osoitti. Juhannukseen on myös liittynyt erilaisia ajan määrityksiä, mutta ne eivät kaupunkiyhteisössä ole olleet kovin keskeisiä. Muistetaan vain, että ennen päiväntasausta, ”päivänpalaust”, ei saanut mennä uimaan, sillä veden katsottiin olevan vielä niin kylmää, että uimisesta sairastuu, mutta juhannuksena sai sitten käydä uimassa oikein luvan kanssa.

Juhannus oli tietysti myös kirkkopyhä, mutta kirkossakäynti ei ole säilynyt päällimmäisenä raumalaisten juhannusmuistoissa, vaan muut asiat olivat tänä kesäisenä juhlana tärkeämpiä.