Naisten satula

Suomen satulahistoriaa

Suomalaisille hevonen on ollut pitkään työjuhta ja kulkuväline. Urheilulajiksi ratsastus muodostui vasta 1800-luvulla Suomen ollessa osa Venäjää. Ainoastaan sotilaiden oli välttämätöntä oppia ratsastus.

Naisten satulan kulta-aika oli 1800-luvun alusta ensimmäiseen maailmansotaan asti. Naisten satulat olivat Suomessa hyvin harvinaisia, sillä Suomessa ei ollut samanlaista yläluokkaista kulttuuria kuin mitä Keski-Euroopassa oli.

Miten vanhoissa naisten satuloissa ratsastettiin?

Tällaisissa kaikkein vanhimmissa naisten satuloissa istutaan niin, että ratsastajan jalat roikkuvat hevosen vasemmalla puolella. Tämä sen takia, että naiset käyttivät ennen vanhaan ratsastaessaankin pitkiä hameita, joiden alla ei ollut alushousuja. Olisi ollut siveetöntä jos nainen olisi nostanut jalkansa hevosen yli samalla tavalla kuin miehet.

Näissä satuloissa naiset eivät kyenneet itse ohjaamaan, vaan tallipojat taluttivat hevosta jolloin etenemisvauhti oli korkeintaan kävelyä. Myöhemmin naisten satuloista tuli merkki aristokraattisesta asemasta ja satulat muuttuivat niin, että naiset pystyivät itse ohjaamaan hevosia.

Naisten satulan konservointi

Kuva 1. Naisten satula ennen konservointia, vasemmalta.

Tämän kyseisen satulan on arvioitu olevan 1800-luvun alusta eikä sen alkuperästä ole tietoa.

Satulan rakenteesta huomaa sen olevan varhaisimpia naisten satuloita, sillä tukea oikealle jalalle ei ole, istumisasento on täysin sivuttainen sekä oikealla puolella on tuki selkää varten.

Satulan konservointi on pitkäaikainen ja haastava projekti ja kuten kuvista huomaa, työtä riittää vielä rutkasti satulan huonon kunnon takia. Eritoten satulan nahka on pahasti revennyt ja kuivunut.

Ensimmäisenä vaiheena konservointia täytyy tuhohyönteisistä päästä eroon. Asian varmistamiseksi satula on pakastettu kaksi kertaa.

Seuraavaksi alkavat puhdistustyöt ja nahan korjaustyöt.

Kuva 2. Naisten satula, metalliosat ennen puhdistusta.

Kuva 3. Naisten satula, metalliosat puhdistuksen jälkeen.

Satulan peruspuhdistuksen sekä metalliosien puhdistuksen ja suojauksen jälkeen satula laitettiin kosteuskammioon, jossa sitä pidettään 80% RH kosteudessa, kunnes kuiva ja epämuodostunut satulan nahka on pehmentynyt niin paljon, että se voidaan asettaa oikeaan asentoonsa.

Satula on valmistettu kasvisparkitusta naudan nahasta. Kasvisparkitus nousee ajan myötä pinnalle ja nahkasta tulee kovaa, haurasta ja sen pinta karkeloituu. Kasvisparkitusta ei voida uusia ja siksi nahka jää kovaksi, mutta kosteuskammion avulla saatu hetkellinen elastisuus mahdollistaa satulan muokkaamisen vanhaan muotoonsa.