Unescon maailmanperintökohde Vanha Rauma viettää 30-vuotisjuhlavuottaan vuonna 2021. Vanha Rauma hyväksyttiin maailmanperintöluetteloon vuonna 1991 ainutlaatuisena esimerkkinä elävästä ja hyvin säilyneestä vanhasta pohjoismaisesta puukaupungista.
Juhlavuoden kunniaksi Rauman kaupunki julkaisee Vanha Rauma maailmanperintökohteena 30 vuotta -juttusarjan. Jutuissa kerrotaan kiinnostavia asioita alueen, ihmisten ja rakennusten historiasta ja nykyhetkestä. Juhlavuoteen liittyvät kirjoitukset tunnistaa otsikon MP30-tekstistä.
Vanhan Rauman arvo on yleismaailmallinen
Vanhan Rauman syntyminen ja säilyminen ovat pitkän kehityskaaren tulos. Niihin on tarvittu määrätietoisuutta, näkemystä, käden taitoa, perinteiden ja kauneuden tajua, sydämen sivistystä, vaurautta, niukkuutta ja hyvää tuuria. Vanhan Rauman säilyttämisen on pitänyt olla aktiivista, sinnikästä, sitoutunutta ja pitkäjänteistä. Tämän kaiken tuloksena Vanhan Rauman hyväksyminen maailmanperintökohteeksi on ollut mahdollista.
Historiallisia paikkoja on kunnioitettu vuosisatojen ajan. Valistuksen aikana alettiin puhua kansallisesta kulttuuriperinnöstä. Ensimmäisen kerran vuonna 1931 tehtiin kansainvälinen lausunto historiallisten monumenttien suojelusta. Toisen maailmansodan ja sen aiheuttaman korjaustyön sekä Unescon perustamisen myötä kehittyi ajatus kansainvälisesti merkittävien kohteiden suojelusta. Abu Simbelin temppelin siirtämisen käynnistäminen vuonna 1959 aloitti laajan kansainvälisen yhteistyön. Kehitys johti lopulta siihen, että vuonna 1972 YK:n yleiskokous hyväksyi yleissopimuksen maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemisesta.
Unescon maailmanperintölistalle pääsemiseksi kohteelta edellytetään erityistä yleismaailmallista arvoa (Outstanding Universal Value). Valintakriteereiden perusteella Vanha Rauma on yksi parhaiten säilyneistä ja laajimmista Pohjois-Euroopan arkkitehtuurin ja urbanismin esimerkeistä sekä ainutlaatuinen esimerkki pohjoismaisesta puukaupungista, ja se on todisteena Pohjois-Euroopan perinteisestä asumismuodosta.
Asukkaiden ja ympäristön yhteiseloa
Vanhan Rauman maailmanperintöstatus liittyy rakennettuun kulttuuriympäristöön. Nykyihminen on tämän kulttuuriympäristökehityksen yksi hetkellinen osanen. Vanhassa Raumassa talot, ympäristö ja ihmiset ovat symbioosissa. Talot vaativat jatkuvaa huolenpitoa ja kunnostamista ja vastavuoroisesti ne tarjoavat käyttäjilleen miellyttävän ja moniulotteisen ympäristön. Vanhan Rauman säilyttäminen vaatii talonpidolta paljon aikaa, vaivaa ja rahaa, mutta alueen monipuolinen vetovoima luo paljon mahdollisuuksia.
30 vuoden aikana maailmanperintöstatus on edesauttanut Vanhan Rauman säilymistä. Sen arvo on ymmärretty paremmin paikallisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Vanhan Rauman kasvanut maine on tuonut kaupunkiin lisää matkailijoita ja yrityksille asiakkaita sekä lisännyt tutkijoiden ja opiskelijoiden kiinnostusta. Maailmanperintöstatus on aiheuttanut joissain kohteissa lieveilmiöitä, kuten liikaa kävijöitä. Vanhan Rauman kadut sietävät kuitenkin vielä nykyistä suurempia kävijämääriä. Eiffel-torni tunnettaisiin yhtä hyvin ilman sen maailmanperintöstatusta, mutta Suomen lounaisrannikon pienen puukaupungin, Vanhan Rauman, tunnettavuudelle statuksella on suuri merkitys.
Mervi Tammi, kaavoitusarkkitehti, vs. maailmanperintökoordinaattori
Henri Raitio, kaavoitusarkkitehti, vs. maailmanperintökoordinaattori
