Vuonna 2024 Rauman taidemuseossa nähdään kaksi korkeatasoista yksityisnäyttelyä pitkän linjan tekijöiltä.
Kesäkuussa avautuu raumalaissyntyisen kuvataiteilijan Jarmo Mäkilän yksityisnäyttely “Poika”, joka käsittelee Mäkilän omia lapsuusmuistoja Raumalla. Näyttely valtaa Rauman taidemuseon alakerran ja laajenee kesän ajaksi myös kaupunkitilaan. Näyttelyn kuraattoreina toimivat museoamanuenssi Taina Myllyharju sekä näyttelyarkkitehti Päivi Kettunen.
Pitkän linjan valokuvaaja Heidi Piiroisen kokeellista elokuvaa, valokuvaa, runoutta ja äänitaidetta yhdistelevä installaatiokokonaisuus työnimellä ”Vapaita huoneita / Available Rooms” rakentuu taidemuseon alakertaan syksyllä 2024. Näyttelyn kuraattorina toimii museointendentti Heta Kaisto.
Loppuvuodesta Rauman taidemuseossa avautuu uusi pysyvä kokoelmanäyttely. Se laajenee vanhasta, pelkästään Valtosen kokoelmaa esittelevästä kokonaisuudesta koko taidemuseon yläkerran käsittäväksi raumalaisen taiteen perusnäyttelyksi. Näyttely avautuu vuoden lopulla.
Näyttelyiden lisäksi Rauman taidemuseossa nähdään keväällä 2024 eteläafrikkalaisen kuvataiteilijan Liza Groblerin installaatio toteutettuna yhteistyössä RaumArs-taiteilijavierasohjelman kanssa. Myös muita lisäyksiä, lyhytkestoisia näyttelyitä, tapahtumia ja työpajoja järjestetään kevään 2024 aikana sekä luvassa on erillinen näyttelyjulkistus vielä kesälle 2024.
Noora Ylipietin näyttely jatkuu 12.5.2024 asti.
Pojan silmin nähty maailma
Jarmo Mäkilä (s. 1952 Rauma) vietti lapsuus- ja nuoruusvuotensa Raumalla. Keskiaikaisperäistä Vanhaa Raumaa ei tuolloin vielä pidetty maailmanperintökohteena eikä Rauma ollut tunnettu juuri muusta kuin Rauman murteestaan, merimiehistään ja pitseistään. Rock- ja pop-musiikkikin rantautui ensin naapurikaupunki Poriin.
Mäkilän lapsuus ja nuoruus kului raumalaisissa lähiöissä, poikakavereiden kanssa pelatessa ja keppostellessa niin, että kaikkea sattui ja tapahtui. Väkevät muistot ovat Mäkilällä sittemmin siirtyneet taulukankaisiin ja tilallisiin kokonaistaideteoksiin.
– Kaveriporukka todisti – pikkupojan hukkumiskuoleman, jättiläismäisen valaan esittäytymisen rekka-auton lavalla paikallisella parkkipaikalla, muutaman auton alle jäämisen sekä retkeili Rauman saaristossa ja lähikuntien keikkapaikoilla – letkeästi, kengännauhabudjetilla ja isiltä varastettujen kotiviinien voimin, kuraattori Taina Myllyharju kuvailee näyttelyn teemaa.
Näyttely juhlistaa Jarmo Mäkilän 50-vuotista taiteilijan uraa, ja sen yhteydessä julkaistaan myös kirja, johon Mäkilä on kirjoittanut muistojaan pojan silmin.
– Kävelen harhaillen pitkin Raumaa ja pysähdyn kääntelemään näkyviin minuun nousevia tunteita ja muistoja. Muutun miehestä pojaksi ja pojasta mieheksi, joka katsoo muuttunutta maisemaa edessään ihmetellen, Jarmo Mäkilä kirjoittaa kirjan prologissa.
– Mäkilän näyttelyt ovat aina visuaalisesti voimakkaita ja tunteita herättäviä. Nyt hänen pitäessään ensimmäistä yksityisnäyttelyään Raumalla hän ja hänen teoksensa palaavat syntysijoilleen, mitä se meissä taiteen kokijoissa ja katsojissa nostaa esiin? Löydämmekö uuden kartan Jarmo Mäkilän taiteeseen? näyttelyarkkitehti Päivi Kettunen miettii.
Koskettava, elämän laajaa kaarta ihmettelevä 8.6.2024 avautuva retrospektiivi on esillä 22.9.2024 asti Rauman taidemuseon alakerrassa. Tämän lisäksi näyttely levittäytyy kesän aikana satelliiteiksi kaupunkitilaan.
Kuohuvia, tunteiden kuvia
Valokuvaaja, kuvataiteilija Heidi Piiroinen (s. 1978 Tampere) toimi Helsingin Sanomien valokuvaajana liki 20 vuoden ajan, kunnes siirtyi päätoimiseen taiteen tekemiseen vuodesta 2022 lähtien. Hänen viimeisin, kokeellista elokuvaa, runoutta ja äänimaisemia yhdistelevä installaationsa työnimellä ”Vapaita huoneita / Available rooms” saa ensiesityksensä Rauman taidemuseossa.
Teoskokonaisuudessaan Piiroinen tutkii naisten tuntemaa vihaa, aihetta, joka on poikkeuksellisen vaikea ja vaiettu yhteiskunnassamme. Piiroinen pyrkii valottamaan rajoja, rakenteita ja asenteita, jotka määrittelevät naisten omaa asennoitumistaan eri vihatilanteisiin, ja pohtii, miksi julkisesti ilmaistua naisten vihaa pidetään edelleen häpeällisenä.
– On vaikea nähdä ja kuulla itsessään näitä tuhoisia puolia. Niihin liittyy paljon syyllisyyttä ja häpeää, surua ja yksinäisyyttä, Heidi Piiroinen kuvailee projektinsa lähtökohtia.
Näyttelyssä Piiroinen pyrkii luomaan uudenlaista esteettistä kieltä tunneilmaisun rajojen ympärille. Keskeisessä roolissa on analoginen video, erityisesti mordançage-tekniikka. Esillä on myös kollektiivisesti luotuja runoteoksia.
– Näyttely katsoo ennakkoluulottomasti kohti ihmistä. Vihan syntymekanismit ovat monimutkaiset, eivätkä ne katso sukupuolta. Piiroisen kaunis, kuohujen kuvamaailma lietsoo esiin tunteita salatuista paikoista. Lopputulos on omalakisen kuvataiteilijan ilmaisuvoimaista kieltä, näyttelyn kuraattori Heta Kaisto toteaa.
Näyttelyn yhteistyökumppaneita ovat Maria Akatemia ja MLL Turvaverkko -asiantuntijaorganisaatiot sekä PALO Art Productions.
Näyttely on esillä yleisölle 12.10.2024–16.2.2025.
Raumalainen taide saa uuden perusnäyttelyn
Loppuvuodesta 2024 avautuu koko Pinnalan yläkerran laajuinen raumalaisen taiteen perusnäyttely. Rauman taidemuseon työryhmä on työstänyt usean vuoden ajan uutta katselmusta raumalaiseen taiteeseen, siivonnut arkistoja ja pohtinut näkökulmia. Näyttelyssä esille pääsevät Rauman kaupungin taidekokoelmien helmet, kuten Eino Valtosen kokoelma, mutta myös vaihtuvat kokonaisuudet raumalaisilta ja Raumaan kytkeytyviltä taiteilijoilta eri vuosikymmeniltä. Myös Pinnalan erityinen historia taiteilijoiden kotina pääsee esiin sekä Raumalla aktiivinen taide- ja taiteilijayhdistysten perinne.
– Ajatus perusnäyttelyn uusimisesta syntyi Rauman taidemuseon 50-vuotisjuhlien aikaan. Sillä vastataan yhteisöstä kumpuavaan tarpeeseen päästä raumalaisen taiteen äärelle, ja tehdään samalla ulkopaikkakuntalaisille tutuksi raumalainen, rikas kuvataiteen perintö, perusnäyttelytyön käynnistänyt museointendentti Heta Kaisto toteaa.
Näyttelyä on työstetty hitaasti palanen kerrallaan, aineistoja kerryttäen. Viime vuosina uusia teoshankintoja on tehty juuri perusnäyttelykokonaisuutta silmällä pitäen, ja taidemuseo on saanut myös kiinnostavia lahjoituksia. Tutkimustietoa on kerrytetty erityisesti viime vuosien näyttelyprojektien, esimerkiksi Kosti Koskisen laajan retrospektiivin, osana.
– Työ ei pääty näyttelyn avautumiseen, vaan raumalainen kuvataide ansaitsisi vielä laajempaa tutkimusta. Mutta uusi perusnäyttely on tärkeä alku. Toivomme, että siitä tulee erityisesti kuvataidekasvatukselle arvokas taiteen kohtaamispaikka, erityisesti lapsille ja nuorille, jotka pääsevät kasvamaan oman kaupunkinsa taidekuvaston äärellä, Kaisto jatkaa.