Kaupunkilaisten olohuone
Uutinen
Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Minna Paananen
Rauman kirjasto palvelee väkeä vauvoista vaareihin. Eräänäkin elokuisena maanantaina joku sanoo grlp ja sen jälkeen ilmoille kantautuu Paranoid.
”Tiedätkö mikä on runo?
Se on sitä että hyppää sanan selkään ja antaa mennä eikä pelkää
Kun uskaltaa olla Runohiiri, niin avoinna on koko maailmanpiiri. ”
(Tuula Korolainen, Kuono kohti tähtiä)
Runohiiri kipittää pääkirjastossa jo aamulla. Kirjastonhoitaja Aino Nevalainen lukee loruja ja näyttää koreografiat nallella. Äidit seuraavat perässä: keinuttavat ja nostelevat vauvojaan ja laskevat näiden varpaita.
Käynnissä on ryhmäneuvolan lorutuokio. Loruilun jälkeen terveydenhoitajat antavat äideille vinkkejä ja sosiaalitoimen edustajat kertovat matalan kynnyksen palveluistaan. Puolivuotiaat myös mitataan ja punnitaan.
Myös presidentin kaima Mauno Koivisto, puoli vuotta, pötköttelee lattialla. Hän fundeeraa runohiiren sanomaa ja ryhtyy sitten tutkimaan maailmaanpiiriään, ryömintävaihteella, mutta varsin vikkelästi.
– Mauno on ymmärtänyt asian oikein. Kirjastossa ei tarvitse pönöttää, äiti Riia Koivisto naurahtaa.
Tiesitkö?
Rauman ensimmäinen omatoimikirjasto aloittaa vuonna 2026 Uotilan uuden koulun yhteydessä. Omatoimiaikaa on luvassa myös Lapin lähikirjastoon. Molemmissa paikalla tulee olemaan osan aikaa myös kirjastovirkailija.
Lisää kirjaston tapahtumista: www.rauma.fi/kulttuuri-ja-vapaa-aika/kirjasto/
Mitään ei tarvitse ostaa!
Vaan kertomuksemme käynnistyi jo 175 vuotta sitten.
Vuonna 1850 apteekin takahuoneessa aloitti toimintansa lainakirjasto, jonka tarkoituksena oli edistää palvelus- ja työväessä halua ja taipumusta saada vapaa-aikanaan lukemalla hyödyllisiä ja tarpeellisia tietoja. Kokoelmissa oli 67 hurskasta ja kristillistä teosta, joita saattoi lainata muutamalla kopeekalla.
Kirjastosta voi lainata urheiluvälineitä tai nypläystyynyn.
Nykyään kirjoja on miljoona. Komeaan tasalukuun päästään, kun mukaan lasketaan myös Satakirjastot-yhteistyön kautta raumalaisten vapaasti lainattavissa olevat muiden satakuntalaisten kirjastojen enemmän tai vähemmän hurskaat teokset.
Ja kuten jo loruneuvolalaiset todistivat, nykyään kirjastossa tehdään paljon muutakin kuin lainataan kirjoja. Täällä kokoustetaan, opiskellaan, tavataan kavereita, musisoidaan ja tutkaillaan näyttelyitä. Kirjastosta voi lainata myös vaikkapa urheiluvälineitä, roskapihtejä – tai nypläystyynyn.
– Mikä tärkeintä, täällä voi myös ihan olla vaan ja chillailla, eikä kenenkään tarvitse ostaa mitään. Nykyäänhän sellaiset paikat ovat aika vähissä, kirjastopalveluiden johtaja Karri Hara miettii.
Osui ja upposi
Elisa Haatainen on tullut kirjastoon Vappu-tyttönsä kanssa reseptikirjoja etsimään. Vappu on jo tosi iso tyttö, hänellä on ikää peräti 11 kuukautta.
Lorut ovat tuttuja myös heille. Parivaljakko osallistui keväällä lorutuokioihin ja aikoo käydä niissä myös syksyllä.
– Keväällä oli vain muutaman tunnin yöunia, joten lorut osuivat ja upposivat tosin hyvin äitiinkin, Haatainen kertoo. Hän lisää, että tapahtumissa oli kiva tavata myös muita nuoria vanhempia.
– Grlp, Vappu kommentoi ja hymyilee hurmaavasti.
Muisto Peräntie, 79, on tullut lukemaan päivän lehdet. Hän kertoo käyvänsä kirjastossa myös Ikäneuvoston keskustelukerhossa maailmaa parantamassa. Kirjojakin on tullut lainattua.
Peräntie kertoo pitävänsä Agatha Christien kirjojen tyylisistä kuka-sen-teki-dekkareista. Ja, mitä tulee kirjaston LVI-puoleen, Muistolta sopii kysyä kuka-sen-teki.
– Kun kirjastoa rakennettiin, toimin kaupungin puolesta LVI-puolen rakennuttajana. Vieläkin, kun käyn kirjastossa, kiinnitän automaattisesti huomiota raikkaaseen ilmaan. Vessassa tarkistan, miten hanoista tulee vettä. Vimpan päälle pelaavat, hän myhäilee.
Tiedon, suolaisen ja makean äärellä
Nuorisotoimen Cafe Käpälä tarjoaa nuorille työkokemusta ja asiakkaille kahvin kyytipojaksi muun muassa vastapaistettuja karjalanpiirakoita sekä mokkapaloja.
Käy ilmi, että olemme kirjastossa reilusti mokkapalarajan tällä puolella. Mokkapala on mokkapala, eikä masaliisa, niin kuin porilaiset sanovat.
– Jos joku tilaa masaliisan, kyllä me hänellekin mokkapalan myymme, Veera Impola naurahtaa.
Vähän matkan päässä lukiolainen Omid Mohebbi pänttää yhteiskuntaoppia syksyn ylioppilaskirjoituksiin. Afganistanista seitsemän vuotta sitten tullut Mohebbi puhuu hämmästyttävän hyvää suomea. Hän aikoo pyrkiä lääkikseen, muina vaihtoehtoina ovat ensihoitajaopinnot tai opiskelu SAMKin bisneslinjalla.
Erityisluokan opettaja Jyri Raanta on etsimässä ammatillista kirjallisuutta, opetusvinkkejä kuvaamataidon tunneille.
Mitä, eivätkö opet tiedäkään kaikkea?
– Opet eivät tiedä kaikkea. Mutta he osaavat hakea tietoa kirjastosta, Raanta sanoo.
Digitointihuoneessa voi nykyään soittaa sähkökitaraa ja -rumpuja.
Soita Paranoid!
– Soita Paranoid! Lähteekö?
– Totta kai, vastaa seiskaluokkalainen Konsta Kankaala.
Ilmoille kantautuu klassinen riffi. Finished with my woman ‘cause she could not help me with my mind…
Kirjaston digitointihuoneessa voi soittaa nykyään sähkökitaraa ja sähkörumpuja – mutta kuulokkeiden avulla, niin etteivät muut häiriinny. Toisaalta kirjastosta löytyy myös sähköpiano.
Rumpuja paukuttavan kirjastovirkailija Tuukka Karosen mukaan nyt vaikkapa musiikkiharrastuksen aloittamista pohtiva voi kokeilla, miltä instrumentit tuntuvat. Kankaala, joka tunnetaan myös musiikkiopiston ahkerasti keikkailevasta Four Reasons -bändistä, on jo enemmän kuin aloittelija.
– AC/DC on suosikkibändini. Mutta soitamme musiikkia laidasta laitaan, myös esimerkiksi Beatlesia.
Tuleeko Konstasta isona rokkitähti?
– Totta kai, hän vastaa taas.
Tehotoistoa. Kirjallinen ja rokillinen tyylikeino.
Tämä juttu julkaistiin Rauma-lehdessä, joka ilmestyi 17.9. Jos lehti ei kolahtanut sinun postilaatikkoosi, anna siitä palautetta osoitteessa jakelupalvelu.fi. Rauma-lehti on luettavissa Issuu-palvelussa.
