Työläisperheen joulu Raumalla 1930-40-luvuilla

Joulu on vuoden juhlista tärkein. Vaikka joulunviettoon liittyvät tavat ovatkin olleet pitkälti samoja koko kuluvan vuosisadan ja kaikissa kaupunkilaispiireissä, erosi joulun kokonaiskuva kuitenkin vielä vuosisadan alkupuoliskolla perheen elinkeinon ja ammatin mukaan. Kauppiaille joulunalus oli työntäyteistä aikaa, ja tämä heijastui joulunviettoon. Muuten kauppiaat viettivät joulua perheen parissa samaan tapaan kuin merikapteeni- ja virkamiesperheissäkin. Vanhaan käsityöperinteeseen perustuvissa ammattipiireissä oli vielä 1930-luvullakin piirteitä ammattikuntalaitoksen aikaisesta käytännöstä. Joulua saatettiin viettää yhdessä koko verstaan väen kanssa. Niissä kaupunkilaisperheissä, joille maatalous oli tärkeä elinkeino, oli säilynyt vanhan talonpoikaisjoulun perinteitä. Ahtaissa vuokra-asunnoissa asuvilla työläisperheillä juhlan vieton taloudelliset edellytykset olivat muita rajoitetumpia, ja tämä heijastui myös tapoihin.Joulu vuonna 1953

Kaikkein vähäisimmät mahdollisuudet joulunviettoon olivat pienissä vuokra-asunnoissa asuvilla työläisperheillä. Oli puutetta paitsi rahasta, myös esimerkiksi ruoanlaittomahdollisuuksista. Hellauuneissa ei useinkaan voinut kunnolla paistaa. Lihaa ja laatikoita kypsennettiin jonkin verran lämmitysuunin pesässä, mutta se oli vaivalloista.

Perheessä, jonka isä oli kaupungin töissä ja joka asui vuokralla huoneen ja keittiön asunnossa Pohjankadulla, vietettiin joulua 1930- ja 1940-luvulla samaan tapaan kuin monissa muissakin työläisperheissä. Saunassa oli käyty jo aatonaattona, vaikka jotkut saunat olivat auki myös aattoaamuna. Jouluaattona ei tehty enää mitään työtä, käytiin torilla joulurauhanjulistusta kuuntelemassa ja mentiin joulukirkkoon. Ennen kuin iltakirkko tuli tavaksi, käytiin kirkossa joulupäivänä. Jos kirkko alkoi kuudelta, piti sinne mennä jo viideksi, jos se alkoi seitsemältä, piti mennä kuudeksi. Ainakin tuntia ennen oli oltava paikalla, jotta pääsisi istumaan. Pohjankadulta oli kyllä lyhyt matka, mutta herätys oli kuitenkin aikainen. Myöhemmin käytiin kirkossa aattona. Silloin käytiin myös haudoilla. Perheen poika kertoo, että kun kynttilöitä alkoi tulla haudoille, ei heidän väki oikein pitänyt tavasta. Oli vanhaa rukoilevaisuuden perua, että kynttilöissä nähtiin pakanallinen palvomisen ajatus.

Iltapäivä odotettiin pukkia, se tuli usein jo neljän aikaan ja sitä ennen oli syöty. Silloin käytiin hautausmaalla vasta kuuden seitsemän aikaan illalla. Jouluateria oli yksi vuoden ateria. Likokala ja perunat kuuluivat jouluun. Varsinainen kinkku oli niin kallis, ettei siihen ollut varaa, vaan syötiin muuta sianlihaa. Usein tapettiin mummolassa Lapissa sika jouluksi, ja sieltä saatiin pala. Lipeäkala ostettiin valmiina torilta tai kaupasta. Suuremmissa talouksissa sitä tehtiin itse, niin kuin maalla on tapana. Siinä oli suuri työ, tarvittiin tuhkat ja moninkertaiset liottamiset. Kaljaa oli, sekin oli ostettua. Jouluksi ostettiin ehkä myös jotain pullaa kaupasta, mutta kakkuja ja pullaa ei käytetty sillä tavalla kuin myöhemmin. Lähinnä kakkoa ja nisukakkoa ostettiin jouluksi. Niitä voitiin ostaa myös siten, että Myllerska kävi ihan kotiin asti tuomassa kakkoa ja leipää, oli aamupäivän torilla ja iltapäivällä lähti kiertämään. Jouluateria syötiin keittiön pöydän ääressä. Kamarissa ei syöty koskaan, ei sinne mahtunut.

Joulukuusi oli kamarissa. Se ostettiin torilta, ellei joku Lapista tuonut, kun tuli muuten kaupunkiin. Kuusessa oli puukaramelleja ja vanhoja hautajaiskaramelleja, joita oli säilytetty kuusenkoristeiksi. Oli myös Suomen ja muiden maiden lippuja. Kynttilät sidottiin narulla oksiin kiinni. Aattoaamupäivä meni lapsilta kuusen koristelussa.

Joulupukki kävi, se oli isä tai joku naapuri. Oli naamari ja jotkut vanhat turkin risat päällä ja keppi kädessä. Joululahjoja saatiin, mutta vähän. Äiti kutoi isälle sukat tai vanttuut. Muutenkin lahjat olivat itsetehtyjä sukkia ja vanttuita, hyötytavaraa. Ostamaan ei paljon pystytty, joitakin karamelleja ehkä. Lahjoja sai myös äidin sisarelta ja vanhemmilta sisaruksilta, jotka usein kävivät jouluaaton iltana. Mummolle ostettiin yleensä jotakin pientä.Ilta päättyi hautausmaalla käyntiin, ja sen jälkeen voitiin sitten vielä kotona katsella ja leikkiä, jos oli saanut jonkun pienen itsetehdyn puuauton tai muun lelun. Joulupäivä oltiin kotona. Tapaninpäivänä saattoi päästä ajelulle, kun torilta lähti rekiä, jotka ajeluttivat lapsia markan maksua vastaan.