Vähäraastuvankadulla tehdään arkeologisia kaivaustöitä 23.5. alkaen
Uutinen
Vanhan Rauman Vähäraastuvankadulla tehdään arkeologisia kaivaustöitä välillä Kauppakatu – Vanhankirkonkatu. Työ aloitetaan torstaiaamuna 23.5. pintojen kuorinnalla.
Arkeologisten kaivausten jälkeen Vähäraastuvankadun kevyen liikenteen väylän osuudelle rakennetaan uusi sadevesiviemäröinti noin 1,9 metrin syvyyteen. Lisäksi kadun pintakerroksia uusitaan. Myöhemmin nykyiselle sorapintaiselle väylälle rakennetaan graniittinen nupukiveys kouruineen.
– Alueen arkeologiset tutkimukset ovat tulleet tarpeellisiksi, koska rakentamistyössä kajotaan alueen muinaisjäännökseen, rakennuttajainsinööri Leena Ruusu-Viitanen kertoo.
Kaivutöiden aikana putkilinjalta poistetaan pintarakenteet kaivinkoneella, jonka jälkeen niiden alla olevat maakerrokset kaivetaan arkeologisena kaivauksena kulttuurikerrosten pohjaan arviolta noin metrin syvyydeltä.
– Aluetta kaivetaan laajemmalti, mikäli se on havaintojen dokumentoimiseksi ja tallentamiseksi tarpeen. Muilta osin katualue tutkitaan noin 40 senttimetrin syvyydeltä, Ruusu-Viitanen sanoo.
Kaivaustyö kestää arviolta noin kolme viikkoa, jonka jälkeen alkaa sadevesiviemäröinnin kaivutyö. Viemäröintityö valmistuu kesäkuun aikana, ja väylä avataan sorapintaisena viimeistään heinäkuun alussa. Väylän kiveystöitä tehdään kesän jälkeen. Niistä tiedotetaan myöhemmin erikseen.
Väyläosuus suljetaan kokonaan rakentamistyön ajaksi.
Arkeologisia kaivauksia suorittaa Muuritutkimus Oy ja maarakennustöitä Rauman Kaivin Oy.
Vähäraastuvankadulla merkittävä sijainti Vanhan Rauman keskellä
Vähäraastuvankatu sijaitsee aivan muinaismuistolain rauhoittaman Vanha Rauman kiinteän muinaisjäännöksen keskeisessä osassa. Alueen on arvioitu kuuluvan valtakunnallisesti merkittäviin arkeologisiin muinaisjäännöksiin.
Museoviraston mukaan Vanhan Rauman kaupunkiarkeologisessa inventoinnissa Vähäraastuvankatu sijoittuu alueelle, joka on luokiteltu Raumalla vuonna 2012 tehdyssä arkeologisessa kaupunki-inventoinnissa suojelullisesti ensimmäiseen luokkaan. Ensimmäiseen luokkaan kuuluvien alueiden on arvioitu olevan todennäköisesti hyvin säilyneitä ja tutkimuksellisesti erityisen mielenkiintoisia. Lisäksi niiden tutkimuksellinen potentiaali on korkea.