Anonyymin sermin konservointi

Sermissä on silkkisametilla verhoillut puuraamit, joihin pingotetun villakankaan kukkakirjonnat on tehty villa- ja silkkilangoilla. Takapuoli on vuorattu puuvillakankaalla. Sermi on niin sanottu museolöytö – sen alkuperästä tai edes siitä, milloin se on saapunut museolle, ei valitettavasti löydy mitään tietoa. Mahdollisesti se on valmistettu 1800-luvulla.

Ennen konservointia sermi oli likainen ja täynnä tuhohyönteisten jättämiä jätöksiä ja reikiä. Etukankaat olivat kutistuneet ja irronneet osittain kehyksistään. Ruosteiset naulat ja home olivat jättäneet tahroja kankaisiin. Samettiverhoilu oli repeillyt ja irronnut, ja yksi takapuolen vuorikankaista oli täysin riekaleina. Joku on joskus yrittänyt korjailla sermiä liimaamalla, mutta liima on ajan myötä muuttunut koviksi, ruskeiksi tahroiksi sermin pinnoille.

Sermin konservoinnissa tavoitteena oli puhdistaa ja tukea sermi niin, että sen kunto ei heikkenisi enää lisää, ja saada sen ulkomuoto mahdollisuuksien mukaan siistimmäksi. Dokumentoinnin ja materiaalien analyysin jälkeen irrotin kankaat puukehikosta puhdistusta varten. Imuroin pintalian ja hyönteisten jäämät kankaiden pinnalta, ja pesin ne käsin. Maalitahroja rapsuttelin pois skalpellilla. Tuin suurimmat reiät ompelemalla niihin värjäämäni tukikangastilkut. Etukankaan alareunaan piti ommella villakankaasta jatkopala, jotta karannut reuna pystyttäisiin pingottamaan uudelleen kehikkoon. Irronneet kirjailut ja samettiverhoilu liimattiin paikoilleen. Lopuksi etukankaat ja takavuoret kiinnitettiin jälleen kehikkoon. Takavuorista repaleisin otettiin talteen ja tilalle ommeltiin uusi vuorikangas.

Konservoidessa esineisiin syntyy tunneside. Prosessin aikana kohteensa kanssa viettää tiiviisti aikaa ja niiden eteen yrittää tehdä kaikkensa. Siksi on hienoa nähdä konservoimani sermi Marelan talossa muidenkin ihailtavana!

Sermin on konservoinut museon konservointiharjoittelija.