Vappuperinteet Raumalla

Vappuretki Bergströmin koskella vuonna 1926 Raumalla

Vappu on ollut työväen juhla. Marsseja muistetaan olleen jo ennen ensimmäistä maailmansotaa, jolloin marssittiin kulkueena Kukkiskalliolle ja siellä pidettiin puheita ja laulettiin. Järjestäjänä oli mahdollisesti Työväenyhdistys. Toinen muistaa suuren työväenkulkueen marssineen torilta Kaivopuistoon, jossa oli puheita, ohjelmaa ja tanssia. Kertoja muistaa itsekin olleensa hännänhuippuna. Kulkueet vetosivat lapsiin. Yksi muistaa, kuinka työväen vappukulkue punaisine lippuineen kiinnosti, olisi ollut niin hauskaa mennä mukaan marssimaan ja saada punainen rusetti rintaansa, mutta isä kielsi. Työväenkulkueita muistetaan olleen vielä heti kansalaissodan jälkeen, jolloin ne marssivat mm. Hauenkuonon ohi. Järjestämisessä ilmeisesti kuitenkin oli katkos 1920–1930-luvulla, sillä moni ei muista lainkaan kulkueita lapsuudestaan tai muistaa, että niitä tuli vasta toisen maailmansodan jälkeen, 1945. Työväenkulkueita ja punaisia lippuja on käyty yleisesti katsomassa torilla, vaikka marsseihin ei itse olisi osallistuttukaan. Yksi kertoo isänsä käyneen aina sähköliikkeen nurkalla katsomassa ja tulleensa sen jälkeen kotiin kertomaan millaista oli. Työväen kulkueet olivat näyttävämpää katsottavaa kuin kadulla liikkuneet ylioppilaat, kerrotaan.

Marssijoita on vappuna ollut muitakin. Pelastusarmeija piti kevään ensimmäisen ulkoilmakokouksen kauppatorilla. Kokoonnuttiin Savilankentällä, sieltä marssittiin torille, jossa pidettiin puheita. Pelastusarmeijallakin oli punaisia lippuja, torvet soivat ja rummutus kuului kauas. Pikkupojat seurasivat innokkaasti näitäkin kulkueita. Pelastusarmeijan marssin muistetaan jatkuneen vielä Lensunkalliolle Äyhönjärven rantaan.

Myös palokunnan muistetaan marssineen vappuna. Kyseessä oli palokuntalaisten kevätretki. Marssittiin Kaivopuistoon, torvisoittokunta soitti ja palokuntalaisilla oli valkoiset puvut ja kaseet eli kypärät päässä. Perillä saatiin simaa ja piparkakkuja, oli myös monenlaista ohjelmaa, puheita, onkimista, arpajaisia ja tanssiakin. Lapset juoksivat ympäriinsä ja valkovuokkojakin noukittiin. Joku muistaa, että palokuntalaisten kevätretki ”simaretki” ei kuitenkaan välttämättä ajoittunut juuri vappupäivään, mutta niille tienoille. Palokuntalaisten kesäjuhlat olivat elokuussa. Molemmat kuuluivat kesän kohokohtiin Raumalla.

Muuten kuljettiin kaupungilla keväiset pyhävaatteet päällä, jos ilma vain oli kaunis. Erityisesti Valtakatu edestakaisin oli tapana kulkea. Uuden torin kalliolla, nykyisessä keskuspuistossa, istuttiin ja kaupungin torvisoittokunta piti ulkoilmakonsertin.

Suojan kahvila satamassa oli vappuna kävelyretkien kohde. Siellä käytiin simaa juomassa. Myös Poroholmassa ollut kahvila oli suosittu vappukävelyn päätepiste 1920- ja 1930-luvuilla. Kahvila avattiin juuri vappuna. Perillä oli simaa ja kahvia, ei ohjelmaa. Kahvilaa pitivät lotat.

Vappuviuhkoja oli jo vuosisadan alkukymmenillä, niitä myytiin, mutta monet tekivät myös itse. Kirjakaupasta ostettiin silkki- tai kreppipaperia, joka leikattiin suikaleiksi ja kiinnitettiin esim. puuvajasta haettuun keppiin. Vappuviuhkat pantiin talteen vintille ja haettiin esille taas seuraavana vuonna. Vappuviuhkoja kiinnitettiin myös polkupyöriin ja myöhemmin autoihin. Vappuviuhkoja tehtiin kirjansitomossa.

Ilmapallojakin oli vappuna, mutta usein ne jäivät vain haaveiksi, sillä ne olivat aika kalliita ja rahaa ei ollut. Joskus vanhemmat sentään pallon hankkivat. Ilmapallojen muistellaan olleen tavallisia itse puhallettavia palloja ja kaasuilmapallojen tulleen vasta 1950-luvulla. Raumalainen polkupyöräliikkeen omistaja kertoo luvanneensa täyttää ilmaiseksi kaikki täytettäväksi tuodut ilmapallot. Pikkupoikien ilmapallojen täyttämiseen meni monta pullollista kaasua. Ilmapallot ovat aiempina vuosikymmeninä olleet selvästi vappuviuhkoja harvinaisempia.

Vapuksi myytiin myös muita koristeita, markkinapalloja, vappuhattuja ym. Ilmapallojen ja muiden koristeiden myyntipaikkoja muistetaan jo 1910-luvulla olleen mm. Kauppakadulla entisen Säästöpankin talon kohdalla. Myös torilla oli myyntiä jo vuosisadan alkukymmenillä. Serpentiinin, jota käytetään kotona koristeluun, muistetaan tulleen vasta viime sotien välissä.

Vappukukkia on myös myyty jo kauan. Kansakoululapset möivät niitä Maitopisaran hyväksi. Niiden muistetaan ennen olleen hyvin kauniita, kuin päivänkakkarat. Vappukukka kuului vappuun, se oli ehdottomasti saatava rintaan. Kouluaikana moni on ollut kukkia myymässä. Kun oli myynyt ja tilittänyt, sai lasillisen simaa, muistetaan. Jos ei saanut kaikkia myydyksi, palautettiin loput kouluun. 1930-luvulla kukat olivat kuttaperkasta prässättyjä, ja niissä oli neula, joka meni läpi keskeltä. Merkkejä myytiin pitkin kaupunkia, mutta aina ensiksi, heti koulusta tullessa kiiruhdettiin myymään oman talon asukkaille, ennen kuin muut ehtivät. Yleensä ihmiset ostivat monta, ei vain yhtä tai kahta. Jokaiselta talon lapselta ostettiin, ja myyjiä saattoi olla 4-5. Hinta oli markan kappaleelta.

Syötävääkin myytiin kaupungilla, Vanhan kirkon takana olevissa puistoissa oli 1920-luvun alussa mm. vanha Ylenska myymässä paistamiaan munkkeja ja pumpernikkeleitä sekä omatekoista mehua. Vähän nuorempi kertoja muistaa samalla paikalla olleen katumyyjiä, jotka möivät punaista limonaatia ja munkkeja. Myös jäätelökärryn ilmestyminen torille talven jälkeen oli varma vapun merkki. August-niminen jäätelönmyyjä möi kesäisin jäätelöä torin kulmassa, vastapäätä Nordbergin kirjakauppaa. Syksyllä sama mies möi nakkikärrystä nakkeja elokuvateatteri Fennian vieressä.

Simaa tehtiin vapuksi melkein joka kodissa, joskus ämpärikaupalla. Joillakin oli humalaa kasvamassa omalla pihalla, toinen muistaa, kuinka äiti löi simapullon korkkeja kiinni ja lisäsi varmistukseksi vielä rautalankoja, ei vielä ollut metallisia kierrekorkkeja. Simaa sai myös ostaa valmiina Pohjankadulla olevasta Rauman oluttehtaasta.

Vapuksi paistettiin myös munkkeja, se oli melkein yhtä yleistä kuin simanteko. Munkkien tapaan rasvassa keitettyjä, mutta kakkutaikinan tyyppisestä taikinasta tehtyjä ”simapullia” on myös valmistettu. Tippaleipiä on myös yritetty tehdä itse, mutta ne eivät oikein onnistuneet. Tippaleipiä ostettiin, niitä sai Sinisalon ja Peltolan leipomoista. Niitä voitiin myös käydä kahviloissa syömässä siman kera. Kotona simalla ja tippaleivillä korvattiin iltapäiväkahvi. Toiset pitivät kuitenkin tippaleipiä liian hienoina ja tippaleipien syönti olikin paljon harvinaisempaa kuin munkkien. Muutamat söivät siman kanssa pullaa tai piparkakkuja ja äidin tekemiä voikransseja.

Jotkut ovat pyrkineet vapuksi laittamaan keveää ja keväistä ruokaa. 1930-luvulla syötiin eräässä perheessä vasikanpaistia. Vappuna oli myös jo salaattia tai pinaattia, tomaatteja ei vielä ollut. Salaattia ja muuten kevyttä ruokaa oli myös muilla. Kevyenä kevätruokana muistetaan myös kesäkeitto.

Ylioppilaatkin juhlivat vappuna Raumalla. Ylioppilaiden vapunvieton katsotaan kaupungissa olevan nuorempaa perua kuin työväenjuhlan. Kaupungilla kävellessä pidettiin ylioppilaslakkeja, joita varsinkin lyseolaiset laskivat. ”Jos ei nähnyt sataa, jäi luokalle, jos näki sata, pääsi luokaltaan”, kertovat 30-luvulla koulua käyneet. Ylioppilaita kokoontui ennen sotia vapunaattona Raumanlinnaan, jossa juhlittiin ja valvottiin läpi yön. Mitään vappulounaita sen sijaan ei ollut. Ylioppilaiden juhlaa eivät muut kaupunkilaiset edes aina huomanneet.

Raumalla opiskelevat seminaarilaiset pitivät vapunpäivänä juhlat seminaarinmäellä. Sielläkin näkyi ylioppilaslakkeja. Ohjelmassa oli mm. laulua. Lyseolaiset puolestaan kävivät vappuyönä laulamassa opettajiensa ikkunan takana. Lyseolla oli lukion sekakuoro, (johon kuului oppilaita 6. luokasta ylöspäin). Kuoro kävi laulamassa melkein kaikkien opettajien luona, joskus oli laulunopettaja mukana, joskus ei. Laulut opetettiin koulussa ja yleisesti oli tiedossa, että laulamassa käytiin. Liikkeelle lähdettiin 4-5 aikaan aamulla. Yleensä opettajat tulivat ikkunaan kiittämään, toisilta saatiin karamellipussi. Aivan kaikkien luona ei käyty, kaikki eivät halunneet, eikä kaikkien luona edes olisi uskallettu käydä, mm. rehtoria pelättiin. Koululaiset saattoivat tehdä myös luokkaretkiä vappuna.

Vappu oli kaikille kevään juhla, suorastaan kesän avaus. Monet kertovat, että pukeutuminen muuttui kesäiseksi vappuna. Pojat saivat polvihousut ja nilkkasukat. 1930-luvulla vähän isommat pojat kulkivat paidankaulus käännettynä pikkutakin kauluksen päälle. Tytöt saivat polvisukat ja kesähameen, vaikka olisi ollut kylmääkin. Vappuun asti oli lämpiminäkin päivinä käytetty villatakkia, mutta sitten saatiin kesätakki ja kesähattu. Aikuisilla oli kesähattuja ja kaikennäköisiä ruusuja ja muita koristeita. Vappu merkitsi monille myös lupaa kulkea avojaloin, vaikka toiset lapset saivat odottaa vielä juhannukseen asti.