Hyvää Gyytiä
Uutinen
Teksti: Matti Välimäki
Kuvat: Minna Paananen
Rauman joukkoliikenteen vuorot ovat lisääntyneet ja bussien suosio on kasvanut. Mekin hyppäsimme Gyytiin tutkailemaan tunnelmia. Bussissa näkee kavereita ja maisemia, joihin ei kyllästy. Ja piipata voi kuulemma parikin kertaan.
Unajan aamu ei ole pelkkää hunajaa, vaan myös tihkusadetta ja ikävää tuulta. Aurinko on hädin tuskin noussut.
Kasiluokkalainen Inari Mäenpää on sonnustautunut fiksusti pitkään takkiin ja kaulahuiviin, kuulokkeissa soi Sabrina Carpenter. Mutta hänkin iloitsee, kun bussi kaartaa pysäkille.
Paikka löytyy keskivaiheilta, ysiluokkalaiset ovat vallanneet takaosan.
– Isoa tietä pitkin matka menee noin kymmenessä minuutissa. Voin selata välillä vaikka vähän Instagramia, Mäenpää kertoo.
Samaan aikaan toisaalla, Kodisjoella, myös ysiluokkalainen Tuukka Vuoristo on hypännyt Gyytiin.
– Mönkijällä pääsee nopeammin, mutta linja-autossa näkee kavereita, hän huomauttaa.
Myös seiskaluokkalainen Alexander Tukala juttelee kaveriensa kanssa matkallaan Lapista Kampinkulmalle. Jos muita kyytejä ei ole tarjolla, hän kulkee linja-autolla myös kitaratunnille ja FC Rauman harjoituksiin. Aikaa menee puoli tuntia.
– Ei paha. Ja jos koulussa on kokeet, niin bussissa ehtii aamulla myös vähän lukemaan.
Busseilla menee lujaa
Vitoslinjalla Gyytissä on tänään myös liikennesuunnittelija Mikael Saive. Hän iloitsee, että Rauman busseilla menee lujaa – vaikka itse bussit liikennöivät tietenkin nopeusrajoitusten mukaisesti.
– Joukkoliikenteen käyttö on kasvanut merkittävästi. Syyskuun loppuun mennessä matkoja on tehty yhteensä 233 000 eli 14 prosenttia enemmän kuin viime vuonna vastaavaan aikaan, Saive kertoo.
Vuonna 2023 kaupungin järjestämä joukkoliikenne brändättiin Rauman Gyyt -nimen alle. Sen jälkeen myös vuorojen määrä on kasvanut puolitoistakertaiseksi.
Linjojen suunnittelussa huomioidaan alueen väestötiheys, autottomien osuus ja lapsiperheiden määrä.
Pieni piippaus on iso asia
Kuljettaja Jari From kääntää bussin Savilanpuistossa, ja matka jatkuu eteenpäin kapeita katuja. Fromin otteet ovat rauhallisia ja harkittuja, talvella otetaan entistäkin varovaisemmin.
– Talvella liukkainta on Kodisjoen ja Lappi tl:n sorateillä, sillä niiden pintaan tamppaantuu helposti lunta.
From on kuljettanut bussia Raumalla ja vähän muuallakin jo yli 31 vuoden ajan. Linjat vaihtuvat usein.
– Kivointa on se, että jokainen päivä on erilainen. Mukavaa on tietenkin tavata myös asiakkaita. Kaupungillakin näkee paljon sellaisia morjes-tuttuja, From kertoo ja lisää, että kuormittavinta on, kun pitkään työpäivään kuuluu pakosti paljon istumista.
Bussin etuosassa vanhempiensa kanssa matkustava pieni lapsi on hieman malttamaton. Hän haluaisi varmaan piipata.
– Joskus on käynyt niin, että äiti tai isä on piipannut epähuomioissa ensin ja lapsi on pahoittanut mielensä. Huikkaan silloin, että piipata saa kyllä toisenkin kerran. Pieni piippaus voi olla iso asia.
Kuljettaja Jari Fromin vinkit matkustajille
- Kuljettajan työ helpottuu, jos bussille annetaan kunnollinen pysähtymismerkki. Ei kannata ajatella, että heiluttaminen olisi jotenkin noloa.
- Talvella on liukasta, aivan erityisesti lumisilla sorateillä. Jarrutusmatkat ovat pidempiä. Pysäkillä odottavien ei kannata kävellä lähestyvää bussia kohti.
Helppoa, edullista ja ympäristöystävällistä
Liikennesuunnittelija Mikael Saive kertoo, että viime aikoina vuoroja on lisätty muun muassa vitoslinjalla, joka kulkee keskustasta Uotilaan ja takaisin. Palvelutarve alueella on kasvanut muun muassa vuoden vaihteessa aloittavan uuden monitoimikoulun takia.
– Kun linjoja ja vuoroja suunnitellaan, huomioon otetaan muun muassa alueen väestötiheys, autottomien osuus sekä lapsiperheiden määrä. Harvemmin asutulla alueella on pakosta vähän vähemmän vuoroja. Mutta kaikki asiakkaiden palaute on aina tervetullutta. Pyrimme toteuttamaan toiveita mahdollisuuksien mukaan.
Koululaiset ja iäkkäämmät ihmiset ovat bussien hevijuusereita. Saive toivoo, että bussissa näkyisi tulevaisuudessa enemmän nuoria aikuisia ja aikuisia.
– Bussilla liikkuminen on helppoa, edullista ja ympäristöystävällistä, hän muistuttaa.
Pikku-Gyyt on söpö
Kello on jo yli kolmen, kun bussi suuntaa Kampinkulmalta kohti Uotilaa. Kasiluokkalainen Eetu Turunen kertoo, että päivä on ollut mukava: yhteensä neljä tuntia liikuntaa sekä vähän historiaa ja englantia. Linja-automatka kuluu mukavasti kavereiden kanssa jutellessa.
Entä onko hän varmasti kuullut vanhemmilta sukulaisiltaan, kuten pitää, että kyllä nykynuorilla on helppoa, sillä kun he olivat nuoria niin kouluun hiihdettiin kesät talvet?
– Joo, kaikilta. Mutta ei se ole voinut ihan niin rankkaa olla, Turunen naurahtaa.
Taina Myllyharju puolestaan on ykköslinjalla matkalla Meriraumaan tapaamaan vanhempiaan. Keskustassa asuvalla Tainalla ei ole lainkaan omaa autoa, koska hänen mielestään kävellen, pyörällä tai julkisilla liikkuminen on kätevää, taloudellista ja ympäristöystävällistä.
– Vaikka reitti on jo hyvinkin tuttu, niin maisemiin, esimerkiksi Syvärauman pienvenesataman valoihin, ei kyllästy. Kesäisin olen kuljettanut myös Raumalle tulleita kavereita bussilla ympäri kaupunkia, Monnaan ja Poroholmaan asti. Silloin joukkoliikenteessä on ollut myös ilmaisia kuukausia.
Myllyharju kertoo, että matka Meriraumaan on erityisen kiva, jos kyydissä sattuu olemaan kouluajoilta tuttu Sanna, jonka kanssa voi vaihtaa kuulumisia.
– Ja päivä on pelastettu, jos huomaan, että pysäkkiä lähestyy minibussi Pikku-Gyyt. Voi, se on niin söpö, hän huokaa.
Kaupungillakin näkee paljon bussissa kohdattuja morjes-tuttuja.
Tämä juttu julkaistiin Rauma-lehdessä, joka ilmestyi 3.12. Jos lehti ei kolahtanut sinun postilaatikkoosi, anna siitä palautetta osoitteessa jakelupalvelu.fi. Rauma-lehti on luettavissa sähköisesti Issuu-palvelussa.
